mä oon yksinäinen | Kalenterikarju
ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 7 มิ.ย. 2018
- Huh. Mä oon jo pitkään miettinyt, että tekisin videon yksinäisyydestä. Jotenkin tää aihe on niin valtava ja kosketaa niin monia suomalaisia, etten ole osannut ehkä pukea omia yksinäisyyden tunteita aiemmin sanoiksi. Tuntuu, että oman yksinäisyyden myöntäminen on Suomessa edelleen Suomessa, jonka myötä saa epäonnistujan stigman otsaan, vaikka 1milj suomalaista asuu yksin ja 10% kokee yksinäisyyttä usein. Huomattava ylipaino nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä 20%, alkoholin liikakäyttö 30% ja yksinäisyys jopa 45% 😔 Jos koet elämääsi haittaavaa yksinäisyyttä, ota yhteyttä esim. Helsinki Missioon, Suomen Punaiseen Risti tai Mielenterveyden keskusliittoon [linkit tos alempana].
Ootko sä yksinäinen? Minkälaisia kokemuksia ja tunteita sulla liittyy yksinäisyyteen? Kerro kommentteihin 💙
▶ YLE: Joka viides suomalainen kärsii siitä: A2 Yksinäisyys-ilta kysyy, miksi yksinäisyys tappaa yle.fi/uutiset/3-9293580
▶ HS: Kukaan ei kaivannut vainajaa, ja vasta leukamurtuma paljasti, kuka puistosta löytynyt nainen oli - Suomessa elää jopa tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole olemassa kenellekään www.hs.fi/kotimaa/art-2000005...
▶ Pupulandia: Ajatuksia yksinäisyydestä pupulandia.fi/2015/11/30/ajatu...
▶ Mitä vielä, Ronja Salmi?: Yksinäisyys open.spotify.com/episode/4oXZ...
▶ KÄRSITKÖ YKSINÄISYYDESTÄ?
➜ HelsinkiMissio: www.helsinkimissio.fi/uutiset...
➜ Punainen risti: www.punainenristi.fi/hae-tuke...
➜ Mielenterveyden keskusliitto: mtkl.fi/tietoa-mielenterveydes...
▶ TILAA MUN TUBEKANAVA (ilmaista!): bit.ly/TilaaKalenterikarju
▶ SEURAA MUA INSTAGRAMISSA: / kalenterikarju
▶ KAUPALLISET YHTEISTYÖT: kalenterikarju@gmail.com
▶ KALENTERIKARJUN SOITTOLISTAT (seuraa niitä!):
➜ Uusi katselija? Aloita näistä! 😇💙: bit.ly/2sUQvYe
➜ Haastevideot ja yhteisvideot 😂: bit.ly/2y7Hgc4
➜ Uusimmat videot 💚💙💜: bit.ly/2sYFEfO
➜ Kestävää kehitystä ♻️: bit.ly/2JL6m23
➜ Kultivoivaa viihdettä 🔥: bit.ly/2t28iwT
▼▼▼▼▼
Kalenterikarju on 28-vuotiaan helsinkiläisen Mikon eli meitsin viihteellinen TH-cam-kanava, jonka fokuksessa on kestävä kehitys, kultivoiva viihde sekä pyrkimys hyvään elämään.
Mun kanavan keskiössä on erilaiset aihevideot, vinkki- ja listavideot sekä how-to, ympäristöön ja ekologiseen elämään liittyvät videot (kierrätys, säästäminen, zero waste, minimalismi), tieto/hyöty/kieli videot, ruoka-, maistelu ja testivideot sekä erilaiset haaste- ja yhteisvideot. Niin joo, ja välillä tulee myös vlogia, MyDayta ja MyWeekiä. Melko monipuolisella sisällöllä mennään!
Tervetuloa mun kanavalle!
#Kalenterikarju #Yksinäisyys #Mielenterveys - บันเทิง
![[FULL EP.14] เซียนหรั่ง สอน มาร์ชจุ จับปูนา ฮากระจาย | เฮ็ดอย่างเซียนหรั่ง | One Playground](http://i.ytimg.com/vi/M8mPjd_T2lo/mqdefault.jpg)
Ciao jengi. Hitto miten vaikeeta tän videon tekeminen oli... Musta tuntuu, että meidän yhteiskunnassa yksinäisyys on tabu, joka asettaa ihmiseen "epäonnistujan stigman". Millaisia yksinäisyyden kokemuksia sulla on? 💙
Itselläni en koe yksinäisyyttä paljoakaan. Hyvin sait kerrottua videolla aiheesta.
Et oo yksin sulla on meijät
Itselläni ei ole oikein kamuja omassa kaupungissa mutta onneksi netin kautta on muodostunut paljon ystävyys suhteita ja joka päivä pääsee heidän kanssaan keskustelemaan. Pelastaa aina päivän vaikka olisi itsellä tosi huono päivä. Jos olen tosi ärtynyt tulee välillä sanottua vääriä sanoja mutta jälkeen päin haluan aina pyytää anteeksi. Kaikki huolet saa aina purkaa heille ja jokainen antaa toisilleen hyvät neuvot.
Kivasti sanottu :)
Ei ole kavereita vapaaajalla, on tullut mietittyä mikä itsessään on vikana. Pidän itseäni kuitenkin ihan hyvänä tyyppinä mutta jään aina ulkopuolelle tai olen pilkan aihe,
Mä koen yksinäisyyden tunteen niin, että vaikka ympärillä on ihmisiä, silti monesti tuntuu, että kukaan ei oikeasti tunne sua kunnolla täysin... tai kukaan ei oikeastaan kunnolla ymmärrä sua. Ihmiset on fyysisesti läsnä, muttei henkisellä tasolla.
