I was in the first batch of conscripts to be tought to use the system. We were even allowed to create our own arm insignia for our uniform, I still have it, it depicts the missile. My post was the trailer that distributes electicity to the system and commands the generator trailer. That has two huge diesel generators, there was another small auxiliary one in "my" trailer, a copy of Detroit Diesel... The actual first shooting was in the Lohtaja army shooting range, and as that has sand and gravel, one really does not want to have the missile starting blast towards anything sensitive; I was curious and wanted the see the blast off, opened the trailer door only to see the missile point right away from me.. I immediately closed the door and it sounded like someone had fired a shotgun to the trailer. I reopened the door and saw the the missile go like h#ll and hit the target. After some years, I was called to Reserve duty to raise the targeting radar, perhaps because someone remembered that I knew well how to do it correctly; it is folded down for transport. I could still write a book about all of that... The camera system was impressive, the picture was so sharp that one could tell/read car brand kilometers away. And, because of Wild Weasel-type countermeasures, we would have some old radar as a bait with power on to guide oncoming missiles away from us. A good system, but as mentioned, way too vulnerable in modern battlefield. Like a big caravan of Russian trucks and trailers...
Melkoista tekniikkaa, eteenkin analogisesti tehtynä. On siinä ollut kyllä värkkäämistä. Kiitos videosta, useamman kerran tuolla ilmailumuseolla käynyt, mutta ei sitä paikan päällä oikein käsittänyt mitä mikäkin lavetti/ajoneuvo/tutka jne. tekee.
Pieni tarkennus - F-117:n alasampuminen onnistui, kosks lentäjä oli juuri sillä hetkellä avannut pommiluukun ovet, mikä huononsi stealth-ominaisuuksia huomattavasti. Asiaan myötävaikutti myös jenkkien ylimielisyys - käytettiin samaa reittiä useita kertoja, ilmeisesti vielä samaan kellonaikaan, SEAD-tuki puuttui kokonaan yms.
Alasampumisesta on useita suht luotettavia lähteitä, pääpiirteissä yhteneväisiä mutta pieniä eroja. Ihan tarkoituksella asia on esitetty videolla ylimalkaisesti. Mm oliko pommikuilu auki (ja vaikuttiko se maalinosoitukseen), minkälainen tiedustelutieto serbeillä käytössä, kumpi ohjus osui, Oliko pullonkaula P-18 vai tulenjohtotutka, ohjusten herätesytytin. Minulla on muistikuva että pommiluukkujen avonaisuus olisi ollut joku USA:n pikainen meriselitys asialle. Saattaa olla että oli isossakin roolissa, en ota siihen kantaa. USA:n ylimielinen asenne tosiaan isossa roolissa. Ja serbien kyky havaita vastaspuolen taktinen virhe sekä hyödyntää se maksimaalisesti.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Juu, tarkoituksena oli antaa pientä lisäinfoa katsojille. Nämä on pirun hienoja videoita, ja näistä on tullut opittua vaikka mitä.
Itseasiassa oli. Mutta ne olivat monimutkaisempia järjestelmiä, vaikeampia hyödyntää asevelvollisarmeijassa. Juuri Buk:in helppo koulutettavuus ja käytettävyys oli suuressa roolissa kun se hankittiin Suomeen.
Ylipaineiselle typelle säiliössä on helppo selitys: typpikaasussa ei kulje vesi mukana. Samasta syystä lentokoneiden renkaat täytetään typellä, vesi aiheuttaisi ongelmia kun moneen kertaan päivässä siirtyvät plussalta -40C keleihin korkealla. Ja ne puolityhjät sipsipussit? Typellä täytettyjä samasta syystä :) Kiitos hyvästä esittelystä.
Sen ison sargofagin eli pitkäaikais-säilytyskotelon typpikaasun ymmärrän kohtuullisen hyvin. Kuten sanoi typikaasua käytetään muuallakin säilöntäkaasuna. Mutta ohjuksen "patterina" oleva painepallo tuntuu näin maallikosta aika jänskältä. Olisi aika kuumottavaa irrotella siitä venttiiliä ja kuullostella mahtaako se pihistä tms.
Nighthawkin alasampuminen oli pääosin nimenomaan sitä "moukantuuria". Tutka havaitsi koneen juuri sillä hetkellä, kun sen pommiluukut olivat auki, puhutaan parhaillaan alle sekunnin ikkunasta. Kone kuitenkin näkyi vasta kolmannella pyyhkäisyllä, kun normaalisti oli käytäntö, että tutkaa pyöräytetään vain kahdesti, jottei se paljastuisi vastapuolelle. Toki, Jenkkien oma toiminta mahdollisti tämän. Lennettiin aina samaan aikaan, samoja reittejä ja vain Nighthawkit olivat ilmassa. Tietysti jälkeenpäin rupesi leviämään valheellinen tarina, että tutkan matala taajuus olisi ratkaiseva tekijä häivekoneiden paikantamisessa ja itänaapuri on tehnyt tällä tarinalla hyvin rahaa, kun se on kaupannut "häivevastaisia" järjestelmiä kolmannen maailman maihin.
Tuollaista "onnenkantamoista" ei saa ilmaiseksi, se täytyy ansaita kovalla työllä. Itse näkisin että alasampuminen onnistui koska rautainen ammattitaito, se Petsora oli vain työkalu. Pätevä ja kunnianhimoinen upseeri jolla hyvä miehistö on aina vaarallinen vastustaja. Kyseinen IT-pataljoona teki kaiken mahdollisen maksimoidakseen omat mahdollisuutensa, ja silti osumaan tarvittiin _lisäksi_ aimo annos tuuriakin. P-18 vs häivetekniikka olisi kiinnostava pohdinnan aihe, mutta kaikki tietolähteet ovat enemmän tai vähemmän ympäripyöreitä pohdintoja ilman täsmällisiä teknisiä faktoja. Teoriassa mikään lentävän laitteen stealth ei voi estää P-18 kaltaisen matalataajuustutkan signaalien heijastumista takaisin, mutta riittääkö se maalin erottamiseen tutkaruudulta on ihan toinen juttu. Arvaisin että maalin tunnistaminen muusta tutkavälkkeestä vaatii täsmällistä ennakkotietoa tai jotekin poikkeuksellisia olosuhteita.
