Olipa loistava perkaus hopeanuolesta 👍 Olihan tämä (ja on edelleen) todella iskevä sarja musiikkeineen ja tunnelmaltaan. Mukava oli myös nähdä, että iski omiin lapsiinkin, vaikka nykyaikana on kaikenlaista tarjontaa vaikka ja kuinka. Sellaisen muiston tästä voisin jakaa, että kelailin itse lapsena sitä vhs:n loppukohtausta, että mitä ihmettä minulta on menny ohi kun tuo Riki on yhtäkkiä yltäpäältä veressä ja kuolee pois. Jonkin aikaa ajattelin, että minulla on varmaan joku viallinen versio, kun tästä muutenkin puuttuu selvästi jotain kohtauksia 🥴 Kun sitten vuosien päästä näin tuon "leikkaamattoman version" eli japaniversion, niin sen katsominen oli varmaan yhtä pysäyttävä kokemus kun tarina tuli ns ehjäksi. Tästä susisaagasta olisi mukava kuulla kyllä lisää, kun en ole mangaa lukenut. Onkohan se miten enää nykypäivänä saatavilla?
Mangaa voinee etsiä paikallisen kirjaston kokoelmasta. Itse luin tämän mangan 10 vuotta sitten viimeksi, niin en halunnut mutuilla videoon mitään siitä. Loppu jäänyt paremmin mieleen.
Hopeanuoli on itselleni ehkä jopa se kaikista tärkein lapsuuden elokuva/sarja. Pakko oli reilu vuosi sitten käydä Helsingissä antamassa kiitokset ja kehut itse mestarille Takahashille siitä, että kuinka upean ja vaikuttavan teoksen on saanut aikaan. Leffahyllyä kruunaakin nimmaroitu dvd boxi. 5/5 ja tulee lähes vuosittain roskat silmissä katseltua. Menee ihon alle. 🥲 Ps. Introa ei skipata koskaan! 💫
Haukiputaalla pimeän metsän keskellä asuneena lapsena tämä sarja traumatisoi täysin. Näin ensi kerran hopeanuolta vhs kasetilta jo ennen ala-asteen ekaa luokkaa. Kouluun oli matkaa aamuisin päälle kilsa ja se matka oli säkkipimeä talvi-aamuisin (ei ollut siellä metsän keskellä katuvaloja eikä mitään) Paniikin määrä oli niin jäätävä ja joka rasahdus käynnisti jonkun sortin minipsykoosin kun odotti että sieltä se saatanan hullu karhu tulee metsän keskeltä ja pistää mut sipuleiksi. Pakko sanoa että vielä aikuisellakin iällä oon nähnyt painajaisia ihmis syöjä karhuista. Mutta on saatanan legendaarinen ja DVD löytyy leikkaamattomana toki.
Vähän samat kokemukset lapsuudesta kun korvessa asui ja matkaa bussipysäkille (mistä koulubussi tuli hakemaan) oli 500 m ja metsää vaan ympärillä koko matka. Talvella säkkipimeällä oli tosi kuumottavaa ja jos hangessa oli iso kohouma, sitä aatteli että siellä se karhu nukkuu ja kohta hyökkää. Muutenkin nuo pahikset Madara ja Mosa ja varsinkin Harppuunaselkäinen karhu jäi mieleen 😵😵💫🐻
Ymmärrän täysin. Asuin Kellossa ja seki on ihan tarpeeksi metikköinen paikka siihen, että mä olin tosiaan varsinkin talvisin ihan paskat housuissa ja suurin piirtein juoksin aina kun piti olla lähellä metikköä tai mennä sellasen läpi 😂😂
Noniin Juuso, pyysit kommenttia ja täältä sitä tulee. Minulle, isoveljilleni, tyttöystävälleni ja kaikille ketkä ovat Hopeanuolen nähneet tämä sarja on ollut monumentaalinen osa lapsuutta. Olin hyvin nuori kun näin Hopeanuolen ensimmäistä kertaa. Traumojen lisäksi sarja jätti lähtemättömän jäljen nuoren pojan mieleen. Meidän kylällämme Vihdissä oli karhu kun olin ensimmäisellä luokalla, ja voit varmaan arvata miten kuumottavaa se oli polkea pyörällä kouluun kun kuvitteli karhun olevan kuin Akakabuto :D Kaikki sarjassa musiikeista upeimpiin kohtauksiin on edelleen todella tärkeitä minulle. Olen aina pitänyt kaikkein eniten sarjan alkuvaiheista ja siitä kun Daisuke treenaa itsensä kuntoon metsästysjousta jännittääkseen. Jälkeenpäin olen ollut vain kiitollinen siitä, että sarja on tullut Suomeen, leikkauksineen ja erikoisine dubbeineen kuitenkin täyttä kultaa, nyt ja aina.
