Kuinka narsistin uhri voi tulla toimeen oman vihansa kanssa?
ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 9 ก.ย. 2024
- ♦️ "Viha on terveenä kokemuksena välttämätön, oikeutettu tunne - mutta väärin ymmärrettynä erittäin tuhoisa. Vihan kieltäminen syövyttää mieltä, asennetta, kehoa - vihalla mässääminen estää tervehtymisen. Narsistin uhrin oma viha on useimmiten jopa pelottava kokemus, koska se on niin voimakas viesti sisäisestä kaaoksesta, stressihäiriöstä ja käsittelemättömistä tunteista. Vihan kohtaaminen on itsetuntemuksen ja vapautumisen kannalta tärkeä matka!"
👉 Myös nämä videot saattavat kiinnostaa:
✦ "En toivu narsistista, vaan traumoistani!" ➔ • "En toivu narsistista,...
✦ Narsistin uhri & C-PTSD. ➔ • Narsistin uhri & C-PTSD.
✦ Narsistin uhrin viha ja kostonhimo. (C-PTSD:n oire) ➔ • Narsistin uhrin viha j...
✦ Narsistin uhri & tunteiden vuoristorata. ➔ • Narsistin uhri & tunte...
✦ Mihin narsistin uhri sitoutuu rakkauspommituksessa/imuroinnissa? ➔ • Mihin narsistin uhri s...
✦ Miksi narsistinen ihmissuhde on niin musertava? ➔ • Miksi narsistinen ihmi...
✦ Narsistin uhri & luopumisen tuska ja toivo. ➔ • Narsistin uhri & luopu...
✦ Miksi narsistin uhrin toipuminen kestää niin kauan? ➔ • Miksi narsistin uhrin ...
✦ Kuinka tulla immuuniksi narsisteille? ➔ • Kuinka tulla immuuniks...
✦ Miksi tieto narsismista ei vie narsistin uhrin tuskaa pois? ➔ • Miksi tieto narsismist...
✦ "Kuinka katkaisen traumasiteeni narsistiin?" ➔ • "Kuinka katkaisen trau...
✦ Kuinka kasvaa ulos 'narsistin uhri' -identiteetistä? ➔ • Kuinka kasvaa ulos 'na...
✦ TEESI: "Aika ei paranna narsistin uhrin haavoja!" (varjotyö) ➔ • TEESI: "Aika ei parann...
✦ "Mitä voin oppia narsistilta - vai voinko?" ➔ • "Mitä voin oppia narsi...
✦ Narsistin uhri & surutyö. ➔ • Narsistin uhri & surutyö.
✦ Narsistin uhri T-risteyksessä: katkeruus vai vapaus? ➔ • Narsistin uhri T-riste...
✦ Kun narsistin uhri astuu ulos narsistin maailmasta.. ➔ • Kun narsistin uhri ast...
✦ Onko narsistin aiheuttama tunnekuohu uhrissa 'taantumista'? ➔ • Onko narsistin aiheutt...
✦ Katkeruuden, oksennuksen ja ylimielisyyden jälkeen: vapaaksi! ➔ • 👉 Katkeruuden, oksennu...
✦ "En toivu narsistista, vaan traumoistani!" ➔ • "En toivu narsistista,...
🔴 'Narsisti vs. Minä' -kotisivut: www.narsistivs...
🔴 'Narsisti vs. Minä' myös FACEBOOKISSA: / narsistivsmina
#narsismi #narsisti #psykopaatti #narsistinenpersoonallisuushäiriö #sosiopaatti #manipulaatio #lähisuhdeväkivalta #pahoinpitely
📷 Kansikuvat: @cottonbro @mikhailnilov @teonaswift @timamiroshnichenko @pexels
💙 KUN TARVITSET APUA (jos linkki on vanhentunut, etsi hakusanalla):
◉ Apua lähisuhdeväkivallan uhreille ja läheisille: www.nollalinja.fi
◉ Narsismin uhrien tuki ry: www.narsisminu...
