Mistä tunnistaa, mikä on omalla ja mikä muiden vastuulla? Mitä toisilta ”voi vaatia”?

Miten tunnistaa, mikä on omalla ja mikä muiden vastuulla? Ylivastuullisuus luo usein riittämättömyyden tunnetta ja hämärtää rajoja.
Ylivastuullsuudesta voi vapautua lempeyteen itsensä kanssa - täällä opetan tarkemmin, miten:
annataipale.com/project/https...
Ylivastuullisuuden mekaniikka juontaa juurensa tyypillisesti varhaisiin vaiheisiimme, jossa meiltä on kenties:
a) vaadittu paljon (esim. kiltteyttä, rauhallisuutta, kuuliaisuutta, hyvää koulumenestystä)
b) meitä on syytetty, arvosteltu, rankaistu tai kritisoitu paljon
c) olemme lapsina altistuneet (aikuisten maailman) asioille liian varhain
d) olemme jääneet yksin tunteidemme kanssa
Silloin meissä alkaa kehittyä herkästi arvottomuuden kokemus, ylivastuullisuus tai vastuun pakoileminen. Yliymmärtäminen liittyy myös ylivastuullisuuteen. Monesti tämä näkyy rajattomuutena, toisten duunin tekemisenä, toisten tunteiden kannatteluna ja niin, ettei osaa ohjautua omista tunteista käsin vaan muiden kautta. Hommeliin tyypillisesti liittyy omien tunteiden, tarpeiden ja rajojen epäilemistä ja kyseenalaistamista.
Ylivastuullisuuteen jeesaa syyllisyystaipumuksen tiedostaminen.
Ylivastuullinen alitajuisesti usein koittaa saada ”helpotusta jostain”, esim. itseö lääkitsemällä, uhrifiiliksenä tai erinäisinä eskapistisina pläjäyksinä ja voimattomuutena.
Millaiset keinot auttavat tunnistamaan, mikä on meidän vastuulla ja mikä ei? Entä rauhoittamaan ylivastuullistumista?
Monesti ylivastuullinen pelkää itsekkyyttä, mutta vetää puoleensa myös dynamiikkoja, joissa tuntuu ettei toinen tee omaa osuuttaan suhteissa.
Miksi ylivastuullisuus lisää turvattomasti kiintyneiden lähelle-etäälle -kehää eli välttelyä ja takertumista?
Tunnetaitoja opit täällä lisää - ei-suorittavasti vaan supervoimauttavasti:
annataipale.com/project/https...
‪@AnnaTaipale‬