On muuten melkoisen levoton tuo nähtävästi Lohtajalla kuvattu S-125 laukaisu ja jonkun maaliraketin alasampuminen. Maaliraketin (vai voiko lennokilla olla noin iso pakokaasuvana?) lento on tasaista, mutta S-125 niiailee ja huojuu eri suuntiin. Jää kyllä epävarmaksi, voisko sillä saavuttaa hyvin väistelevää hävittäjää, kun suoraa linjaa lentävän maalin tavoittaminen on noin epävarman näköistä. Toki ohjaus saattaa perustua erilaisiin kaariin? Mutta, 1978-1979, kun tämä S-125 ja olalta laukaistavat Strela:t saatiin, siirtyi Suomi, 35 vuotta toisen maailmansodan jälkeen, ohjusaikakauteen! Siihen asti Suomen paras ilmatorjunta-ase (Mig 13F:n ja Drakenin lisäksi) oli 88mm saksalainen ilmatorjuntatykki! (Ja Sergeit ja muutama sveitsiläinen konetykki). Suihkukoneet oli ilmestyneet jo 1943-1946 taivaille.
Taitaa olla maalilennokki jossa visualisoinnin vuoksi savulaite. Torjuntaohjuksen käännökset on jyrkkiä koska ohjus pystyy sellaiseen. Ihminenhän ei noita G-voimia kestäisi. Tuossa kuitenkin kannattaa huomioida perspektiivi: Ohjus manooveeraa 15-20km päässä 1km/s nopeudella. S-125:lla on todistetusti ammuttu alas länsikoneita. Aiemmin se oli itselle vain tilastotieto, mutta nyt kun tuon tekniikkaan tuli tutustuttua niin vaikea olla hämmästelemättä miten tuollainen laitteisto on voinut ylipäätään oikeasti toimia.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Onhan se analogitekniikalla uskomaton (ja tulevaisuuden kannalta paljolti hukkaan joka kerralla mennyt, ainakin laitteistoltaan) kehityssuoritus.
Laskuvarjolla varustettu maali. Pudottanut kone lähti muuten niin kovaa kuin pääsi karkuun... Laskuvarjoa täynnä reikiä esiteltiin sitten jälkeenpäin. Meidän ammunnoissamme oli lämpimämpi keli, siis siinä ensimmäisessä. Ja ohjuksen lentorata on sille ominainen, se on eräänlainen tihentyvä korkkiruuvi.
@@mtlb2674 Suihkukoneet? Valitsin vuosiluvut sen mukaan miten niitä on oikeasti ilmestynyt ensilinjan käyttöön. 1943 saksalainen ja 1946 löytyi ekalle neuvostoliittolaiselle koneelle. Kopioinnissa on aina viivettä vaikka kidnappaisi tiedemiehiä ja varastaisi lännestä piirrustuksia.😀
Taas hienoa matskua! Paljastaako teksti "RATA I" tuloenjohtokontissa, että tämä patteri oli sijoitettuna Santahaminaan? Olisiko sodanaikaisia koodinimiä kierrätetty. Julkisesta kirjallisuudestahan olen lukenut noille kolmelle patterille suunnitellut muutkin paikat pk-seudulla, mutten uskalla tähän kuitenkaan laittaa. Vaikkei mulla mitään sisäpiiritietämystä olekaan. Onneksi nykykalusto on paremmin siirtyvää, joten moni mäki tai suhteellisen aukea paikka kelpaa. Vaikka sitäkin voisi aina parantaa, sellaisia jalkoja, joilla kuorma-autot saisi tuettua pikapikaa eri maaperiin ja purettua vieläkin nopeammin.
Maallikolta maallikolle, jos antennien perusteet kiinnostavat. Antennin aallonpituus saadaan jakamalla valonnopeus taajuudella, tai oikomalla 300 m/s jaettuna taajuudella megahertseissä. Esimerkiksi maalinosoitustutka 2:lle, th-cam.com/video/VN2nicpZZCI/w-d-xo.html taajuus on välillä 150-170 MHz eli aallonpituus välillä 300/170 ja 300/150 eli 1,76m ja 2m. Yleisin varsinainen antenni, mikä näistä antennihäkkyröistä löytyy, on dipoli- eli kaksinapa-antenni. Esimerkiksi keskeltä tulee aluksi syöttö (ja myöhemmin vastaanotto), eli koaksiaalikaapelilla suojatut +/- piuhat ja niistä lähtee vastakkaisiin suuntiin suojaamattomat piiskat. Tai piiskat voivat jatkua taipumalla takaisin keskelle ja yhdistyä litteäksi silmukaksi. Tälläisen dipoliantennin optimikokonaismitta on aallonpituus jaettuna kahdella. Löytyykö siis museon pihalla olevasta Maalinosoitustutka P-18M2:sta tuplapiiskoja tai silmukoita, joiden koko on 88cm-100cm? Löytyyhän niitä, kuusitoista kappaletta. (Niiden edessä näkyy tuollaisia Yagi-pyykkitelineitä, eli aallonpituuden puolikasta lyhyempiä eri mittaisia heijastimia vahvistamassa signaalia.)
