Apua saat Syömishäiriökeskuksesta, joko soittamalla palvelevaan puhelimeen tai ottamalla yhteyttä sivustomme kautta: +358404115481 syomishairiokeskus.fi
Tässä tulee nyt minun tarina: Kesällä aloin miettiä painoani ja kehoani. Ajattelin olevani läski ja todella ylipainoinen vaikka olin normaalipainoinen. Se alkoi hiljaa ajattelin vaan asioita esim. "Pitäisi laihduttaa" "oon läski" no jossain vaiheessa sitten aloin vähentämään ruokaa ja käymään pitkillä pyörä lenkeillä. Äitini sairasti nuorena anoreksiaa joten hän huomasi aika heti että laihdutan tässä on muutamia kommentteja häneltä "tiiäthän ettet oo läski" "eihän siulla oo anoreksiaa" "mee syömään tai soitan terkkarille" vastasin aina vaan kieltäväsi että ei minulla mitään anoreksiaa ole. En koskaan ollut alipainoinen. silloin kävin suunnilleen 6-7km pyöräily lenkeillä ja en oikeastaan koskaan laihtunut. Ehkä 2kk jälkeen parannuin. Ajattelin silloin koko ajan "pitäskö alkaa laihduttaa" mutta ajattelin vaan että en jaksa. Jossain vaiheessa sitten aloin taas käymään lenkeillä ja täsäs vaiheessa mukaan tuli oksentaminen. Oksenteilin aina lenkeillä ettei kukaan huomaisi. En silloin saanut mitään ulos, se johtui siitä etten yrittänyt yhtään en vain halunnut kokea sitä tunnetta alitajuntaisesti. jonakin päivänä kaverini sanoi "ei sinulla mitään anoreksiaa ole esität vaan" aloin heti itkeä ja ajattelin että onko se sitten normaalia että tekeekö muutkin tätä. No samana päivänä menin 20km pyörälenkille koska alitajuntani halusi sanoa jotain. No tässä välissä on taphatunut jo paljon mutta en paljon muista enää sitä. Jonain päivänä näin ensimmäisen nelinumeroisen luvun vaassa. Olin todella ylpeä ja olin todella pirteä koko päivän. Illalla menin uudestaan vaaalle ja itkin monia tunteja koska painoa oli tullut lisää (en syönyt päivällä mitään mutta join paljon joten se vaikutti asiaan en tiennyt sitä silloin) paastosin ja menin lenkeille paastojen aikana pyörtyilin ja olin todella väsynyt. No en koskaan parantunut tämä jatkui pitkään mutta nyt olen alkanut yrittämään oksentelua ja katsoin vinkkejä netistä yritin todella pitkään ja yhtäkkiä kun työnsin sormet kurkkuun kurkusta kuului niin outo ääni että lopetin. Ajattelin että jotain oli rikki minussa. Nyt olen alkanut vain ahmimaan ja syömään aivan hullusti. Syön ehkä 10 ateriaa päivässä vaikka ajattelen että tänään syön vähän ha aloitan päivän omenalla tai vihanneksilla mutta se vain jatkuu ja menen koko ajan jääkaapille ja syön ja syön ja syön sen jälkeen tuntuu kauhealta "miksi tein näin TAAS" "olen läski miksi jatkan tätä" minulle on tullut painoa lisää n.7kg se on todella paljon. Tässä vielä asioita mitä tein syömishäiriöisenä: katsoin muita ihmisiä ja ajattelin vaan että ne on ihanan laihoja ja nillä on hyvä vartalo, katselin ruokia mitä kannattaa syödä ja missä on vähän kaloreita, mietin kaloreita KOKO AJAN päässäni ei pyörinyt mitään muuta. Tässä vielä muistutus mitä sanoin alussa "en koskaan ollut alipainoinen" muistakaa että ei tarvitse olla alipainoinen että voi olla anoreksia hakekaa siihen apua ja puhukaa