Mykistävä! Kerta kaikkiaan mykistävä arvostelu, en vaan oikein keksi mitään järkevää kommentoitavaa, koska tässä sanottiin oikeastaan vähän kaikki mitä itse olisin sanonut, koska tää sarja merkitsee mulle hyvin paljon, teenhän jopa fanivideoitakin tähän liittyen (tässä vaiheessa pakko mainita, että olen siis 2000-luvun lapsia, joten todellakin tämä sarja on yltänyt meihin ns. "nykynuoriinkin" asti :D). Tää oli ihan ekoja semmosia kunnon animesarjoja mitä koskaan näin, tietty Muumilaakson tarinoita oli nähty jo ihan pienenä, mutta tämä esitteli meikäläisen kunnolla siihen animen ja mangan maailmaan silloin 7-8veenä, kun 90-luvulla syntyneen sukulaiseni kautta näin nämä legendaarisiksi muodostuneet suomidubit ekan kerran (ja se dubbi on kaikesta kömpelyydestään huolimatta hyvin rakas itselleni sen tuottaman nostalgian vuoksi ja vaikka näyttelijät välillä mokailivatkin ja leikkaukset ovat epäloogisia paikoin, sillä on silti tunnearvoa ja monet hetket ovat yllättäen jopa enemmän tunnerikkaampia suomeksi kuultuna verrattuna japaniversioon, etenkin nämä tunteikkaammat kohtaukset, ja etenkin kertojan ja Goheen äänet ovat onnistuneet tässä versiossa) ja olin heti aivan myyty, vaikka sivuvaikutuksena tästä tulikin joksikin aikaa traumoja karhuja kohtaan eivätkä vanhempani oikein pitäneet tästä sarjasta ymmärrettävistä syistä :D Ja kuten monillakin, myös mulla leikkaamaton avasi paljon asioita, kun sen lopulta näin kokonaisuudessaan, sitä ennen olin vain lukenut tuolta Hopeanuoli.comista, että sarjaa oli leikattu, ja sekin tuli tuossa vähän yli 10 vuotta sitten hommattua, en tosin muista missä hinnoissa se silloin liikkui, ostin sen yhdellä lomareissullamme yhdestä liikkeestä, johon poikkesimme ja se oli kyllä mahtavin ostos koskaan, oli upeaa saada se samaan hyllyyn näiden leikattujen versioiden kanssa :) Mangaakin aloin itseasiassa hankkimaan siinä vaiheessa, kun ne tuli, vaikka olinkin ehkä vähän liian nuori niitä lukemaan xD Itse kun olen tätä uudempaa fanisukupolvea, niin Weedit ja Orionit on tullut katsottua/luettua sekä nämä uusimmatkin jatkosarjat, ja voin sanoa, että Hopeanuoli ja Weed ovat vielä sitä tämän sarjan parhaimmistoa, mutta sitten Orionista eteenpäin se taso alkaa hieman laskemaan, huomaa selvästi, että Takahashin on ollut vähän pakko jatkaa tätä sarjaa, mies kun on jo yli 70, niin ikä on varmasti alkanut painaa, mutta jos mies kuitenkin tykkää tehdä tätä sarjaa, niin mikäs siinä. Toivon vaan, että tämä Requiem, joka tulee olemaan todennäköisesti viimeinen saaga, päättäisi tämän 40 vuotta kestäneen sarjan hyvin ja arvokkaasti. Tästä tulee kamalan pitkä viesti, mutta itseasiassa Hopeanuolen ilmiö Suomessa muistuttaa hyvin paljon sitä mitä eräs toinen kasarin shonen-sarja, Saint Seiya, on tuolla Latinalaisessa Amerikassa. Tällä sarjalla on siis ihan valtava kulttisuosio Ranskassa, Espanjassa (erityisesti Meksikon alueella), ja jossain määrin jopa Italiassa ja Brasiliassakin. Tämä ei ole mikään ihme, koska Hopeanuolen tavoin Saint Seiyakin keskittyy kertomaan nuoren Seiya-pojan eeppistä tarinaa Kreikan mytologian sun muiden mytologioiden värittämänä, ja taistelut nousevat jopa vielä Hopeanuoltakin eeppisempiin mittoihin, mutta siellä on silti hyvin samankaltaisia juonenkäänteitä, on väkivaltaa, sokeutumista, uhrautumista, tuntuu melkein siltä kuin katsoisi Hopeanuolta, jossa hahmot ovat vain ihmisiä ja se on asetettu sit tämmöiseen mytologia-ympäristöön :D Lopuksi on kuitenkin sanottava, että kiitos hyvin paljon tästä videosta, tuli tosi lämmin olo, kun kuulin teidän puhuvan tästä sarjasta, joka on itselleni erittäin tärkeä ja rakas, ja joka on vaikuttanut siihen millainen ihminen minusta on ylipäänsä tullut :)
Kysymys tähän lajityyppiin liittyen. Hopeanuolessa on hyvin vahvana teemana tämä kasvu ja lisäksi tarinan juonenkaari. Mitä samankaltaisia animesarja tulee mieleen, joissa mennään samalla tyylillä? NGE toki, ja Attack On Titan, mutta mitä muita klassikkoja tähän genreen kuuluu? Olen kuullut että Mobile suit gundamissa olisi jotain samanlaista?
Hopeanuolessa juoni on niin hömppää, että sellaista on jopa liian helppo löytää ja suositteleminen vaikeaa. Usein se ero on siinä twistissä mihin ihmiset sitten ihastuu; jossain tappelee koirat, toisessa taas ninjat, joskus on jotain teinisupersankareita ja sit ns. ykkösmanga Japanissa on merirosvojen nyrkkipyykkiä ja salkkareita. Sarjojen pituus myös lähtee helposti lapasesta. Toisessa kommentissa mainittu suositus Saint Seiya samalta studiolta samalta vuodelta on 114 jaksoa. Itse suosittelisin Yu Yu Hakushoa, mutta siinäkin mennään yli 100 jaksoa. Mobile Suit Gundamia on aika monta sarjaa niin riippuu paljon mistä niistä edes puhuu. Alkuperäinen on sotatarina ja monet jatko-osista, henkisistä jatko-osista ja spin offeista menee enemmän tai vähemmän samoilla teemoilla. Vaikka tarkoitus onkin myös myydä Gundam-leluja, niin ei niitä lelumainoksiksi välttämättä edes tunnista. Joissakin on keveämpi tunnelma, joissakin taas niin raskas että sarjan pirteä alkutunnari tuntuu vittuilulta. Jos tämä olisi minun kanavani, niin pakottaisin Raulin katsomaan kaikki Gundamit kanssani ja kaikista 2h videot. Suosittelen googlaamaan vaikka "which Gundam to start with" jos aihe oikeasti kiinnostaa, en oikein uskalla suositella muuta. Olen itse ne melkein kaikki katsonut ja enemmistöstä tykkäsin, mutta en tiedä onko se hyvä vai huono merkki. Ja tätä (pääasiassa) teinien ja nuorten miesten ropottisotaahan Japanissa on myös tuotettu kilometrikaupalla, kuten näitä tappelusarjoja. Ettei nyt mene ihan viisastelun kuuloikseksi niin suosittelen että katsot Top wo Nerae! Gunbusterin. Lyhyt mechamättö tytöillä. Studio Gainaxin kasarituotantoa, eli samaa porukkaa kuin Evangelion ja sama ohjaaja.
@@javeliin Thanks & hyväksyn vastauksen. Itse koen kaikissa kolmessa mainitsemassani sarjassa vahvaksi yhteiseksi tekijäksi emotionaalisen sidoksen hahmoihin ja tarinaan. Toki Hopeanuoli on hyvin hömppä kasvutarina, mutta toisaalta sen tarina on suht. eheä. Gundamia en sarjana / sarjoina tunne ja siksi nakkasin tänne kysymyksen. Olen nähnyt jo 90-luvun lopulta lähtien useita anime-sarjoja, kuten vaikkapa Cowboy Bebop, Lain, Bleach, Inuyashi & Ranma, Ghost In The Shell, Records Of Lodoss War, Irresponsible Captain Tylor yms, mutta itselleni anime on genrenä ollut kahtia jakava. En ole koskaan innostunut ns. syvällisistä sarjoista, (animen kohdalla) cyberpunkista tai (anime) kauhu-sarjoista. Sen sijaan saan tarttumapintaa juuri tällaisista kasvutarinoista. Attack On Titan ja NGE iskevät aika lähelle sellaista tyyliä josta pidän, mutta toisaalta itseltäni löytyy heikko kohta tällaiselle överi-tunteelliselle kasvudraamallekin. NGE ampui kaikkine jatkeineenkin hieman ohi kokonaisuutena, vaikka premissi oli aluksi hiton kova. Sitten kun sarjassa sukelletaan lopussa syvään päätyyn niin homma lässähti. Attack on Titan piti tältä osin pakan paremmin kasassa. Itselleni Ranma iski aikoinaan mangana kovaa, mutta senkin suurin ongelma oli päämäärättömyys. Sarja oli vain loputon slapstick-pläjäys, vaikkakin sellaisenaan ensimmäiset ~10-12 kirjaa hiton viihdyttävää. En tosiaan tunne erityisen hyvin juuri tämän genren tarjontaa ja siksi ajattelin kysäistä josko olisi suosituksia heittää lonkalta. En välttämättä hae sellaista Naruto / Dragonball Z tyylistä "nuorten aikuisten pokemonia", vaan enemminkin tarinavetoista sarjaa, draamaa hieman aikuisempaan makuun. Suosituksia otetaan siis vastaan.
