Itse olen laihduttanut monet kerrat, oon laihduttanut 55kg, 40kg, 30kg jne. Olen laihduttanut motivaatiolla, laihduttanut erittäin niukoilla kaloreilla ja suurella määrällä liikuntaa, olen laihduttanut siis itsekurin voimin. Mutta itsekuri ei ole se mikä pitää ihmisen läskistymästä, vaan se on ilman muuta tavat. Itsekuri on tapojen sivutuote. Mitä huonommat tavat sitä vaikeampi on laihtua ja pitää painoa poissa, mitä paremmat tavat - sitä paremmin pysytään painossa, hyvässä syömisessä ja treenaamisessa. Tavat taas rakentuvat usein lapsuudessa ja etenkin teinivuosina, paljon on kotona opittua. Mutta tapoja voi myös oppia uusia, tosin ikävä kyllä tavat asuu aivojen vanhimmassa osassa - basal gangliassa ja se on muodostunut evoluution myötä niin voimakkaaksi, että vanhoja tapoja aivot ei ikinä unohda. Vanhojen tapojen päälle voi rakentaa uusia, mutta vanhat tavat asuu aina aivoissa. Sen takia ihmiset luisuvat vanhoihin tapoihin niin helposti ja tätä on tutkittu ihmisillä jotka ovat kokeneet aivoverenvuotoja tai muuten aivot kokeneet fyysistä traumaa. Voidaan silti operoida hyvin samoilla tavoilla, niin kauan kun synapsit basal gangliasta menevät eteenpäin, koska tavat ovat muistissa. Et tiedä miksi teet sitä, mutta teet sitä koska aivosi ovat oppineet tämän. Nobelisti Daniel Kahnemanin kirjassa thinking, fast and slow puhutaan kahdesta eri aivo-osista ja miten toinen toimii paljon tehokkaammin ja nopeammin kuin toinen. Tapaosuus aivoista on tätä ekaa aivoa, joka tekee ikään kuin automaattisesti asioita koska ne on opittu, mutta alussa kun ollaan opittu asioita se on ollut vaikeata ja on ollut 2 aivon työtä. Eli esimerkiksi 1+2 tulee kuin kaupan hyllyltä 1 aivoista, se on opittua se on meillä syvällä. Mutta 43*72 tulee 2 aivoista, koska se vaatii kovaa työtä eikä me pystytä muistamaan sitä. Autolla ajaminen on alussa 2 aivon työtä, mutta muuttuu ajan myötä 1 aivon osaksi ja sitä tehdään automaagisesti samalla kuin haaveillaan ja mietitään päivän tapahtumia. Kunnes jotain muuttuu liikenteessä johon ei ole totuttu, silloin radiota laitetaan hiljasemmaksi kun pitää pystyä keskittyä - 2 aivo tulee takaisin peliin. Kun ihmiset jotka ovat onnistuneet saamaan lopulta ylipainon pidettyä poissa, puhuvat miten he saivat tämän tehtyä kuulee niissä aina samat piirteet - syystä. Kerrotaan aina, että tehtiin pieniä muutoksia ja pikku hiljaa päästiin terveellisempään elämään. Pohjimmiltaan tässä on kyse uusien tapojen oppimisesta, jotka opitaan ainoastaan pienillä askelilla. Käyttäytymistieteessä on tunnistettu, että ihminen oppii kaikesta parhaiten uusille tavoille kun askeleet ovat mahdollisimman pieni - 5min tai alle ensimmäinen askel. Sen takia esimerkiksi ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassakin keskitytään hyvin pieniin, mutta konkreettisiin askeliin. Esimerkiksi jos haluat ruveta liikkumaan enemmän, mutta et vaan millään saa aikaiseksi, jaa toteuttaminen erittäin pieniin palasiin ja tehosta sitä vielä ketjuttamalla sitä nykyisiin tapoihin. Esimerkiksi jos käyt aina heräämisen jälkeen suihkussa, niin tee sen jälkeen suoraan aamupala ja sen jälkeen ota ensimmäinen askel uutta elämäntapaa kohden - pue vaatteet päälle ja laita kengät jalkaan. Kun tästä tulee tapa, ota seuraava askel, täytä salikassi ja mene ulko-ovelle, ja sitten kun siitä tulee tapa, jatka ulko-ovelta salin oville tms. Itsekuria ei missään nimessä kannata väheksyä, mutta usein se on sana jota käyttää ihmiset jolla on jo hyvät tavat ja he yrittävät sillä patistaa muita tekemään jotain, vaikka se ei ole avain mihinkään. En kyseistä artikkelia tiedä, mutta oletan, että tässä yritetään päästä siitä että kunnossa olevat ihmiset läksyttävät läskejä tekemään asioita huonoilla ohjeilla. Läskit ovat yleensä harjoittaneet itsekuria monella eri tavalla, eikä kyse ole sen puutteesta. Monelle ei myskään ole kyse siitä etteivätkö he tietäisi makroista, kaloreista ja liikunnasta, tai siitä että pitäisi kuluttaa enemmän kuin syödään. Kyse on vaan siitä, että ei päästä pois niistä tavoista mitkä on vuosien mittaan rakentuneet erittäin vahvoiksi. Ja kyllä dopamiinilla toki on osuutensakin tähän ja myös kortisolilla. Jos olet hyvin lihava, niin tottakai se rakentaa esteitä kun liikkuminen sattuu joka paikkaan ja reidet hiertyvät vereslihalle, jonka jälkeen kestää viikon että haavat parantuvat. Tämä tottakai vähentää liikunnan halua, mutta tässäkin pienet askeleet ovat valttia.