Sitten jos kiinnostaa ne erilaiset signaalia keräävät ja vahvistavat heijastimet, esimerkiksi varsinaisten antennien takana olevat kaarevat verkot tai paraboliset lautaset, niistä teoria sanoo, että johtavan häkin/verkon/grillin silmukat tai välit saavat olla leveydeltään maksimissaan aallonpituus/10. Jos käytte museon Helsinki-hallissa, jossa on Würzburg-tutka=Dora=Irja, niin huomaatte, että sen heijastimessa ei ole grilliä lainkaan, vaan yhtenäinen reilu kolmimetrinen (eli monta kertaa aallonpituus 53cm) peltilautanen. Tämä pelti grillin sijaan johtunee kandesta syystä. Jos laskee sen tutkan (tämä on jo korkeampitaajuinen, ei metri- vaan lähestyy senttimetritutkaa) taajuudesta 560 MHz aallonpituuden, saa 300/560= 53 cm. Siten siihen ehkä voisi vielä tehdä metallisen verkon, joka silmukat maksimissaan 5cm * 5cm. Mutta valmistusteknisestikin voi olla helpompi vasaroida taustakaaria vasten yhtenäinen peltilautanen. Sitten jos mennään Tuusula-halliin ja siellä on joku Super Fledermaus tms. (8600-9600 MHz) eli aidosti senttimetrinen aallonpituudeltaan, noin 3cm, myös parabolilautasella, menisi verkon välit niin pieniksi, 3mm, että valmistusteknisesti olisi älytöntä laittaa niin lähekkäin lankoja ja pitää ne kaikki oikeassa muodossa. Voi myös miettiä, mitä tapahtuu Suomen talvessa verkolle, jonka langat on noin lähekkäin. Todennäköisesti jo lankoihin kertyvät sadepisarat haittaisi senttimetriaalueella. Toki Würzburg-tutkasta on olemassa myös Riese-versio, jossa on grilli. Sitä taidettiin suunnitella Suomeen yö-hävittäjien ohjaukseen maasta 1943-1944 mutta jäi toteutumatta.
Varsinainen antenni noissa parabolilautasissa on sitten polttopisteessä ja se on usein taas dipoli, eli jos Irjassa varsinainen lähetys/vastaanotinantenni on dipoli, sen koko tulisi olla kokonaismitaltaan taas puolet aallonpituudesta, eli n. 26,5 senttinen dipoli. Ja näkyy olevan sen kokoinen mötikkä polttopisteessä ja sen sisältä löytyy myös toinen heijastin, joka kohdistaa säteet kohti lautasta. Ja muu osa tuota mötikkää lienee jotakin bakeliittia tai muuta muovinkaltaista johtamatonta materiaalia.
@@juhanivalimaki5418 Voisitko ottaa yhteyttä sähköpostilla jossakin välissä? Minulla olisi yksi radio/tutka-teknologiaan liittyvä video suunnittelulistalla, osaisit mahdollisesti selventää muutamaa yksityiskohtaa. Yhteystiedot läytyy tuolta: www.satunnaistasotilashistoriaa.fi/#contact
Periaatteessa suomalaiset olisivat varmasti osanneet modernisoida tuon järjestelmän, mutta ei varmaan olisi lyönyt leiville, kun otetaan huomioon, kuinka kankea se on. Tosin modernisoinnin jälkeen se olisi ollut vähemmän kankea. Kun tyhjiöputket olisi korvattu puolijohteilla, ja tietotekniikalla 80-luvulla, niin se jo pelkästään olisi käytännössä tyhjentänyt tulenjohtokontista seinät. Ja poistanut meluongelmat. Toki moisen projektin jälkeen suomalaiset olisivat melkein osanneet jo rakentaa tyhjästä oman järjestelmän. Eivätpähän ohjuksetkaan 80-luvulle tultaessa enää mitään rakettitiedettä olleet. Tai sitähän ne olivat, mutta rakettitiede ei ollut enää rakettitiedettä.
@@suoratesto1789 Jos ne olisi modernisoitu omin voimin, niin silloinhan niillä juuri olisi tiputettu neuvostokoneita. Pakasta vedettyinä Neuvostoliitto varmaankin oli modifioinut vientiversiota siten, että se oli heikompi punatähtikoneita vastaan ja sikäläinen elektroninen häirintä olisi maksimaalisen tehokas. Mutta jos elektroniikka rakennetaan kokonaan uudestaan, niin sillä ei olisi enää mitään väliä. Tärkein anti olisi ollut oman AA-teknologian kehitys Suomessa. Nyt kun katsoo Ukrainan sotaa, niin se olisi korvaamatonta osaamista ja markkinat kyltymättömät.
Typeriä hölinöitä etteikö S-125 ja Buk(näitäkin varhaisemmat järjestelmät) kykenisi pudottamaan neuvostokoneita. Siellä niitä putoaa Ukrainassa molemmin puolin...
Aika iso tekijä näissä PV:n kalusto-ostoissa on helppokäyttöisyys. Nämä hankitaan varusmiesten operoitavaksi. Kuten tästä videosta näkee niin äärettömän monimutkainen ja kömpelö järjestelmä, johon verrattuna esim. ITO91 on aivan unelma.
@@tapio_m6861 30/30/30-hankinnat vielä tuohon aikaan joten politiikka vaikutti aseostoihin merkittävästi. Tuolloin kun piti aseostoissakin kaikkia miellyttää...
@@herrakaarme Tuo "ei voi ampua valmistajamaan komneita" on sitkeä urbaanilegenda jossa ei ole mitään pohjaa. Asiaa on selitetty hieman BUK-videolla. Hokema levisi mediaan kun 90-luvulla alettiin pohjustamaan yleistä mielipidettä sille että hienoksi kehuttu Neuvostokalusto heitetään menemään. Teoriassa venäläisten pitäisi pystyä parempaan häirintään jos tuntevat kaluston, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Esim Georgiassa ilmeni että vanha BUK tuotti venäläisille ongelmia, koska heidän häirintäkalusto ja vastatoimet oli optimoitu läntisiä digitaalisia tutkajärjestelmiä vastaan.
@@suoratesto1789 Tavallaan juu mutta se että saa noinkin monimutkaiset hommat hoitumaan ihan analogisilla "peruselintarvikkeilla" on vaatinut kyllä osaamista.
