Aselepokysymyksestä Suomen kanssa - neuvostoliittolainen propagandadokumenttielokuva vuodelta 1944
ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 8 ก.ค. 2024
- Aselepokysymyksestä Suomen kanssa ( К вопросу о перемирии с Финляндией ) on neuvostoliittolainen propagandadokumenttielokuva. Se kuvaa tilannetta Karjalan kannaksen suurhyökkäystä edeltävästä vaiheesta aina aselepoon sekä sen ehtoihin saakka.
Juli Raizmanin dokumentti palkittiin Stalinin palkinnolla ja on propaganda-aspektista huolimatta mielenkiintoinen katsaus naapurin näkökulmasta Kannaksen suurhyökkäykseen sekä jatkosodan päättäneeseen aselepoon.
Tekijänoikeusvapaa filmi (Фильм перешел в разряд «Общественное достояние») ladattu Venäjhän valtion filmi- ja valokuvadokumenttiarkistosta ( rgakfd.ru/ ) .
Elokuva tunnetaan myös nimellä Läpimurto kannaksella. Tekstitys suomeksi, alkuperäinen venäläinen käännös.
”Fasismin etuvartioasema”. On paksua tekstiä kuin mummon kaurapuuro. 😄
Pietarista, anteeksi Leningradista katsoen se varmasti sille näytti..
Pitää muistaa että me oltiin natsien puolella 😅
@@thepappa5 Pitää muistaa että meidät olisi miehitetty jo aiemmin jos emme olisi ottaneet apua ainoasta paikasta mistä sitä oli saatavissa eli Saksasta.
@@harri512 sekin on totta
Jälkiviisaana olis tuo ensimmäinen isku voitu jättää tyhjiin asemiin ja yöllä siirretty toiseen asemaan. Vale tykkejä ja ukkoja jätetty asemiin. NL olisi iskenyt tyhjiin asemiin ja Suomalaiset saanut aikaa.
Mutta.. th-cam.com/video/NPcJDwPE74g/w-d-xo.htmlsi=Tr1PpBhgm-9wU4cf
EHDOTTOMASTI JUURI NÄIN !!!
On Venäjän kieli niin hirveen kuulosta,hyi vi##u
Ensinnäkin minulle ennennäkemätön video - Kiitos
Kaikissa, ihan kaikissa some kommenteissanikin korostan
kovasti - "NE RESURSSIT" - Hienot moraalit, ihmisoikeudet
jne. sellaiset eivät merkitse sodassa mitään, vaan ne
RESURSSIT. Jos kenellä tahansa pahiksella on isot
resurssit hallinnassaan, niin huonosti tahtoo käydä
heikoille. Älkää masentuko aurinko paistaa ja lämittää.
@@raimohaajanen2782 Olkaapa hyvä!
Usa toimitti valtavat määrät apua Neuvostoliitolle. Arvostetun englantilaisen tietosanakirjan Encyclopedia Britannican mukaan Yhdysvallat toimitti Neuvostoliitolle lokakuun 1941 ja elokuun 1945 välisenä aikana muun muassa seuraavia sotatarvikkeita:
375 833 kuorma-autoa ja 51 503 jeeppiä.
35 170 moottoripyörää.
8 075 traktoria ja 7 053 panssarivaunua.
14 795 lentokonetta.
1 900 höyryveturia, 9 920 tavaravaunua ja 120 tankinkuljetusvaunua.
4 478 000 tonnia elintarvikkeita.
2 670 000 tonnia öljytuotteita, josta noin 7 miljoonaa tynnyriä bensiiniä.
2 300 000 tonnia terästä ja 230 000 tonnia alumiinia.
622 100 tonnia ratakiskoja.
185 000 kenttäpuhelinta.
1 100 000 kilometriä kaapelia.
14 miljoonaa paria saappaita.
Lähde: Encyclopedia Britannica 22/1966.