Iines Volanen tää on niin totta. Haleja ja ymmärrystä sulle.
Jep!
Tosi hyvin laitettu sanoiksi toi tunne Iines!
Tää video niin pysäytti mut. Sä puhuit videolla täysin omista tunteistasi ja mielipiteistäsi. Se on hyvä että pystyy sen tekemään.
Kiitos Laura 💙
Ihan kuin oisit miun ajatuksia kertonut. Feel you. Rakkautta sinne.
Kiitos hentsu - rakkautta sinne kans! 💙
Todella hyvä video! Itsekkin monesti havahdun, että oon täällä maailmassa oikeasti aika yksin. Ja oon monesti varsinkin nyt kesälomalla tosi yksinäinen. Mutta positiivinen asenne säilyy silti😊
Hyvä Krista! Positiivinen asenne on kaiken A&O. Kivaa kesälomaa sulle! 💙
Kalenterikarju Kiitos! Sullekkin kivaa kesää😊
Aivan sairaan hyvä video ja tosi tärkeitä linkkejä tiedoissa!! Mahtavaa kun jotkut tubettajat tekee tälläsii videoita, näitä näkee harvemmin. Sul on hyvä ja rauhallinen tyyli tehä näitä videoita, kiitos!
Suurkiitos Luna! 💙😇
Samaistuin-erittäin paljon. Olen yksinäinen vaikkakin minulla on erittäin ihana perhe ja ihania ystäviä. Mä koen yksinäisyyttä kun olen fyysisesti yksin(erityisesti silloin, kun en ole omasta tahdosta yksin) , kun olen isossa porukassa, kun olen kahvilassa ja näen nauravan kaveriporukan, kun katson somesta kuvia kun tutuntutuntutut tai ihan vaikka kaverit jakaa kuvia kaveriporukoistaan,.Mä koen yksinäisyyttä todella monesa tilanteessa. Ja mulla on auttanut yksinkertaisesti se että tekee asialle jotain. Ei jää kotiin, vaikka pelottaa kohdata ihminen, käsittelee ja yrittää löytää itsestä ne puolet ja tavat toimia, jotka lisää yksinäisyyttä. Toisaalta myös välillä annan yksinäisyyden tula ryminällä ovesta sisään ja tajuan, että siitä on lopulta poikinut itselle jotain hyvää (runoja, halu auttaa muita ihmisiä, itsensä kuuntelu ja ymmärtäminen yms.). Kiitos ihanasta videosta
Kiitos ihanasta kommentista ja hyvistä vinkeistä! On totta, että yksinäisyydestä voi syntyä jotain hyvääkin, vaikkei se välttämättä aina siinä hetkessä tunnukaan hyvältä 💙
Todella hyvin selitetty sitä yksinäisyyden tunnetta. Jotenkin helpotti katsoa ja kuunnella kun tuli sellainen olo että joku oikeesti ymmärtää sen yksinäisyyden olemuksen mitä itsekin tuntee. Olen introvertti, mutta osaan olla sosiaalinen. Mulla on ystäviä/kavereita, mutta silti tunnen yksinäisyyttä kokoajan. Viihdyn todella hyvin itsekseni ja nautin omasta ajasta, mutta jotenkin sinne kaipaisi jotain lisää. Varsinkin näin äitiyslomalla tajuaa välillä ettei pariin viikkoon ole nähnyt muita ihmisiä kuin oman lapsen ja illalla hetken omaa miestä, jos ei niitä kauppareissuja laske. Välillä itsestä tuntuu vaivalloiseltakin koittaa nähdä ystäviä vaikka se on oikeesti mukavaa. Ja myös se että minun tuttavapiirissä ei ole ihmisiä joilla olisi samat elämänarvot kuin minulla, edes miehelläni ei ole täysin vaikka minun valintojani kunnioittaakin. Tuntuu todellakin että on oman itsensä kanssa yksin muun maailman keskellä. Ei sitä vastaan niinkuin sanoit, vaan elää ja luovii siellä maailman myllerryksessä, vähän näkymättömänä lapsena, vähän pettyneenä mutta silti omista arvoista kiinni pitäen. Tuntien myös niitä elämän pieniä iloja pystymättä jakamaan niitä samoista asioista innostuvan kanssa. Toivon etten siirrä tätä omalle lapselleni, vaan oppisin tai ainakin pystyisin opettamaan erilaidta sosiaalista kulttuuria hänelle. Minulla se yksinäisyyden tunne luultavasti pysyy rinnassa aina silti, se kuin kuuluu sieluuni ja luonteeseeni.
Toi sun "Olen introvertti, mutta osaan olla sosiaalinen" kuvaa jotenkin täydellisesti mua! Sun tekstissä kans tää kohta kolahti: "Ei sitä vastaan niinkuin sanoit, vaan elää ja luovii siellä maailman myllerryksessä, vähän näkymättömänä lapsena, vähän pettyneenä mutta silti omista arvoista kiinni pitäen." Se on just näin! 😭💙
Hyvä aihe. Kiitos. Uskoisin että joillain yksinäisyyteen liittyy puute itsensä hyväksymisestä. On todella vaikea uskoa että toiset välittää jollei oikein välitä itsestään. Luulempa että mustasukkaisuus voi joissain tapauksissa johtua samasta. Jos et usko että sinussa on rakastettavaa, on vaikea ajatella että kukaan muukaan rakastaisi. Voin myös olla ihan hakoteillä.