Ihan hyviä ajatuksia. Olen pitkälti samaa mieltä. Itse näkisin itsekurin roolin siten, että pitäisi saada asiat sille mallille, että sitä tarvitaan mahdollisimman vähän. Jos ruokavalio on järkevä, mieliteot vähenee. Ja kun tietää elävänsä terveellisesti, on enemmän motivaatiota löytää se itsekuri sillä hetkellä, kun sitä tarvitaan. Aika monella olisi mielestäni parantamisen varaa asenteissa. Suhtautumisemme ruokaan on jopa sairas. Kärsimme kollektiivisesta ahmintahäiriöstä. Joka paikka on täynnä huonolaatuisia pikaruokaravintoloita, joista halutaan mahdollisimman isoja annoksia. Sipsit ja karkit myydään nykyään 300 gramman pakkauksissa. Oikein ihannoidaan mässäilyä. Varsinkin joillekin miehille se mässäily on jopa jonkinlainen maskuliinisuuden osoitus. On ihan luonnollista, että iso osa ihmisistä lihoo tällaisessa ympäristössä. Eikä se terveellistä ole niille lopuillekaan. Minulla itselläni on ollut elämässäni syömisen kanssa parempia ja huonompia vaiheita. Vuosien mittaan elämänhallintani on kuitenkin parantunut ja onnistumisesta on tullut aina vain helpompaa. Parhaiten olen onnistunut erilaisilla maakokeiluilla. Olen siis poiminut parhaita paloja ranskalaisesta ja italialaisesta suhtautumisesta ruokaan. Myönnän, että mielikuvani näistä maista voi olla vähän romantisoitu tai vanhanaikainen. Painoni on kuitenkin näiden kokeilujen aikana jopa pudonnut ja aivan huomaamatta. Syömäni ateriat eivät välttämättä aina ole terveellisimmästä päästä. Syön usein myös jälkiruokaa. Pointti on kuitenkin se, että napostelu sopii vähän huonosti italialaiseen elämäntapaan mässäilystä puhumattakaan. Se 300 gramman sipsipussi ei oikein sovi mihinkään ateriaan. Syön joka päivä aamupalan, lounaan (pääateria) ja päivällisen. Jos haluan herkutella, teen hyvää ruokaa tai nautin jälkiruoan aterian yhteydessä. Välipaloja en erityisemmin harrasta. Annoskoot ovat maltillisia. Harvemmin oikeastaan enää tulee tarvetta vetää jotain suklaalevyä tai sipsejä. Joskus harvoin tulee mielitekoja, mutta niiden torjumiseen riittää itsekuri, kun sitä ei koetella joka päivä.
Hyvä video ja samaa mieltä kaikesta muusta kuin, että päihderiippuvuuksia ei kannata suoraan verrata syömisongelmiin vaikka ne voivat vakavia laadultaan ollakin. Aika harva joutuu syömishäiriöiden vuoksi sairaalahoitoon, kun taas katkot on kesällä täynnä ihmisiä - kertoo sen miten paljon vaikeampia ja yleisempiä päihdeongelmat suomessa ovat.
Joo, harvempi joutuu toki ruuan takia ainakaan yhtä nopeasti sairaalaan, mutta pointti oli se, joillekin se sokeri ja herkut on ihan älyttömän addiktoivia.
