Kuinka selviän vaikeista vaiheista?

Sain yhdeltä vakkarikurssilaiseltani / retriittiläiseltäni kysymyksen, kuinka selviän vaikeista vaiheista. Tässä mun vastaus videolla, se mitä just nyt ilmaantui 🩷
-Keskeinen juttu elämässä mulle on hiljentyminen: en tee yhtään mitään, en yritä olla ajattelematta, en ”yritä” meditoida (hiljaisuus on ihan luonnollinen olotila kun sille antaa tilaa), en varsinaisesti työstä mitään enkä myöskään pyri eroon mistään, laskeudun syvälle - miten teen sen
-Pysähtyminen ja hiljentyminen auttaa olemaan sen kanssa mitä on - se on avain nähdä ehdollistumien, haavojen, traumojen ja uskomusten läpi - mutta avain on se, että kaikki tunteet ja ajatukset saa olla, en argumentoi niiden kanssa
Tunnetaidot, sisäinen turva ja hermoston rauhoittaminen auttaa laskeutumaan syvästi itseni kanssa
Hyväksymisen prosessi on sitä, että kaikki tunteet, ajatukset, kokemukset saa olla sitä mitä on - mitä tää tarkoittaa, miten olla niiden kanssa?
Hiljaisuudesta / olemisesta nousee myös intuitiivinen sydämen ymmärrys, mitä asiat / tapahtumat peilaa ja avaa
Itsen hoivaaminen kaikella mikä nyt on mahdollista, kuinka voisi vähän helpottaa oloaan nyt - niin ettei koko ajan raksuta sitä mitä nyt on meneillään - kohtelee itseään lempeästi
Voisiko hellittää siitä, että nyt pitäisi olla tosi zen tai rauhassa tai suhtautua ”oikein” tai yhtään mitään? Monesti vaikeiden vaiheiden kanssa vaikeaa oloa lisää se, että odottaa tai vaatii itseltään että pitäisi kokea jotain muuta tai jotenkin muuten kuin nyt kokee
Palaan aina siihen kysymykseen, mitä myötätunto tässä olisi?
#sydänjuttu