Vaiettu aihe
Neuvostoliiton voiton natsi-Saksasta teki mahdolliseksi Yhdysvaltojen materiaalinen apu. Tämä on asia, josta vaiettiin kylmän sodan aikana Neuvostoliitossa ja vaietaan Venäjällä edelleen.
Kylmän sodan vuonna 1985 suuren isänmaallisen sodan sankari, marsalkka Georgi Zhukov, totesi kuitenkin kirjailija Konstantin Simonoville:
”Nyt sanotaan, etteivät liittoutuneet koskaan auttaneet meitä. Kuitenkaan ei voida kieltää, etteivätkö amerikkalaiset antaneet meille niin paljon materiaalia, että ilman sitä emme olisi voineet muodostaa reservejämme ja jatkaa sotaa. Ilman amerikkalaisia ’studebekkereitä’ emme olisi saaneet liikutettua tykistöämme minnekään.”
Materiaaliavun taustalla oli niin kutsuttu Lend and lease -ohjelma, jonka Yhdysvaltain kongressi hyväksyi maaliskuussa 1941. Se takasi Yhdysvaltojen liittolaiselle Neuvostoliitolle laajan sotatarvikeavun taistelussa natsi-Saksaa vastaan.
”Lend and lease -sopimus antoi presidentti Rooseveltille valtuuden myydä, siirtää, vaihtaa, vuokrata, lainata tai muulla tavoin toimittaa puolustusmateriaalia maille, joiden puolustamista presidentti piti Yhdysvaltain puolustuksen kannalta elintärkeänä”, kertoo Lend and lease -sopimukseen perehtynyt autotekniikan emeritus professori Antti Saarialho.
”Zhukovin mainitsemat studebekkerit olivat Studebaker-merkkisiä kuorma-autoja. Ne olivat ihanteellisia tykinvetäjiä maastossa kuin maastossa”, Saarialho selventää.
”Suurimmaksi osaksi ne olivat kolmiakselisia kaikilla pyörillä vetäviä, ja varustettu etuvinssillä. Ohjaajankopin sivuilla olevat varapyörät voitiin kiinnittää etuakseliin etupyörien levikkeeksi.”
Saarialhon mukaan kunnollinen tutkimus Lend and lease -ohjelmasta Neuvostoliiton näkökulmasta uupuu toistaiseksi.
”Olisi varmaan aiheellista, että avusta tehtäisiin vihdoin sen saajan näkökulmasta ennakkoluuloton ja puoleen tai toiseen vähättelemätön ja luotettava tutkimus. Avun lähettäjän puoleltahan on kaikki tiedot olemassa palttoonnappia myöten.”
Lue lisää
Pitkä reitti perille
Adolf Hitler oli tietämätön amerikkalaisen sotateollisuuden tehokkuudesta. Voikin sanoa, että natsi-Saksa hävisi pelin jo siinä vaiheessa, kun valtakunnankansleri julisti joulukuun 11. päivänä 1941 sodan Yhdysvalloille.
”Jenkkien lähtökohtana oli, että joka minuutti tulee hihnalta hävittäjä, ja joka tunnin päästä nelimoottorinen pommikone”, Saarialho toteaa.
”Ford, General Motors ja Chrysler sopivat puolestaan, etteivät tee muuta kuin sotatarvikkeita, ja ammattiliitot ilmoittivat, että työmiehet eivät mene lakkoon, ennen kuin homma on hoidettu.”
Sotatarvikkeita kuljetettiin Neuvostoliittoon aluksi saattueina kauppa-aluksilla Norjan ja jopa Islannin pohjoispuolitse Murmanskin ja Arkangelin satamiin. Sieltä ne kuljetettiin rautateitse eteenpäin.
Saksalaiset sukellusveneet alkoivat kuitenkin yhä enemmän tehdä tuhojaan. Televisiossa äskettäin nähty dokumentti kertoi Yhdysvalloista lähteneen ja koodinumerokseen PQ17 saaneen saattueen kohtalon.