@@suoratesto1789 Aika paljon sitäkin tekivät monessa asiassa mutta kyllä juuri ohjuspuolella neukuilla taisi olla jopa johtava asema ainakin joissain tekniikoissa kylmän sodan alkupuolella. Esim. pystyivät ampumaan sarjan merimaaliohjuksia joista ensimmäinen kun löysi maalin osasi välittää perässä tuleville koordinaatit jne. Lännellä ei tainnut olla vastinetta niille aikoihin.
@@suoratesto1789 Kyllä noista vanhemmista romuista kai aika hyvin tietoja jo on jaossa. P-700 eli natonimeltään shipwreck oli tyypiltään mitä tarkoitin. Luulin kyllä että se olisi ollut jo selvästi aiemmin käytössä mutta nähtävästi vasta 80-luvulla saatiin virallisesti iskuun joten siltä osin ei ihan niin edistynyt kuin muistelin ulkoa.
@@suoratesto1789 Juu enimmäkseen siellä on tietysti paukuteltu köyhempiä turpaan vanhalla perusraudalla ja kunnon vastinparien kanssa ottelu on onneksi jäänyt kokeilematta niin ihan varmaa tietoa ei taida olla. Nuo öiset kinzhalien yms. torjunnat on taas esimerkki siitä että paperi on paperia. Panostukset on kuitenkin kai menneet niin että neukut enimmäkseen kehitelleet ohjuksia ja länsi enimmäkseen kehitellyt torjuntaa niin ihmekö se jos olisivat jossain vaiheessa päässeet ohjustekniikassa edellekin jos niillä ei silti saada tulosta aikaiseksi mutta läntiset hjitaammatkin nuolet menisi neukkujen puolustuksesta läpi. Kuulostaa tehokkaammalta ampua 10 halvempaa ohjusta kerralla yhteen maaliin kuin yksi wunderwaffe ja toivoa että osuu.
II/85 Hyrylästä kävin Riksussa tutka-asentaja-AU koulutuksen, jossa käytiin maalinosoitustutka P-15M2 toiminta ja kenttäkorjaus läpi putki putkelta. Siviilin pohjakoulutus kaikilla kurssilaisilla oli elektroniikka-asentaja.
Mielenkiintoinen on tuon loppuvideon laukaisun lentorata. Mikähän tuon saa aikaan? Ensimmäinen koukku tulee lähtömoottorin pudotessa pois, mutta noita vastaavia koukkuja tulee senkin jälkeen useampi. Veikkaisin maalinosoitusjärjestelmän ominaisuudeksi.
Ohjus kääntyilee jyrkästi koska ohjaussiivekkeet on ihan nokalla. Eli keula kääntyy heti, mutta momenttivoimien vuoksi perä kääntyy pidemmällä kaarellla. Tuossa on vain vain vaikea hahmottaa etäisyyksiä ja nopeuksia. Eli mikä näyttää tiukalta 90-asteen käännökseltä on oikeasti 20km päässä tapahtuva 1km säteellä tapahtuva kaarros.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Eli ihan vaan ohjuksen ominaisuus. Tavallaan tekee paljon hauskemman näköisen koko laukauksesta, enemmän actionia! Hieno video, kiitos jälleen kerran.
Onko joku tietty malli mielessä? Tietojen lisäksi pitäisi olla riittävästi kuvitusmateriaalia. Koeajoa ei varmaan saa kovin helposti järjestymään, mutta olisi mukava päästä edes sisätijola kurkkimaan.
@@Pilikunnussija Minulla olisi ihan henkilökohtainen Mi-8 tarina kerrottava. Mutta se jää odottamaan tulevia aikoa että pääsen kuvaamaan kyseistä helikopteria jossakin lähempää.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Mi-1 ja Mi-4 helikopterien käytöstä Suomessa olisi kiinnostavaa saada tietoa, koska ovat vähemmän tunnettuja kuin pitkään palvellut Mi-8.
I was in the first batch of conscripts to be tought to use the system. We were even allowed to create our own arm insignia for our uniform, I still have it, it depicts the missile. My post was the trailer that distributes electicity to the system and commands the generator trailer. That has two huge diesel generators, there was another small auxiliary one in "my" trailer, a copy of Detroit Diesel... The actual first shooting was in the Lohtaja army shooting range, and as that has sand and gravel, one really does not want to have the missile starting blast towards anything sensitive; I was curious and wanted the see the blast off, opened the trailer door only to see the missile point right away from me.. I immediately closed the door and it sounded like someone had fired a shotgun to the trailer. I reopened the door and saw the the missile go like h#ll and hit the target. After some years, I was called to Reserve duty to raise the targeting radar, perhaps because someone remembered that I knew well how to do it correctly; it is folded down for transport. I could still write a book about all of that... The camera system was impressive, the picture was so sharp that one could tell/read car brand kilometers away. And, because of Wild Weasel-type countermeasures, we would have some old radar as a bait with power on to guide oncoming missiles away from us. A good system, but as mentioned, way too vulnerable in modern battlefield. Like a big caravan of Russian trucks and trailers...
Funny. I was in the last batch. I was also in the generator trailer, and I still got the arm insignia with the missile on it...😀
@@mitro72 Can you please send mew photo about the insignia? Email can be found here: www.satunnaistasotilashistoriaa.fi/
@@Satunnaistasotilashistoriaa Done.
@@Satunnaistasotilashistoriaa can we see the picture also from somewhere? I couldn't find it from your page :)
@@karirytkonen1321 Second photo in the latest community post:
th-cam.com/users/postUgkxu3mx2yvX-p3plSS4lZbFyNDcfYn6JTOI
Kiitoksia mielenkiintoisesta ja kattavasta videosta, 2-osaa odotellessa! 🙏🏻
Melkoista tekniikkaa, eteenkin analogisesti tehtynä. On siinä ollut kyllä värkkäämistä. Kiitos videosta, useamman kerran tuolla ilmailumuseolla käynyt, mutta ei sitä paikan päällä oikein käsittänyt mitä mikäkin lavetti/ajoneuvo/tutka jne. tekee.
