4:50 sama homma..... Rajallisesti indeed ;( Meille aistiyliherkille pitäis olla joku muu asumis-/elämismuoto ku tää urbaaninen, stereotypinen betoniboxi. Kuten esim. luonnonläheinen teltan tapainen mut vakituinen versio, sillee et siel pystyy olee ympäri vuoden ja käymää helposti WC yms. tarpeet hoitamas
Olen vastadiagnosoitu viisikymppinen assi. Eka masennusdiagnoosi 30-kymppisenä ja ahdistusd. 40-kymppisenä. Masennukseen auttaa mulla ainoastaan poissaolo työ- ja opiskeluelämästä. Olen käyttänyt erinäisiä lääkkeitä ilman tulosta. Ahdistukseen otan pientä annosta tarvittaessa Opamoxia. Monen monta karenssia olen elämäni aikana saanut kun olen irtisanoutunut tai saanut potkut, kun stressitaso noussut töissä liian korkeaksi.
kyl tää on sairasta tää meno... itellä vähän samoja kokemuksia, paitsi et oon vaa vähän nuorempi ei oo hyvä tämä systeemi, miten ihminen on laitettu elämään. Hirvee kiire kasvaa lapsuudest aikuiseks, jotta pääsis äkkii töihin tienaamaan mut sieltä löytääki mitä: aivan oikein!: miljoona muuta samanlaista, jotka on saman asian peräs juoksemas hiki hatus + stressiä, sairastumisia rankan työnteon takii, narsistisia kollegoja ja miksei jopa työpaikkakiusaamista. Koko olemassaolo menee rahan, statuksen ja ties minkä perässä juoksemisee jotta sit eläkkeel asuttaisiin yltäkylläisyydessä mut pystymättä oikeestaa ikinä kunnolla nauttimaan siitä koska liikkumisrajoitus/sairaudet jne. ja käytökseltään toinen toistaan tärkeempi ja arvokkaampi. Lapsien vähättely ja niiden yläpuolella oleminen, koska vallankäyttö ja lapsi on riippuvainen, ei oo muuta vaihtoehtoo kuin kuunnella ja totella.... eläimellistä touhua, jossa jokanen miettii vaa itsekkäästi omaa hyötyään. Väärät arvot on ihmiskunnalla sanon minä! Sit ihmetellää miks voidaa huonosti; puolet kansalaisista joko masennus-diagnoosin saaneita tai mt-potilaita, eikä teekkää mieli enää oikee elää..... Mitä varten? Mikä on se elämän pointti, jota me kaikki jahdamme niin kovasti päivittäin?
minullakin alhaset rauta arvot ja olen adhd diagnosoitu, todennäkösesti myös asperger.. 25v, sairastuin ensimmäistä kertaa masennukseeen noin puoli vuotta sitten, sitä ennen oli kroonista ahdistusta..
![[MIRRORED] LISA - ROCKSTAR 🎸 MV version #LISA #BLACKPINK #ROCKSTAR](http://i.ytimg.com/vi/-U58DuCCtZk/mqdefault.jpg)
4:50 sama homma.....
Rajallisesti indeed ;(
Meille aistiyliherkille pitäis olla joku muu asumis-/elämismuoto ku tää urbaaninen, stereotypinen betoniboxi. Kuten esim. luonnonläheinen teltan tapainen mut vakituinen versio, sillee et siel pystyy olee ympäri vuoden ja käymää helposti WC yms. tarpeet hoitamas
Olen vastadiagnosoitu viisikymppinen assi. Eka masennusdiagnoosi 30-kymppisenä ja ahdistusd. 40-kymppisenä. Masennukseen auttaa mulla ainoastaan poissaolo työ- ja opiskeluelämästä. Olen käyttänyt erinäisiä lääkkeitä ilman tulosta. Ahdistukseen otan pientä annosta tarvittaessa Opamoxia. Monen monta karenssia olen elämäni aikana saanut kun olen irtisanoutunut tai saanut potkut, kun stressitaso noussut töissä liian korkeaksi.
kyl tää on sairasta tää meno... itellä vähän samoja kokemuksia, paitsi et oon vaa vähän nuorempi
ei oo hyvä tämä systeemi, miten ihminen on laitettu elämään. Hirvee kiire kasvaa lapsuudest aikuiseks, jotta pääsis äkkii töihin tienaamaan mut sieltä löytääki mitä: aivan oikein!: miljoona muuta samanlaista, jotka on saman asian peräs juoksemas hiki hatus + stressiä, sairastumisia rankan työnteon takii, narsistisia kollegoja ja miksei jopa työpaikkakiusaamista. Koko olemassaolo menee rahan, statuksen ja ties minkä perässä juoksemisee jotta sit eläkkeel asuttaisiin yltäkylläisyydessä mut pystymättä oikeestaa ikinä kunnolla nauttimaan siitä koska liikkumisrajoitus/sairaudet jne. ja käytökseltään toinen toistaan tärkeempi ja arvokkaampi. Lapsien vähättely ja niiden yläpuolella oleminen, koska vallankäyttö ja lapsi on riippuvainen, ei oo muuta vaihtoehtoo kuin kuunnella ja totella.... eläimellistä touhua, jossa jokanen miettii vaa itsekkäästi omaa hyötyään. Väärät arvot on ihmiskunnalla sanon minä! Sit ihmetellää miks voidaa huonosti; puolet kansalaisista joko masennus-diagnoosin saaneita tai mt-potilaita, eikä teekkää mieli enää oikee elää..... Mitä varten? Mikä on se elämän pointti, jota me kaikki jahdamme niin kovasti päivittäin?
minullakin alhaset rauta arvot ja olen adhd diagnosoitu, todennäkösesti myös asperger.. 25v, sairastuin ensimmäistä kertaa masennukseeen noin puoli vuotta sitten, sitä ennen oli kroonista ahdistusta..