Hmmm. Kiinnostavia ajatuksia. Pitääpä vähän pureskella noita 🤔
Mä kyllä hieman voisin jopa allekirjoittaa ton, että jos ei kelpaa itselleen on vaikea hyväksyä että kelpaisi kellekään muullekaan 🤔 Ite monesti ajattelen, että miks kukaan musta pitäis, kun ei mussa ole mitään erikoista.
jennnyy1234 Et ehkä ole vielä löytäny itsestäs sitä "erikoista". Itselläni on ollut joskus saman kaltaisia fiiliksiä. Sitten päätin, että teen sitä mikä hyvältä tuntuu ajattelematta muiden mielipiteitä. Ja nyt rakentelen kaikkee turhaa ja leikin taiteilijaa. On muuten erittäin vapauttavaa touhua. Iän myötä nää hommat helpottuu kun niitä aktiivisesti työstää.
Lazy watchsmith Kyllä, niin se luultavasti on että just en sitä omaa "erikoisuuttani" oo löytänyt. Ja uskon kyllä että tässä kun alan uudelleen elämääni rakentamaan 10vuoden suhteen päättymisen jälkeen, alkaa niitä mun omia juttuja ja omia hyviä puolia löytymään kun nyt on tilaa niihin panostaa. :) Kivaa kesää sulle! :)
Tosi hyvä video, ja niin hyvä kun teit tästä videon!❤, ps, mäkin näin huutomaalauksen viime kesänä Norjassa siellä museossa!☺
Kiitos Vilma, kiva ku diggasit!
Osasit niin pukea ajatukset sanoiksi, kiitti! Välillä tuntuu ihan hölmöltä, että edes tuntee yksinäisyyttä, koska on ihana perhe, ystäviä ja tuttuja. Silti vaan välillä on niin maailman yksinäisin fiilis.
Mä niin ymmärrän mistä sä puhut 💙
samaistun tähän todella vahvasti. paljon ♥ sulle!
Kiitti elliamanda :)
Luultavasti tulossa todella hyvä video, tsemppiä sulle❣️
Kiitos 💙
Hieno video tärkeästä aiheesta! 👍🏼 Itse oon myöskin joutunut miettimään aihetta viime aikoina. Oon sosiaalinen ihminen ja tykkään tutustua ihmisiin ja tämän takia mulla onkin paljon kontakteja, joihin pidän yhteyttä päivittäinkin. Kuitenkin aika ajoin herään siihen todellisuuteen, että haluan päästä pois kotoa, mutta kukaan ei ole tavoitettavissa. Tämän takia oonkin välillä tosi yksin, vaikka ulkopuolelta kukaan sitä ei voisikaan huomata.
Oon tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän ihmisellä on kontakteja, sitä tärkeämmäksi oikeat ystävät tulevat. On tärkeää, että kaiken melskeen keskellä on ystäviä, joiden luo voi aina palata ja joihin voi tukeutua sekä samaistua. Kukaan ei pärjää yksin edes väkijoukossa.
Toi oli jotenkin kuvaavaa, kun sanoit "mulla on paljon kontakteja, joihin pidän yhteyttä päivittäin". Pystyn relaittaamaan tohon. Se on totta kuten sanoit, että kukaan ei pärjää yksin 💙
Mahtavaa että teit tän videon! Tärkee aihe ja varmaan monille hankala ymmärtää, miten yleinen ongelma on oikeesti kyseessä.
Kiitos elena! Ja on ihan totta, että tää on paljon yleisempi ongelma kuin mitä me ehkä pystytään valitettavasti käsittämäänkään 🤔
Aivan mahtava äijä kyl! 💪 Kerrankin kaveri jonka videoita jaksaa kattoa ja mitkä aidosti kiinnostaa 👌👌
Thänks Harri, kiva kuulla!
Teet niin tärkeetä hommaa ku puhut oikeasti merkittävistä asioista, kiitos siitä!
Kiitos, näistä pitää puhua! 💙
Mä olin yksinäinen todella pitkään... Nyt mulla on ihana kihlattu❤️ Enkä koe enään olevani yksin😊 Todella hyvä video ja arvostan, et pystyt puhuu vaikeista asioista. Nää on tärkeitä juttuja.
Kiitos! Mullakin on ihana kihlattu - ja ihana perhe ja ihania ystäviä - ilman heitä olisin vielä yksinäisempi, mutta hekään eivät poista mun yksinäisyyden tunteita.
Kiitos tästäkin tärkeästä videosta! Samaistun tähän tunteeseen ajoittain, mutta menneen vuoden aikana oon kokenut syvimmät yksinäisyyden tunteeni. On tärkeä tiedostaa itsestään tämäkin puoli ja pyrkiä nauttimaan täysillä niistä hetkistä, jolloin yksinäisyys ei paina hartioita!
sulla on huippu kanava ja upea puhumisen taito💎
Kiitos Inkeri! Kiva, että diggaat videoista 💙
Tosta facebookkaverimäärästä tuli mieleen. Itelläni on vuosi vuodelta vähentynyt fb kaverit. Oon käyny listaa läpi ajatuksen kans et "jos tää tyyppi tulee mua kadulla vastaan, jäänkö mä juttelee sille?" Ja itse ainakin kirjoitan fb tosi henkilökohtaisia asioita, niin mietin aina et haluanko todella et ne kaikki näkee ne jutut. Jos alan epäröimään jotain kaveria tällä saralla niin poista nappi viuhuu. Samalla on tullut huomanneeksi, että ketkä on oikeasti minusta ja mun asioista kiinnostunut.