Itsellä vähän sama tilanne. Olen aina ihmetellyt sen Mossi 1:n päälekkäisiä antenneja, ja tulenjohtotutkan Transformers-maista ulkonäköä.
X-Wing maalina jo itsessään ansaitsi tykkäyksen tälle videolle. Hienoa duunia jälleen kerran - kiitos!
Satunnaista sotilashistoriaa LÄHES PUOLEN TUNNIN EDESTÄ!?!? Kyllä meitä kuolevaisia vaan hellitään 😅😂 Kiitoksia tästä valtavasta infopläjäyksestä !
Kiitos jälleen hyvästä toteutuksesta ja mielenkiintoisesta aiheesta!
Kerronta, kuvasto, tutkimustyö, animointi jne. aivan kympin arvoista työtä!
Another excellent tutorial on ant-aircraft systems. Something of which I knew nothing.
Neither did I knew much about this topic beforehand.
Very interesting technology. It's fascinating what analog equipment has been able to do.
Kiitos videosta!
Loistava video. Kiitos
Pieni tarkennus - F-117:n alasampuminen onnistui, kosks lentäjä oli juuri sillä hetkellä avannut pommiluukun ovet, mikä huononsi stealth-ominaisuuksia huomattavasti.
Asiaan myötävaikutti myös jenkkien ylimielisyys - käytettiin samaa reittiä useita kertoja, ilmeisesti vielä samaan kellonaikaan, SEAD-tuki puuttui kokonaan yms.
Alasampumisesta on useita suht luotettavia lähteitä, pääpiirteissä yhteneväisiä mutta pieniä eroja. Ihan tarkoituksella asia on esitetty videolla ylimalkaisesti.
Mm oliko pommikuilu auki (ja vaikuttiko se maalinosoitukseen), minkälainen tiedustelutieto serbeillä käytössä, kumpi ohjus osui, Oliko pullonkaula P-18 vai tulenjohtotutka, ohjusten herätesytytin.
Minulla on muistikuva että pommiluukkujen avonaisuus olisi ollut joku USA:n pikainen meriselitys asialle. Saattaa olla että oli isossakin roolissa, en ota siihen kantaa.
USA:n ylimielinen asenne tosiaan isossa roolissa. Ja serbien kyky havaita vastaspuolen taktinen virhe sekä hyödyntää se maksimaalisesti.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Juu, tarkoituksena oli antaa pientä lisäinfoa katsojille.
Nämä on pirun hienoja videoita, ja näistä on tullut opittua vaikka mitä.
Buk on varmasti tuntunut erittäin modernilta tuohon nähden
Hieno video taas kerran. IT-museossa on tullut käytyä, mutta näin syväluotaavaa kuvaa järjestelmästä ei saanut
@@suoratesto1789 Ei sentään reikäkortteja, vaan tyhjiöputkia ja elektro-mekaanisia osia.
🙂
@@suoratesto1789 BUK kehitettiin 1970-luvulla ja on ollut operatiivisessa käytössä vuodesta 1980.
@@suoratesto1789 No eipä sitä vuonna 96 sen uudempiakaan ollut saatavilla.
Itseasiassa oli. Mutta ne olivat monimutkaisempia järjestelmiä, vaikeampia hyödyntää asevelvollisarmeijassa. Juuri Buk:in helppo koulutettavuus ja käytettävyys oli suuressa roolissa kun se hankittiin Suomeen.
Kato, X-02 Wyvern päässy myös videolle maaliksi. :D Mahtava video!
Ylipaineiselle typelle säiliössä on helppo selitys: typpikaasussa ei kulje vesi mukana. Samasta syystä lentokoneiden renkaat täytetään typellä, vesi aiheuttaisi ongelmia kun moneen kertaan päivässä siirtyvät plussalta -40C keleihin korkealla. Ja ne puolityhjät sipsipussit? Typellä täytettyjä samasta syystä :)
Kiitos hyvästä esittelystä.
Sen ison sargofagin eli pitkäaikais-säilytyskotelon typpikaasun ymmärrän kohtuullisen hyvin. Kuten sanoi typikaasua käytetään muuallakin säilöntäkaasuna.
Mutta ohjuksen "patterina" oleva painepallo tuntuu näin maallikosta aika jänskältä. Olisi aika kuumottavaa irrotella siitä venttiiliä ja kuullostella mahtaako se pihistä tms.
Aika paukku tommomen 350bar
15:53 Korson sijainti on aina hyvä pitää mielessä.
Jos muu Suomi puhuu paikasta pelonsekaisella kunnioituksella, on vihollisenkin syytä lähestyä aluetta erityisellä varovaisuudella.
Nighthawkin alasampuminen oli pääosin nimenomaan sitä "moukantuuria". Tutka havaitsi koneen juuri sillä hetkellä, kun sen pommiluukut olivat auki, puhutaan parhaillaan alle sekunnin ikkunasta. Kone kuitenkin näkyi vasta kolmannella pyyhkäisyllä, kun normaalisti oli käytäntö, että tutkaa pyöräytetään vain kahdesti, jottei se paljastuisi vastapuolelle. Toki, Jenkkien oma toiminta mahdollisti tämän. Lennettiin aina samaan aikaan, samoja reittejä ja vain Nighthawkit olivat ilmassa.
Tietysti jälkeenpäin rupesi leviämään valheellinen tarina, että tutkan matala taajuus olisi ratkaiseva tekijä häivekoneiden paikantamisessa ja itänaapuri on tehnyt tällä tarinalla hyvin rahaa, kun se on kaupannut "häivevastaisia" järjestelmiä kolmannen maailman maihin.
Tuollaista "onnenkantamoista" ei saa ilmaiseksi, se täytyy ansaita kovalla työllä.
