Nyt kun on tehty Beetlejuice, sen jatko-osa Beetlejuice Beetlejuice, niin kyllähän nyt Tim Burtonin pitäisi tehdä vielä trilogian kolmas ja viimeinen osa, nimeltä Beetlejuice Beetlejuice Beetlejuice, koska Beetlejuicehan ilmestyy, kun sen nimen sanoo kolme kertaa. Neljännessä osassa ei näin ollen olisi enää pointtia.
Ensimmäinen elokuva on raikkaan räävitöntä meininkiä, johon verrattuna tää jatko-osa tuntui valitettavan laimennetulta ja sellasen "koko perheelle sopiva halloween hitti kiitos" -ohjeen mukaisesti tuotetulta. Mutta hauskaa oli molempien leffojen parissa!
Itse tykästyin tähän elokuvaan todella paljon, jonka kertoo varmaan se, että olen käynyt katsomassa sen elokuvateattereissa tasan 10 kertaa. Vaikka juoni onkin paikoin hieman sekava, on elokuva silti mielestäni erittäin onnistunut. Pidän sen hahmoista erittäin paljon ja monipuolinen juoni on erittäin hauskaa seurattavaa. 4,5/5.
Harmi kun itse juonen starttaaja eli Monica Bellucci oli viittävaille turha hahmo... Mutta leffa oli positiivinen yllätys. 🎃🤘 Ei täydellinen, mutta sain pitkästä aikaa parit huutonaurut. 🎃👍
Mun mielestä tää leffa oli MELKEIN ekan leffan veroinen. Leffa osas naurattaa, sisälsi juttuja mitkä on joko referenssiä oikeeseen elämään tai jotain mistä Broadway Beetlejuicen fanit pitää, nokkelasti piti Charles Deetzin leffassa mukana ilman alkuperästä näyttelijää tai katsojia kysymässä ''miks tää tyyppi näyttää niin erilaiselta kun ekassa leffassa?'' tietäjät tietää syyn miks tähän ratkasuun mentiin ja leffa anto järkevän syyn sille miks Beetlejuice piti kutsua takasin vaikkei sitä leffan hahmot halunnu. Ainut mikä mun mielestä todella kustiin tässä leffassa oli Doloresin rooli. Toki, se Beetlejuicen ja Doloresin origin story kohtaus oli hauska, mut Doloresin rooli leffassa oli semmonen jota olis voinu vähän paremmin työstää kun eihän se kohtaa Beetlejuicen kun vasta lopussa. Olis voinu ihan hyvin laittaa niin ett Dolores olis jahdannu Beetlejuicea (ja Deetzejä) vaikka siinä hälinässä kun Lydia on pelastamassa Astridia. Ja yleensä teinirakkaustarinat tympii mutta tässä leffassa se oli tosi hienosti tehty psykopaattisen nuorukaisen haamun suunnitelmaks päästä takas elävien kirjoihin, minkä vuoks Jeremy oli PALJON parempi pahis kun Dolores. Leffan alku mun mielestä eteni ihan tarpeellisella tavalla eikä pitkästyttäny mua.
Kävin kattomassa torstaina ennakko näytöksessä ja ittelle kyllä maistui mutta myönnettäköön että alku vähän laahasi ja muutama henkilö tuntui turhanpäiväseltä mitä ilmankin olisi pärjätty
Aikalailla samanlaisia fiiliksiä itsellä. Alun draamailut olisi saanut jäädä vähemmälle ja sitä hulluttelua tilalle. Muuten kyllä käynnistyessään oli varsin viihdyttävä.