Alkutunnarissa jo ovelasti näytetään kun Daisuke ja Hopeanuoli juoksevat rinnakkain niin pikkuhiljaa Daisuke jää taka-alalle Hopeanuolen tullessa eteen.
Jakson alussa Juuso/Jave mainitsi että miten nää animet Suomeen rantautui, niin joo, Ruotsista hyvinkin. Aiheesta on erikseen löydettävissä TH-camsta Animeradion-nimiseltä kanavalta videodokumentti-haastattelu eräästä ruotsalaisesta teknologia-alan jätkästä, Christer Hagströmistä, joka on oikeastaan kaiken takana. Loi siltoja Japaniin ja toi monenlaisia erilaisia sarjoja meillepäin, joita Japanista tarjottiin paketteina. Suosittelen tutustumaan tuohon aiheeseen, siinä sivutaan myös tätä Hopeanuoli-ilmiötä ja kerrotaan myös, miksi se on leikattu sellaiseksi ku se on leikattu. Mitä itse Hopeanuoleen tulee, niin itsekin lapsena tapitin näitä kyseisiä VHS-kasetteja, mutta ei sarja syvempää vaikutusta koskaan tehnyt. Siistihän tämä oli, mutta siihen se jäi. Samaan aikaan kun tähän sarjaan törmäsin pikku-Jefuna, katsoin televisiosta itseeni lähtemättömämmän vaikutuksen tehneitä animesarjoja eli Digimon Adventurea ja Magic Knight Rayearthia, eli Taikasotureita. Ovat toki eri tyylilajin sarjoja kuin Hopeanuoli, mutta jotenkin ne iski vielä kovempaa tajuntaan kuin Hopeanuoli. Itse Hopeanuolen kehysstoorihan on käytännössä samuraisoturi-kehityskertomus koirilla. Se toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta kun alla on useampi samanlaisen tarinan muunneltuna kertova animesarja, se menettää paljon tehoaan. En kuitenkaan ota mitään pois Hopeanuolen ansioilta. Ne tykkää, jotka tykkää. Syy, miksi tämä on nimenomaan suomalaisiin uponnut todella kovaa toiminnan lisäksi, on todennäköisesti sarjan hyvin suomalainen tunnelma miljöineen.
Hopeanuoli on isompi juttu Suomessa, kuin missään muualla maailmassa. Japanin sarjakuva- ja animaatioteollisuus on niin massiivinen, että Hopeanuoli oli aikanaan vain ohikiitävä sarja muun massan seassa ja jäi nopeasti pienen niche-kohdeyleisön seurantaan.
Oispa siistii jos joskus voisitte oottaa kynsiinne myös "Galaxy Express 999" animen! Siinäkin oli traumaattisia kohtia kuten se yksi missä eräälle planeetalle saapuu jostain joku hullu pilvimyrsky avaruudesta joka muuttaa kaiken kiveksi. Päähahmo siinä on nuori poika Tetsuro joka etsii galaksista itselleen mekaanista kehoa jotta eläisi ikuisesti.... Todella traumaattinen sarja sekin.
Voin aika suurella varmuudella sanoa, ettei tule käsittelyyn. Mulla ei ole tähän sarjaan minkäänlaista kosketuspintaa ja nopean googletuksen perusteella kyseessä aika massiivinen sarja kyseessä :D
Olipa mahtavaa saada Juusoa pitkästä aikaa videolle! Itse tutustuin Hopeanuoleen vasta kolme vuotta sitten, meidän kotikylän kirjastossa ei ollut näitä VHS-kasetteja, joten kokonainen kylä taisi mielestäni jäädä tästä buumista pois ysärillä. Yhden jakson teininä tv:stä näin ja nimi oli tuttu, mutta vasta myöhemmin alkoi kiinnostamaan sarja todenteolla. Mielestäni oli kovaa kamaa ja karhut aikuisenakin rajuja ilmestyksiä. Ehkä kuulun vähemmistöön, mutta mielestäni sarja menee heti tylsemmäksi, kun ihmiset jätetään pois ja keskitytään vain koiriin. Olisin halunnut nähdä välillä mitä ne ihmiset touhuaa ja kuinka tämä poika ja isoisä koittavat omalla ajalla jahdata Akakabutoa. Muuten kova sarja kyllä ja ymmärrän hyvin miksi vedonnut myös tyttöihin.
Tämäpä oli yllättävä mutta tervetullut video! :D Itsellä 13 vuotta vanhempi veli joka omassa lapsuudessaan 90-luvulla oli kinunnut nuo legendaariset suomidubbi vhs-kasetit ja laittoi mutkin sitten 4-5 vuotiaana katsomaan ne. Myöhemmin broidi osti lisäksi vielä alkuperäiset leikkaamattomat dvd:t ja mangat kun ne julkaistiin suomessa. Siitä alkoikin koko lapsuusiän sairas fanitus. Yksi harvoista "kulttisuosikki" sarjoista joka koko ajan siirtyy sukupolvelta toiselle.
Näin Hopeanuolen ensimmäisen kerran kaverin synttäreillä, olin muistaakseni 7-8 vuotias Myöhemmin lainasin toiselta kaverilta kaikki 4 videoo ja niitä tuli katsottua monesti Viime vuonna hommasin prismasta ton saman dvd boxin ja katsoin ekaa kertaa leikkaamattomana Hopeanuolen musiikki on kyllä loistavaa. Mielenkiintoinen ilmiö Suomessa
Jaksot 1-3 olen nähnyt muksuna yhden kerran. Nelosen sitten varmaan 200 kertaa, kun se oli itellä VHS:änä. Musiikkien melodiat muistan edelleen ulkoa. Mahtavia biisejä.