◉ Kriisikeskusverkosto: mieli.fi/tukea...
◉ Rikosuhripäivystys: www.riku.fi
◉ Kriisikeskus Mobile: kriisikeskusmo...
◉ Tukea miehille: www.miessakit.fi
◉ Kokemusasiantuntijan keskusteluapua, 'Ei Narsismille': www.facebook.c...
◉ Ensi- ja turvakotitietoa: www.nollalinja...
◉ ’Naisten puolella, väkivaltaa vastaan’: www.naistenlin...
◉ Raiskauskriisikeskus: tukinainen.fi
◉ Apua maahanmuuttajataustaisille naisille: monikanaiset.fi
◉ Oikeusapuinfoa: oikeus.fi/oike...
◉ Kirkon keskusteluapu: kirkonkeskuste...
◉ ’Tietoa parisuhteesta & lakititetoa’: www.vaestoliitt...
![[LIVE] MCHOICE & MINT AWARDS 2024 at TRUE ICON HALL, ICONSIAM](http://i.ytimg.com/vi/wMewUeT5nbY/mqdefault.jpg)
Kiitos Kirsi, usein olen Herraa kiittänyt sinusta ja videoistasi.🙏 Siunausta ja ihanaa kevättä!❤️
💗💗💗 Siunattua kevättä sinullekin! 💗💗💗
Viha kuluttaa,sairastuttaa ja syö sisältä.Mutta toisinaan tarvitaan voimakkaita vihantunteita että herätään elämään...paras kosto on jäädä eloon...Viha on suuri tunne ja sitä voi hyödyntää päästäkseen liikkeelle.Monesti eri kulttuureissa vihaa ei saa avoimesti ilmaista,joten sille on löydettävä kanavia,tapoja ilmaisuun...tulivuori ilmiö jos ei päästele höyryjä vaan kaiken joutuu patomaan sisälle niin lopulta tulee tuhoisa räjähdys jonka hallitseminen on mahdoronta.Meitä pitäisi ohjata,neuvoa vihan ja ns.negatiivisten tunteiden ilmaisussa.Itselläni ymmärrän miksi viha räjähtää välillä tai tulee kaiken nielevä surumielisyys pieni kuolema...ei ole saanut ilmaista omia tunteita juuri niitä negatiivisia.Äiti ilmaisi että hän on huolissaan minun vihanilmaisuissa (ilmeisesti omassa lapsuuskodissa ei tunteita ilmaista)ei minun lapsuuteni niin kurja ollut enkä ollut hengenvaarassa mutta hämmentävä monessa mielessä...aikuisiän monien traumojen jälkeen olen unohtanut paljon lapsuutta...se oli yksinäistä...lapsi aikuisen kengissä...monia vääriä väittämiä minusta.Pyysin monesti äitiä kannustamaan,sanomaan mitä minussa on hyvää ja kaunista.Nyt vasta mietin miten paljon turhaa aikaa on kulunut itseni käydessä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot miksi minulla on ristiriitoja,pelkotiloja,älyttömästi huolta ja vaikeutta ilmaista tunteita.Tarvitsen musiikkia,kirjoittamista,tanssia,luontoa jotta pääsen kiinni omiin tunteisiin.Äiti on myöhemmin valittanut että minua on vaikea lukea mitä tunnen...ei ole mikään ihme kun en ole saanut eväitä kehollisesti ilmaista tunteita...niitä piti varoa ja välttää. Kaikista eniten pidän lapsista,eläimistä ja vanhemmista ihmisistä koska koen yleisesti heidän olevan kaikken aidoimpia ilman sosiaallista painetta ja käyttäytymisnormeja...rakastan olla yksin luonnossa hullutella ja toisinaan se onnistuu mieheni kanssa ns.sponttaania itseilmaisua.Kun olen kotona puhun itselleni,näyttelen,teen omia äänikirjoja aiheista joita päähän pälkähtää...koira on koira ei lapsi mutta monen