Oon myös kokenut paljon yksinäisyyttä, varsinkin silloin, kun en osannut tunnistaa ihmisistä et ketkä on niin läheisiä ja aidosti mukana, et ne ei hylkää mua koskaan. Oon myös joidenkin kanssa käynyt keskustelun et mitä minä heille merkkaan ja mitä he merkkaan mulle. Sitä kautta oon löytänyt henkilöt kenelle voin koska vaan kertoa ihan mitä vaan, ja jokuhan tässä on pielessä tällä hetkellä, koska ne henkilöt ei todellakaan ole esimerkiksi mun mies vaan muutama miespuolinen kaveri ja pikkusisko.
Mietin myös sitä, että meillä kotona (vanhempani) ovat olleet tosi sulkeutuvaisia. Isäni on aina ollut sosiaalisempi,. Mutta huonoista asioista hän ei oo koskaan puhunut kenellekään. Äiti ei oo ikinä halunnu pitää kehenkään yhteyttä eikä missään nimessä kertoa perheen ongelmista tai hakea niihin ajoissa apua. Tämä myös toi jo lapsena meille "totutun" ehkä jopa huonon tavan: kotiin ei saa tuoda kavereita, eikä vaikeuksista saa puhua kenellekään ja vielä vähemmän hakea apua mihinkään. Näitä kun on yksin aikuisiällä opetellut ja miettinyt et mikä on oikein mikä väärin (vrt lapsuuden oikea ja väärä) tuntee välillä itsensä tosi avuttomaksi.
Tosi hienosti puit sanoiksi noita omia kokemuksia ja keloja 👊🏻🔥 Munkin varmaan pitäis tehdä joku harvennus FB:ssä, mutta tuntuu hieman työläältä operaatiolta 🤔 En kyllä myöskään jaa mitään kovin yksityisluontoista fabossa vaan sekin on mulle enemmän julkinen areena nykyään. Toisaalta en kyl siellä vietä myöskään ihan hirveesti aikaa...
Mä olen superintrovertti. Eli ei oikein esim kenekään kanssa yhdessä asuminen tulisi kuuloonkaan. Ei kaverin, ei kundikaverin tms. Tai no.. elämänkumppanin. Sielunkumppanin. Kundikaveri on hiukka laimea ilmaisu rakkaudelle. Mutta kun tosiaan se on sitä vapaaehtoista yksinäisyyttä. Ja kun tiedät, ettei se koskaan tule loppumaan, niin tietenkin se ahdistaa ja masennuspisteet nousevat hurjasti. Olen itsetuhoinen, joten totaalinen yksinäisyys vaikuttaa siihenkin. Mä olen intohimoinen ihminen, ja taiteen eri muodot ovat elämäntapani. Jo senkin vuoksi asioiden jakaminen merkitsee todella paljon. Syvälliset sielut. Joten ehkä noidenkin asioiden vuoski tunnen yksinäisyyttä myös sillion, jos nyt jonkun seurassa satun olemaan.
Kiitos kun jaoit tämän 💙
Mä uskon, että tietynlainen yksinäisyys tulee aina olemaan läsnä ihmisten elämässä. Juurikin siinä mielessä, että kukaan toinen ihminen ei voi koskaan täysin saavuttaa sua. Siinä tavallaan piilee elämän absurdisuus.
Noh mähän en tapaa tai näe edes ketään ellen ite tee asian eteen jotakin. Työttömänä ollessa saatto mennä kaksikin viikkoa ettei edes puhunut kenellekkään mittää paitsi ehkä kassatädille kaupassa 2 sanaa. Nyt kun oon töissä nii viikonloput menee lähes samalla tavalla. Että näin. Tätä on yksinäisyys.
Mä niin samaistun tähän! Varsinkin huutojuttuun♡
💙😇
Samaistun tähän hurjasti. On ne muutamat ihmiset, jotka olleet kuvioissa lähes koko elämän, mutta uusia kaverisuhteita on perkeleen vaikea luoda. Samalla nää vanhat ystävät kuitenkin luo uusia ystävyyssuhteita ja ite jää sellaseen välitilaan. Omalla kohdalla ei yksinäisyydestä ehkä sais valittaa, koska oon niin "nirso" ihmisten suhteen, en jaksa hengata kenenkään kanssa jos ei sataprosenttisesti klikkaa. Silti tarviin myös paljon aikaa ihan vaan itteni kanssa. Sit iltaisin selaa viimestäkin youtubetilausta läpi ja miettii että oispa joku jonka kanssa lähteä ulos ja toteuttaa itteään. Perseestä.
Hiffasin täysin mistä sä puhut. Mäkin oon ehkä vähän nirso ihmisten kanssa 🤔
Puit juuri kaikki mun tuntemukset tästä aiheesta sanoiksi. Samaistun niin paljon!
Sit kans musta tuntuu et some on pitkälti vaikuttaja siinä yksinäisyydessä. Ku sinne tuodaan se pintaraapasu omasta elämästä nii se näyttää kuitenkin muille siltä, että elämä on kasassa ja vahva sosiaalinen piiri. Se taas luo sen somen selaajalle tunteen, että okei toi ihminen ei ainakaan tarvii/kaipaa mua ja samalla sitä fiilistä että itessä on ehkä jotain vikaa, vaikka todellisuudessa se postaaja on myös tosi yksin :-D Plääh, nää on monimutkasia ja hankalia juttuja
Kiitos Miia 💙
Hyvä pointti! Ja joo, nää on superhankalia juttuja...
Voin sanoo että ihan ku sä oisit puhunu mun tilanteesta.
Kiitos kun puhut näin tärkeästä asiasta! Jokasella pitäs olla edes yks jonka kaa puhuu!
