3 kulmakiveä läheisyyttä ja turvaa luovaan kommunikaatioon

Läheisyyttä ja turvaa luovaa kommunikaatiota synnyttävät nämä:
VAIn itsestämme puhuminen, toista syyttämättä
Suoraan pyytäminen (omat toiveet ja tarpeet)
Rajaaminen
Me usein tässä (läheisriippuvaisessa) kulttuurissa kasvetaan uskomaan, että siinä mitä toinen sanoo, ei sano, toimii tai ei toimi on kyse meistä. Silloin me ei usein kuulla oikeasti toista.
Siksi me usein ollaan opittu puhumaan siitä, mitä toiset tekevät perusteena omille tunteillemme. Silloinhan emme hyväksy / kuule / näe toisia sellaisina kuin he ovat, vaan yritämme herkästi muuttaa toisia (tai itseämme).
Ensin opettelun paikka on oppia tunnistaa, mitä itse kokee ja tuntee. Sen myötä voi alkaa opettelemaan haavoittuvaista kommunikaatiota. On ihan eri juttu kertoa, että vitsi mua alkaa pelottaa ku en kuule susta vähään aikaan versus sanoa, että miksetsä ikinä oo muhun yhteydessä.
Toinen juttu sen jälkeen on oppia pyytämään suoraan mitä tarvitsee, sen sijaan että tekee oletuksia tai odottaa, että toinen tajuaa ja lukee ajatuksiamme. Pyytäminen on haavoittuvaista; voi tulla torjutuksi, mutta samalla tulee tietoiseksi siitä kuinka voikin supportata itseään.
Pyytäminen on myös rajaamista; usein jos ei itse vielä tiedetä ja uskota, että meillä on lupa omiin tarpeisiin ja rajoihin, ylitämme toisten rajoja ja myös loukkaannumme niistä. Miten tää näkyy suhteissa?
Miten nämä kommunikaatioskilssit jeesavat konflikteissa?
Mitä rajaaminen kommunikaatiossa tarkoittaa ja miten sitä oppii? Millaisia työkaluja voi opetella?
‪@AnnaTaipale‬
annataipale.com/verkkokurssit
#lähelle #sydänjuttu