Apua saat Syömishäiriökeskuksesta, joko soittamalla palvelevaan puhelimeen tai ottamalla yhteyttä sivustomme kautta:
+358404115481
syomishairiokeskus.fi
Tässä tulee nyt minun tarina:
Kesällä aloin miettiä painoani ja kehoani. Ajattelin olevani läski ja todella ylipainoinen vaikka olin normaalipainoinen. Se alkoi hiljaa ajattelin vaan asioita esim. "Pitäisi laihduttaa" "oon läski" no jossain vaiheessa sitten aloin vähentämään ruokaa ja käymään pitkillä pyörä lenkeillä. Äitini sairasti nuorena anoreksiaa joten hän huomasi aika heti että laihdutan tässä on muutamia kommentteja häneltä "tiiäthän ettet oo läski" "eihän siulla oo anoreksiaa" "mee syömään tai soitan terkkarille" vastasin aina vaan kieltäväsi että ei minulla mitään anoreksiaa ole. En koskaan ollut alipainoinen. silloin kävin suunnilleen 6-7km pyöräily lenkeillä ja en oikeastaan koskaan laihtunut. Ehkä 2kk jälkeen parannuin. Ajattelin silloin koko ajan "pitäskö alkaa laihduttaa" mutta ajattelin vaan että en jaksa. Jossain vaiheessa sitten aloin taas käymään lenkeillä ja täsäs vaiheessa mukaan tuli oksentaminen. Oksenteilin aina lenkeillä ettei kukaan huomaisi. En silloin saanut mitään ulos, se johtui siitä etten yrittänyt yhtään en vain halunnut kokea sitä tunnetta alitajuntaisesti. jonakin päivänä kaverini sanoi "ei sinulla mitään anoreksiaa ole esität vaan" aloin heti itkeä ja ajattelin että onko se sitten normaalia että tekeekö muutkin tätä. No samana päivänä menin 20km pyörälenkille koska alitajuntani halusi sanoa jotain. No tässä välissä on taphatunut jo paljon mutta en paljon muista enää sitä. Jonain päivänä näin ensimmäisen nelinumeroisen luvun vaassa. Olin todella ylpeä ja olin todella pirteä koko päivän. Illalla menin uudestaan vaaalle ja itkin monia tunteja koska painoa oli tullut lisää (en syönyt päivällä mitään mutta join paljon joten se vaikutti asiaan en tiennyt sitä silloin) paastosin ja menin lenkeille paastojen aikana pyörtyilin ja olin todella väsynyt. No en koskaan parantunut tämä jatkui pitkään mutta nyt olen alkanut yrittämään oksentelua ja katsoin vinkkejä netistä yritin todella pitkään ja yhtäkkiä kun työnsin sormet kurkkuun kurkusta kuului niin outo ääni että lopetin. Ajattelin että jotain oli rikki minussa. Nyt olen alkanut vain ahmimaan ja syömään aivan hullusti. Syön ehkä 10 ateriaa päivässä vaikka ajattelen että tänään syön vähän ha aloitan päivän omenalla tai vihanneksilla mutta se vain jatkuu ja menen koko ajan jääkaapille ja syön ja syön ja syön sen jälkeen tuntuu kauhealta "miksi tein näin TAAS" "olen läski miksi jatkan tätä" minulle on tullut painoa lisää n.7kg se on todella paljon. Tässä vielä asioita mitä tein syömishäiriöisenä: katsoin muita ihmisiä ja ajattelin vaan että ne on ihanan laihoja ja nillä on hyvä vartalo, katselin ruokia mitä kannattaa syödä ja missä on vähän kaloreita, mietin kaloreita KOKO AJAN päässäni ei pyörinyt mitään muuta. Tässä vielä muistutus mitä sanoin alussa "en koskaan ollut alipainoinen" muistakaa että ei tarvitse olla alipainoinen että voi olla anoreksia hakekaa siihen apua ja puhukaa