Jäi itellekin hieman ristiriitaiset fiilikset. Loppu oli tosi viihdyttävää kaikessa kaoottisuudessaan, mutta alussa kompuroitiin ja pahasti. Mun mielestä Willem Dafoen hahmo olis ansainnut enemmän ruutuaikaa ja Monica Belluccin hahmo ois pitänyt jättää kokonaan pois leffasta. Alussakin menon olis pitänyt olla vinksahtaneempaa. Miksei esim Lydian kykyä nähdä kuolleita voitu hyödyntää yhtään vaan leffa äityi mielummin äiti tytär draamaksi. Se että hahmoja normalisoidaan on ihan liian suuri ongelma kaikissa nykyelokuvissa. Elokuva hahmojen ei tarvi olla tästä maailmasta. Miksei niiden kanssa osata enään kunnolla irrotella. Viihdyin toki elokuvan parissa ja kyl se näistä uudelleen lämmittelyistä varmaankin paras on. Jatko-osien tekemisen kanssa ei välttis kannata odottaa ihan näin pitkään.
Joo, tämä arkielämän draama ja välienselvittelyt voisivat olla ihan ok jossain muussa elokuvassa, mutta ainakin itse katson tällaisia elokuvia juuri sen takia että pääsisi arjesta mahdollisimman tehokkaasti eroon. Ja eiköhän se jatko-osa sieltä vielä tupsahda muutaman vuoden kuluttua, kun tämä näyttäisi pärjäävän aika hyvin lippuluukuilla ekan viikonlopun perusteella. Jo nimen takia trilogia pitää saada päätökseen.
Mä olin pettynyt kanssa siihen miten Beetlejuice tuotiin ruutuun ekan kerran, ja tämä teinipahis kirjoitettiin ulos tavalla josta tuli mieleen Austin Powers.
Näin Beetlejuice (1988) vuonna 2013 ekaa kertaa. Muistan katsoneeni vuonna 2000 tai 2001: Alien (1979) ja The Fly (1986). VHS:nä tuli katottua Hollow Man (1999) ja The Sixth Sense (1999) silloin 2000 tai 2001. Ihmettelen, kun olin nuori, en edes ollut kuullut Beetlejuice (1988) silloin 2000 tai 2001, synnyin vuonna 1989 ja olin vähän yli 10-vuotta vuosina 2000 ja 2001. Tätä Beetlejuice Beetlejuice (2024) en ole vielä nähnyt.
Mietin samaa, että tässä oli turhankin monta juonenpätkää seurattavana lukuisine hahmoineen, joiden lopullinen merkitys jäi melko tarpeettomaksi.. Sitä Keatonin kohellusta kyllä seuraisin mielelläni enemmänkin. Pitkästä aikaa nauratti elokuvateatterissa useampaan otteeseen, mikä oli erittäin positiivinen homma. Katson todennäköisesti tämän vielä toisenkin kerran ja se on aika hyvin. Jos ensimmäinen Beelejuice oli 5/5 meinikiä, niin kyllä tämä Keatonin ja muutaman muun ansiosta on 4/5.
Tämä oli kyllä ihan puhdas 3/5 leffa. Pari hauskaa kohtaa ja ihan kivat visuaalit (ja musat). Ja olihan tässä ihan liikaa asioita, joskin omalla kohdallani vain kahden elokuvan edestä, sillä en kyllä kolmeen leffaan mitenkään löydä materiaaleja. Näyttelijöiden käyttämättömyys oli myös ärsyttävää ja moni tunnettu nimi menee ihan hukkaan ja etenkin Jenna Ortegan kohdalla tämä häiritsee. Omalla kohdallani hän ei saanut juuri minkäänlaisia kortteja omalla kohdallani, ja rooli oli vähän turhankin tuttu naiselle (ei sillä, että hän olisi ollut tän kaltaisissa leffoissa liikaa, mutta hänen hahmonsa oli liian tuttukin. Ja mielipiteeseen vaikuttaa se, että hän oli mulle näyttelijöistä kaikista tutuin (ja oma henkilökohtainen lemppari) Willem Dafoeta lukuun ottamatta, jonka vähäinen käyttö myös melkeinpä jo vitutti) Olen siis kokonaisuutena vähän pettynyt. Odotin enemmän Burtonilta, joka on mun top 3 lempi ohjaajista. Mutta ehkä hänen otteensa vaan alkaa olla liian löysä. Kun katsomme siis hänen 2000 luvun filmografiaansa…
Kävin kattoo heti perjantaina. Oli tosi hyvä mut alku laahasi vähän liikaa mutta kun se pääsi vauhtiin niin loppuleffa oli mahtava. Annan 7/10. Eka on 9/10.