Kuinkahan monta kertaa oon tässä viimesen kahden kuukauden aikana kuullu, että kyllä sä nyt voit tän mokkapalan, jäätelön jne. syödä. Viimeks eilen illalla. Sama ilmiö, kun selvinpäin oleminen baarissa. Itse kuria se juurikin vaatii. Toinen on just toi ruokavalio semmoseks, ettei tarvis herkutella. Miettii itelle mieluisia ruokia. Valitsee nistä vähä kalorisimmat. Tarvittessa vaihtaa runsas kalorisista, ne kaloripitosimmat ainesosat pois tai vastaavaa. Eikä mee nälkäsenä kauppaan. Helppoa ja kivaa. Sillain ymmärrän ton armollisuuden, että jos sortuu niin ei heitä heti koko hommaa ihan lekkeriks.
Sitä mää oon miettinyt monesti, kun noita ruokaohjelmia myydään kauheella volyymilla tiettyjen fitness piireihin kuuluvien toimesta. Sama ohjelma saatetaan lähettää kahdelle aivan erilaiselle ihmiselle, esimerkiksi toinen tekee päivässä 12 tuntia todella fyysisiä kattohommia raksalla ja työpäivän päätteeksi hän käy vielä treenaamassa. Kun taas toinen näpyttelee päivässä 7 1/2h tietokonetta ilmastoidussa kopissaan ja saattaa treenaata vähän sinnepäin.. kummallakin sama ruokavalio. Pitäiskin ottaa joku valmentaja, joka oikeasti keskittyisi asiakkaaseen. Eikä myy ohjelmaa idealla miehen ruokavalio ja naisen ruokavalio.. 😅 Enkä tarkoita tällä kommentilla teikäläistä.
@@jyrkiturunen3180 Meitsi puolestaan siellä tietokoneen ääressä .👌🏻 Banaani ois mulle liikaa. Ensin verensokerit pilviin ja sitten pitäisikin mennä jo nukkumaan.
![ทุกครั้งที่หลับตา (Lucid Dream) - AYLA's [ Official MV ]](http://i.ytimg.com/vi/4i1OBAQyv58/mqdefault.jpg)
Itse olen laihduttanut monet kerrat, oon laihduttanut 55kg, 40kg, 30kg jne. Olen laihduttanut motivaatiolla, laihduttanut erittäin niukoilla kaloreilla ja suurella määrällä liikuntaa, olen laihduttanut siis itsekurin voimin. Mutta itsekuri ei ole se mikä pitää ihmisen läskistymästä, vaan se on ilman muuta tavat. Itsekuri on tapojen sivutuote. Mitä huonommat tavat sitä vaikeampi on laihtua ja pitää painoa poissa, mitä paremmat tavat - sitä paremmin pysytään painossa, hyvässä syömisessä ja treenaamisessa. Tavat taas rakentuvat usein lapsuudessa ja etenkin teinivuosina, paljon on kotona opittua. Mutta tapoja voi myös oppia uusia, tosin ikävä kyllä tavat asuu aivojen vanhimmassa osassa - basal gangliassa ja se on muodostunut evoluution myötä niin voimakkaaksi, että vanhoja tapoja aivot ei ikinä unohda. Vanhojen tapojen päälle voi rakentaa uusia, mutta vanhat tavat asuu aina aivoissa. Sen takia ihmiset luisuvat vanhoihin tapoihin niin helposti ja tätä on tutkittu ihmisillä jotka ovat kokeneet aivoverenvuotoja tai muuten aivot kokeneet fyysistä traumaa. Voidaan silti operoida hyvin samoilla tavoilla, niin kauan kun synapsit basal gangliasta menevät eteenpäin, koska tavat ovat muistissa. Et tiedä miksi teet sitä, mutta teet sitä koska aivosi ovat oppineet tämän. Nobelisti Daniel Kahnemanin kirjassa thinking, fast and slow puhutaan kahdesta eri aivo-osista ja miten toinen toimii paljon tehokkaammin ja nopeammin kuin toinen. Tapaosuus aivoista on tätä ekaa aivoa, joka tekee ikään kuin automaattisesti asioita koska ne on opittu, mutta alussa kun ollaan opittu asioita se on ollut vaikeata ja on ollut 2 aivon työtä. Eli esimerkiksi 1+2 tulee kuin kaupan hyllyltä 1 aivoista, se on opittua se on meillä syvällä. Mutta 43*72 tulee 2 aivoista, koska se vaatii kovaa työtä eikä me pystytä muistamaan sitä. Autolla ajaminen on alussa 2 aivon työtä, mutta muuttuu ajan myötä 1 aivon osaksi ja sitä tehdään automaagisesti samalla kuin haaveillaan ja mietitään päivän tapahtumia. Kunnes jotain muuttuu liikenteessä johon ei ole totuttu, silloin radiota laitetaan hiljasemmaksi kun pitää pystyä keskittyä - 2 aivo tulee takaisin peliin.