Morjens, olisko sun mahdollista tehdä arvostelu avain pakoon- leffasta. Monesti kuulee, että se on paras elokuva ikinä, niin kiinnostais sun kaltasen konkarin mielipide siitä todella paljon.
Olipas mielenkiintoista jutustelua! Mun tekisi mieli tavallaan jaaritella tähän pitkät pätkät, mutta mun omat kokemukseni Hopeanuolesta on, että olen myös nähnyt sarjaa ilttiksessä kun on pistetty video pyörimään meiän kakaroiden iloksi. Kyseessä on varmaan ollut joko ensimmäinen tai viimeinen kasetti, kun muistan, että joku noista karhuista hyökkäsi ja verta lensi, niin peevelisti! Mää lumouduin kyllä siitä taistelukohtauksesta, ja se oli kova juttu mun kaveripiissäkin, mutta jostain syystä vaan mä en koskaan ottanut asiakseni kinuta vanhemmilta itelle sitä sarjaa, mikä itseäkin jälkikäteen ihmetyttää.
@ Juuh, nautein myös T2-videosta! Siinä oli mukavan virkistävää kuulla keskustelua hiukan eri vinkkelistä, kuten myös T1-videossakin aiemmin. Ja eihän siinä olisikaan mitään järkeä pukata ulos tavan arvostelua kys.franchisesta kun niitä on netti piukassa. Nosferatun jätin tietoisesti välistä, kun tarkoitus olis itse käydä katsomassa sitten se elokuva, eli katson vasta sen jälkeen, ettei ole jo valmiiksi jonkinlaista ennakkokäsitystä mitä odottaa.
Tässä on aihe, jista voisin puhua vaikka ja mitä, mutta otetaan esiin nyt pari juttua. Mitä dubbiin tulee niin onhan siinä omat ongelmansa, etenkin haluaisin tietää, että kuka ihmeen vesipää oli vstuussa toisen kasetin kansiteksteistä ja aem Daisuken ja Hopeanuolen karhutaistelun tekstistä. Koska siis kasetti väittää, eträ Daisuke ja Hopeanuoli on ansassa ja ainoaa ulospääsyä vahtii Akakabuto ja itse jaksossa Daisuke kutsuu toistivasti emokarhua Akakabutoksi ja jopa minä tyhmänä lapsena näin kilometrien päästä ettei se ole Akakabutoa nähnytkään. Siis oikeesti editointia ei selvästi ollut 😂. Mutta toisaalta taas Erkki Murto Goheena on totaalinen äijä. Mun ehdottomat lempikohtaukset on ku Goheen jalkapuolena mainaa käydä Akakabuton kimppuun aseenaan vaan ae lihakirves tai vastaava. Sit myös ku Gohee ownaa Hidetoshin, kun se meinaa löhteä yksin Akakabuton perään niin on aivan mahtava. Ylipäänsä Gohee on mun lempihahmoni. Mitä tulee tohon kauhuun, mistä puhuitte niin ehdottomasti kaihistuttavin kohta koko sarjassa on kun Wilson kertoo Harppuunakarhun tarinan. Siinä kohtauksessa se musiikki ua mustavalkoiset pysäytyskuvat luo todella pelottavan tunnelman ja juuri se kohtaus antoi mulle painajaisia lapsena, vaikken sitä tajunnutkaan silloin. Ja tunnari on tosiaan aivan mahatav, onasta mielestäni on vain yksi joka sen päihittää ja se on samoihin aikoihin Suomeen tuotu Starzinger.
kiitos tästä. Osaisiko joku suositella vastaavia yhtä upeita anime-sarjoja kuin Hopeanuoli tai Weed? Usein olen koittanut etsiä, muttei yhtä kiinnostavia ole tullut vielä vastaan.
Mulle tää ei ollu niin iso juttu pienenä. Näin tän ekan kerran kaverin luona niil oli muistaakseni eka VHS:ssä. Olin tyyliin 7-9v, ihan jännä se oli pienenä mut me oltiin nähty jo ns raaempia juttuja oltiin täs vaihees nähty jo mm Terminator 2,Jurassic park ja Robocop. Jepp tosissaan näin T2 ku olin just tyylii 7-8.
Muistan itsekkin kun siinä 2000 luvun alussa maksoi lähes 90e. Kiinnititkö huomiota kun Akeme mainitaan niin hänen nimi on vhs:sällä Punasilmä mutta hänen nimi vaihtuu kun kohdataan mutsun 4 kenraalia. Toivottavasti teette joskus Juuson kanssa arvostelun tuosta Wiidistä.
Olin ihan unohtanut tuon suomalaisen Punasilmä -nimityksen. Never say never, mutta tuskin teemme koskaan videota Weedistä. Kummallakaan ei ole sarjaan oikein mitään sidettä ja omaan makuun tämä Hopeanuoli riittää näistä koirasarjoista, lopuista voi sitten fanit nauttia. Itse olen nähnyt Weediä pari jaksoa kauan sitten, eikä jäänyt sellainen olo että haluan nähdä miten tarina jatkuu.
@@javeliin Hopeanuolesta vielä. Leikkaamattomassa versiossa kohdassa jossa Akakabuton alaiset päihittävät Rikin sanotaan että Akakabuton nimitys on helvetin demoni. Ja mangassa sanotaan että Takeda Gohee oli 69 kuollessaan.
"Nuo kolme koiraa eivät pelkää mitään - siksi he ovat niin pelkäämättömiä."
"Tulimme tänne siksi että, siksi että, entiedä"
"Ellet hallitse hallitse tekniikkaa"
Suomidub versiossa parhaimmat oli sniper "päästäkää minut ales täältä" ja gohei "minä possautan sen karhun palasiksi"
Hopeanuoli!! Ihan parasta! Osaan edelleen jokaisen suomidubin ulkoa 😍.
Olipa loistava perkaus hopeanuolesta 👍
Olihan tämä (ja on edelleen) todella iskevä sarja musiikkeineen ja tunnelmaltaan. Mukava oli myös nähdä, että iski omiin lapsiinkin, vaikka nykyaikana on kaikenlaista tarjontaa vaikka ja kuinka.
Sellaisen muiston tästä voisin jakaa, että kelailin itse lapsena sitä vhs:n loppukohtausta, että mitä ihmettä minulta on menny ohi kun tuo Riki on yhtäkkiä yltäpäältä veressä ja kuolee pois. Jonkin aikaa ajattelin, että minulla on varmaan joku viallinen versio, kun tästä muutenkin puuttuu selvästi jotain kohtauksia 🥴
Kun sitten vuosien päästä näin tuon "leikkaamattoman version" eli japaniversion, niin sen katsominen oli varmaan yhtä pysäyttävä kokemus kun tarina tuli ns ehjäksi.
