ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 23 พ.ย. 2022
- Onko terapia turhaa kristitylle? Onko toisaalta terapiasta tullut liian kaikkivoipainen ratkaisu ihmisen ongelmiin? Mitä ajatella kristittynä psykologian suurmiehistä Freudista tai Jungista?
Haastattelussa terapeutti Salme Blomster.
🧡 Podcastin tekemistä voi tukea Patreonin kautta: patreon.com/kujalla
📨 Palautetta voi lähettää osoitteeseen kujalla.podcast@gmail.com
Kiitos!!! Harvoin kuulee näin viisasta keskustelua, tyhmäkin käsittää mitä tuodaan keskustelussa esille, hyvä ohjelma .siunauksin❤
Erittäin hyvä keskustelu. Kiitos🙏💝
Blomsterin hyvä vastaus: Vanhat ja järisyttävät asiat elämässä, eli käsittelemättömät traumat vaikuttavat ihmisen tunne elämään ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi käsittelemätön viha, hylkäykset,pelot ja ahdistukset tarvitsevat terapiaa. Sitten kun sen purkautumisen tekee turvallisesti niin alkaa paranemaan. Se ei ole vain sekaisin oleva lankakerä siellä laatikossa suljettuna vaan voisi saada apua. Elämässä on tietyssä määrin kriisejä ja ahdistuksia.. Ylihengellisyys ja lakihenkisyys vaikuttavat uskon elämään psyykkisesti..
Oli hyvä video tää 👍🏻 näyttää siltä, että paljon olisi töitä tuolla saralla
Hyvä video. Kiitos Salme. ❤
Vois näkyä nuo videot yhtäaikaa, haastattelija ja haastateltava.
Tervetuloa Lohjalle, tule Lohjan Vapaaseurakuntaan. Siitä paikasta tuli itselleni koti vuodesta 2016.
Kommentti kristillisistä pienryhmistä jota ohjelmassa käsiteltiin: Kristilliset pienryhmät voisi olla ihan hyvä idea, sillä terapian ongelma on usein se, että terapia antaa selityksiä, mutta me emme välttämättä tarvitse niitä selityksiä. Me intuitiivisesti ehkä tiedämme syyn. Tarkoitan sitä, että terapia yrittää selittää miksi minulla on ongelmia, vaikka usein me tarvitsemme jotain muuta. Me usein tarvitsemme syntien / virheiden anteeksiantoa, ja toivoa että tästä voi selvitä. Me tarvitsemme pikemminkin uutta alkua, emmekä entistä tarkempaa analyyttistä selitystä sille miksi minulla on ongelmia.
Näin minusta AA-kerhon 12 askelta luo loistavan rungon kristillisille pienryhmille - siinähän heti alussa tunnustetaan oma vajavaisuutemme ja uskomme siihen että jokin Korkeampi Voima voisi meitä siinä vajavaisuuden korjaamisessa auttaa ja antaa uuden elämän. Varsinaisesti 12-askelta ei ole mihinkään uskontokuntaan sitoutunut, siksi puhuin Korkeammasta Voimasta, mutta siitä on tehty kristillisiä versioita, esim. Saddleback Churchin Celebrate Recovery ohjelma, joka pohjautuu täysin AA-kerhon 12-askeleeseen mutta on sovitettu kristinuskon sanomaan ja kristinuskon Jumalkäsitykseen. Kannattaa tsekata! Ai niin, kiitos hyvästä haastattelusta todella kiinnostavasta aiheesta!
Suomessa on ollut ja on vieläkin sellainen tapa, että kun asiasta ei puhuta, niin sitä ei ole olemassa. Nostelen kissoja pöydälle, mistä sukulaiset ei tykkää. Itse olen selvinnyt Jeesuksen ja yhden diakonissan avulla vanhoista ongelmista.
Korvasyyhyyni sopivia ohjelmia, tilattu
Luin nuorena sekä Freudin etä Jungin elämänkerran ja totesin, että yhtä sekopäitä molemmat ja ihmettelin sitä, että näiden ihmisten opetuksiin perustuu psykiatria.
Jos perehtyy Freudin elämäkerran sijasta siihen, mitä hän on kirjoittanut, voi ehkä ottaa kantaa vakuuttavammin.
Surkuhupaisaa kuunnella tätä, mulla ainakin aiheuttaa terapian tarvetta kaikki uskovaiset.
Vai on hindulainen väärä? Millä perusteella kristityt on oikeassa? Tämä on se uskovien emotionaalisesti vinoutunut ajattelutapa.
