Aina liikunta tuo hyvän fiiliksen. On hyvä keino "nollata pää". Tänään viimeksi juostessa tuli huippu fiilis onnistumisesta ja hetkestä yksin metsässä.
Liinunta, urheilu, motivaatio, hyvät tunteet Olen pyrkinyt säännölliseen tekemiseen. Mitä eroa on liikunnalla ja urheilulla? Urheilu on kilpa- tai huippu-urheilua. Liikunta puolestaan kaikkea muuta, vaikka marjojen poimimista. Jokaisell näistä on omat hyvät ja huonot hetkensä. Liikunnasta, urheilussa työ- ja perhe- elämässä meidän tulee huomioida levon ja tekemisen oikea sude ja se on meillä jokaisella erilainen, olemme sitten liikkujia tai huippu-urheilijoita.
Täällä päämotivaattori on ehkä se, että haluisin olla (ulkopuolisten näkökulmasta ja tilastollisesti) kova ukko jossain (tba missä ikäluokassa ja millä juoksumatkalla xD). Joskus nuorena urheiluharrastuksesa oli myös todella siistiä kun pysty kovakuntosena oikeesti kovaan juttuun silloisessa harrastuslajissa. Nyt 30+ iässä on ollu pakko vaan totee että jos haluisin kokee vielä samaa niin liikunnasta pitää tulla säännöllinen elämäntapa, ja haluun että se kunto on osa mun identiteettiä. Ei kyl oo täälläkään ollu nyt aikuisiällä helppoa pitää harrastusta yllä, mutta kehitytään pikkuhiljaa. Lisäksi lenkillä tulee usein hyviä ideoita ja niiden jälkeen saa yleensä nukuttuakin paremmin jne, vaikka kävis vasta ihan illallakin hölkkäämässä kun ei aiemmin päässyt.. :) Tän lisäksi kyllä vähän ärsyttää/huolettaa useiden läheisten kunto ja näkymät, sekä "ei oo viittiny pitää itsestään huolta"-kommentit, en haluu koskaan samaistua niihin
Aina liikunta tuo hyvän fiiliksen. On hyvä keino "nollata pää". Tänään viimeksi juostessa tuli huippu fiilis onnistumisesta ja hetkestä yksin metsässä.
Liinunta, urheilu, motivaatio, hyvät tunteet
Olen pyrkinyt säännölliseen tekemiseen. Mitä eroa on liikunnalla ja urheilulla? Urheilu on kilpa- tai huippu-urheilua. Liikunta puolestaan kaikkea muuta, vaikka marjojen poimimista. Jokaisell näistä on omat hyvät ja huonot hetkensä. Liikunnasta, urheilussa työ- ja perhe- elämässä meidän tulee huomioida levon ja tekemisen oikea sude ja se on meillä jokaisella erilainen, olemme sitten liikkujia tai huippu-urheilijoita.
Täällä päämotivaattori on ehkä se, että haluisin olla (ulkopuolisten näkökulmasta ja tilastollisesti) kova ukko jossain (tba missä ikäluokassa ja millä juoksumatkalla xD). Joskus nuorena urheiluharrastuksesa oli myös todella siistiä kun pysty kovakuntosena oikeesti kovaan juttuun silloisessa harrastuslajissa. Nyt 30+ iässä on ollu pakko vaan totee että jos haluisin kokee vielä samaa niin liikunnasta pitää tulla säännöllinen elämäntapa, ja haluun että se kunto on osa mun identiteettiä. Ei kyl oo täälläkään ollu nyt aikuisiällä helppoa pitää harrastusta yllä, mutta kehitytään pikkuhiljaa. Lisäksi lenkillä tulee usein hyviä ideoita ja niiden jälkeen saa yleensä nukuttuakin paremmin jne, vaikka kävis vasta ihan illallakin hölkkäämässä kun ei aiemmin päässyt.. :) Tän lisäksi kyllä vähän ärsyttää/huolettaa useiden läheisten kunto ja näkymät, sekä "ei oo viittiny pitää itsestään huolta"-kommentit, en haluu koskaan samaistua niihin
En kyllä heti keksi mitään mistä saisi niin hyvän fiiliksen kuin mitä liikunnasta saa.