Olihan tämä aika pettymys. Leffasta näki selvästi, että käsikirjoitus on Wednesday sarjan tekijöiltä. Samanlaista pakotettua goottiteiniromanssia, jossa teinityttö tuntuu menettävän aivonsa nätin pojan takia. Juonen kaikki vastoinkäymiset vain yllättäen ratkesi. Monica Belluccin hahmo oli täysin turha, mutta saipahan Burton taas nykyisen rouvansa elokuvaansa. Willem Dafoen hahmossa oli enemmän yritystä, mutta eipä silläkään lopulta tehty mitään.
Belluccin hahmo oli kyllä elokuvan suurin huti. Monta samanlaista kohtausta jossa pohjustetaan tämän uhkaa, ja sitten lopulta vai pyyhkäistään pois päiväjärjestyksestä. Tämä(kin) tarinalinja olisi ansainnut ihan oman elokuvansa.
Nyt kun on tehty Beetlejuice, sen jatko-osa Beetlejuice Beetlejuice, niin kyllähän nyt Tim Burtonin pitäisi tehdä vielä trilogian kolmas ja viimeinen osa, nimeltä Beetlejuice Beetlejuice Beetlejuice, koska Beetlejuicehan ilmestyy, kun sen nimen sanoo kolme kertaa. Neljännessä osassa ei näin ollen olisi enää pointtia.
"Uuno Turhapuro helvetistä", aika hyvä heitto
Ensimmäinen elokuva on raikkaan räävitöntä meininkiä, johon verrattuna tää jatko-osa tuntui valitettavan laimennetulta ja sellasen "koko perheelle sopiva halloween hitti kiitos" -ohjeen mukaisesti tuotetulta. Mutta hauskaa oli molempien leffojen parissa!
Itse tykästyin tähän elokuvaan todella paljon, jonka kertoo varmaan se, että olen käynyt katsomassa sen elokuvateattereissa tasan 10 kertaa. Vaikka juoni onkin paikoin hieman sekava, on elokuva silti mielestäni erittäin onnistunut. Pidän sen hahmoista erittäin paljon ja monipuolinen juoni on erittäin hauskaa seurattavaa. 4,5/5.
hyvä arvio. oon 100% samaa mieltä.
Tää oli tosi viihdyttävä. Ainoa mikä häiritsi oli Doloresin liian pieni rooli. Hienolta hahmolta vaikutti ja sit näkyi liian vähän.
Just näin, tämän hahmon olisi voinut ihan hyvin säästää sitä oletettavaa seuraavaa osaa varten.
Harmi kun itse juonen starttaaja eli Monica Bellucci oli viittävaille turha hahmo... Mutta leffa oli positiivinen yllätys. 🎃🤘 Ei täydellinen, mutta sain pitkästä aikaa parit huutonaurut. 🎃👍
Ei olla vielä katsottu
Mun mielestä tää leffa oli MELKEIN ekan leffan veroinen. Leffa osas naurattaa, sisälsi juttuja mitkä on joko referenssiä oikeeseen elämään tai jotain mistä Broadway Beetlejuicen fanit pitää, nokkelasti piti Charles Deetzin leffassa mukana ilman alkuperästä näyttelijää tai katsojia kysymässä ''miks tää tyyppi näyttää niin erilaiselta kun ekassa leffassa?'' tietäjät tietää syyn miks tähän ratkasuun mentiin ja leffa anto järkevän syyn sille miks Beetlejuice piti kutsua takasin vaikkei sitä leffan hahmot halunnu. Ainut mikä mun mielestä todella kustiin tässä leffassa oli Doloresin rooli. Toki, se Beetlejuicen ja Doloresin origin story kohtaus oli hauska, mut Doloresin rooli leffassa oli semmonen jota olis voinu vähän paremmin työstää kun eihän se kohtaa Beetlejuicen kun vasta lopussa. Olis voinu ihan hyvin laittaa niin ett Dolores olis jahdannu Beetlejuicea (ja Deetzejä) vaikka siinä hälinässä kun Lydia on pelastamassa Astridia. Ja yleensä teinirakkaustarinat tympii mutta tässä leffassa se oli tosi hienosti tehty psykopaattisen nuorukaisen haamun suunnitelmaks päästä takas elävien kirjoihin, minkä vuoks Jeremy oli PALJON parempi pahis kun Dolores. Leffan alku mun mielestä eteni ihan tarpeellisella tavalla eikä pitkästyttäny mua.