Kun ihmiset jotka ovat onnistuneet saamaan lopulta ylipainon pidettyä poissa, puhuvat miten he saivat tämän tehtyä kuulee niissä aina samat piirteet - syystä. Kerrotaan aina, että tehtiin pieniä muutoksia ja pikku hiljaa päästiin terveellisempään elämään. Pohjimmiltaan tässä on kyse uusien tapojen oppimisesta, jotka opitaan ainoastaan pienillä askelilla. Käyttäytymistieteessä on tunnistettu, että ihminen oppii kaikesta parhaiten uusille tavoille kun askeleet ovat mahdollisimman pieni - 5min tai alle ensimmäinen askel. Sen takia esimerkiksi ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassakin keskitytään hyvin pieniin, mutta konkreettisiin askeliin. Esimerkiksi jos haluat ruveta liikkumaan enemmän, mutta et vaan millään saa aikaiseksi, jaa toteuttaminen erittäin pieniin palasiin ja tehosta sitä vielä ketjuttamalla sitä nykyisiin tapoihin. Esimerkiksi jos käyt aina heräämisen jälkeen suihkussa, niin tee sen jälkeen suoraan aamupala ja sen jälkeen ota ensimmäinen askel uutta elämäntapaa kohden - pue vaatteet päälle ja laita kengät jalkaan. Kun tästä tulee tapa, ota seuraava askel, täytä salikassi ja mene ulko-ovelle, ja sitten kun siitä tulee tapa, jatka ulko-ovelta salin oville tms.
Itsekuria ei missään nimessä kannata väheksyä, mutta usein se on sana jota käyttää ihmiset jolla on jo hyvät tavat ja he yrittävät sillä patistaa muita tekemään jotain, vaikka se ei ole avain mihinkään. En kyseistä artikkelia tiedä, mutta oletan, että tässä yritetään päästä siitä että kunnossa olevat ihmiset läksyttävät läskejä tekemään asioita huonoilla ohjeilla. Läskit ovat yleensä harjoittaneet itsekuria monella eri tavalla, eikä kyse ole sen puutteesta. Monelle ei myskään ole kyse siitä etteivätkö he tietäisi makroista, kaloreista ja liikunnasta, tai siitä että pitäisi kuluttaa enemmän kuin syödään. Kyse on vaan siitä, että ei päästä pois niistä tavoista mitkä on vuosien mittaan rakentuneet erittäin vahvoiksi. Ja kyllä dopamiinilla toki on osuutensakin tähän ja myös kortisolilla. Jos olet hyvin lihava, niin tottakai se rakentaa esteitä kun liikkuminen sattuu joka paikkaan ja reidet hiertyvät vereslihalle, jonka jälkeen kestää viikon että haavat parantuvat. Tämä tottakai vähentää liikunnan halua, mutta tässäkin pienet askeleet ovat valttia.
Ihan hyviä ajatuksia. Olen pitkälti samaa mieltä.
Itse näkisin itsekurin roolin siten, että pitäisi saada asiat sille mallille, että sitä tarvitaan mahdollisimman vähän. Jos ruokavalio on järkevä, mieliteot vähenee. Ja kun tietää elävänsä terveellisesti, on enemmän motivaatiota löytää se itsekuri sillä hetkellä, kun sitä tarvitaan.
Aika monella olisi mielestäni parantamisen varaa asenteissa. Suhtautumisemme ruokaan on jopa sairas. Kärsimme kollektiivisesta ahmintahäiriöstä. Joka paikka on täynnä huonolaatuisia pikaruokaravintoloita, joista halutaan mahdollisimman isoja annoksia. Sipsit ja karkit myydään nykyään 300 gramman pakkauksissa. Oikein ihannoidaan mässäilyä. Varsinkin joillekin miehille se mässäily on jopa jonkinlainen maskuliinisuuden osoitus. On ihan luonnollista, että iso osa ihmisistä lihoo tällaisessa ympäristössä. Eikä se terveellistä ole niille lopuillekaan.
Minulla itselläni on ollut elämässäni syömisen kanssa parempia ja huonompia vaiheita. Vuosien mittaan elämänhallintani on kuitenkin parantunut ja onnistumisesta on tullut aina vain helpompaa.
Parhaiten olen onnistunut erilaisilla maakokeiluilla. Olen siis poiminut parhaita paloja ranskalaisesta ja italialaisesta suhtautumisesta ruokaan. Myönnän, että mielikuvani näistä maista voi olla vähän romantisoitu tai vanhanaikainen. Painoni on kuitenkin näiden kokeilujen aikana jopa pudonnut ja aivan huomaamatta.