Tästä susisaagasta olisi mukava kuulla kyllä lisää, kun en ole mangaa lukenut. Onkohan se miten enää nykypäivänä saatavilla?
Mangaa voinee etsiä paikallisen kirjaston kokoelmasta. Itse luin tämän mangan 10 vuotta sitten viimeksi, niin en halunnut mutuilla videoon mitään siitä. Loppu jäänyt paremmin mieleen.
Hopeanuoli on itselleni ehkä jopa se kaikista tärkein lapsuuden elokuva/sarja. Pakko oli reilu vuosi sitten käydä Helsingissä antamassa kiitokset ja kehut itse mestarille Takahashille siitä, että kuinka upean ja vaikuttavan teoksen on saanut aikaan.
Leffahyllyä kruunaakin nimmaroitu dvd boxi.
5/5 ja tulee lähes vuosittain roskat silmissä katseltua. Menee ihon alle. 🥲
Ps. Introa ei skipata koskaan! 💫
Haukiputaalla pimeän metsän keskellä asuneena lapsena tämä sarja traumatisoi täysin. Näin ensi kerran hopeanuolta vhs kasetilta jo ennen ala-asteen ekaa luokkaa. Kouluun oli matkaa aamuisin päälle kilsa ja se matka oli säkkipimeä talvi-aamuisin (ei ollut siellä metsän keskellä katuvaloja eikä mitään) Paniikin määrä oli niin jäätävä ja joka rasahdus käynnisti jonkun sortin minipsykoosin kun odotti että sieltä se saatanan hullu karhu tulee metsän keskeltä ja pistää mut sipuleiksi. Pakko sanoa että vielä aikuisellakin iällä oon nähnyt painajaisia ihmis syöjä karhuista. Mutta on saatanan legendaarinen ja DVD löytyy leikkaamattomana toki.
Vähän samat kokemukset lapsuudesta kun korvessa asui ja matkaa bussipysäkille (mistä koulubussi tuli hakemaan) oli 500 m ja metsää vaan ympärillä koko matka. Talvella säkkipimeällä oli tosi kuumottavaa ja jos hangessa oli iso kohouma, sitä aatteli että siellä se karhu nukkuu ja kohta hyökkää. Muutenkin nuo pahikset Madara ja Mosa ja varsinkin Harppuunaselkäinen karhu jäi mieleen 😵😵💫🐻
Ymmärrän täysin. Asuin Kellossa ja seki on ihan tarpeeksi metikköinen paikka siihen, että mä olin tosiaan varsinkin talvisin ihan paskat housuissa ja suurin piirtein juoksin aina kun piti olla lähellä metikköä tai mennä sellasen läpi 😂😂
Itse asustan Iissä ja muistan hyvin nämä kauhua pursuavat talviaamut.
Mun veli pelkäs, mut minä en. Meillä oli kanssa pimeä koulureitti 😅 metsiä/peltoa pitkin 😅
Noniin Juuso, pyysit kommenttia ja täältä sitä tulee. Minulle, isoveljilleni, tyttöystävälleni ja kaikille ketkä ovat Hopeanuolen nähneet tämä sarja on ollut monumentaalinen osa lapsuutta. Olin hyvin nuori kun näin Hopeanuolen ensimmäistä kertaa. Traumojen lisäksi sarja jätti lähtemättömän jäljen nuoren pojan mieleen. Meidän kylällämme Vihdissä oli karhu kun olin ensimmäisellä luokalla, ja voit varmaan arvata miten kuumottavaa se oli polkea pyörällä kouluun kun kuvitteli karhun olevan kuin Akakabuto :D Kaikki sarjassa musiikeista upeimpiin kohtauksiin on edelleen todella tärkeitä minulle. Olen aina pitänyt kaikkein eniten sarjan alkuvaiheista ja siitä kun Daisuke treenaa itsensä kuntoon metsästysjousta jännittääkseen. Jälkeenpäin olen ollut vain kiitollinen siitä, että sarja on tullut Suomeen, leikkauksineen ja erikoisine dubbeineen kuitenkin täyttä kultaa, nyt ja aina.
Mykistävä! Kerta kaikkiaan mykistävä arvostelu, en vaan oikein keksi mitään järkevää kommentoitavaa, koska tässä sanottiin oikeastaan vähän kaikki mitä itse olisin sanonut, koska tää sarja merkitsee mulle hyvin paljon, teenhän jopa fanivideoitakin tähän liittyen (tässä vaiheessa pakko mainita, että olen siis 2000-luvun lapsia, joten todellakin tämä sarja on yltänyt meihin ns. "nykynuoriinkin" asti :D). Tää oli ihan ekoja semmosia kunnon animesarjoja mitä koskaan näin, tietty Muumilaakson tarinoita oli nähty jo ihan pienenä, mutta tämä esitteli meikäläisen kunnolla siihen animen ja mangan maailmaan silloin 7-8veenä, kun 90-luvulla syntyneen sukulaiseni kautta näin nämä legendaarisiksi muodostuneet suomidubit ekan kerran (ja se dubbi on kaikesta kömpelyydestään huolimatta hyvin rakas itselleni sen tuottaman nostalgian vuoksi ja vaikka näyttelijät välillä mokailivatkin ja leikkaukset ovat epäloogisia paikoin, sillä on silti tunnearvoa ja monet hetket ovat yllättäen jopa enemmän tunnerikkaampia suomeksi kuultuna verrattuna japaniversioon, etenkin nämä tunteikkaammat kohtaukset, ja etenkin kertojan ja Goheen äänet ovat onnistuneet tässä versiossa) ja olin heti aivan myyty, vaikka sivuvaikutuksena tästä tulikin joksikin aikaa traumoja karhuja kohtaan eivätkä vanhempani oikein pitäneet tästä sarjasta ymmärrettävistä syistä :D Ja kuten monillakin, myös mulla leikkaamaton avasi paljon asioita, kun sen lopulta näin kokonaisuudessaan, sitä ennen olin vain lukenut tuolta Hopeanuoli.comista, että sarjaa oli leikattu, ja sekin tuli tuossa vähän yli 10 vuotta sitten hommattua, en tosin muista missä hinnoissa se silloin liikkui, ostin sen yhdellä lomareissullamme yhdestä liikkeestä, johon poikkesimme ja se oli kyllä mahtavin ostos koskaan, oli upeaa saada se samaan hyllyyn näiden leikattujen versioiden kanssa :) Mangaakin aloin itseasiassa hankkimaan siinä vaiheessa, kun ne tuli, vaikka olinkin ehkä vähän liian nuori niitä lukemaan xD
Itse kun olen tätä uudempaa fanisukupolvea, niin Weedit ja Orionit on tullut katsottua/luettua sekä nämä uusimmatkin jatkosarjat, ja voin sanoa, että Hopeanuoli ja Weed ovat vielä sitä tämän sarjan parhaimmistoa, mutta sitten Orionista eteenpäin se taso alkaa hieman laskemaan, huomaa selvästi, että Takahashin on ollut vähän pakko jatkaa tätä sarjaa, mies kun on jo yli 70, niin ikä on varmasti alkanut painaa, mutta jos mies kuitenkin tykkää tehdä tätä sarjaa, niin mikäs siinä. Toivon vaan, että tämä Requiem, joka tulee olemaan todennäköisesti viimeinen saaga, päättäisi tämän 40 vuotta kestäneen sarjan hyvin ja arvokkaasti.
