Yksinäisyys: Liian ylpeä jää yksin
ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 31 ส.ค. 2021
- Moi! Tänään pohditaan jälleen sosiaalisuuden esteitä, eli asioita, jotka häiritsevät meitä tutustumasta muihin ja löytämästä elämäämme ystäviä ja kumppaneita. Tämänkertainen este on ylpeys. Kiitos ja mukavia katseluhetkiä :)!
Katso myös:
- Blogi (samoja aiheita kuin täällä): elaparemmin.fi/blogi/
- Kirjoittamani eKirjat: elaparemmin.fi/blogi/verkkoka...
- Eroon jännittämisestä -verkkokurssi: rohkeuskoulu.fi/itsevarmuus-v...
- Rohkeuskoulu: rohkeuskoulu.fi/
Mielenkiintoinen video! Tunnistan, että omankin yksinäisyyden takana on varmasti ollut ylpeyttä. Pohdin, että se varmaan on tullut nuoruusvuosilta, kun vietin aikani sosiaalisilta taidoiltaan samanlaisten kavereiden kanssa. Seuraa oli aika vaivatonta löytää yhteisten nörttiharrastusten ympäriltä, ja suhtautuminen aktiiviseen ystävien etsimiseen oli monilla vähän ylimielistä juuri tuolla tavoin kuin kuvailet. Tässä oli osansa omalla taipumuksella ylpeyteen, joka sai vahvistusta, kun otti mallia lähellä olevien ihmisten käsityksistä. Nyt olen huomannut, että tämmöiset opitut käsitykset istuvat tiukassa ja saa tehdä työdä, kun pyrkii olemaan lähestyvämpi, ystävällisempi ja kiinnostuvampi toisia kohtaan. Tuntuu vahvasti tutulta tuo tunne, että pettää jotenkin oman kunniansa tai on anelemassa toiselta jotakin, kun ei toimikaan ylpeydestä käsin.
Kiitos Olli! Joo, itselläni kanssa tämä nörttiharrastusmenneisyys ja ihan samoja juttuja tunnistan. Meilläkin oli tuota sosiaalisten hölpötysten väheksymistä, muistaakseni koimme niiden olevan "tyhmien ja pinnallisten" ihmisten juttu. Itse taas kai koimme olevamme erittäin älykkäitä ja diippejä. Jälkeenpäin ajateltuna itse varmaan koin olevani jotenkin huonompi kuin nämä "suositut ja sosiaaliset" tyypit ja ylimielisyys oli mahdollisesti jonkinlainen suoja siinä tilanteessa.
Jos joku jättäytyy toistamiseen omiin oloihin muista, toiset saattavat kokea, että hän haluaa olla yksin, eivätkä siksi uskalla lähestyä. Kyllä se oma toiminta vaikuttaa muihin ihan samalla lailla kuin muiden toiminta meihin.
Joo, tää on tosi hyvä huomio! Moni myös saattaa tossa tilanteessa vaikuttaa ulospäin sellaiselta, ettei edes haluaisi muiden lähestyvän häntä (vihainen/sulkeutunut ilme ja kehonkieli, katsekontaktin välttely, omiin oloihinsa vetäytyminen heti kun tilanne sen mahdollistaa yms.), jolloin muut eivät tosiaankaan lähesty, vaikka sitä tämä omissa oloissaan oleva saattaisikin toivoa. Kurjia väärinkäsityksiä!
Mitä mieltä olet poljetun syndroomasta että en ole mitään ja tulen kuitenkin poissuljetuksi seurasta. Syy on se että ei halua pahaa mieltä muille oman tilanteen vuoksi.
Moro Anne ja pahoittelut viivästyneestä vastauksesta! Tosi yleinen juttu tuo (jos sain oikein kiinni). Ei halua olla kenellekään vaivaksi ja koska oma minäkuva ja/tai aiemmat kokemukset ovat opettaneet, että tulee kuitenkin poissuljetuksi, niin sitten ei edes yritetä päästä muiden seuraan. Eli muodostuu sellainen itseään toteuttava kierre. Ajattelee ettei kuitenkaan kelpaa -> ei edes koita kelvata -> jää yksin, ihan kuten itse ennustikin. Tällaiset kehät ovat yksinäisyydessä yleisiä ja niitä voi olla useita samaan aikaankin.