Syömäni ateriat eivät välttämättä aina ole terveellisimmästä päästä. Syön usein myös jälkiruokaa. Pointti on kuitenkin se, että napostelu sopii vähän huonosti italialaiseen elämäntapaan mässäilystä puhumattakaan. Se 300 gramman sipsipussi ei oikein sovi mihinkään ateriaan. Syön joka päivä aamupalan, lounaan (pääateria) ja päivällisen. Jos haluan herkutella, teen hyvää ruokaa tai nautin jälkiruoan aterian yhteydessä. Välipaloja en erityisemmin harrasta. Annoskoot ovat maltillisia.
Harvemmin oikeastaan enää tulee tarvetta vetää jotain suklaalevyä tai sipsejä. Joskus harvoin tulee mielitekoja, mutta niiden torjumiseen riittää itsekuri, kun sitä ei koetella joka päivä.
Hyvä video ja samaa mieltä kaikesta muusta kuin, että päihderiippuvuuksia ei kannata suoraan verrata syömisongelmiin vaikka ne voivat vakavia laadultaan ollakin. Aika harva joutuu syömishäiriöiden vuoksi sairaalahoitoon, kun taas katkot on kesällä täynnä ihmisiä - kertoo sen miten paljon vaikeampia ja yleisempiä päihdeongelmat suomessa ovat.
Joo, harvempi joutuu toki ruuan takia ainakaan yhtä nopeasti sairaalaan, mutta pointti oli se, joillekin se sokeri ja herkut on ihan älyttömän addiktoivia.
Kuinkahan monta kertaa oon tässä viimesen kahden kuukauden aikana kuullu, että kyllä sä nyt voit tän mokkapalan, jäätelön jne. syödä. Viimeks eilen illalla. Sama ilmiö, kun selvinpäin oleminen baarissa. Itse kuria se juurikin vaatii. Toinen on just toi ruokavalio semmoseks, ettei tarvis herkutella. Miettii itelle mieluisia ruokia. Valitsee nistä vähä kalorisimmat. Tarvittessa vaihtaa runsas kalorisista, ne kaloripitosimmat ainesosat pois tai vastaavaa. Eikä mee nälkäsenä kauppaan. Helppoa ja kivaa. Sillain ymmärrän ton armollisuuden, että jos sortuu niin ei heitä heti koko hommaa ihan lekkeriks.
Sitä mää oon miettinyt monesti, kun noita ruokaohjelmia myydään kauheella volyymilla tiettyjen fitness piireihin kuuluvien toimesta.
Sama ohjelma saatetaan lähettää kahdelle aivan erilaiselle ihmiselle, esimerkiksi toinen tekee päivässä 12 tuntia todella fyysisiä kattohommia raksalla ja työpäivän päätteeksi hän käy vielä treenaamassa. Kun taas toinen näpyttelee päivässä 7 1/2h tietokonetta ilmastoidussa kopissaan ja saattaa treenaata vähän sinnepäin.. kummallakin sama ruokavalio.
Pitäiskin ottaa joku valmentaja, joka oikeasti keskittyisi asiakkaaseen. Eikä myy ohjelmaa idealla miehen ruokavalio ja naisen ruokavalio.. 😅 Enkä tarkoita tällä kommentilla teikäläistä.
Katolla raksalla 👌🏻. Voin kertoo että banaani ei riitä välipalaks etenkä kun töiden jälkeen jalat reenaa 👌🏻😅💪🏻💪🏻
@@jyrkiturunen3180 Kyllä täytyy riittää, kun ohjelmassa lukee nyt omena ja 250g maitorahkaa. Seuraava ruokailu sitten 2-3h päästä
@@jyrkiturunen3180 Meitsi puolestaan siellä tietokoneen ääressä .👌🏻 Banaani ois mulle liikaa. Ensin verensokerit pilviin ja sitten pitäisikin mennä jo nukkumaan.
milloin lisää treenivideoita? ovat parasta kontenttia ja varsinkin kun mukana on erilaisia ja erinäköisiä ihmisiä.
Vaimon treenit olisi tarkoitus kuvata nyt ihan tässä kuussa läpi. On aika tikissä. 👀
Pirun jees toki. Oot fitnesskentän vic mackey ;}
Tomi*
Katsoin just Viaplaylta kaikki 7 kautta Shieldiä. On se vaan kova sarja. 😎 Mutta en onneksi ole saman luokan pahis kuin Vic. 😅