Itse näkisin että alasampuminen onnistui koska rautainen ammattitaito, se Petsora oli vain työkalu. Pätevä ja kunnianhimoinen upseeri jolla hyvä miehistö on aina vaarallinen vastustaja. Kyseinen IT-pataljoona teki kaiken mahdollisen maksimoidakseen omat mahdollisuutensa, ja silti osumaan tarvittiin _lisäksi_ aimo annos tuuriakin.
P-18 vs häivetekniikka olisi kiinnostava pohdinnan aihe, mutta kaikki tietolähteet ovat enemmän tai vähemmän ympäripyöreitä pohdintoja ilman täsmällisiä teknisiä faktoja.
Teoriassa mikään lentävän laitteen stealth ei voi estää P-18 kaltaisen matalataajuustutkan signaalien heijastumista takaisin, mutta riittääkö se maalin erottamiseen tutkaruudulta on ihan toinen juttu. Arvaisin että maalin tunnistaminen muusta tutkavälkkeestä vaatii täsmällistä ennakkotietoa tai jotekin poikkeuksellisia olosuhteita.
Hyvä video mielenkiintoisesta aiheesta!
On muuten melkoisen levoton tuo nähtävästi Lohtajalla kuvattu S-125 laukaisu ja jonkun maaliraketin alasampuminen. Maaliraketin (vai voiko lennokilla olla noin iso pakokaasuvana?) lento on tasaista, mutta S-125 niiailee ja huojuu eri suuntiin. Jää kyllä epävarmaksi, voisko sillä saavuttaa hyvin väistelevää hävittäjää, kun suoraa linjaa lentävän maalin tavoittaminen on noin epävarman näköistä. Toki ohjaus saattaa perustua erilaisiin kaariin?
Mutta, 1978-1979, kun tämä S-125 ja olalta laukaistavat Strela:t saatiin, siirtyi Suomi, 35 vuotta toisen maailmansodan jälkeen, ohjusaikakauteen! Siihen asti Suomen paras ilmatorjunta-ase (Mig 13F:n ja Drakenin lisäksi) oli 88mm saksalainen ilmatorjuntatykki! (Ja Sergeit ja muutama sveitsiläinen konetykki). Suihkukoneet oli ilmestyneet jo 1943-1946 taivaille.
Taitaa olla maalilennokki jossa visualisoinnin vuoksi savulaite.
Torjuntaohjuksen käännökset on jyrkkiä koska ohjus pystyy sellaiseen. Ihminenhän ei noita G-voimia kestäisi. Tuossa kuitenkin kannattaa huomioida perspektiivi: Ohjus manooveeraa 15-20km päässä 1km/s nopeudella.
S-125:lla on todistetusti ammuttu alas länsikoneita. Aiemmin se oli itselle vain tilastotieto, mutta nyt kun tuon tekniikkaan tuli tutustuttua niin vaikea olla hämmästelemättä miten tuollainen laitteisto on voinut ylipäätään oikeasti toimia.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Onhan se analogitekniikalla uskomaton (ja tulevaisuuden kannalta paljolti hukkaan joka kerralla mennyt, ainakin laitteistoltaan) kehityssuoritus.
Laskuvarjolla varustettu maali. Pudottanut kone lähti muuten niin kovaa kuin pääsi karkuun... Laskuvarjoa täynnä reikiä esiteltiin sitten jälkeenpäin. Meidän ammunnoissamme oli lämpimämpi keli, siis siinä ensimmäisessä. Ja ohjuksen lentorata on sille ominainen, se on eräänlainen tihentyvä korkkiruuvi.
Tai tarkalleen ottaen jo vuonna 1939
@@mtlb2674 Suihkukoneet? Valitsin vuosiluvut sen mukaan miten niitä on oikeasti ilmestynyt ensilinjan käyttöön. 1943 saksalainen ja 1946 löytyi ekalle neuvostoliittolaiselle koneelle. Kopioinnissa on aina viivettä vaikka kidnappaisi tiedemiehiä ja varastaisi lännestä piirrustuksia.😀
Taas hienoa matskua! Paljastaako teksti "RATA I" tuloenjohtokontissa, että tämä patteri oli sijoitettuna Santahaminaan? Olisiko sodanaikaisia koodinimiä kierrätetty.
Julkisesta kirjallisuudestahan olen lukenut noille kolmelle patterille suunnitellut muutkin paikat pk-seudulla, mutten uskalla tähän kuitenkaan laittaa. Vaikkei mulla mitään sisäpiiritietämystä olekaan. Onneksi nykykalusto on paremmin siirtyvää, joten moni mäki tai suhteellisen aukea paikka kelpaa. Vaikka sitäkin voisi aina parantaa, sellaisia jalkoja, joilla kuorma-autot saisi tuettua pikapikaa eri maaperiin ja purettua vieläkin nopeammin.
Seuraavalla videolla käydään vähän läpi S-125 sijainteja pääkaupunkiseudun ympäristössä.
Maallikolta maallikolle, jos antennien perusteet kiinnostavat. Antennin aallonpituus saadaan jakamalla valonnopeus taajuudella, tai oikomalla 300 m/s jaettuna taajuudella megahertseissä. Esimerkiksi maalinosoitustutka 2:lle, th-cam.com/video/VN2nicpZZCI/w-d-xo.html taajuus on välillä 150-170 MHz eli aallonpituus välillä 300/170 ja 300/150 eli 1,76m ja 2m.
Yleisin varsinainen antenni, mikä näistä antennihäkkyröistä löytyy, on dipoli- eli kaksinapa-antenni. Esimerkiksi keskeltä tulee aluksi syöttö (ja myöhemmin vastaanotto), eli koaksiaalikaapelilla suojatut +/- piuhat ja niistä lähtee vastakkaisiin suuntiin suojaamattomat piiskat. Tai piiskat voivat jatkua taipumalla takaisin keskelle ja yhdistyä litteäksi silmukaksi.