💙
Samojen asioiden kanssa tullu painittua enemmän ja vähemmän. nyt n.vuoden ollu helpompaa, mut huomannu nyt taas että tietyt ongelmat alkavat pikkuhiljaa taas puskeen päälle ja vaikuttaa mielialaan ja omaan jaksamiseen tosi vahvasti.
Monet kerrat ne vähäsetki kaverit onnistunu suututtamaan sillä, ku sanonu olevani yksinäinen ja ihmiset mun ympärillä tuppaavat ottamaan sen asian itteensä vaikka kuinka koitan saaha asiaa selitettyä niille. Sait tällä videolla tosi hyvin avattua näitä asioita mitä on itellä ollu tosi vaikea koittaa muille selittää. Kiitos!
Kiitti Hukutettu. Jep, sitä yksinäisyyttä ei ole helppo aina selittää edes läheisille ihmisille ja välillä voi syntyä noita sun kuvailemia konfliktitilanteitakin :/
Voin niin samaistuu moneen kohtaan jälleen! :D Tää on kans ongelma ko Suomessa tää ”kyllä minä pärjään” - asenne. Kyllähän kaikki varmasti yksinkin pärjää mut ei sitä tarttee pärjätä, on ihan okei pyytää apua, tää on itelleenki ollu vaikeeta avautuu muille tai pyytä apua koska kyllähän sisukas suomalainen selviää!
Vaikka itsekin tykkään paljon olla yksin ja tarviin sitä omaa aikaa paljon niin välillä se kuitenkin sekoittuu yksinäisyyteen valitettavasti.
Some todellakin luo yksinäisyyttä koska somen myötä face to face näkemiset on vähentynyt. Sen takia välillä koko some ärsyttää. Mut kääntöpuolena somes o huikee mahollisuus tutustua uusiin ihmisiin kenen kanssa hengaa :) Ei tällee parikymppisenäkään oo helppoo saaha oikeita kavereita, et ei oo pelkästää ikäkysymys😃
Kiitos jälleen hyvästä videosta, tärkeä aihe mistä puhutaan liian vähän☺️🌞
Kiitos Linda kommentista. Jep, ei se tietty ikää katso. Oiskohan kyse siitä, että somen kautta ystävyyssuhteet voi jäädä myös aika pinnallisiksi? Ei tietenkään voi yleistää, mutta näytön kautta on niin monia asioita, joita ei voi välittää (kosketus, hajut, ehkä osa non-verbaalisesta viestimisestä jne) 🤔
Asiallinen video.
Kiitos Sini!
Mahtava video😭💕 mulla on aikalailla toi sama käärme efekti🐍 ja sit kans et ku on seurassa tuntee itsensä yksinäiseks ja kun on yksin nii se on 2krt pahempaa.
Mä oon syntymäst asti ollu ekstrovertti mut sitku alko tulemaan niitä elämän kolhuja eli kaverit kohteli ku roskaa ja jätti yksin. Ja koska en halunnu olla yksin niin siedin sitä.
Kaipaan sellasia ihmisiä mun ympärille jolla olis samanlaiset arvot ynm. Yhdessä yksin🙁
Tosi valitettavaa kuulla, että sulla on ollut tollaisia kokemuksia ystävyydestä 🙁 Toivottavasti löydät samankaltaisia ihmisiä sun elämääs 💙
Kalenterikarju 💕 mielummin yksin kun monen idiootin kanssa. Onneks on rakastava kumppani rinnalla
Totta tämäkin!
Tää video on aivan mahtava! Ite oon viimeisen vuoden aikana alkanu tuntee just tollasta "selittämätöntä" yksinäisyyttä. Mulla on ihania ihmisiä ympärilläni, mutta siitä huolimatta usein tuntuu siltä, ettei mulla oo ketään. Oon pitkään yrittänyt miettiä, että mistä tää saattaisi johtua, mutta en vaan löydä sellasta syytä, joka tän tunteen todella selittäis. En edes tiedä, onko olemassa jotain yhtä syytä, mutta sellaista yritän kaikesta huolimatta etsiä. Mulla tää kyseinen tunne korostuu just sillon, kun jään vastentahtoani fyysisesti yksin paikkaan x eli usein vaikka kotiin poikaystävän lähtiessä töihin. Vaikka sullekin varmasti oli vaikeeta julkaista tää video, niin mielettömän monet saa tästä varmasti tukea! ♡ Oot upee ihminen ja inspiroit mua suuresti.
Voi kiitos, olipa ihana kommentti 😇💙 Jep, on tosi vaikeeta aina paikantaa mistä kaikista asioista se "selittämätön" yksinäisyys johtuu 😔
Mä ajattelen että yksinäisyyden tunne on sitä että ei koe emotionaalista yhteyttä muihin ihmisiin.
Ei välttämättä, mutta kyllä, ainakin itselläni usein yksinäisyys on tuollaista!
Hyvä video! Mulla on tää sama tunne ollut aina kun muistan, ehkä se nuorempana oli vielä musertavampaa. Ja sama kans toi et tarviin myös paljon omaa tilaa ja sitten samalla tulee ehkä suljettua muita ihmisiä pois. Kaikenkaikkiaan on aina vaan sellanen olo että kukaan ei vaan ymmärrä, ja sit kun oon aika pohdiskeleva niin kukaan ei jaksa oikeen paneutua asioihin samalla intensiteetillä tai keskustella. Osaan kyllä olla myös vaan hiljaa. Mä oon aina sanonu myös että lopulta me kaikki ollaan yksin, vaikka se ehkä vastaa enemmän vaan mun kokemusta tästä maailmasta. #vuodatus
Hear hear. Tutun kuuloisia kokemuksia 💙
voin samaistua niin hyvin tähän 🙌🏼
💙💙💙
this video made me cry.
