Kuinka puhua nuorelle syömisestä? - Elämän nälkään -podcast

Siiri Korpiniityn vieraana sairaanhoitaja Ira Zetterborg Syömishäiriökeskuksesta. Ira on työskennellyt 11 vuotta Livslust-projektin parissa. Ira käy myös kouluissa puhumassa kehonkuvasta ja syömisestä työparinsa kanssa, useimmiten alkaen 5. -6. luokkalaisista. Vierailuissa erityisen tärkeää on vuorovaikutus, sillä muuten viesti ei mene perille.
Nuorten kanssa puhutaan konkreettisesti hyvästä syömisestä ja tasapainoisesta liikuntasuhteesta. Jos syöminen on epäsäännöllistä, se on riskitekijä. Terve suhde ruokaan ja liikuntaan ovat tärkeitä hyvinvoinnin tukipilareita.
Riskitekijöitä syömishäiriön syntymiselle on monia. Perinnöllisyystekijät, temperamentti ja persoona ovat asioita, joihin ei voida vaikuttaa, mutta minäkuvaan ja suhtautumiseen omaan kehoon voidaan vaikuttaa. Positiivisen, hyväksyvän minäkuvan vahvistaminen auttaa kestämään ulkopuolisia paineita, stressiä ja odotuksia.
Stressinsäätelykeinot, kuten tunnesäätely auttavat myös terveen ruokasuhteen ylläpitämisessä. Joustaminen ja sallivuus syömisessä on tärkeää. Syömisen liian tarkka seuraaminen voi johtaa epävarmuuteen ja stressiin, ja lopulta jopa syömishäiriöön, mikäli ruoka aletaan nähdä vaikeana tai vaarallisena asiana.
Nuoret vertailevat keskenään omia kehojaan, ja toisaalta myös sosiaalisessa mediassa näkyviin kuviin, joita he pitävät ihanteellisina.
Nuori saattaa kuulla myös terveystarkastuksessa kehoonsa liittyvää kritiikkiä, kuten vaikkapa kehotuksen laihduttaa, mikä voi johtaa huoleen ja itsetunnon laskemiseen, jolloin nuori saattaa tarttua ainoaan tietämäänsä keinoon, eli syömisen vähentämiseen.
Kouluruokalassa kukaan ei halua olla se, joka ottaa eniten ruokaa. Toisten annoksia vertaillaan, ja omaa annosta pienennetään sen mukaan, ettei se näyttäisi suurimmalta. Syöminen saatetaan jättää välistä kokonaan, ja syyksi voidaan antaa ruoan huono laatu.
On paljon nuoria, jotka eivät syö ollenkaan aamupalaa ja jättävät myös lounaan välistä. Kouluruoka ei välttämättä ole kaikkien makuun, mutta sitä olisi kuitenkin tärkeää syödä loppupäivän jaksamisen kannalta. On tärkeää puhua myös kouluruokailun ulkopuolisesta syömisestä.
Terveellinen syöminen on joustavaa ja sallivaa. Terveellinen ruokavalio ei ole pelkkää terveellisen ruoan syömistä. Juhlissa voi surutta syödä herkkuja ja arkipäiviinkin voi aivan hyvin kuulua muutamia herkutteluhetkiä.
Jos herkut rajataan yhteen ainoaan päivään viikossa, saattaa siitä seurata herkkujen salaa syömistä, herkuttelusta syyllistymistä ja syömisen piilottelua. Tämä saattaa johtaa myös kerralla nautittujen herkkujen määrän suurentumiseen ja tunnesyömiseen. Pussillinen karkkia voi mennä kerralla. Jälkiruokana nautittu herkku on luontevan ruokasuhteen rakentamisen kannalta parempi tapa kuin suurten karkkimäärien syöminen kerralla.
Säännölliset ateriat, ja toisaalta tilanteen mukainen joustavuus, auttavat terveen ruokasuhteen syntymiseen. Yhdessä syöminen tekee ruokailusta positiivisen kokemuksen. Samalla voidaan jutella, että mitä kenellekin perheenjäsenelle kuuluu.
Jotkut asiat koulun toimintaympäristössä voivat tuupata syömishäiriön suuntaan. On myös asioita, jotka voivat syömishäiriöltä suojata. Syömishäiriöltä suojaavia tekijöitä koulun toimintaympäristössä ovat esimerkiksi nuorille puhuminen.
Oppilaiden kehojen kommentointia tulisi välttää. Joskus opettaja on ehkä omasta mielestään vitsaillut oppilaan ulkomuodolla, vähintään niin, että se on negatiivisesti tulkittavissa. Opettajan oma ruokasuhde ja arvot välittyvät puheessa ja toisaalta myös esimerkin kautta.