Tälläisen dipoliantennin optimikokonaismitta on aallonpituus jaettuna kahdella. Löytyykö siis museon pihalla olevasta Maalinosoitustutka P-18M2:sta tuplapiiskoja tai silmukoita, joiden koko on 88cm-100cm? Löytyyhän niitä, kuusitoista kappaletta. (Niiden edessä näkyy tuollaisia Yagi-pyykkitelineitä, eli aallonpituuden puolikasta lyhyempiä eri mittaisia heijastimia vahvistamassa signaalia.)
Sitten jos kiinnostaa ne erilaiset signaalia keräävät ja vahvistavat heijastimet, esimerkiksi varsinaisten antennien takana olevat kaarevat verkot tai paraboliset lautaset, niistä teoria sanoo, että johtavan häkin/verkon/grillin silmukat tai välit saavat olla leveydeltään maksimissaan aallonpituus/10.
Jos käytte museon Helsinki-hallissa, jossa on Würzburg-tutka=Dora=Irja, niin huomaatte, että sen heijastimessa ei ole grilliä lainkaan, vaan yhtenäinen reilu kolmimetrinen (eli monta kertaa aallonpituus 53cm) peltilautanen. Tämä pelti grillin sijaan johtunee kandesta syystä. Jos laskee sen tutkan (tämä on jo korkeampitaajuinen, ei metri- vaan lähestyy senttimetritutkaa) taajuudesta 560 MHz aallonpituuden, saa 300/560= 53 cm. Siten siihen ehkä voisi vielä tehdä metallisen verkon, joka silmukat maksimissaan 5cm * 5cm. Mutta valmistusteknisestikin voi olla helpompi vasaroida taustakaaria vasten yhtenäinen peltilautanen.
Sitten jos mennään Tuusula-halliin ja siellä on joku Super Fledermaus tms. (8600-9600 MHz) eli aidosti senttimetrinen aallonpituudeltaan, noin 3cm, myös parabolilautasella, menisi verkon välit niin pieniksi, 3mm, että valmistusteknisesti olisi älytöntä laittaa niin lähekkäin lankoja ja pitää ne kaikki oikeassa muodossa. Voi myös miettiä, mitä tapahtuu Suomen talvessa verkolle, jonka langat on noin lähekkäin. Todennäköisesti jo lankoihin kertyvät sadepisarat haittaisi senttimetriaalueella.
Toki Würzburg-tutkasta on olemassa myös Riese-versio, jossa on grilli. Sitä taidettiin suunnitella Suomeen yö-hävittäjien ohjaukseen maasta 1943-1944 mutta jäi toteutumatta.
Varsinainen antenni noissa parabolilautasissa on sitten polttopisteessä ja se on usein taas dipoli, eli jos Irjassa varsinainen lähetys/vastaanotinantenni on dipoli, sen koko tulisi olla kokonaismitaltaan taas puolet aallonpituudesta, eli n. 26,5 senttinen dipoli. Ja näkyy olevan sen kokoinen mötikkä polttopisteessä ja sen sisältä löytyy myös toinen heijastin, joka kohdistaa säteet kohti lautasta. Ja muu osa tuota mötikkää lienee jotakin bakeliittia tai muuta muovinkaltaista johtamatonta materiaalia.
@@juhanivalimaki5418 Voisitko ottaa yhteyttä sähköpostilla jossakin välissä?
Minulla olisi yksi radio/tutka-teknologiaan liittyvä video suunnittelulistalla, osaisit mahdollisesti selventää muutamaa yksityiskohtaa.
Yhteystiedot läytyy tuolta: www.satunnaistasotilashistoriaa.fi/#contact
Periaatteessa suomalaiset olisivat varmasti osanneet modernisoida tuon järjestelmän, mutta ei varmaan olisi lyönyt leiville, kun otetaan huomioon, kuinka kankea se on. Tosin modernisoinnin jälkeen se olisi ollut vähemmän kankea. Kun tyhjiöputket olisi korvattu puolijohteilla, ja tietotekniikalla 80-luvulla, niin se jo pelkästään olisi käytännössä tyhjentänyt tulenjohtokontista seinät. Ja poistanut meluongelmat. Toki moisen projektin jälkeen suomalaiset olisivat melkein osanneet jo rakentaa tyhjästä oman järjestelmän. Eivätpähän ohjuksetkaan 80-luvulle tultaessa enää mitään rakettitiedettä olleet. Tai sitähän ne olivat, mutta rakettitiede ei ollut enää rakettitiedettä.
@@suoratesto1789 Jos ne olisi modernisoitu omin voimin, niin silloinhan niillä juuri olisi tiputettu neuvostokoneita. Pakasta vedettyinä Neuvostoliitto varmaankin oli modifioinut vientiversiota siten, että se oli heikompi punatähtikoneita vastaan ja sikäläinen elektroninen häirintä olisi maksimaalisen tehokas. Mutta jos elektroniikka rakennetaan kokonaan uudestaan, niin sillä ei olisi enää mitään väliä. Tärkein anti olisi ollut oman AA-teknologian kehitys Suomessa. Nyt kun katsoo Ukrainan sotaa, niin se olisi korvaamatonta osaamista ja markkinat kyltymättömät.
Typeriä hölinöitä etteikö S-125 ja Buk(näitäkin varhaisemmat järjestelmät) kykenisi pudottamaan neuvostokoneita. Siellä niitä putoaa Ukrainassa molemmin puolin...
Aika iso tekijä näissä PV:n kalusto-ostoissa on helppokäyttöisyys. Nämä hankitaan varusmiesten operoitavaksi. Kuten tästä videosta näkee niin äärettömän monimutkainen ja kömpelö järjestelmä, johon verrattuna esim. ITO91 on aivan unelma.
@@tapio_m6861 30/30/30-hankinnat vielä tuohon aikaan joten politiikka vaikutti aseostoihin merkittävästi. Tuolloin kun piti aseostoissakin kaikkia miellyttää...