💙💙💙
Minä en koe olevani yksin. Viihdyn enimmäkseen omissa oloissa ja omassa rauhassa. (johtuu varmaan kun nuoremmat on lähes koko ajan ääneessä tavalla tai toisellaxD)
Se on hyvä, että pystyy nauttimaan omasta yksin olosta olematta yksinäinen 💙
Tää on kyllä eri asia, mut vaikka yleensä en koe yksinäisyyttä, en ainakaan kun olen yksin, niin isossa joukossa koen olevani yksin, ellei mulla oo tosi hyvää ystävää mukana. Vältän siksi menemästä yksin paikkoihin, jossa ihmiset on yleensä kavereiden kanssa (esim. ravintolat). Paikassa, jossa on ihmisiä, mutta muutki on yksin, se ei vaivaa (esim. kaupat).
Tää on kiinnostava huomio ja oon kokenut samanlaisia fiiliksiä esim. festareilla tai bileissä käydessäni 🤔
Fiilaan niin paljon, lapsesta asti oon ollu sosiaalinen tapaus, mutta aina sisimmässä oon hyvin yksinäinen. Nyt työelämässä, lähimmät ystävät on työkavereita, ja parasta ystävää ei oikein ole, vaikka paljon kavereita kumminkin on
Kuulostaa tosi tutulta 💙
Menetin silloiset ystäväni aikoinaan, omien mielenterveys ja päihde ongelmien takia, nykyään en ole sama kusipää vaan ihan ok tyyppi mutta nykyään ainoat kaverit on töissä, he ehdottelivat pitkään että tehään jotain siviilissä mutta aina perunu milloin milläkin verukkeella koska pelkään "vanhaa Samia" niin paljon että menetäm tän vähäisenkin kontaktin ihmisiin.
Tunnen itseni välillä yksinäiseksi. Vapaa-ajalla sekä töissä. Sitä on vaikea selittää. Tuntuu kuin jotain puuttuu, vaikka elämässä kaikki olisi ihan hyvin. En osaa jutella kasvotusten ystäville huolista, peloista tai murheista. Osaan kuunnella ja neuvoa muita heidän huolissaan, mutta omalla kohdalla menen aina lukkoon. Yritän olla miettimättä huonoja asioita ja yritän olla näyttämättä ”heikolta”. Asiasta kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin kasvokkain puhuminen. Ne ystävät joita mulla on niin on eri puolilla Suomea ja maailmaa ja se tekee myös yksinäiseksi. Aikuisena on hyvin vaikeaa sada hyviä ystäviä, koska kaikilla tuntuu jo olevan se oma ystäväpiiri, johon on lähes mahdoton päästä enää mukaan. Varsinkin epävarmana ja ujona se on vaikeaa. Hyvä video jälleen. Tärkeä ja monia koskettava aihe.
Kiitos kommentista Iina. Puhut täyttä asiaa! Ja tunnistan itsestäni ton puhumattomuuden 🤔
Yksinäisyydestä vielä pahempi on sellanen tähän maailmaan kuulumattomuuden tunne(joillekin varmaan liittyy yksinäisyyteen mutta itse erottelen ne), mikä ton tunteena aika epätoivoinen. Sitten jos lähtee mielessään leikkiin ajatuksella mitä jos tää kaikki loppus tänään niin tulee samantien vastareaktio, että ei saatana, se vasta ois tylsää, ei käy😄 Että mielummin niiden epäonnistumisien läpi kohti parempia kausia, paha ja hyvä kestää vain hetken. Jotenkin hullua miten joskus olo on niin rakastettu ja hyvät ystävät on lähellä ja kaikki on kohdillaan, ja jossain muussa hetkessä tuntee ettei ole ketään eikä mitään merkityksellistä. Mielessäni ajattelen tosiaan noita hyvinä ja huonoina kausina.
Onneksi hyvät kaudet voittaa ja valoa näkyy synkimmänkin tunnelin päässä 💙
Oma yksinäisyyden tunne on TÄYSIN sama kuin sun. Päällisin ja ulkoisin puolin kaikki hyvin. Ystäviä ja perhettä on. Silti, välillä se pilkistää päätään. Nykyään vähemmän. En tiedä johtuuko sen enenevä poissa olo siitä että olen sinut itseni ja elämäni kanssa yhä enenevässä määrin. Kaikki kun on yhteydessä kaikkeen. Ja toi mitä puhuit miten koet ystävyyden. Et ite antaa enemmän kuin saa. SAMAISTUN 300%. Mahtava video TAAS 💎
Aina kiva saada sulta näitä pitkiä kommentteja. Taas piristi! 😇
Kalenterikarju jee kiva kuulla 😊 mut näihin on kiva ja helppo kommentoida, kun pidät yllä sellaista interaktiivista ilmapiiriä sun kanavalla 👍🏻
Joo, kyllä mä yritän - mulle tuo niin paljon iloa kuitenki se, että pääsee jakamaan keloja ihmisten kaa, jotka kattoo mun videoita :)
Trauma saa ihmisen kadottamaan yhteyden itseensä ja siten muihin. Tuntuu kuin liikkuisi erillisenä, näkymättömänä kappaleena muiden seassa vailla aitoa kontaktia keneenkään.
😱
Voisko olla mahdollista että joissain tapauksissa yksinäisyyn on vaan niikun "pään sisällä"?