Tästä tulee kamalan pitkä viesti, mutta itseasiassa Hopeanuolen ilmiö Suomessa muistuttaa hyvin paljon sitä mitä eräs toinen kasarin shonen-sarja, Saint Seiya, on tuolla Latinalaisessa Amerikassa. Tällä sarjalla on siis ihan valtava kulttisuosio Ranskassa, Espanjassa (erityisesti Meksikon alueella), ja jossain määrin jopa Italiassa ja Brasiliassakin. Tämä ei ole mikään ihme, koska Hopeanuolen tavoin Saint Seiyakin keskittyy kertomaan nuoren Seiya-pojan eeppistä tarinaa Kreikan mytologian sun muiden mytologioiden värittämänä, ja taistelut nousevat jopa vielä Hopeanuoltakin eeppisempiin mittoihin, mutta siellä on silti hyvin samankaltaisia juonenkäänteitä, on väkivaltaa, sokeutumista, uhrautumista, tuntuu melkein siltä kuin katsoisi Hopeanuolta, jossa hahmot ovat vain ihmisiä ja se on asetettu sit tämmöiseen mytologia-ympäristöön :D
Lopuksi on kuitenkin sanottava, että kiitos hyvin paljon tästä videosta, tuli tosi lämmin olo, kun kuulin teidän puhuvan tästä sarjasta, joka on itselleni erittäin tärkeä ja rakas, ja joka on vaikuttanut siihen millainen ihminen minusta on ylipäänsä tullut :)
Kysymys tähän lajityyppiin liittyen. Hopeanuolessa on hyvin vahvana teemana tämä kasvu ja lisäksi tarinan juonenkaari. Mitä samankaltaisia animesarja tulee mieleen, joissa mennään samalla tyylillä? NGE toki, ja Attack On Titan, mutta mitä muita klassikkoja tähän genreen kuuluu? Olen kuullut että Mobile suit gundamissa olisi jotain samanlaista?
Hopeanuolessa juoni on niin hömppää, että sellaista on jopa liian helppo löytää ja suositteleminen vaikeaa. Usein se ero on siinä twistissä mihin ihmiset sitten ihastuu; jossain tappelee koirat, toisessa taas ninjat, joskus on jotain teinisupersankareita ja sit ns. ykkösmanga Japanissa on merirosvojen nyrkkipyykkiä ja salkkareita.
Sarjojen pituus myös lähtee helposti lapasesta. Toisessa kommentissa mainittu suositus Saint Seiya samalta studiolta samalta vuodelta on 114 jaksoa. Itse suosittelisin Yu Yu Hakushoa, mutta siinäkin mennään yli 100 jaksoa.
Mobile Suit Gundamia on aika monta sarjaa niin riippuu paljon mistä niistä edes puhuu. Alkuperäinen on sotatarina ja monet jatko-osista, henkisistä jatko-osista ja spin offeista menee enemmän tai vähemmän samoilla teemoilla. Vaikka tarkoitus onkin myös myydä Gundam-leluja, niin ei niitä lelumainoksiksi välttämättä edes tunnista. Joissakin on keveämpi tunnelma, joissakin taas niin raskas että sarjan pirteä alkutunnari tuntuu vittuilulta. Jos tämä olisi minun kanavani, niin pakottaisin Raulin katsomaan kaikki Gundamit kanssani ja kaikista 2h videot. Suosittelen googlaamaan vaikka "which Gundam to start with" jos aihe oikeasti kiinnostaa, en oikein uskalla suositella muuta. Olen itse ne melkein kaikki katsonut ja enemmistöstä tykkäsin, mutta en tiedä onko se hyvä vai huono merkki. Ja tätä (pääasiassa) teinien ja nuorten miesten ropottisotaahan Japanissa on myös tuotettu kilometrikaupalla, kuten näitä tappelusarjoja.
Ettei nyt mene ihan viisastelun kuuloikseksi niin suosittelen että katsot Top wo Nerae! Gunbusterin. Lyhyt mechamättö tytöillä. Studio Gainaxin kasarituotantoa, eli samaa porukkaa kuin Evangelion ja sama ohjaaja.
@@javeliin Thanks & hyväksyn vastauksen. Itse koen kaikissa kolmessa mainitsemassani sarjassa vahvaksi yhteiseksi tekijäksi emotionaalisen sidoksen hahmoihin ja tarinaan. Toki Hopeanuoli on hyvin hömppä kasvutarina, mutta toisaalta sen tarina on suht. eheä. Gundamia en sarjana / sarjoina tunne ja siksi nakkasin tänne kysymyksen.
Olen nähnyt jo 90-luvun lopulta lähtien useita anime-sarjoja, kuten vaikkapa Cowboy Bebop, Lain, Bleach, Inuyashi & Ranma, Ghost In The Shell, Records Of Lodoss War, Irresponsible Captain Tylor yms, mutta itselleni anime on genrenä ollut kahtia jakava. En ole koskaan innostunut ns. syvällisistä sarjoista, (animen kohdalla) cyberpunkista tai (anime) kauhu-sarjoista. Sen sijaan saan tarttumapintaa juuri tällaisista kasvutarinoista. Attack On Titan ja NGE iskevät aika lähelle sellaista tyyliä josta pidän, mutta toisaalta itseltäni löytyy heikko kohta tällaiselle överi-tunteelliselle kasvudraamallekin. NGE ampui kaikkine jatkeineenkin hieman ohi kokonaisuutena, vaikka premissi oli aluksi hiton kova. Sitten kun sarjassa sukelletaan lopussa syvään päätyyn niin homma lässähti. Attack on Titan piti tältä osin pakan paremmin kasassa.
Itselleni Ranma iski aikoinaan mangana kovaa, mutta senkin suurin ongelma oli päämäärättömyys. Sarja oli vain loputon slapstick-pläjäys, vaikkakin sellaisenaan ensimmäiset ~10-12 kirjaa hiton viihdyttävää. En tosiaan tunne erityisen hyvin juuri tämän genren tarjontaa ja siksi ajattelin kysäistä josko olisi suosituksia heittää lonkalta. En välttämättä hae sellaista Naruto / Dragonball Z tyylistä "nuorten aikuisten pokemonia", vaan enemminkin tarinavetoista sarjaa, draamaa hieman aikuisempaan makuun. Suosituksia otetaan siis vastaan.