Matkaan lähteneistä 36 aluksesta upotettiin lasteineen 23. Meren pohjaan meni niiden mukana yli 3 000 puna-armeijalle tarkoitettua ajoneuvoa, yli 400 panssaria, noin 200 pommikonetta ja muita sotatarvikkeita 100 000 tonnia.
Kun arktisten saattueiden mittatappiot alkoivat käydä liian suuriksi, oli pakko etsiä uusia reittejä. Tärkeäksi purkusatamaksi muodostui Persianlahden pohjukassa irakilainen Basran satamakaupunki. Siellä koottiin kolmessa eri tehtaassa Yhdysvalloista osina tuotuja kuorma-autoja.
Toisaalla Yhdysvallat rakensi vuosina 1942-43 seitsemän lentokenttää Alaskaan, joista Lend and lease -lentokoneita siirrettiin eteenpäin.
Valikoidut venäläiset pilotit lensivät koneet sieltä Neuvostoliittoon. Ennen lähtöä koneiden valkoisen tähden päälle maalattiin punainen tähti.
Nopeaa ja turvallista Alaskan-Siperian ALSIB-reittiä myöten puna-armeijan ilmavoimille siirtyi lähes 8 000 amerikkalaiskonetta.
”Venäläiset rakensivat pitkän siirtoreitin varrelle 16 välilaskukenttää, joihin materiaali tuotiin pääasiassa laivoilla Siperian suuria jokia myöten. ALSIB -reitillä lennettiin myös Helsinkiä helmikuussa 1944 pommittaneita B-25 Mitchell -koneita.”
”Onneksi Yhdysvallat ei suostunut toimittamaan Neuvostoliitolle nelimoottorisia pommikoneita, kuten lentäviä linnoituksia. Ne olisivat tehneet pahaa jälkeä, kun Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat pommitti Helsinkiä helmikuussa 1944”, Saarialho napauttaa.
Valtava määrä Lend and lease -apua toimitettiin myös meritse Yhdysvaltojen länsirannikolta Vladivostokiin. Sieltä puolet koko Yhdysvaltain avun tonnimäärästä siirtyi junakuljetuksin eteenpäin.
Kiskot ja veturit
Rautatiet olivat Neuvostoliiton sodanaikaisen logistiikan selkäranka. Euroopan sotanäyttämölle koottiin kymmeniä divisioonia kaukana Siperiassa. Kun etäisyydet olivat pitkät, joukkojen massasiirrot tapahtuivat rautateitse.
Niiden kapasiteetin mahdollistivat omalta osaltaan nimenomaan Yhdysvaltojen toimittamat lähes 2 000 veturia ja yli 10 000 rautatievaunua.
Tarvitsemistaan rautatiekiskoista Neuvostoliitto sai Yhdysvaltojen apuna noin 90 prosenttia eli runsaat 620 000 tonnia.
”Erään venäläisen lähteen mukaan Suuren isänmaallisen sodan aikana juuri Lend and lease -toimitukset estivät Neuvostoliiton rautatiekuljetusten halvaantumisen”, Saarialho sanoo.
Kaikkiaan sotatarvikkeita tuotiin Yhdysvalloista Neuvostoliittoon järisyttävän paljon. Terästä toimitettiin 2,3 miljoonaa tonnia, mikä riitti ar- violta ainakin 40 000 tankin valmistamiseen. Lisäksi kuorma-autoja tuotiin 375 833, lentokoneita 14 795, ruokatarvikkeita 4 478 000 tonnia ja erilaisia öljytuotteita 2 670 000 tonnia. Neuvostoliiton saama 230 000 tonnin alumiiniapu puolestaan tyydytti sen lentokoneteollisuuden kahden vuoden tarpeen.
Yhdysvaltojen apu oli suurimmillaan vuoden 1943 helmikuusta alkaen, jolloin puna-armeija oli tuhonnut natsi-Saksan 6. armeijan Stalingradin taistelussa. Lend and lease -toimitukset nopeuttivat puna-armeijan jatkoponnisteluja sen työntäessä saksalaisia pois Neuvostoliiton maaperältä.