Itekki viihdyn joskus vapaaehtoisesti yksin. Mulla on kyllä kavereita ja sukulaisia joiden kanssa vois mennä ulos melkein joka päivä. Oon vaa jotenki luonteeltani sellane et oon mielummi pienessä porukassa ulkona tai sit vaa luen vaikka kirjaa himassa (voi olla että oon introvertti). Joskus on sellasia päiviä et haluun vaa mennä ulos mut, kukaa kaveri ei pääse, sillon saattaa tulla turhautunut ja yksinäinen olo. Mutta oon tyytyväinen tähän tilanteeseen eikä mulle tuu mitenkään älyttömän huono fiilis vaikka oon välillä syytä tai toisesta yksin.
Tsemppiä sulle, teet hemmetin hyviä videoita, ehkä vähän erilaisita aiheista mikä on tosi mielenkiintosta ja siks vähän aikaa sitten eksyinki sun kanavalle :D
Jatka samaan malliin!
Kiitos Kahviholisti! Kyllä varmasti usein yksinäisyys on juurikin pään sisällä, mutta kyllä se on mulle usein myös fyysinen tunne. Kiva, että diggaat videoista :)
moi karju! mul on itellä yksinäisyyttä kun tuntuu että kaverini tai sosiaalisesti kukaan ei oikein tarvitse mua elämäänsä. Kaikki sanoo mua tosi ihanaks tyypiks mutta jostain syystä tunnen että kukaan ei oikein halua viettää aikaa mun kanssa , olen aina ollut paljon yksin ja tavallaan tykkään siitä mutta joskus on aikoja jolloin ei ole ketään kelle puhua. paitsi terapeutti.
Voimia rafu, I know the feeling
Moi! Myös mä koen olevani yksinäinen. Mulla on kyllä perhettä ja on kavereita, jopa ystäviä, MUTTA silti ne tilanteet joissa kaipaisin jotakuta kenelle soittaa tai kenen kanssa olis hyvä olla, tuntuu kun mulla ei olis ketään. Yksinäisyys ei mun mielestä oo välttämättä ihan konkreettisesti sitä että on yksin, vaan ehkä sitä että on esimerkiksi ajatusmaailmaltaan niin toisenlainen kun ne ihmiset joita on elämän varrella kohdannut. Oon kyllä miettinyt tätä omaa yksinäisyyttäni paljon ja välillä koen syyllisyyttä siitä tunteesta, ihan kun en arvostais mun läheisiä. Ne on mulle kuitenkin tärkeitä, mutta silti jostain syystä mä koen näin.
Mulla on ollut avomies, jonka kanssa ihan hetki sitten erottiin. Ja vaikka hänkin on ollut mun kanssa käytännössä koko ajan, on se yksinäisyys silti ollut koko ajan läsnä. Tää on kyllä tunteena kamala.
Kiitos tästä videosta! Sanoit paljon asioita joita oon ajatellut ja pyöritellyt päässä kun tätä tunnetta oon yrittänyt joskus itselleni ja muille selittää.
Mä kuiskaan. Mä puhun. Mä huudan ja itken. Sä et kuule mua. Sä kuulet kyllä mun ääneni, mutta et kuule mua. Sä olet siinä, mun vieressä. Ja kuitenkaan et ole mulle. Yritän muotoilla mun ajatukset sanoiksi, yritän tehdä niistä runon. Sä et ymmärrä. Eikä kukaan muukaan. Kuulet kyllä mun sanat, kuulet mun äänen. Mutta et kuule mua. Kukaan ei kuule.
Yksin. Mä oon yksin. Me ollaan yksin. Mä ja mun ajatukset, mä ja mun tunteet.
Joskus huonona hetkenä kirjoitin ton, se on sellasta epätoivosen yksinäisyyden sen hetken tunteiden sanoittamista. 😅
Et oo yksin... on ittelläniki kokemuksia
Mut joskus tunnen olevani tosi yksin
Ite koen yksinäisyyttä enemmän muiden seurassa, yksin ollessa koen "korkeampaa" yhteyttä ympäröivään maailmaan ja se aina auttaa palauttaa sen tasapainon. Eli yksinolo auttaa mut takas ihmisten pariin. Vähän käänteisesti.
Jännä ajatus, mutta kun mietin, pystyn samastumaan ja ehkä koen itsekin näin. Yksin ei tule välttämättä ajateltua sitä, että on yksin, koska "verrokki" eli muut ihmiset puuttuu
Voin samaistua noihin tunteisiin, ainakin nyt parin viime vuoden aikana :/ Mulla on perhe ja poikaystävä ja ystäviäkin, mut ei oikein ketään sellasta ystävää, jolle vois soitta aivan millon vaan. Kaikki parhaimmat ystävät on muuttaneet eri kaupunkeihin, joten yhteydenpito on vähentynyt hurjasti. En myöskään ole töissä tai koulussakaan (tarkoitus ois kuitenkin pääsyä kouluun asap) vieläkään, joten en sitä kautta saa uusia kontakteja. Tän fyysisen yksinäisyyden tunteen lisäksi koen myös tuota samaa siun mainitsemaa eksistentiaalista yksinäisyyttä - ehkä just siks, kun en tosiaan ole koulussa ja elämällä ei näin ollen tunnu olevan mitään suuntaa. Mut tarve olla lähellä toisia ihmisiä on jokaisen ihmisen perustarve, joten yksinäisyys on oikeesti tosi pelottavaa ja vakavaa ja voi sairastuttaa pahasti.
