Heino Kaski - Pankakoski. Prelude for Piano Op. 48

Piano artist Meri Louhos plays Pankakoski, Prelude for Piano h-moll Op. 48 No. 1 (1926) by the Finnish composer and pianist Heino Kaski (1885 - 1957). Kappale on Yleisradion äänite. The piece has been recorded in 70's
fi.wikipedia.o...
fi.wikipedia.o...
www.blf.fi/arti...
The photos in the video by
www.meteli.net/...
www.suomenmuseo...
and
www.suomenmuseo...
Heino Wilhelm Daniel Kaski (21. kesäkuuta 1885 Pielisjärvi - 20. syyskuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti. Säveltäjänä Kaski keskittyi pääasiassa pienimuotoisiin pianokappaleisiin ja lauluihin. Tyylillisesti hän edustaa kansallisromantiikkaa. Pianominiatyyreista kenties tunnetuin on toivekonserttien suosikki Yö meren rannalla. Hän sävelsi myös sinfonian h-molli op. 16 vuonna 1919. Säveltäjä itse piti tätä teosta pääteoksenaan. Muita Kasken sävellyksiä ovat muun muassa viulu- (1920), sello- (1923) ja huilusonaatit (1937). Hän sävelsi yli sata yksinlaulua sekä yli sata pianokappaletta.
Ura ja elämä
Heino Kasken vanhemmat olivat lukkari, director cantus Daniel Kaski ja Anna Maria o.s. Krogerus. Poika sai musiikinopetusta isältään ja oppi soittamaan viulua.
Kaski siirtyi kesken oppikoulun Sortavalan lyseosta Helsinkiin opiskelemaan musiikkia, aluksi urkurikoulussa ja sen jälkeen Helsingin orkesterikoulussa. Musiikinteoriaa hänelle opetti Ilmari Krohn, ja hän sai yksityisesti sävellysopetusta Erkki Melartinilta, Jean Sibeliukselta ja myöhemmin Selim Palmgrenilta. 1910-luvun alkupuolella Kaski sai neljästi valtion stipendin, ja sen turvin hän opiskeli sävellystä Berliinissä Paul Juonin johdolla vuosina 1911-1914. Maailmansota keskeytti opinnot, ja hän palasi kotimaahan vuosiksi 1914-1919 ja sai opetusta Palmgrenilta. Sodan jälkeen hän palasi Keski-Eurooppaan ja jatkoi sävellysopintojaan Otto Taubmannin johdolla ja tutustui myös ranskalaiseen säveltaiteeseen.
Kaski piti yhdeksän sävellyskonserttia Helsingissä sekä muutamia muualla Suomessa.
Opintojensa jälkeen vuonna 1926 Kaski alkoi elättää itseään opettamalla pianonsoittoa ja laulua Sivistysjärjestöjen kansankonservatoriossa ja Helsingin kansakoulussa. Hän sai director musices -arvonimen vuonna 1941, ja hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla 1950. Kaski kuoli Helsingissä samana päivänä kuin Jean Sibelius, 20. syyskuuta 1957.
Kasken persoonallisuuteen liittyivät karjalainen välittömyys, ystävällisyys ja huumorintaju. Hän oli seuramies, jolla riitti aina kaskuja. Hän antoi 1930-luvulla nimensä ja kuvansa jopa Havin partavaahto- ja saippuamainokseen. Tunnuksena oli lause: "Kaskikin kaataa kaskensa Havilla!" Pohjimmiltaan Kaski oli kuitenkin yksinäinen erakko ja jopa taipuvainen masennukseen. Viimeiset vuotensa hän asui yksiössä Helsingissä Lallukan taiteilijakodissa, missä hän jatkoi sävellystyötään. Avioliittoa hän ei koskaan solminut.
Kasken tuotantoon sisältyy sinfonia, neljä orkesterisarjaa, kamari- ja näyttämömusiikkia, yli sata pianosävellystä, yli sata yksinlaulua, puolensataa kuorolaulua ja lukuisia koululauluja. Jo Evert Katila kiinnitti huomiota Kasken musiikin melodisuuteen, omaperäisyyteen, mielikuvituksellisuuteen, kauniisiin väreihin ja kansanomaisuuteen. Melodiat soljuvat pakottomasti ja luonnollisina ilman pyrkimystä moderniin ilmaisuun. 1920-luvun modernistiset pyrkimykset eivät heijastuneet Kasken musiikkiin. Säveltäjän tyyli vaihtelee yleensä romanttisesta kansanomaiseen.
Kansallisromanttisen sinfonian tyylillisinä esikuvina ovat lähinnä Pjotr Tshaikovskin, Sibeliuksen ja Leevi Madetojan musiikki. Kasken viulu- ja sellosonaatti ovat kadonneet nykyohjelmistosta lähes täysin, mutta huilusonaattia esitetään edelleen. Pianoteoksista romanttiset h-molli-preludi (Pankakoski), Ges-duuri-preludi ja Yö meren rannalla ovat suosittuja. Ranskalaisen impressionismin keveyttä löytyy pianosävellyksistä Haaveilua, Metsänneidot ja Keijukainen lähteellä. Toisaalta monissa Kasken yksinlauluissa tuntuvat suomalaisen yksinlaulun mestarin Leevi Madetojan vaikutteet. Parhaimpia lauluista ovat Taas kaukaa laulavat lauluaan (L. Onerva), Lähdettyäs (V. A. Koskenniemi), Kevät keralla päiväin kuulakkain (E. Leino), Katson virran kalvohon (V. A. Koskenniemi) ja Niin mustina muratit kiertää (P. Verlaine). Kaski oli pienten muotojen ja kauniiden teemojen luoja, ei suurten sinfonisten ideoiden kehittelijä.
www.sirkat.fi/k...

[@nikolaiperonius7403]

My father played this piece when I was a child, 80 years ago. What memories it has brought to me!

[@croisantin]

Saa kaikista esittäjistä parhaiten esille kosken voiman eli varmaan juuri sen olennaisen mitä Kaski sävellyksellään on halunnut kertoakin

[@miamargareta9997]

Varmaan jotenkin omakohtaista 🙄 #sävelonvapaa #yle