ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 8 ธ.ค. 2022
- Kun kulttuurin keskiössä on yksilö, mitä tapahtuu avioliitolle ja perheelle? Kristillisen käsityksen mukaan avioliitto on kahden ihmisen liittyminen yhdeksi lihaksi, mitä se tarkoittaa? Jos perheet ja avioliitot ovat hajanaisia miten se näkyy seuraavassa sukupolvessa? Miksi vanhempien pitäisi olla läheisiä lastensa kanssa?
Haastattelussa perheneuvoja ja teologian tohtori Jari Kekäle.
Jaksossa mainitut teokset:
Zygmunt Bauman: Postmoderni lumo
Gordon Neufeld: Hold on to Your kids
🧡 Podcastin tekemistä voi tukea Patreonin kautta: patreon.com/kujalla
📨 Palautetta voi lähettää osoitteeseen kujalla.podcast@gmail.com
Todella hyvää ja tärkeää keskustelua. Jari on henkilö, joka on kuin Kreikkalaisen mytologian Cassandra, jolle on annettu tieto ja ymmärrys ihmisyydestä, kasvatuksesta, perheestä, parisuhteesta, mutta kukaan ei kuule häntä. Kiitos Jari! Vahva katselusuositus.
Kyllä kuulee yhä enemmän, kun laiminlyöntien ja välinpitämättömän itsekkyyden karut jäljet alkavat piityä näkyvin yhä selvemmin. Vanhempien hyväksyntä ja aito välittäminen lapsestaan on jotain, mitä ulkopuolisen on vaikea paikata. Meidän pitäisi hyväksyä tämä totuus ja tukea vanhemmuutta kaikin keinoin. Nuoremmista sukupolvista välittämistä. Voiko olla eettisesti arvokkaampaa ponnistelua.
Kiitos paljon.Totisesti Jumala on niin rakastanut meitä ihmisiä että tuli itse maan päälle meitä särkyneitä korjaamaan.Hän on Kallio joka ei petä koskaan.Oikein hieno on näitä ohjelmia kuunnella. Kiitos hyvät ohjelman tuottajat.T.Hilkka Impola
Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe. Kiitos tästä❤️
Mielestäni hyvin todettu about kohdasta [44:00] eteenpäin että ”ihminen ei voi nostaa itseään suosta”. Tämä minusta on terapian ongelma nykyään. Terapiassa yritetään pelastaa ("parantaa") itse itsemme. Sen sijaan minusta pitäisi tehdä kuten AA-kerhon 12-askeleen ohjelmassa, jossa Jumala kutsutaan osaksi ratkaisua. Paraneminen tapahtuu silloin, ei yksin omin avuin, vaan myös Jumalan voimalla - toki yksilö myös itse mukana työskennellen / myötävaikuttaen. Paraneminen on silloin "yhteistyötä / yhteispeliä", ei yksilösuorittamista.
Suosittelen käymään läpi relativismin individualismin ja postmodernismin pohjana. Individualismiin keskittyminen on tuonut myös merkittävän määrän väärää tulkintaa, jossa lipsahdetaan joka väärään/vahingolliseen yhteisöllisyyteen (yhteisön pohja on viallinen) tai yksilön kannalta armo ja nöyryys muuttuvat irvokkaaksi orjallisuudeksi.
Raamatullisen armon pitäisi riittää relativismiksi. Ehkä nämä postmodernistit eivät koskaan saaneet kokea armoa ja se muovasi heidän luonteitaan, visioitaan. Uskohan voi olla myös armotonta ja jopa moraalitonta. Se ei silti poista rakkaudellista hengellisyyttä, jota meidän tulisi ruokkia. Ehkä se on usein nöyrää kuuntelemista ja sijaisvanhemmaksi asettumista, eli kykyä kestää vihaa, jolle on oikeutus.
@@raahustaja7267 Itse en aseta relativismia (asioiden välinen suhde on sitten eri lähestyminen) armon kanssa lainkaan samaan kehykseen tai ehkä sen verran, että siinä voi nähdä yksiulotteisen lineaarisen ajattelun heikkouden ja yhtäaikaisen tai paremminkin ajattoman asioiden läsnäolon eron, josta esim. laki ja armo kristillisessä ajattelussa. Sinänsä samaa mieltä muuten.
Voisiko kuvauskenttään lisätä noiden teosten nimet joista hän lukee otteita haastattelussa?
Kahden jaksossa mainitun teoksen nimet on lisätty kuvaukseen.
Nykyään on yleisesti käytössä sana "kiintymyssuhde",vaikka mielestäni "rakkaus" sana olisi suurelle yleisölle tutumpi.En tiedä miksi asiantuntijat käyttää nykyään lähes aina "kiintymyssuhde"sanaa.On helpompi hahmottaa asiaa tutuilla sanoilla.
Ehkä yritetään hämärtää biologista sidosta. En usko että omaa elämäntarinaa kykenee rakentamaan ilman vanhempien osaa ja paikkaa siinä. Jos he hylkäsivät tai pettivät se suru on surtava ja voi kestää pitkälle elämänkaaressa, vaikka olisi ollut rakastava kasvattaja. On myös ne, joilla ei ole ketään välittävää aikuista, koskaan. Uskoisin että iso osa nykyisestä epätoivosta rakentuu näkymättömyydelle, lapsuuden rakkaudettomuudelle, jota etsitään ventovieraiden katseista. Ei mikään kulttuuri voi kestää tälläistä tilaa kauaa. Jokaisen kykenevän tulisi ponnistella auttaakseen toista luottamaan itseensä ja elämään.
Suomessa umpiköyhä sana "rakkaus" ei merkitse mitään. Joillekin se merkitsee huorin tekemistä, toisille sukupuoliyhdyntää. Kiintymyssuhde sen sijaan on tarkka ilmaisu ihan tietystä asiasta.
Näiden änkyrä-uskisten historian ja yhteiskunnan muutoksien tietämättömyys ja näköalattomuus on räikeän surullista kuunneltavaa.
Taitaa olla kyseessä asennekysymys meitä ”änkyröitä” kohtaan.
Siinä taas yksi mäntti, joka ei tiedä mitään, vaikka tietoa nykyisestä jumalattomien helvetillisestä elämäntavasta on joka päivä uutisissa todisteita. Koska et uskovista mitään tiedä, elä silloin kirjoittele uskovista. 😲
Raukka, niin kuin filosofi olisi ollut turvallisuuspoliisin kuulustelussa, jossa ei tiedä, mitä pitää sanoa.