Alkutunnarissa jo ovelasti näytetään kun Daisuke ja Hopeanuoli juoksevat rinnakkain niin pikkuhiljaa Daisuke jää taka-alalle Hopeanuolen tullessa eteen.
Jakson alussa Juuso/Jave mainitsi että miten nää animet Suomeen rantautui, niin joo, Ruotsista hyvinkin. Aiheesta on erikseen löydettävissä TH-camsta Animeradion-nimiseltä kanavalta videodokumentti-haastattelu eräästä ruotsalaisesta teknologia-alan jätkästä, Christer Hagströmistä, joka on oikeastaan kaiken takana. Loi siltoja Japaniin ja toi monenlaisia erilaisia sarjoja meillepäin, joita Japanista tarjottiin paketteina. Suosittelen tutustumaan tuohon aiheeseen, siinä sivutaan myös tätä Hopeanuoli-ilmiötä ja kerrotaan myös, miksi se on leikattu sellaiseksi ku se on leikattu.
Mitä itse Hopeanuoleen tulee, niin itsekin lapsena tapitin näitä kyseisiä VHS-kasetteja, mutta ei sarja syvempää vaikutusta koskaan tehnyt. Siistihän tämä oli, mutta siihen se jäi. Samaan aikaan kun tähän sarjaan törmäsin pikku-Jefuna, katsoin televisiosta itseeni lähtemättömämmän vaikutuksen tehneitä animesarjoja eli Digimon Adventurea ja Magic Knight Rayearthia, eli Taikasotureita. Ovat toki eri tyylilajin sarjoja kuin Hopeanuoli, mutta jotenkin ne iski vielä kovempaa tajuntaan kuin Hopeanuoli.
Itse Hopeanuolen kehysstoorihan on käytännössä samuraisoturi-kehityskertomus koirilla. Se toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta kun alla on useampi samanlaisen tarinan muunneltuna kertova animesarja, se menettää paljon tehoaan. En kuitenkaan ota mitään pois Hopeanuolen ansioilta. Ne tykkää, jotka tykkää.
Syy, miksi tämä on nimenomaan suomalaisiin uponnut todella kovaa toiminnan lisäksi, on todennäköisesti sarjan hyvin suomalainen tunnelma miljöineen.
Hopeanuoli on isompi juttu Suomessa, kuin missään muualla maailmassa. Japanin sarjakuva- ja animaatioteollisuus on niin massiivinen, että Hopeanuoli oli aikanaan vain ohikiitävä sarja muun massan seassa ja jäi nopeasti pienen niche-kohdeyleisön seurantaan.
@@SamLazier Juuri näin👍
Oispa siistii jos joskus voisitte oottaa kynsiinne myös "Galaxy Express 999" animen! Siinäkin oli traumaattisia kohtia kuten se yksi missä eräälle planeetalle saapuu jostain joku hullu pilvimyrsky avaruudesta joka muuttaa kaiken kiveksi. Päähahmo siinä on nuori poika Tetsuro joka etsii galaksista itselleen mekaanista kehoa jotta eläisi ikuisesti.... Todella traumaattinen sarja sekin.
Voin aika suurella varmuudella sanoa, ettei tule käsittelyyn. Mulla ei ole tähän sarjaan minkäänlaista kosketuspintaa ja nopean googletuksen perusteella kyseessä aika massiivinen sarja kyseessä :D
Olipa mahtavaa saada Juusoa pitkästä aikaa videolle! Itse tutustuin Hopeanuoleen vasta kolme vuotta sitten, meidän kotikylän kirjastossa ei ollut näitä VHS-kasetteja, joten kokonainen kylä taisi mielestäni jäädä tästä buumista pois ysärillä. Yhden jakson teininä tv:stä näin ja nimi oli tuttu, mutta vasta myöhemmin alkoi kiinnostamaan sarja todenteolla.
Mielestäni oli kovaa kamaa ja karhut aikuisenakin rajuja ilmestyksiä. Ehkä kuulun vähemmistöön, mutta mielestäni sarja menee heti tylsemmäksi, kun ihmiset jätetään pois ja keskitytään vain koiriin. Olisin halunnut nähdä välillä mitä ne ihmiset touhuaa ja kuinka tämä poika ja isoisä koittavat omalla ajalla jahdata Akakabutoa.
Muuten kova sarja kyllä ja ymmärrän hyvin miksi vedonnut myös tyttöihin.
Juuson kommenttiin viitaten TH-camsta löytyy itseasiassa koko Hopeanuoli suomeksi dubattuna ja siihen on lisätty leikatut kohdat 💪🏽
Tämäpä oli yllättävä mutta tervetullut video! :D Itsellä 13 vuotta vanhempi veli joka omassa lapsuudessaan 90-luvulla oli kinunnut nuo legendaariset suomidubbi vhs-kasetit ja laittoi mutkin sitten 4-5 vuotiaana katsomaan ne. Myöhemmin broidi osti lisäksi vielä alkuperäiset leikkaamattomat dvd:t ja mangat kun ne julkaistiin suomessa. Siitä alkoikin koko lapsuusiän sairas fanitus. Yksi harvoista "kulttisuosikki" sarjoista joka koko ajan siirtyy sukupolvelta toiselle.
Näin Hopeanuolen ensimmäisen kerran kaverin synttäreillä, olin muistaakseni 7-8 vuotias
Myöhemmin lainasin toiselta kaverilta kaikki 4 videoo ja niitä tuli katsottua monesti
Viime vuonna hommasin prismasta ton saman dvd boxin ja katsoin ekaa kertaa leikkaamattomana
Hopeanuolen musiikki on kyllä loistavaa. Mielenkiintoinen ilmiö Suomessa
Oo oi nyt on kova ja oli kova, kiitos
-89 syntyneelle hyvin lämpimät muistot sarjasta!
Jaksot 1-3 olen nähnyt muksuna yhden kerran. Nelosen sitten varmaan 200 kertaa, kun se oli itellä VHS:änä. Musiikkien melodiat muistan edelleen ulkoa. Mahtavia biisejä.
Morjens, olisko sun mahdollista tehdä arvostelu avain pakoon- leffasta. Monesti kuulee, että se on paras elokuva ikinä, niin kiinnostais sun kaltasen konkarin mielipide siitä todella paljon.
Se mäyräkoira pelasti mangassa Crossin kahdelta koiralta. Ja se näkyy yhdessä pikaisesa kohdassa leikatussa, sen auton kyydissä.
Olipas mielenkiintoista jutustelua!