Charlesin hahmo hoidettiin kyllä tässä mukavan vulgaarilla ja humoristisella tavalla. Ainoa oikea ratkaisu.
Kävin kattomassa torstaina ennakko näytöksessä ja ittelle kyllä maistui mutta myönnettäköön että alku vähän laahasi ja muutama henkilö tuntui turhanpäiväseltä mitä ilmankin olisi pärjätty
Tuleeko tänä vuoden lokakuussa tulossa elokuva-arvostelut Burtonin Päätön ratsumies sekä Corps Brides elokuvista?
Ei ole suunnitelmissa tässä vaiheessa.
@@Japenleffavlogi Ai, no ei sitten voi mitään
Aikalailla samanlaisia fiiliksiä itsellä. Alun draamailut olisi saanut jäädä vähemmälle ja sitä hulluttelua tilalle. Muuten kyllä käynnistyessään oli varsin viihdyttävä.
Jäi itellekin hieman ristiriitaiset fiilikset. Loppu oli tosi viihdyttävää kaikessa kaoottisuudessaan, mutta alussa kompuroitiin ja pahasti.
Mun mielestä Willem Dafoen hahmo olis ansainnut enemmän ruutuaikaa ja Monica Belluccin hahmo ois pitänyt jättää kokonaan pois leffasta. Alussakin menon olis pitänyt olla vinksahtaneempaa. Miksei esim Lydian kykyä nähdä kuolleita voitu hyödyntää yhtään vaan leffa äityi mielummin äiti tytär draamaksi. Se että hahmoja normalisoidaan on ihan liian suuri ongelma kaikissa nykyelokuvissa. Elokuva hahmojen ei tarvi olla tästä maailmasta. Miksei niiden kanssa osata enään kunnolla irrotella.
Viihdyin toki elokuvan parissa ja kyl se näistä uudelleen lämmittelyistä varmaankin paras on. Jatko-osien tekemisen kanssa ei välttis kannata odottaa ihan näin pitkään.
Joo, tämä arkielämän draama ja välienselvittelyt voisivat olla ihan ok jossain muussa elokuvassa, mutta ainakin itse katson tällaisia elokuvia juuri sen takia että pääsisi arjesta mahdollisimman tehokkaasti eroon. Ja eiköhän se jatko-osa sieltä vielä tupsahda muutaman vuoden kuluttua, kun tämä näyttäisi pärjäävän aika hyvin lippuluukuilla ekan viikonlopun perusteella. Jo nimen takia trilogia pitää saada päätökseen.
Mä olin pettynyt kanssa siihen miten Beetlejuice tuotiin ruutuun ekan kerran, ja tämä teinipahis kirjoitettiin ulos tavalla josta tuli mieleen Austin Powers.
Itse aijon käydä katsomassa tulevalla viikolla
Kerrohan sitten mitä pidit.