keskenmenon jälkeen huolehdin,kasvatan ja leikitän koiraani ja olen onnistunut siinä hyvin.En laita itseäni tilanteisiin joissa on paljon ihmisiä,vältän ruuhka-aikoina ja kesätapahtumia niissä on aina määrällisesti enemmän kusipäitä. Viihdyn mieluummin pienemmässä porukassa jossa on helpompi keskittyä ihmiseen,ihmisiin.Aistin paljon ja se on välillä uuvuttavaa.Minulle on rakentunut sisäinen arvomaailma,joka pohjautuu siihen miten haluaisin ihmusten kohtelevan toisiaan.Minun täytyy opetella henkistä itsepuolustusta...koko elämän olen symboolisesti satuttanut itseäni kanssa käymisestä äitini kanssa.Huvittaa kun n.23 vee lähtien olen puhunut paljon siitä miten elämässäni en ole tullut kuulluksi ja nähdyksi.Miten on mahdollista että aina olen joka tilanteessa alta vastaaja ja kaiken takana alkuperäisin syy on ollut haavoitettu piilonarsisti äiti joka kykenee myös avoimesti ilminarsistin tavoin raivonpurkauksiin.Minun ydinperhe jäsenten määrä on ollut 3 henkilöä 10 ikävuoteen,sitten 2 henkilöä n.20 ikävuoteen...7 suurta nonstop traumavuotta ja yritystä itsenäistyä väkisin ja sitten shokkitilassa 4-5 vuotta jolloin käytännössä ainut henkilö oli äiti...minulla oli pohjattomua raivokohtauksia jolloin itkin niin kauan että oksensin...löin itseäni ja revin hiuksista,leikkasin pitkät upeat hiukseni kuvastakaan surua siitä etten kykene elämään omaa elämääni ja keskenmenoja,epäonnistuneita opintoja,parisuhteita ja terveyttä.Eli kaikkea mikä on päinvastoin omaa maailmankuvaa...halusin äidistä eroon ha jatkuvasta henkisestä loukkaamisesta mutta tiesin etten selviä täysin yksin ja ei ollut turvaverkkoa...yritin luoda sitä todella monta kertaa ja jokainen epäonnistuminen itsenäistyä parantua heitti minut symboolisesti kaivoon.MUTTA aina on ollut jokin pieni liekki vaikka olen maannut sängyllä silmät kiinni jakamatta rukoilla muistamatta edes hengittää normaalisti...en halua luovuttaa...haluan tehdä ainakin osan niistä asioista joita olen itselleni luvannut...rakastaa ja olla tärkeä toiselle .Kaikesta voi selvitä ei ilman haavoja sielussa ja kenties ränsistynyt ulkokuori. Minulle o monesti sanottu sinä olet kaunis ja fiksu...mitä helvetin väliä sillä on kun elämä on ollut henkilökohtaista sotaa...tärkeintä on saada oma elämä,itsetunto jne.Voimia kevääseen...keskity aistimaan kauneutta ja hyvyyttä sitä on kaikkialla...ja sinä olet sen hyvän arvoinen vaikka et uskoisi sitä nyt.
😿 Anika Joseph,
k u n n i o i t a n s i n u a ,
elämänkaari-collegani ! 🕊
J a
🌾 K i i t o k s i n kirjoituksestanne . 🌻
kaikki ihmiskunta = bg.nen äitini
paskansi lopulta minut ulos
tästä
Jumala-eronneesta
maailmanoravanpyörästään,
jotta se demoni pystyi alkamaan
-minkään draamapelisääntönsäkään
enää rajoittamatta-
kiduttamaan & pilkkaamaan minua
24/7 ;
individual targetoinnin, JA SITTÄ JOPA
G A N G S T A L K I N G I N
eli nwo-johtoisen hallintomme
rahoituksella.
