Saako mitään enää sanoa? - Elämän nälkään -podcast

Terve syöminen on riittävästi, sopivasti ja monipuolisesti syömistä.
Asiantuntijavieraana Siiri Korpiniitty Syömishäiriökeskuksesta ja Katri Mikkilä Syömishäiriöliitosta. Syömishäiriöliitto tarjoaa tukea kaikille mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Syömishäiriöliitto on asiantuntija- ja vaikuttajajärjestö, joka pyrkii muuttamaan maailmaa syömishäiriösensitiivisemmäksi.
Syömishäiriöliitto tukee potilaita ja läheisiä vertaistukiryhmien, tukipuhelimen ja chatin muodossa. Koko ajan kehitetään uusia verkkotukemisen muotoja, kuten esimerkiksi keskustelumahdollisuus Discordissa.
Tässä ajassa syömishäiriökäyttäytymistä ruokkii mm. vallitseva laihdutusmyönteisyys ja lihavuusfobia. Yhteiskunnassa on paljon lihavuusfobisia rakenteita. Kehoista ja ruoasta puhutaan tuomitsevasti ja aggressiivisesti, mikä tekee terveen kehosuhteen muodostamisesta vaikeaa.
Lihavuudesta ei voida puhua koskaan pelkästään terveys- tai lääketieteellisenä asiana. Usein lihavuudesta puhumiseen liittyy paljon tunteita, jotka saattavat olla terveydenedistämistyön tiellä. Neutraali keskustelu tunteita herättävistä aiheista on hankalaa. Kehoideaalien kyseenalaistaminen voidaan kokea uhkana omalle identiteetille ja minäkuvalle.
Ihmiset voivat huonosti, koska kehoon ja ulkonäköön liitetään valtavasti paineita aiheuttavia odotuksia. Biologinen vanheneminen ja kehon muutokset voivat myös aiheuttaa ylimääräisiä paineita syömiseen.
Keskustelukulttuuri on muuttumassa avoimemmaksi ja hyväksyvämmäksi, vaikka välillä otetaankin takapakkia. Nykyään Syömishäiriöliitolta tullaan pyytämään puheenvuoroja vastuullisesta painopuheesta. Käytetyt sanat vaikuttavat paljon ennakkoluuloihin. Ylipaino on sanana tavallaan tuomitsevampi kuin lihavuus. Sanoihin on totuttu liittämään negatiivisia arvostuksia.
Lapsi saattaa kysyä esimerkiksi, että "Äiti, miksi ei saa sanoa "pullea"?".
Pitäisikö vanhoja sanoja vaihtaa neutraalimpiin? Ratkeaako ongelma termejä vaihtamalla?
Esimerkiksi terveellisyydestä puhuminen on monesti laihdutuskulttuurin värittämää, eli että syömistä pitäisi rajoittaa monilla tavoin. Vähäsokerinen, vähärasvainen, vähäkalorinen ja ylipäänsä kevyt syöminen on ihannoitua, vaikka terveellinen syöminen on todellisuudessa riittävästi, monipuolisesti ja täysipainoisesti syömistä. On tärkeää syödä kehon tarpeisiin vastaten, eikä niitä ohittaen.
Kumpi on terveellisempi kuin porkkana vai pulla? Molempia tarvitaan täysipainoiseen, riittävään syömiseen. Joissain tilanteissa pulla on tarpeellisempi valinta, esimerkiksi silloin, kun ei tarvita porkkanan sisältämää kuitua, vaan pullan sisältämää energiaa. Syömisen olisi hyvä olla myös hauskaa ja elämyksellistä. Terveellinen elämä on paljon muutakin kuin miten syö ja liikkuu. Syöminen saa olla nautinnollista - sen ei tarvitse olla kurjaa. Ruokanautinnon salliminen on tervettä.
Kehon mieliteot eivät välttämättä automaattisesti ole väärin. "Terveyden suorittaminen" saattaa nousta stressitekijäksi.
Tämän ajan nuorille terveys ja hyvinvointi ovat todella tärkeitä ja arvostettuja. Wellness-elämäntapa saattaa kuitenkin kehittyä pakkomielteeksi, mikäli ajatukset pyörivät liikaa syömisen ja terveyden optimoinnissa. Elämä saa olla hauskaa, nautinnollista ja mukavaa.
Terveysvalistuskampanjat eivät usein osu oikeaan osoitteeseen.
Sosiaalisessa mediassa korostuvat tietynlaiset kehot. Hyvinvointi on todella ulkonäkökeskeistä. Se on kuitenkin vain ulkokuori, eikä kerro ihmisen hyvinvoinnista paljoakaan.
Vaatii paljon itsekuria ja tietoista ohjaamista, että aktiivisesti seuraa sellaisia ihmisiä somessa, jotka edustavat omien arvojen mukaista maailmankuvaa. Some-algoritmit näyttävät useimmiten kateutta aiheuttavaa tai shokeeraavaa sisältöä, joka on omiaan vääristämään kehoideaaleja.
Somessa ei välttämättä suoraan haukuta, vaan kehutaan kehon kuvia, mikä myös korostaa kehon merkitystä ja aiheuttaa vertailua. Keskustelu somessa on usein myös epäkohteliasta, toista ymmärtämätöntä ja yksipuolista.
Oman kehon tarkkailusta voi tulla pakkomielteistä (body checking -ilmiö), jolloin kaikista heijastavista pinnoista ja valokuvista tutkitaan omaa ulkonäköä.
Sanoilla on vähemmän merkitystä kuin hyvällä tahdolla ja kunnioituksella.
Jos urheilija postaa omista syömishäiriökokemuksistaan, siihenkin kommentoidaan herkästi kehoa ihannoimalla. Sosiaalinen media on tehnyt sen, että kommentit menevät suoraan kohteelle.
Vastuullinen painopuhe urheilun parissa toimivien ammattilaisten keskuudessa pyrkii muuttamaan urheilukulttuuria positiivisemmaksi ja kannustavammaksi.
Ruokaa voi kommentoida niin, että se maistuu hyvältä, tai että suutuntuma on hyvä. Kattausta voi myös kehua. Kylläisyyden tunteen ääneen sanominen on myös hyvä, muttei mielellään itseään syyllistävästi.
Kehonkuvasta ja muista aroista aiheista puhuessa tulee väistämättä tehtyä virheitä, mutta niitä ei kannata pelätä, sillä tärkeämpää on saada vaikeatkin asiat keskusteluun mukaan, ja lisätä siten ymmärrystä.

[@eskokauppila1327]

ahneus kuoliaaksi mantra rukous tai loru auttaa ainoastaan itsehillintään eli self control toisilla sattuu vain olemaan isompi maitokahvikuppi koska on isompi ja kävely on silloin myös nopeampaa kuin pienikokoisilla nöyrä pitää olla altavastaaja