Näin Beetlejuice (1988) vuonna 2013 ekaa kertaa. Muistan katsoneeni vuonna 2000 tai 2001: Alien (1979) ja The Fly (1986). VHS:nä tuli katottua Hollow Man (1999) ja The Sixth Sense (1999) silloin 2000 tai 2001. Ihmettelen, kun olin nuori, en edes ollut kuullut Beetlejuice (1988) silloin 2000 tai 2001, synnyin vuonna 1989 ja olin vähän yli 10-vuotta vuosina 2000 ja 2001. Tätä Beetlejuice Beetlejuice (2024) en ole vielä nähnyt.
Mietin samaa, että tässä oli turhankin monta juonenpätkää seurattavana lukuisine hahmoineen, joiden lopullinen merkitys jäi melko tarpeettomaksi.. Sitä Keatonin kohellusta kyllä seuraisin mielelläni enemmänkin. Pitkästä aikaa nauratti elokuvateatterissa useampaan otteeseen, mikä oli erittäin positiivinen homma. Katson todennäköisesti tämän vielä toisenkin kerran ja se on aika hyvin. Jos ensimmäinen Beelejuice oli 5/5 meinikiä, niin kyllä tämä Keatonin ja muutaman muun ansiosta on 4/5.
Tämä oli kyllä ihan puhdas 3/5 leffa. Pari hauskaa kohtaa ja ihan kivat visuaalit (ja musat). Ja olihan tässä ihan liikaa asioita, joskin omalla kohdallani vain kahden elokuvan edestä, sillä en kyllä kolmeen leffaan mitenkään löydä materiaaleja. Näyttelijöiden käyttämättömyys oli myös ärsyttävää ja moni tunnettu nimi menee ihan hukkaan ja etenkin Jenna Ortegan kohdalla tämä häiritsee. Omalla kohdallani hän ei saanut juuri minkäänlaisia kortteja omalla kohdallani, ja rooli oli vähän turhankin tuttu naiselle (ei sillä, että hän olisi ollut tän kaltaisissa leffoissa liikaa, mutta hänen hahmonsa oli liian tuttukin. Ja mielipiteeseen vaikuttaa se, että hän oli mulle näyttelijöistä kaikista tutuin (ja oma henkilökohtainen lemppari) Willem Dafoeta lukuun ottamatta, jonka vähäinen käyttö myös melkeinpä jo vitutti)
Olen siis kokonaisuutena vähän pettynyt. Odotin enemmän Burtonilta, joka on mun top 3 lempi ohjaajista. Mutta ehkä hänen otteensa vaan alkaa olla liian löysä. Kun katsomme siis hänen 2000 luvun filmografiaansa…
Sunnuntaina Kattoo frendin kans. Ykkönen on kyllä 5/5 leffa.
Miltäs meno maistui?
@@Japenleffavlogi kyllä mä viihdyin ton leffan parissa. Olihan toi parempi tekele kuin crow remake :D
Kävin kattoo heti perjantaina. Oli tosi hyvä mut alku laahasi vähän liikaa mutta kun se pääsi vauhtiin niin loppuleffa oli mahtava. Annan 7/10. Eka on 9/10.
tänään kävin kahtoon, vähän sekava, oli monenlaista hauskaa ideaa, joita ei oikein viety loppuun.
Siinähän se kiteytettynä on.
Olihan tämä aika pettymys. Leffasta näki selvästi, että käsikirjoitus on Wednesday sarjan tekijöiltä. Samanlaista pakotettua goottiteiniromanssia, jossa teinityttö tuntuu menettävän aivonsa nätin pojan takia. Juonen kaikki vastoinkäymiset vain yllättäen ratkesi. Monica Belluccin hahmo oli täysin turha, mutta saipahan Burton taas nykyisen rouvansa elokuvaansa. Willem Dafoen hahmossa oli enemmän yritystä, mutta eipä silläkään lopulta tehty mitään.
Belluccin hahmo oli kyllä elokuvan suurin huti. Monta samanlaista kohtausta jossa pohjustetaan tämän uhkaa, ja sitten lopulta vai pyyhkäistään pois päiväjärjestyksestä. Tämä(kin) tarinalinja olisi ansainnut ihan oman elokuvansa.