E l i n ä i t t e n i h m i s d e m o n i e n
k i d u t u k s e t y l t ä v ä t y h t ä
p i t k ä l l e ,
k u i n t ä m ä m e n o s a a j a t k u a .
olen pyrkinyt rimpuilemaan itseni eroon
näistä läheisistäni = psykoosi-potilaista tämän ilmaisissa,
van nyt jälleen, päädyin yhä samaan
lopputulokseen:
tässä maailman ajassa,
narsisti-ihmisdemonit ovat
voimakkaammat, kuin mikään muu.
Van kun saan Uuden Syntymäpäiväni,
Sillä Hetkellä
kaikki historiani ja
kaikki kadotuksenkierteet
r a u k e a v a t o l e m a t t o m u u t e e n ,
mistä ne olivat myös peräreikäisin.
☦
K i i t o s .
A m i n .
☦
Upeaa pohdintaa, saattaa hyvinkin olla, että moni löysi monilta osin itsensä noista kuvailemistasi mietteistä, vaikka ei 100%sti samat kuviot taustalla olisikaan.
Suosittelen blogisivuston perustamista, niin mahdollisimman moni näkisi analyyttiset tekstisi ja aivoituksesi - omalla tavallaan vertaistukea sekin! 💛💛💛
@ olet ammattimainen terapeuttimme, kun osaat vastata noin korrektisti
jopa minun
InhoRaivoPotku-purkaukseeni.
Kiitos taas 🙏 Vihan vasta ymmärtänyt tunteeksi, johon minullakin on oikeus. Koitan juuri opetella tapoja sitä järkevästi purkaa. Tämä lisäsi ymmärrystä juuri siitä että pitää ymmärtää kuka puhuu. Autopilotti niin vahvasti kytkeytyy päälle ja painekattila sisälläni vaan kiehuu. Minulle ei koskaan ole ollut oikeutta vihaan ja minä hölmö olen tämän uskonut Koska en ole ottanut tästä otetta tai vastuuta, niin olen vain ihmetellyt että miksi minua vedetään aina mankelin läpi. Peiliin katsominen on niin hiton vaikeaa 🤷♀️
meikäläinen on ollut usein
pystymättä katsomaan siihen ensinkään.
Viha on valtava voima patoutessaan, vääristää paljon sekä itsensä että ympäristön suhteen. Silläpä tämä on erittäin oleellinen asia tunnistaa ja työstää. Meidän kulttuurissa aika vahvasti sellainen ihmapiiri, että vihastua ei saisi, vaikka se on aivan yhtä luonnollinen tunne kuin ilahtuminenkin. Tietysti ilahtuminen on toivottavampi pisemmän päälle;) -- mutta vihallakin on oma tärkeä paikkansa. Jotta painekattila ei ala paukkua, kuten sanoit! Olet hyvällä tiellä, tiedät jo nimeltä, mikä mättää tältä osin. Silloin voi lähteä duunaamaan sitä, pian ehkä jo kurkkia peilistäkin itseään.. 💗
Kiitos tästäkin videosta❤️👌🙏
En tiedä, oliko kyse vihasta vai mistä, mutta itkin töihin kävellessäni. Epäilin, että esimieheni on jollain tavoin narsistinen ja ainakin tunsin itseni hyväksikäytetyksi. Sen kävelymatkani varrella mieleeni juolahti: Joku minussa rakastaa minua, koska tunnen näin. Jos vain toteaisin: Heipparallaa, älä välitä, hyväksy vaan alistaminen ja aliarviointi - niin enhän tuntisi mitään! Joku minussa kuitenkin ilmoitti, että hei: Tämä homneli ei ole oikein sinua kohtaan! Jokin tässä mättää!
Sitten ajattelin: ”Wau! Mähän tykkään itsestäni, koska musta tuntuu pahalta se, että mua kohdellaan kaltoin, eikä päin vastoin kuin mulle on opetettu: Että voin pahoin koska en hyväksy itseäni ja että minulla on huono itsetunto kun en voi hyvin kaikesta mitä mulle syötetään! Oh boy! Asia on just toisin! Voin pahoin, koska minua kohdeltiin kaltoin!
