Tässä kannattaa muistaa että shovel knightilla, ja vastaavilla retropelinostalgialla varustetuilla pixel-graffa indiepeleillä on tosiaan se 25-30 vuoden mittainen etu pelisuunnittelun kehittymisestä, hioutumisesta, sekä teknologian kehityksessä. Tästä huolimatta olisin aina halunnut tykätä megamaneistä, sillä niiden graafinen ulkoasu ja musiikit olivat niin nautittavia! Valitettavasti ei vain onnistu, koska platformerit eivät vain ole se mun juttu. Itsellä Nessi oli se ihka ensimmäinen pelikonsoli ja suht pitkääkin ainoa pelilaite ennenkuin perhe sai ensimmäisen tietokoneen ysärin loppupuolella. Hyviä muistoja löytyy monta nes-peliä kohtaan ja uudelleen pelattuna nykypäivänä huomaa kuinka bullshittiä näiden monien design on. Raren pelit ovat näistä ehkäpä paras esimerkki; nesin mittapuulla huippulaatua audiovisuaalisesti kuten myös mekaanisesti, mutta vaikeustasoltaan ja kenttäsuunnittelultaan yhtä vitun haistattelua. Monesti tämä rankka vaikeustaso oli sekä konsolin, että rajoittuneen pelikasettien tilan takia keinotekoinen tapa pidentää pelien kestoa. Tämä on myöskin se asia mitä näissä peleissä muistan vihaneeni ja tämä viha pulppusi pintaan aika äkkiä kun otin tavoitteekseni pelata Konamin klassikon "Bucky O'Hare"n. Toisin kuin esim. "Battletoads", "Bucky O'Haressa" sentäs oli loputtomat continuet mutta kyllä se raivostuttava läpäisy siitä huolimatta oli. Nesillä on muutamia pelejä joiden pelaamisesta nautin vielä nykypäivänä; kuten "Teenage mutant ninja turtles 2: the arcade game", "nintendo world cup soccer", "chip 'n dale: rescue rangers" sekä todella aliarvostettu ja unholaan joutunut "Rockin' kats". Suosittelen tuota jälkimmäistä sillä se on nessin mittapuulla jopa harvinaisen reilu!
En pystynyt oikein samaistumaan tähän arvioon, mikä ei tietenkään ole mitenkään huono asia. Musiikki ja grafiikat tulikin jo positiivisesti esitettyä, mutta nimenomaan tiukka reagointi kontrollerin komentoihin ja satunnaisuuden puute ovat niitä kovia juttuja. Videossa näkynyt ja mainittu hidastuminen ei tunnu itselleni tutulta, olisiko joku emulaattorijuttu? Toki tässä on taas pari vuotta edellisestä Mega Man -sessiosta. Omat suosikit MM2 ja MM3.
Miepäs väitän, että liukuminen ja aseen lataaminen olivat nimen omaan tarpeettomia lisäyksiä pelimekaniikkoihin. Riisuttu kokemus on jotenkin kaunis. Vähän sama kuin se, että lisäosien lisääminen Carcassonnen neljään pelimekaniikkaan ei paranna sitä peliä. Tässä on ilmeisesti kaksi eri koulukuntaa ihmisiä, jotka eivät mitenkään pysty ymmärtämään toisiaan edes keskustelun jälkeen.
Liukuminen oli minusta ihan jees lisä, mutta latausammukselle en koskaan lämmennyt, varsinkaan kun sitä alettiin vaatimaan tiettyjen vihujen voittamiseksi. Napin hakkaamisessa on vaan parempi fiilis.
Jotain näiden NES Megamanien ikivihreydestä ja suosiosta kertoo myös se, että sarjaan on julkaistu jatko-osia samalla 8-bittisellä tyylillä vielä 2010-luvulla.