Mun tekisi mieli tavallaan jaaritella tähän pitkät pätkät, mutta mun omat kokemukseni Hopeanuolesta on, että olen myös nähnyt sarjaa ilttiksessä kun on pistetty video pyörimään meiän kakaroiden iloksi.
Kyseessä on varmaan ollut joko ensimmäinen tai viimeinen kasetti, kun muistan, että joku noista karhuista hyökkäsi ja verta lensi, niin peevelisti!
Mää lumouduin kyllä siitä taistelukohtauksesta, ja se oli kova juttu mun kaveripiissäkin, mutta jostain syystä vaan mä en koskaan ottanut asiakseni kinuta vanhemmilta itelle sitä sarjaa, mikä itseäkin jälkikäteen ihmetyttää.
Toivottavasti myös T2- ja Nosferatu-videot auttoivat yövuorossa raatamista :)
@ Juuh, nautein myös T2-videosta! Siinä oli mukavan virkistävää kuulla keskustelua hiukan eri vinkkelistä, kuten myös T1-videossakin aiemmin.
Ja eihän siinä olisikaan mitään järkeä pukata ulos tavan arvostelua kys.franchisesta kun niitä on netti piukassa.
Nosferatun jätin tietoisesti välistä, kun tarkoitus olis itse käydä katsomassa sitten se elokuva, eli katson vasta sen jälkeen, ettei ole jo valmiiksi jonkinlaista ennakkokäsitystä mitä odottaa.
Se leikkaa jalan myös varmaan veren myrkytyksen takia mutta pääasia oli varmaan kylä se että koira saa "ruokaa" ja jää kostamaan
Tässä on aihe, jista voisin puhua vaikka ja mitä, mutta otetaan esiin nyt pari juttua.
Mitä dubbiin tulee niin onhan siinä omat ongelmansa, etenkin haluaisin tietää, että kuka ihmeen vesipää oli vstuussa toisen kasetin kansiteksteistä ja aem Daisuken ja Hopeanuolen karhutaistelun tekstistä. Koska siis kasetti väittää, eträ Daisuke ja Hopeanuoli on ansassa ja ainoaa ulospääsyä vahtii Akakabuto ja itse jaksossa Daisuke kutsuu toistivasti emokarhua Akakabutoksi ja jopa minä tyhmänä lapsena näin kilometrien päästä ettei se ole Akakabutoa nähnytkään. Siis oikeesti editointia ei selvästi ollut 😂.
Mutta toisaalta taas Erkki Murto Goheena on totaalinen äijä. Mun ehdottomat lempikohtaukset on ku Goheen jalkapuolena mainaa käydä Akakabuton kimppuun aseenaan vaan ae lihakirves tai vastaava. Sit myös ku Gohee ownaa Hidetoshin, kun se meinaa löhteä yksin Akakabuton perään niin on aivan mahtava. Ylipäänsä Gohee on mun lempihahmoni.
Mitä tulee tohon kauhuun, mistä puhuitte niin ehdottomasti kaihistuttavin kohta koko sarjassa on kun Wilson kertoo Harppuunakarhun tarinan. Siinä kohtauksessa se musiikki ua mustavalkoiset pysäytyskuvat luo todella pelottavan tunnelman ja juuri se kohtaus antoi mulle painajaisia lapsena, vaikken sitä tajunnutkaan silloin.
Ja tunnari on tosiaan aivan mahatav, onasta mielestäni on vain yksi joka sen päihittää ja se on samoihin aikoihin Suomeen tuotu Starzinger.
auttakaa minut ales täältä
kiitos tästä. Osaisiko joku suositella vastaavia yhtä upeita anime-sarjoja kuin Hopeanuoli tai Weed? Usein olen koittanut etsiä, muttei yhtä kiinnostavia ole tullut vielä vastaan.
Saint Seiya! Tullu kans Toei Animation-studiolta samana vuonna ja siinä on hyvin paljon samaa kun Hopsussa, vaikka onkin ihmissarja :D
Vinland Saga, Attack On Titan, alkuperäinen Devilman, alkuperäinen Ghost In The Shell, Akira, Cowboy Bebop...
Mulle tää ei ollu niin iso juttu pienenä. Näin tän ekan kerran kaverin luona niil oli muistaakseni eka VHS:ssä. Olin tyyliin 7-9v, ihan jännä se oli pienenä mut me oltiin nähty jo ns raaempia juttuja oltiin täs vaihees nähty jo mm Terminator 2,Jurassic park ja Robocop. Jepp tosissaan näin T2 ku olin just tyylii 7-8.
👍
Muistan itsekkin kun siinä 2000 luvun alussa maksoi lähes 90e.
Kiinnititkö huomiota kun Akeme mainitaan niin hänen nimi on vhs:sällä Punasilmä mutta hänen nimi vaihtuu kun kohdataan mutsun 4 kenraalia.
Toivottavasti teette joskus Juuson kanssa arvostelun tuosta Wiidistä.
Olin ihan unohtanut tuon suomalaisen Punasilmä -nimityksen.
Never say never, mutta tuskin teemme koskaan videota Weedistä. Kummallakaan ei ole sarjaan oikein mitään sidettä ja omaan makuun tämä Hopeanuoli riittää näistä koirasarjoista, lopuista voi sitten fanit nauttia. Itse olen nähnyt Weediä pari jaksoa kauan sitten, eikä jäänyt sellainen olo että haluan nähdä miten tarina jatkuu.
@@javeliin Hopeanuolesta vielä. Leikkaamattomassa versiossa kohdassa jossa Akakabuton alaiset päihittävät Rikin sanotaan että Akakabuton nimitys on helvetin demoni. Ja mangassa sanotaan että Takeda Gohee oli 69 kuollessaan.
golden voicen äänethän vois joku kohta tekoälyllä vääntää vilmille ja tehä leikatuista kohtauksista vilmin :D
Paras sarja lapsena ja toimii vielä aikuisenakin. Ja ei jäänyt traumoja vaikka Akakabuto olikin karmima 5/5
Weed ja Orion ei ole niin kaavamaisia kuin hopeanuolen tarina. Ne on paljon tapahtumarikkaampia, mut siis ihan parasta shittii koko saaga.
Voitko tehdä sen nimisestä elokuvasta kuin punainen viiva (1959) videon
Laitetaan toivelistalle.
@TotuusElokuvasta mie voin puhuakin tästä elokuvasta
Mun mielestä Weed oli aika turha sarja. Sama tarina seuraavalle sukupolvelle.
Jave kreygasm
En tiedä mitä tämä tarkoittaa, mutta ilmeisesti jotain positiivista ja osoitettu Juusolle :D
Tästä karhusta on myös tehty videoita esim jennysvoices
On tehnyt videon