@@herrakaarme Tuo "ei voi ampua valmistajamaan komneita" on sitkeä urbaanilegenda jossa ei ole mitään pohjaa. Asiaa on selitetty hieman BUK-videolla.
Hokema levisi mediaan kun 90-luvulla alettiin pohjustamaan yleistä mielipidettä sille että hienoksi kehuttu Neuvostokalusto heitetään menemään.
Teoriassa venäläisten pitäisi pystyä parempaan häirintään jos tuntevat kaluston, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Esim Georgiassa ilmeni että vanha BUK tuotti venäläisille ongelmia, koska heidän häirintäkalusto ja vastatoimet oli optimoitu läntisiä digitaalisia tutkajärjestelmiä vastaan.
On siinä perhanasti tekniikkaa yhdessä paketissa, etenkin aikalaisekseen. Olisi kiva päästä kaivelemaan vehkeiden sisuksia :)
@@suoratesto1789 Tavallaan juu mutta se että saa noinkin monimutkaiset hommat hoitumaan ihan analogisilla "peruselintarvikkeilla" on vaatinut kyllä osaamista.
@@suoratesto1789 Aika paljon sitäkin tekivät monessa asiassa mutta kyllä juuri ohjuspuolella neukuilla taisi olla jopa johtava asema ainakin joissain tekniikoissa kylmän sodan alkupuolella. Esim. pystyivät ampumaan sarjan merimaaliohjuksia joista ensimmäinen kun löysi maalin osasi välittää perässä tuleville koordinaatit jne. Lännellä ei tainnut olla vastinetta niille aikoihin.
@@suoratesto1789 Amerikkalaisilta vastapelureilta olen näitä kuullut ihan 2000-kuvulla.
@@suoratesto1789 Kyllä noista vanhemmista romuista kai aika hyvin tietoja jo on jaossa. P-700 eli natonimeltään shipwreck oli tyypiltään mitä tarkoitin. Luulin kyllä että se olisi ollut jo selvästi aiemmin käytössä mutta nähtävästi vasta 80-luvulla saatiin virallisesti iskuun joten siltä osin ei ihan niin edistynyt kuin muistelin ulkoa.
@@suoratesto1789 Juu enimmäkseen siellä on tietysti paukuteltu köyhempiä turpaan vanhalla perusraudalla ja kunnon vastinparien kanssa ottelu on onneksi jäänyt kokeilematta niin ihan varmaa tietoa ei taida olla. Nuo öiset kinzhalien yms. torjunnat on taas esimerkki siitä että paperi on paperia. Panostukset on kuitenkin kai menneet niin että neukut enimmäkseen kehitelleet ohjuksia ja länsi enimmäkseen kehitellyt torjuntaa niin ihmekö se jos olisivat jossain vaiheessa päässeet ohjustekniikassa edellekin jos niillä ei silti saada tulosta aikaiseksi mutta läntiset hjitaammatkin nuolet menisi neukkujen puolustuksesta läpi. Kuulostaa tehokkaammalta ampua 10 halvempaa ohjusta kerralla yhteen maaliin kuin yksi wunderwaffe ja toivoa että osuu.
Ekat varusveikot koulutettiin tohon systeemiin Hyrylässä 1981/82.
II/81 saapumiserä ampui Lohtajalla ensimmäisen SA-3:n suomessa.
@@vox63 Ok. Maalis/huhtikuussa 1982 Lohtajalla ammuttiin kanssa, ite näin😀
II/85 Hyrylästä kävin Riksussa tutka-asentaja-AU koulutuksen, jossa käytiin maalinosoitustutka P-15M2 toiminta ja kenttäkorjaus läpi putki putkelta. Siviilin pohjakoulutus kaikilla kurssilaisilla oli elektroniikka-asentaja.
Mielenkiintoinen on tuon loppuvideon laukaisun lentorata. Mikähän tuon saa aikaan? Ensimmäinen koukku tulee lähtömoottorin pudotessa pois, mutta noita vastaavia koukkuja tulee senkin jälkeen useampi. Veikkaisin maalinosoitusjärjestelmän ominaisuudeksi.
Ohjus kääntyilee jyrkästi koska ohjaussiivekkeet on ihan nokalla. Eli keula kääntyy heti, mutta momenttivoimien vuoksi perä kääntyy pidemmällä kaarellla.
Tuossa on vain vain vaikea hahmottaa etäisyyksiä ja nopeuksia. Eli mikä näyttää tiukalta 90-asteen käännökseltä on oikeasti 20km päässä tapahtuva 1km säteellä tapahtuva kaarros.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Eli ihan vaan ohjuksen ominaisuus. Tavallaan tekee paljon hauskemman näköisen koko laukauksesta, enemmän actionia!
Hieno video, kiitos jälleen kerran.
Jos löydät tarpeeksi tietoa, voisitko tehdä jostain neuvostoliittolaisesta helikopterista videon?
Onko joku tietty malli mielessä?
Tietojen lisäksi pitäisi olla riittävästi kuvitusmateriaalia. Koeajoa ei varmaan saa kovin helposti järjestymään, mutta olisi mukava päästä edes sisätijola kurkkimaan.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Hmmm... Jos vaikka esim. MI-8 tai mitä näitä nyt Suomessa olikaan
@@Pilikunnussija Minulla olisi ihan henkilökohtainen Mi-8 tarina kerrottava. Mutta se jää odottamaan tulevia aikoa että pääsen kuvaamaan kyseistä helikopteria jossakin lähempää.
@@Satunnaistasotilashistoriaa Mi-1 ja Mi-4 helikopterien käytöstä Suomessa olisi kiinnostavaa saada tietoa, koska ovat vähemmän tunnettuja kuin pitkään palvellut Mi-8.
@@paavoaro003 Olisiko tarjolla tietoa ja/tai kuvitusmateriaalia?
🎥🎬👀👍