Ja esim. kun käyn vanhempien luona ja näen äitiäni, niin en haluaisi lähteä ollenkaan pois, koska mulla on siinä se perhe ympärillä enkä silloin tunne olevani yksinäinen.
Tosi hyvä, että sulla on myös keino halutessasi päästä pois siitä yksinäisyydestä ollessasi perheen kanssa 💙
+Kalenterikarju Ja miun pointti oli, että yksinäisyys itsessään ei tietenkään ole yhtään hyvä juttu. Mut on silti jotenkin lohdullista, että yksinäisyyden kanssa ei ole yksin ja on (valitettavasti) muitakin, jotka kokee samankaltaisia tunteita.
Jep, ymmärrän!
menetin toivoni
Ei kantsi menettää toivoaan! 💙
Kalenterikarju Kiitos 💙
Oon yksinäinen..varsinkin kotona
Kyllä olen tuntenut yksinäisyyttä ja kokenut itseni ulkopuoliseksi niin usein! Elin kymmenisen vuotta niin ettei mulla ollut yhtään kaveria/ystävää, nyt olen löytänyt pari tyyppiä elämääni mutta silti tuntuu että mä en kuulu niiden elämään kuin satunnaisesti. Mulla on siis ehkä samaa kuin sulla että omistaudun sille ystävyydelle kai sit liikaa vaikka vois ottaa vähän rennomminkin? Oon kuitenkin siitä onnellinen että vaikka lapset on jo (melkein kaikki) aikuisia niin silti nähdään melko usein. Kaipaan kuitenkin esim. muiden ihmisten kosketusta ihan hirveesti, halauksia ja olkaan taputtamista, vierekkäin pötköttämistä. Mulla se yksinäisyyden tunne nivoutuu myös ajatukseen siitä että kokee ettei ole tärkeä kenellekään vaikka järki sanoo että on mutta silti vaan tuntuu siltä. En myöskään tällä hetkellä pääse kunnolla jakamaan omassa elämässä tapahtuvia asioita kenenkään kanssa. Kiitos tästä videosta, on hienoa että uskallat nostaa esiin tärkeitä asioita!
Kiitos kommentista Pirjo. Ymmärrän tosi hyvin ton emotionaalisin etäisyyden muihin ihmisiin - mua piinaa välillä se sama. Ja just toi ajatus, ettei (muka) olisi tärkeä kellekään muulle - usein sekin paljastuu tarkemmassa käsittelyssä ajatusharhaksi (ainakin itelle, kun järjellä ajattelen) 🤔
Syyllisyys ja oman yksinäisyyden kyseenalaistaminen ovat vaikeita asioita. Tällä hetkellä opiskelen alaa jota rakastan (olkoonkin, että väärästä näkökulmasta), mutta olen ensimmäisen vuoden aikana kokenut olevani yksinäisempi kuin koskaan ennen. Se on ollut juuri emotionaalista yksinäisyyttä, kokemus ulkopuolisuudesta ja siitä, että viestini eivät koskaan saavuta ketään - lähettäjä ja vastaanottaja ovat aivan eri taajuuksilla. Se yksinäisyys on ollut myös kateutta muiden mahtavista opiskelijaelämistä, samanhenkisistä ihmisistä, ja toisaalta myös itseni syyttämistä: minullahan on kaikki hyvin. Suck it up and stop whining. Olen aina luullut olevani suhteellisen sosiaalinen ja kykenevä muodostamaan syvällisiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita, mutta useimmiten kontaktit koulukavereihini ovat tuntuneet vain hyvänpäivän kanssakäymiseltä vailla sen kummempaa tarkoitusta. Ehkä olen hieman aloitteeton, mutta toisaalta kynnys lähestyä toista henkilökohtaisella tasolla on minulle korkea.
Mutta loppujen lopuksi kukaan ei voi koskaan tietää, mitä toisen ihmisen pään sisällä on - olemme lähtökohtaisesti ja fundamentaalisesti yksin.
Toi sun vika lause kolahti. Tunnen juuri noin. Mullakin just suhteet koulukavereihin olivat opiskeluaikoina enemmän hyvänpäivän kanssakäymistä. Mä en tiedä että onko se jotain mediasta/leffoista/tv:stä opittua, että opiskeluajoista syntyisi jotain merkityksellisiä koko elämän kestäviä ystävyyssuhteita - mä en ole ainakaan kokenut näin.
Siihen tunteeseen olen miekin törmännyt lähestulkoon jokaisessa ihmissuhteessa samoin kuin myös elämässä yleensäkin. Vaikka se onkin aika lailla murheellinen ajatus, niin toisaalta siitä saa jonkinlaista kaihomielistä lohtua. Ja ehkä se tosiaan on niin, että vaikka tuttujen puheet ja muutenkin kuva opiskelijaelämästä antaa muuta olettaa, niin oikeasti tärkeitä ja omassa elämässä läsnä olevia ihmisiä ei juuri opiskeluajoilta mukaan tartu.
Voin samaistuu tähän videoon ...
💙💙💙
Itel on sosiaallista yksinäisyyttä🤔☕
Itse koen, että yksinäisyyden tunteesta on vaikea puhua, kun pelkään aina, että sitten ns. hyökätään väärällä tavalla auttamaan. Siis kun en oikein itekään osaa sanoa, miten siinä nyt voisi auttaa tai miten haluaisi ihmisten reagoivan, niin itse ainakin herkästi sit vaan vaikenen.
Jep, toi epävarmuus on niin vahvasti läsnä. Enkä mäkään hae sääliä tai sinänsä ehkä uusia ystäviäkään, mut haluisin vaan vähemmän sitä yksinäisyyden tunnetta 🤔
😱
😱