Edellisessä työpaikassani, eräänä asmuna kun menin töihin, puhkuin vihaa ja suuttumusta siitä, miten minua kohdeltiin siellä. Epäilykseni mukaan pomossani oli narsistisia manöörejä ja ne iskivät. Hän oli niin kuin covert-tyyppiä. Muka kiva, mutta…
Tunsin rakkaudettoman ilmapiirin ja sitten perheeni kiljunnan, siis sen perhern, joka on mollannut minut joka tilanteessa, että minun kuuluu rakastaa itseäni enemmän, minulla pitäisi olla enemmän itsetuntoa - SITTEN olisin hyvä.
Siinä vihanpuuskassa mietin, että koettu epäreiluus tekee minut vihaiseksi. Hetki, siis minussa on joku, joka PUOLUSTAA minua - siis, eikö se ole rakkautta? Itse asiassa, rakastan itseäni ihan riittävästi koska en hyväksy hyväksikättöäni enkä epätyydyttävää kohteluani. Eli mistä tulee tuo: Sä et rakaisi itseäsi tarpeeksi? Ellen rakastaisi, sisäinen se joku virnuilisi tyytyväisenä huonolle kohtelulleni. Eikö?
Tämä oivallus oikeastaan paransi päiväni. Muistan aina, kun koen vihaisuutta, että tämä on merkki siitä, että välitän itsestäni. Tunnen vihaa myös nähdessäni, kun muita ihmisiä tai eläimiä tai luontoa tärvellään.
Mutta eihän se sellaista vihaa ole, että alkaisin paiskia tavaroita.
Viha ja rakkaus ovat kaksosia, niin se kai on. Mutta vihan käyttäminen manipulaationa… se on toinen juttu.
5Moos. 32:35 Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.
Ps. 94:1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.. Aamen
Kiitos, totta joka sana
Mä niin kiitän Jumalaa sinusta
💖🌿
Olen ollut no-contact vanhempieni suhteen pari vuotta - 58-vuotiaana! Ensimmäistä kertaa elämässäni havaitsen sisäisen vihani. Oikeasti, se voi turmella vaikka työpaikan! Tajusin nimittäin olevani tietyissä asioissa sangen reaktiivinen (vihaisesti) uudessa työpaikassani, herättäen hieman ihmetystä. Oikeasti, 28- vuotias työkaverini (jolla ilmiselvästi puheiden ja kaiken muun perusteella ei ole kokemusta narsistisesta vanhemmasta) puhui minulle tosi nätisti. Aloin tajuta tämän asian kauheuden totaalisesti, oikeastaan ekaa kertaa elämässäni siksi, että minulla on nyt ollut RAUHA olla itseni kanssa, minun ei tarvitse pelätä, siis alan olla tolpillani, koska en ole ollut yhteydessä äitiini, jonka läsnäolo vie kaikki voimat, kun kaikki voimat täytyy suunnata vaan selviytymiseen.
Tänään kävin myös eka kerran vertaistukiryhmässä. Mennessäni sinnw huomadin sisäisen vihani ajatellessani asiaani - siis, en ollut vihainen ryhmälle, vaan ylipäänsä sille, että olen tässä.
Ryhmän kertomukset herättivät monia ajatuksia. Yksi asia, mikä oli ihanaa, oli se, että sai osoittaa myötätuntoa muita kohtaan olematta ”hullu.”
Koska olen myötätuntoinen ihminen, se on osa minua ja se on se osa, mitä minua on lapsuudessani haukuttu ”heikkoudeksi”, tyhmyydeksi, typeryydeksi ja ties miksi.
Vihaa on helpompi tuntea kuin surua. Siksi viha on ensimmäinen askel surra menetettyä tulevaisuuskuvaa: sitä että loppuelämän rakkaussuhde päättyi eikä sille ollut mitään tehtävissä koska kumppani oli narsisti.
Viha on minusta tunne, jonka tehtävä on kertoa toisille meidän rajamme.
