Liikunta ei aina tee hyvää - Elämän nälkään -podcast

Haastattelijana Jouni Kuivalainen, vieraina Katri Mikkilä ja Siiri Korpiniitty.
Liikunta lähdetään monesti suorittamaan ja mittaamaan. Ulkonäkökeskeisyys, kehonmuokkaus ja laihduttaminen ohjaavat liikkumista turhankin paljon.
Se millaisena liikkujana lapsi kokee itsensä, vaikuttaa siihen miten hän kokee liikunnan aikuisena. Huonot kokemukset liikunnasta eivät kannusta liikkumaan aikuisena, koska liikuntaan liittyy ikäviä muistoja.
Urheilumaailma vahvistaa sitä, että liikunta, jossa pärjätään, on arvokasta. Kaiken tasoinen liikunta on kuitenkin arvokasta ja tekee usein ihmiselle hyvää.
Koululiikunnassa on jo tehty positiivisia muutoksia - kilpailuasetelmaa on vähennetty. Tämä kannustaa lapsia liikkumaan, koska se on hauskaa.
Syyllistäminen ja häpeän tuottaminen ei kannusta ketään liikkeelle.
Katria ärsyttää kovasti mm. Peurungan uimahallin seinällä lukeva sanonta "Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä.", koska ihan oikeitakin syitä on olemassa.
Kaupalliset toimijat tekevät paljon rahaa laihdutuskulttuurilla ja liikuntaa myydään kehonmuokkauksen välineenä, eikä hauskanpidon välineenä.
Edistyneemmissä personal trainer -koulutuksissa lähdetään nykyään siitä, että ihmiselle löydetään oikea motivaatio liikkumiseen. Jos aitoa, sisäistä motivaatiota ei ole, liikunta loppuu ennen pitkää.
Lenkkeily ja kuntosali ovat monille aivan liian tylsiä, jotta niistä voisi tulla pysyvä osa elämää. Liikunta olisi hyvä nähdä monimuotoisempana asiana. Luonnossa liikkumisen positiiviset vaikutukset mielialaan ovat merkittäviä. Esimerkiksi puuhun kiipeäminen tai muu hauskaksi koettu liikkuminen mielletään usein hyödyttömäksi liikunnaksi. Myös puhtaan hauskanpidon vuoksi tehdyt asiat, kuten vesiliukumäessä laskeminen tai elämyksellinen kiipeily seikkailupuistossa, ovat yhtä lailla liikuntaa.
Ihmisellä on luontainen liikkumisen tarve, mutta se saattaa vähentyä ulkoisista paineista tai odotuksista johtuen. On ihmisiä, jotka liikkuvat niin paljon, että hajottavat itsensä, ja toisaalta niitä, jotka eivät liiku lainkaan. Liikuntaan keskittyvät hankkeet monesti lisäävät jo valmiiksi aktiivisten liikuntaa, mutta passiivisempien henkilöiden aktivointi on huomattavasti haastavampaa. Monesti liikuntahankkeita suunnataan niille, joille liikunta on aina ollut hauskaa ja helppoa.
Urheiluvaatteet eri kokoisille ihmisille voi olla hankala ylipäänsä löytää, ja sekin saattaa haitata liikunnan aloittamista. Lihavuuden ajatellaan usein olevan väliaikainen tila, josta halutaan pyrkiä eroon. Tarpeeksi isojen urheiluvaatteiden tekemiseen ei yleensä satsata.
Jokaiselle pitäisi löytää se oma tapa liikkua. Tapoja liikkua on todella paljon, varsinkin jos ajatusta laajentaa kaikkeen tekemiseen, johon liittyy liikkuminen.
Miksi vain lapset saavat laskea pulkkamäkeä? Aikuisille riittäväksi liikunnaksi ei yleensä lasketa hauskanpitoa.
Liikunnan pitäisi olla hauskaa. Intuitiivinen liikunta on sitä, että haluaa tehdä liikunnallisia asioita omasta halusta, ilman ulkoisia syitä.
Silloin kun on tarve levätä, on hyvä antaa itselleen lupa olla liikkumatta. Usein on ajatus, että aina pitäisi olla liikkumassa, vaikka keho saattaisikin tarvita ennemminkin lepoa. Jos on jo valmiiksi syyllinen olo siitä, ettei liiku, saattaa lähteä ikään kuin väkisin liikkumaan, jolloin liikunnasta ei välttämättä nauti.
Samalla tavalla kuin kehossa voi olla nälkävelkaa, kehossa voi olla myös lepovelkaa. Jos ei osaa pysähtyä, jossain vaiheessa keho voi alkaa oireilla vakavammin. Kehon tarpeita on syytä kuunnella. Levon puute on uhka terveydelle. Oikeanlaisen ruoan, levon ja liikunnan on oltava tasapainossa, jotta keho voi hyvin.
Liikkuminen voi olla itselle vahingollista käyttäytymistä siinä missä esimerkiksi viiltelykin. Liikunta ei siis aina tee hyvää. Liikkuminen nähdään usein pelkästään hyvänä ja tarpeellisena asiana, mutta joskus joku toinen kehon tarve voikin olla tärkeämpi.
Uupuminen on todella yleistä työelämässä, mutta sama väsymyksen ilmiö alkaa olla yleinen yhä nuoremmilla. Unelmat ovat kutistuneet pienemmiksi, koska jo tavallisessa arjessa pärjääminen on niin vaativaa.
Armollisuus itseä kohtaan on tärkeää liikkumisenkin osalta.
Kun altistaa itseään kaikenlaisten kehojen näkemiselle, on helpompaa olla armollinen myös omaa kehoa kohtaan.
Sisäinen puhe ja odotukset itseään kohtaan ovat monesti tiedostamattomia. Toisen ihmisen näkökulma voi olla avuksi terveemmän ja hyväksyvämmän minäkuvan muodostamisessa.
Puheella, niin sisäisellä kuin ulkoisellakin, on suuri vaikutus omaan käytökseen ja koettuihin paineisiin. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tähän.