Tässä Kerron-sarjan jaksossa aiheena on yksinäisyys. Oululainen Harri Paavola kertoo miltä yksinäisyys hänestä tuntuu ja missä muodoissa se näyttäytyy hänen elämässään.
Toi että hankkikaa kavereita...niin mistä? Jos itse yrittää mutta vastakaikua ei tule niin se on turhaa,tajuatko turhaa!!! Ja jos on tullut useammin kuin kerran hylätyksi niin mitä järkeä on enää yrittää???
Sori Harri, mut joillekin ihmisille kuten itseni ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa yksinäisyys myrkyttää täysin ja tuhota. Koko elämässäni oli vain yksi hetki (1 ja puoli vuotta) jossa sain hyviä kavereita, mut sitten he hylättivät mua. Kaikki ihmiset hylkäävät jossain vaiheessa ja se johtuu siitä että en ole tarpeeksi taitava. Ja sen syyn asioihin en voi tehdä yhtään mitään, kuten esim. Sosiaali ahdistus. En halua enää kavereita koska se vain toistaa sen pahan lopun kokemusta ja hyvät muistot muuttuvat tuhkaksi. Vaikka yksinäisyys joskus kiduttaakin mua, on parempi niin että ihmiset eivät tuhlaa omaa arvokasta aikaansa kanssani, ja turvallisempi itselleni.
Hyvin kerrottu ja pitää täysin paikkansa 🙂👍🌷 ter yksi tuhansista yksinäisistä
Hienoa Harri, kiitos kun kerroit ajatuksistasi!
Kyllä.
Hiii kerron what is off meeting kerron
Toi että hankkikaa kavereita...niin mistä? Jos itse yrittää mutta vastakaikua ei tule niin se on turhaa,tajuatko turhaa!!! Ja jos on tullut useammin kuin kerran hylätyksi niin mitä järkeä on enää yrittää???
Sori Harri, mut joillekin ihmisille kuten itseni ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa yksinäisyys myrkyttää täysin ja tuhota. Koko elämässäni oli vain yksi hetki (1 ja puoli vuotta) jossa sain hyviä kavereita, mut sitten he hylättivät mua. Kaikki ihmiset hylkäävät jossain vaiheessa ja se johtuu siitä että en ole tarpeeksi taitava. Ja sen syyn asioihin en voi tehdä yhtään mitään, kuten esim. Sosiaali ahdistus. En halua enää kavereita koska se vain toistaa sen pahan lopun kokemusta ja hyvät muistot muuttuvat tuhkaksi. Vaikka yksinäisyys joskus kiduttaakin mua, on parempi niin että ihmiset eivät tuhlaa omaa arvokasta aikaansa kanssani, ja turvallisempi itselleni.
Ihan kuin mun kirjoittamaa. Enää en uskalla luottaa ihmisiin. Ja mutkin hylätty,useammin kuin kerran.