Jokainen pitkään kaltoinkohdeltu on oikeutettu tuntemaan vihaa..myös eron jälkeen. Se siirtää surun käsittelyä..joka on meille tuskaisempaa käsitellä. Siksi pelkona on vihanpidon jatkuminen..se on helpompaa. Se ei vie kuin katkeruuteen ja sittemmin kuten sanot masennukseen. Silloin ei pääse kiinni oman elämän ja hyvinvoinnin edistämiseen. Mikäli vihan hyväksyt ja käsittelee, voi siirtyä pienin askelin suremaan: sisältyihän suhteeseen paljon odotuksia, jotka eivät toteutuneet. Suru mahdollistaa sen että voi luopua rakkaudestaan, unelmistaan ja avata sydämensä uudelle rakkaudelle eheämpänä. Suru palaa heijastumina entisestä elämästä vielä pitkään eron jälkeen. Sekin on luonnollista että vihakin saattaa nostaa päätään.
Kiitos jälleen pohdinnoistasi❣️
Vihan ja surun käsittelyt ovat sellaista multaan sukeltamista, kun tarvitsee löytää niiden juuret. Mutta kaikessa synkkyydessäänkin se on palkitsevaa, koska väärien uskomusten ja vahingollisten kokemusten vaikutusten juuret on tärkeää ja mahdollista kitkeä pois. 🌿
@ juuri noin - me ollaan kuitenkin inhimillisiä olentoja: tuska ei houkuta..ei haluta kiusata itseämme sillä ja hyvä niin: pienin askelin eteenpäin itselle armoa antaen..hyvään tulevaisuuteen uskoen. Kun 15 vuotta sitten erosin oli narsismi käsitteenä varsin tuore. Sen jälkeen olen lukenut aiheesta valtavan määrän kirjoja, tutkimuksia, vertaistarinoita - myös selviämisestä. Mielelläni tuen uhreja tätä kautta, mutta haluan korostaa että kun on vielä suhteessa ei ole helppoa muuttaa myrkyllistä kaavaa ja alkaa ajatella itsenäisesti. Ei ole helppoa myöskään ymmärtää, millainen toipumisprosessi vaaditaan kuiville pääsyyn.
Itse kun olen jo eläkeikäinen akateeminen niin elämänkokemus auttaa ymmärtämään, ettei tässäkään asiassa ole yhtä ismiä, johon tukeutua. Uhrilla on pitkään kaaoksen omainen tila päällä eikä siitä saa aina kiinni..se sekottaa päämme ja hallitsee elämäämme. Junnaa eestaas..mutta on läsnä..koko ajan. Vaikka kuinka hokee, että älä anna narsistin viedä energiaasi niin silti se vie. Jossain vaiheessa on vain myönnettävä, että prinsessa sadut ovat satuja eikä prinssejä omalle kohdalle koskaan tule. On pakko luopua loppuelämän täydellisestä rakkaussuhteesta. Sevoli valhetta alusta loppuun.
Täydellinen, itselle sopiva kumppani tulee kohdalle (näin uskon) kun osaa rakastaa ensin itseään ja ymmärtää, että me kaikki kaipaamme rakkautta, syliä ja hellyyttä. Yksinäisyys on vankila, jossa sydämemme on kiinni: kukaan ei pääse sisään. Kaikki eivät ole pahoja. Pitää antaa mahdollisuus itselle vielä kerran rakastua. Se on sen arvoista.
Se, että vihdoin seisomme omilla jaloillamme tekee meistä vetovoimaisia kenen tahansa kumppaniehdokkaan silmissä. Tsemppiä kaikille! ❤️
🔴 'Narsisti vs. Minä' myös FACEBOOKISSA: facebook.com/narsistivsmina
Mutta onko mahdollista, että ”narsisti” kumppani ei olekaan narsisti, vaan täynnä tällaista väärää vihaa ja siksi niin katkeroitunut?
Narsisti on täynnä käsittelemätöntä vihaa - se on kateuden lisäksi hänen toinen ainoa aito tunteensa. Kaikki vihaa uhkuvat ihmiset eivät kuitenkaan ole narsisteja - joten kysymyksesi on tärkeä, kiitos!