En nyt sanoisi että Megamanit (ehkä ykköstä lukuunottamatta?) olivat etenkään aikalaisiinsa verrattuna mitenkään erityisen vaikeita. Kakkosen muistan ainakin menneen nassikkana läpi kohtalaisen kivuttomasti. Myöskään "yksinkertaista" ja "hidasta" liikkumista en pidä itse mitenkään miinuksena, tyyliltään vaan erilaisena; olen esim. törmännyt valituksiin että vanhat NES-Castlevaniat ovat "epäresponsiivisia" tai ikäviä liikutettavia, mutta jollain Mariofysiikoilla ko. pelien varovaisempi pelityyli menisi kokonaan romuksi. Hyvä pätkä ja hyviä pointteja silti, vaikka itte speleistä tykkäänkin (vaikken ole kyllä hetkeen mättänyt, ehkä aika on kullannut noita ärsyttävimpiä designkämmejä kuten 100% vaadittuja aseita yms)!
Kakkosen olen nassikkana pelannut läpi NES:illä, loput on koitettu emulaattorilla ja aika sadistisia niistä osa toki on. SNES kirjastosta ylivoimainen suosikkini on Megaman X, tuliko tätä sarjaa pelattua kun mainitsit että super nintendo oli?
Näin joulun pintaan uutta Henkosta. Kiitos siitä! Suomipeli-videoiden kautta löydetty ja ne mää koin hyviksi videoiksi että tilausnappia tuli painettua heti sen ekan videon alkupätkällä. Tämäkin heti alusta alkaen tuntuu tosi laadukkaalta ja ajatuksen kanssa tehdyltä.
Todella mukava video. Meidän perheessä oli Sega ja siinäkin hyvin niukka pelikirjasto, niin näitä arvosteluja nintendopeleistä on mielenkiintosta katsottavaa. Suomipeli-videon jälkeen katsoin läpi muut arvosteluvideot ja nykypäivän 1-5 tunnin videoesseiden seassa nämä 10-20 minuutin videot on hyvällä tavalla kompakteja ja ne ei muutu vain taustaääneksi kun voi ajatuksella katsoa ne läpi ilman taukoja, ja sun rauhallinen mutta nopeatahtinen puhe sekä kevyt editointi tekee näistä helppoa seurattavaa. Ainakin tähän asti arvostelukohteesta riippumatta videot on ollu mielenkiintosia, mikä on mielestäni hyvä saavutus :D en tiiä oliko vain yhden yön juttu, mutta en pahastuis jos tulis lisää myös kirja-arvosteluja, tai ylipäätänsä muuta peliarvosteluiden kanssa.
VMP. Jo 1-4 sarjasta löytyy niin hyvää musiikkia et antaa 98/100 useamassa veisussa. Ny tuli huti. Ei näin vaikka ei osaiskaan pelata peliä/sarjaa suoriltaan läpi. En ole ite kaikkia pelannu enkä tosiaan läpikään. Ei se silti ole epäreilu bossien suhteen. Musiikki 99/100 framerate dropit on se mikä vituttaa niin että lähtisin torille jos se julkaistaan tänään !
Komppaan edellisiä; laatua ja ajatusta pelkän nostalgisen viittailun sijaan. Kirjallisuuden opiskelija tunnistaa tietyn käsitearsenaalin, joka tekee analyysistä syvällisempää kuin "vitun hyvä". Rajojen ylittäminen on hedelmällistä. Esimerkiksi RegularCars kanava vertaa monesti autoja eri kirjallisuudensuuntauksiin mikä varmasti menee useimmalla hilseen ylitse mutta hymyilyttää humanistia.
Tässä kannattaa muistaa että shovel knightilla, ja vastaavilla retropelinostalgialla varustetuilla pixel-graffa indiepeleillä on tosiaan se 25-30 vuoden mittainen etu pelisuunnittelun kehittymisestä, hioutumisesta, sekä teknologian kehityksessä. Tästä huolimatta olisin aina halunnut tykätä megamaneistä, sillä niiden graafinen ulkoasu ja musiikit olivat niin nautittavia! Valitettavasti ei vain onnistu, koska platformerit eivät vain ole se mun juttu.