Operaatio Berliini
Toinen maailmansota päättyi Euroopan osalta operaatio Berliiniin. Etelästä kohti kaupunkia panssariarmeijoineen murtautuneen marsalkka Ivan Konevin käytössä oli 18 000 kuorma-autoa - niistä 13 000 amerikkalaisia.
Marsalkka Georgi Zhukov avasi puolestaan oman armeijansa kanssa operaatio Berliinin lähes 9 000 tykillä, raskailla kranaatinheittimillä ja Stalinin urkuina tunnetuilla Katjusha-raketinheittimillä, jotka oli pääosin asennettu amerikkalaisiin GMC- ja Studebaker-kuorma-autoihin.
Huhtikuun 16. päivä alkanut ja toukokuun 2. päivä 1945 päättynyt operaatio Berliini aiheutti hieman runsaan kahden viikon aikana puna-armeijalle massiiviset yli 350 000 miehen tappiot.
Neuvostoliitto olisi ilmeisesti kyennyt ilman Lend and lease -apuakin työntämään saksalaiset joukot pois omalta maaperältään, mutta ei olisi ehtinyt Berliiniin ennen amerikkalaisia. Se olisi muuttanut koko sodanjälkeisen Euroopan poliittisen kartan täysin toisenlaiseksi.
@@harri512 apu oli 1941-1942 aivan ratkaisevan tärkeää. Sitten todella tärkeää.
Ihanko huumorimielessä V-P panet jakoon tätä propagandaa? olisit nyt jotain kommentoinut
Saatesanat…
Aselepokysymyksestä Suomen kanssa ( К вопросу о перемирии с Финляндией ) on neuvostoliittolainen propagandadokumenttielokuva. Se kuvaa tilannetta Karjalan kannaksen suurhyökkäystä edeltävästä vaiheesta aina aselepoon sekä sen ehtoihin saakka.
Juli Raizmanin dokumentti palkittiin Stalinin palkinnolla ja on propaganda-aspektista huolimatta mielenkiintoinen katsaus naapurin näkökulmasta Kannaksen suurhyökkäykseen sekä jatkosodan päättäneeseen aselepoon.
Tekijänoikeusvapaa filmi (Фильм перешел в разряд «Общественное достояние») ladattu Venäjhän valtion filmi- ja valokuvadokumenttiarkistosta ( rgakfd.ru/ ) .
Elokuva tunnetaan myös nimellä Läpimurto kannaksella. Tekstitys suomeksi, alkuperäinen venäläinen käännös.
On siinä sen verran perää että Karjalankannaksella oli ilmeisesti taistelualueen kokoon nähden suurin mies- ja asetiheys ja sitä myöden rajuimmat taistelut koko toisen maailmansodan aikana.
@@harri512 Berliinin luona oli vielä kovempi paikallinen rytinä.
Veli-Pekka Leivo. Puolue. Vasemmistoliitto
@@VeijoKareinen miten liittyy mihinkään?
@@VeijoKareinen nyt kannattaa todella tarkkaan miettiä vastaus, ettet tee itsestäsi aivan pelleä.
Kunnon punafasismin riemua tämä!
Näyttää ettei ole propakndaa näinhän se meni!
haista sinä ryssä pitkä vittu. 🤑
@@user-lt1rp5rb9k Kyllä tuossa on *myös* propagandaa mukana, mutta itänaapurin mittarilla tuo on toki todellista totuus totta.
Se rajankäynti olikin sitten taas ihan oma farssina. 😅
Heh, ei kuole yksikään neuvostosotilas, ei tuhoudu yksikään tankki, suomalaisten asemat ovat kuin vahvempi kopio Maginot-linjasta, Tali-Ihantalaa ei ollutkaan ja sotakin alkoi ilman neuvostokoneiden pommituksia Suomeen.
Propagandaahan tämä on kotiväelle.
@@janikemppainen2679 nojoo… siitä voisi saada oman videonsakin..