Vedenjakaja on omatunnollisuus/omatunnottomuus (operatiivinen), mikä ratkaisee, kuinka hlö kentällä toimii ja onko eheytyminen edes teoriassa mahdollista. Eli: meissä ihmisissä on muitakin virhekoodeja kuin narsismi - jotka ovat ympäristölle yhtä raskaita; siksi meillä onkin vastuu vain omasta toipumisesta, ei narsistin. Tai kenenkään muunkaan 'toksisen'.
Narsistin uhri ei ole pyhimys, vaan valitettavasti olemme kaikki jonkun elämässä 'se pahis', vaikka sitä ei haluaisi myöntää. Tämä ei merkitse kuitenkaan, että "olemme kaikki narsisteja", vaan olemme kaikki "rikki". Toistan: omatunto on keskiössä: halaummeko kalibroida sitä vaiko jatkaa vihan teillä (joka siis sulloutuu meihin katkerudeksi, jos jää työstämättä). Näin asian näen ja koen.
Miten katkeruus loppuu?
Erittäin kipeä ja tärkeä kysymys!
Katkeruus ei lopu itsekseen eikä ajan kanssa, vaan se on yksi tervehtymisen 'indikaattori', seuraus. Toksisesta ihmissuhteesta toipuminen on usein niin laahaavaa ja jopa turhatuttavaakin, koska vauriot ovat niin mittavia, että on inhimillistä tuskastua: milloin katkeruus päästää jo irti?!?
Mutta kun on tullut rikotuksi henkisesti, tunne-elämältään, fyysisesti (ei edellytä hakkaamista, vaan henkinen fyysinen väkivaltakin on vammauttavaa), spiritiltään.. On toipuminenkin monisäikeinen prosessi. Se tuntuu syvimmillään toivottomalta, mutta ei sitä silti ole. Tällaisia kipuja ei voi ohittaa eikä ylittää, vaan ne on tärkeää elää LÄPI. SIlloin tapahtuu oikeita muutoksia, jotka mahdollistavat jälleen näköalat omassa elämässä!
Voisiko näistä olla kättä pidempää, joka voisi viedä asiaasi eteenpäin? ♡
❖ 'Kuinka toivun?' // attikkeli: www.narsistivsmina.com/kuinka-toivun/
❖ Edell. podcastina: th-cam.com/video/XpcjrpF-PSU/w-d-xo.html
❖ Miksi narsistinen ihmissuhde on niin musertava? ➔ th-cam.com/video/A09SpaVF0dk/w-d-xo.html
❖ Narsistin uhrin 4 vahingollista minäkuvaa. ➔ th-cam.com/video/375hVmn6svU/w-d-xo.html
❖ Narsistin henkinen fyysinen väkivalta. ➔ th-cam.com/video/lqZCfPOimv8/w-d-xo.html
❖ Narsistin uhri & C-PTSD. ➔ th-cam.com/video/tP7D8i8utOA/w-d-xo.html
❖ Narsistin uhrin viha ja kostonhimo. (C-PTSD:n oire) ➜ th-cam.com/video/7z-goRb0uBA/w-d-xo.html
❖ Narsistin uhri & tunteiden vuoristorata. ➔ th-cam.com/video/AjH0nqkpIGI/w-d-xo.html
✦ Kun narsistin uhri astuu ulos narsistin maailmasta.. ➔ th-cam.com/video/PVwvWf-MQ1U/w-d-xo.html
✦ Narsistin uhri T-risteyksessä: katkeruus vai vapaus? ➔ th-cam.com/video/-a5ha6r-AyM/w-d-xo.html
Näin pitkäaikaisena narsistin uhrina, eihän sitä vihaa tule kuin itseäni kohtaan.
Narsisti äitini on ollut niin taitava, että minulle tulee syyllinen olo joka kerta, kun joku käyttäytyy minua kohtaan epäoikeudenmukaisesti.