Itsellä Nessi oli se ihka ensimmäinen pelikonsoli ja suht pitkääkin ainoa pelilaite ennenkuin perhe sai ensimmäisen tietokoneen ysärin loppupuolella. Hyviä muistoja löytyy monta nes-peliä kohtaan ja uudelleen pelattuna nykypäivänä huomaa kuinka bullshittiä näiden monien design on. Raren pelit ovat näistä ehkäpä paras esimerkki; nesin mittapuulla huippulaatua audiovisuaalisesti kuten myös mekaanisesti, mutta vaikeustasoltaan ja kenttäsuunnittelultaan yhtä vitun haistattelua. Monesti tämä rankka vaikeustaso oli sekä konsolin, että rajoittuneen pelikasettien tilan takia keinotekoinen tapa pidentää pelien kestoa.
Tämä on myöskin se asia mitä näissä peleissä muistan vihaneeni ja tämä viha pulppusi pintaan aika äkkiä kun otin tavoitteekseni pelata Konamin klassikon "Bucky O'Hare"n. Toisin kuin esim. "Battletoads", "Bucky O'Haressa" sentäs oli loputtomat continuet mutta kyllä se raivostuttava läpäisy siitä huolimatta oli.
Nesillä on muutamia pelejä joiden pelaamisesta nautin vielä nykypäivänä; kuten "Teenage mutant ninja turtles 2: the arcade game", "nintendo world cup soccer", "chip 'n dale: rescue rangers" sekä todella aliarvostettu ja unholaan joutunut "Rockin' kats". Suosittelen tuota jälkimmäistä sillä se on nessin mittapuulla jopa harvinaisen reilu!
En pystynyt oikein samaistumaan tähän arvioon, mikä ei tietenkään ole mitenkään huono asia. Musiikki ja grafiikat tulikin jo positiivisesti esitettyä, mutta nimenomaan tiukka reagointi kontrollerin komentoihin ja satunnaisuuden puute ovat niitä kovia juttuja. Videossa näkynyt ja mainittu hidastuminen ei tunnu itselleni tutulta, olisiko joku emulaattorijuttu? Toki tässä on taas pari vuotta edellisestä Mega Man -sessiosta. Omat suosikit MM2 ja MM3.
Miepäs väitän, että liukuminen ja aseen lataaminen olivat nimen omaan tarpeettomia lisäyksiä pelimekaniikkoihin. Riisuttu kokemus on jotenkin kaunis. Vähän sama kuin se, että lisäosien lisääminen Carcassonnen neljään pelimekaniikkaan ei paranna sitä peliä. Tässä on ilmeisesti kaksi eri koulukuntaa ihmisiä, jotka eivät mitenkään pysty ymmärtämään toisiaan edes keskustelun jälkeen.
Liukuminen oli minusta ihan jees lisä, mutta latausammukselle en koskaan lämmennyt, varsinkaan kun sitä alettiin vaatimaan tiettyjen vihujen voittamiseksi. Napin hakkaamisessa on vaan parempi fiilis.
Jotain näiden NES Megamanien ikivihreydestä ja suosiosta kertoo myös se, että sarjaan on julkaistu jatko-osia samalla 8-bittisellä tyylillä vielä 2010-luvulla.
Olen yrittänyt tykätä Mega Maneista, mutta ei vain pysty. En pelannut näitä lapsina, joten nostalgia ei pelasta. Helvetin hyvät musiikit kuitenkin.
6:12 Luulin, että laserputkiloiden ideakin oli käyttää niihin sitä ajanpysäytintä ja ehkä joku ihme ninja voisi päästä ne muutenkin.