Hyvää pohdiskelua, kyllä täytyy olla tarkkana näiden asioiden kanssa. Mielestäni kuitenkin ensisijaista, ainakin kristittynä, on luottaa Jumalan kaikkivaltiuteen. Jumala loi meidät kaikki ja on kykenevä parantamaan meidät, kun me sitä pyydetään häneltä. Muut ihmiset tietenkin ovat tärkeitä myös: loihan Jumala meidät elämään sosiaalisesti muiden kanssa, eikä meidän ole hyvä olla yksin. Mutta pystyvätkö ihmiset parantamaan henkisiä arpia?
Jumala parantaa, ihminen (terapeutti voi ohjata oikeaan suuntaan )
Jumala voi ohjata oikeiden ihmisten luona, niin on tapahtunut mulle vuonna 2019 kun oon ollut sielunhoidossa Sirkku Chambersin luona jossa oon selvittänyt aivan paljon vanhoja traumoja (oon entinen itsemurhakandidaatti).
Mutta mites niille jotka ovat kärsineet masennusta pitkästä aikaa ja ei oo vielä saaneet parantamisia? Eivätkö tarpeeks rukoillut?
@@tomtrusselmeansemptythreat Eihän kyse aina ole rukoilun määrästä/"voimallisuudesta", vaikka uskonkin kysymyksen olleen retoristinen ☺️, jollekin tästä voi olla apua....
Kysymys on Jumalan tahdosta kunkin elämässä. Jumala kuulee meidät, vaikka me ei sanottaisi yhtäkään sanaa. Jos hän haluaa parantaa, hän parantaa, jos hänellä on erilainen suunnitelma elämällesi, niin et välttämättä parannu. Esimerkiksi kaikista kärsimyksistä oppii ja niistä syntyy kärsivällisyyttä. Ja kun paranet, kiität Jumalaa. Autat muita valoon oman kärsimyksien oppimisen kautta... 🤩
@@global1007 se on kyllä semi-retoristinen mutta valitettavasti on usein kuulluut sellaisia saarnoja jossa sanotaan että ihminen ei parane koska ei oo "tarpeeks uskossa", tämä on aiheuttanut aivan paljon stigmoja erityisesti kun kysessä on mielenterveysjuttuja, tulee mieleen se Livets Ordin väärinkäytöt 90-luvulla jossa on monet ovat saanet traumoja. Hyvin mainitset henkisiä arpoja.
Voi että voi ihmiset olla kujalla 😂
Koitatteko leimaa kristittyjä
Miksi lyödään muita, ja notetaan omaa näkyä ???? Ainona oikeana.
Olen puhtaasti eri mieltä siitä, että terapeutti henkilönä olisi ensisijainen terapiasuuntaukseen nähden. Terapiasuuntaukset kannattaa ottaa selville ja kysyä mahdolliselta terapeutilta hänen suuntautumisensa (tai ilmoittaa jo tarpeensa ja halunsa perustellen psykiatrille, ettei tarjotakaan epäsopivaa). Kannatan lukemaan ylipäänsä kognitiivisen terapiasuuntauksen ihmiskuvan; itse pidän sitä naivina ja lapsellisena jo ilman kristillistä taustaakin. Olisin aloittanut videon kysymällä mikä terapia, millainen asia, josta puhutaan. Nyt mennään valitettavasti osin pintatasolla ja valitettavan sekasotkussa. Kristilliset lasit voi ottaa silmille, kun pohja on perusteltu. Aina pitää olla vertailukohta, nyt se heiluu hankalasti seurattavasti.
Yksinkertaistaen voisi sanoa, että tutkimusten mukaan terapia on useimmiten hyvin tehokas hoitomuoto monien häiriöiden kohdalla. Terapian toimimisen kannalta juuri terapeutin ja asiakkaan suhde on tärkeä eli ns. henkilökemia. Terapiasuuntaus, terapeutin kokeneisuus ja terapiasuhteen laatu ovat kaikki olennaisia. Jokin terapia toimii paremmin vaikkapa fobian tai paniikkihäiriön tai ahdistuksen kohdalla kuin toinen. Eli terapioista yleisesti puhuminen on harhaanjohtavaa. Tärkeää on löytää itselle ja ongelmaan sopiva terapeutti. Vähän vaikea hahmottaa, mikä olisi esim. agorafobian hoidossa se kristillinen vaihtoehto. Tai mikä olisi kristillinen vaihtoehto litiumille bipolaarisen hoidossa. Onko hampaan juurihoidolle olemassa kristillinen vaihtoehto?
Uskoa tärkeämpi terapeutin/hammaslääkärin/fysioterapeutin ominaisuus on pätevyys ja kokemus alalta.
DKT terapia ei käynyt selville,?
Kiitos, että sain mummalta luvan hengittää😂