Äitini on aina osannut syyllistää minut kaikesta hänen minuun kohdistamastaan julmuudesta.
Hän on se uhri ja hän jopa manipuloi kumppaninsa siten, että myös hän tulee kimpuuni pelastaakseen syyttömän äitini minun julmuudeltani.
Eli jos minä sanon yhtään vastaan hänen alatasoisiin loukkauksiinsa, ivaamisiin tai nimittelyihin se olen minä josta tulee syntipukki ja hänet riennetään pelastamaan.
Hän on käyttänyt tätä tekniikkaa siitä asti, kun olin ihan pikkuinen lapsi. Silloin hän hakkautti minut päivittäin.
Kyllä tulee murheellinen olo tällaista lukiessa. Kaikki empatia!
Syyllisyyden tuuttaaminen toiseen ihmiseen on hirvittävä asia - se on hylkäämisen muodoista se traumatisoivin. Siksi siitä on niin työläs kasvaa ulos. Se on mahdollista, mutta ei kivuitta. Kun joutuu aloittamaan 'alusta', että itseen iskostetut väärät uskomukset antavat periksi ja alkuperäinen minä voi tulla päivänvaloon.
Merkittävä asia on jo se, ja etenkin se, että osaa nimetä ja jäsennellä tapahtumia ja tilanteita - koska silloin alkaa tajuta traumansa 'anatomian'. Että kuinka kaikki toteutettiin, "mikä vaikutti minkäkin asian minussa". Tämä on valtavan oleellinen asia omassa tervehtymisessä..
Trauma-asiaa olen pohtinut muun muassa tällä videolla: olisiko siitä hyötyä..?
📣 Podcast: Narsistin uhrin trauma, traumatisoituminen ja traumaside. ➔ th-cam.com/video/eSQkU9XxeXg/w-d-xo.html
❤🎉
Minusta armahdus kuulostaa paremmalta kuin anteeksianto. Armahduksessa et anna mitään, kätät vain taaksesi. Mä mielummin armahdan äitini kuin annan anteeksi. Armahdan siksi, että tiedän, että hänellä on vaurio. Minulla ei ole mitään sinänsä anteeksi antamista. Eihän hän tehnyt mitään väärää, miten siis voisin antaa anteeksi? Ainoa keino on ARMO. En kanna sua enää sydämelläni, mitä tahansa teit. Päästän sut pahasta!
Armo voi olla henkisesti parantavampi voima kuin anteeksianto. Mitä vaatisin ihmiseltä, joka ei kykene ja antaisin sitten anteeksi sen mihin hän ei kykene?
Armahdus on syvempi eikä kasvata velkataakkaa kumpaankaan suuntaan.
Vihaa on ollut joo ja ei pääse siitä eteenpäin aina ja se palaa vaikka antaisi tarpeeksi anteeksi monia kertoja
Viha on yksi rankimpia tunteita koko prosessissa, kun koettaa tervehtyä toksisen suhteen jälkeen. Anteeksi antaminen ei ole ajankohtaista ennen kuin viha on vihattu ulos. Viha pulppuaa niin kauan pintaan (ja aiheuttaa kuvailemallasi tavalla pettymystä itseen) niin kauan kuin se on loppuunkaluttu - vasta sitten tulee se 'viimeisenkin tunnesiteen katkaisu' kyseeseen eli anteeksiantaminen. Mutta se ei ole keino kuitata tapahtumia. Muuan pastoriterapeutti Jokinen on sanonut hyvin: "Viha lähtee vain vihaamalla" - joten oikopolkua ei ole. Eli anteeksiantoon ei voi harpata kesken prosessin, se on väkivaltaa itseä kohtaan - joten ollos siitä vapaa niin kauan kunnes et enää jaksa kokea vihaa - silloin mieli on vasta valmis harkitsemaan ja toteuttamaan anteeksiantoa. ♡
taas ja taaskin
HuippuHjuvat ohjeet ❣
Analyyttiset autoTerapiamme a'la Kirsi‼️