En nyt sanoisi että Megamanit (ehkä ykköstä lukuunottamatta?) olivat etenkään aikalaisiinsa verrattuna mitenkään erityisen vaikeita. Kakkosen muistan ainakin menneen nassikkana läpi kohtalaisen kivuttomasti. Myöskään "yksinkertaista" ja "hidasta" liikkumista en pidä itse mitenkään miinuksena, tyyliltään vaan erilaisena; olen esim. törmännyt valituksiin että vanhat NES-Castlevaniat ovat "epäresponsiivisia" tai ikäviä liikutettavia, mutta jollain Mariofysiikoilla ko. pelien varovaisempi pelityyli menisi kokonaan romuksi.
Hyvä pätkä ja hyviä pointteja silti, vaikka itte speleistä tykkäänkin (vaikken ole kyllä hetkeen mättänyt, ehkä aika on kullannut noita ärsyttävimpiä designkämmejä kuten 100% vaadittuja aseita yms)!
Kakkosen olen nassikkana pelannut läpi NES:illä, loput on koitettu emulaattorilla ja aika sadistisia niistä osa toki on. SNES kirjastosta ylivoimainen suosikkini on Megaman X, tuliko tätä sarjaa pelattua kun mainitsit että super nintendo oli?
NES super mario 1,2,3 arvostelua kehiin!
Näin joulun pintaan uutta Henkosta. Kiitos siitä! Suomipeli-videoiden kautta löydetty ja ne mää koin hyviksi videoiksi että tilausnappia tuli painettua heti sen ekan videon alkupätkällä. Tämäkin heti alusta alkaen tuntuu tosi laadukkaalta ja ajatuksen kanssa tehdyltä.
Itse en megamaje arvostanut penskana enkä vieläkään. Hidastempoista ja tylsän näköistä. Contra siis propotector se oli oikeasto sitä jotain.
Hyvät joulut!
Todella mukava video. Meidän perheessä oli Sega ja siinäkin hyvin niukka pelikirjasto, niin näitä arvosteluja nintendopeleistä on mielenkiintosta katsottavaa. Suomipeli-videon jälkeen katsoin läpi muut arvosteluvideot ja nykypäivän 1-5 tunnin videoesseiden seassa nämä 10-20 minuutin videot on hyvällä tavalla kompakteja ja ne ei muutu vain taustaääneksi kun voi ajatuksella katsoa ne läpi ilman taukoja, ja sun rauhallinen mutta nopeatahtinen puhe sekä kevyt editointi tekee näistä helppoa seurattavaa.
Ainakin tähän asti arvostelukohteesta riippumatta videot on ollu mielenkiintosia, mikä on mielestäni hyvä saavutus :D en tiiä oliko vain yhden yön juttu, mutta en pahastuis jos tulis lisää myös kirja-arvosteluja, tai ylipäätänsä muuta peliarvosteluiden kanssa.
Pelaa joskus Atari 2600:lla.
Tässäpä loistava megaman musiikki: th-cam.com/video/gsQ8dpS-RJY/w-d-xo.html
VMP. Jo 1-4 sarjasta löytyy niin hyvää musiikkia et antaa 98/100 useamassa veisussa. Ny tuli huti. Ei näin vaikka ei osaiskaan pelata peliä/sarjaa suoriltaan läpi. En ole ite kaikkia pelannu enkä tosiaan läpikään. Ei se silti ole epäreilu bossien suhteen. Musiikki 99/100 framerate dropit on se mikä vituttaa niin että lähtisin torille jos se julkaistaan tänään !
Komppaan edellisiä; laatua ja ajatusta pelkän nostalgisen viittailun sijaan. Kirjallisuuden opiskelija tunnistaa tietyn käsitearsenaalin, joka tekee analyysistä syvällisempää kuin "vitun hyvä". Rajojen ylittäminen on hedelmällistä. Esimerkiksi RegularCars kanava vertaa monesti autoja eri kirjallisuudensuuntauksiin mikä varmasti menee useimmalla hilseen ylitse mutta hymyilyttää humanistia.