Keväällä 1953 Tapio ja Anja täyttyivät Pyhällä Hengellä. Jo vuonna 1954 Tapio alkoi tuomarin ja maallikkoevankelistan töidensä lisäksi kirjoittaa hengellisiä kirjoja. 1950-luvun loppupuolella Tapio ja Anja liittyivät Kuopion Eelim-helluntaiseurakuntaan. Noina vuosina Tapio muuttui kiivaasti opilliseksi ja jopa lahkohenkiseksi kristityksi. Niissä tunnoissa hän kirjoitti vuonna 1958 kirjan Miksi en ole luterilainen? Keväällä 1960 hän sai olla hyvästelemässä tärkeintä hengellistä isäänsä, Vapaakirkon pastori Hugo Kauria, joka opetti hänelle esimerkiksi kristittyjen keskinäisen rakkauden merkityksestä. Eri vaiheiden kautta Tapio teki parannuksen opillisesta kiihkoilustaan ja lahkohengestään. Sitten hän kirjoitti sangen rakkaudellisen ja sovinnollisen kirjan Että he kaikki olisivat yhtä vuonna 1963. Samana vuonna Tapio ja Anja palasivat Vapaakirkkoon. Tästä suunnanmuutoksesta lähtien aina kuolemaansa (vuoteen 1981) asti Tapio Nousiainen piti erityisen tärkeänä uskovien yhteyttä yli kirkkokuntarajojen. Se on varmasti täydellistä vasta taivaassa, koska kaikki kristityt ovat monin tavoin vajavaisia maallisen elämänsä aikana. On kuitenkin kristittyjä, jotka pystyvät rakastamaan ja kunnioittamaan toisiaan varauksetta huolimatta opillisista, käytännöllisistä ja henkilökohtaisista eroistaan. Se on Jumalan ihmeellistä työtä, joka saa meidät näkemään kappaleen taivasta maan päällä. Tätä ihannetta kohti Tapio Nousiainen pyrki, ja siihen hän kannusti uskonveljiään ja -sisariaankin. Nousiainen oli 1960-luvulta lähtien aina 1980-luvun alkuun asti eräs säännollisimmistä ja suosituimmista sananjulistajista ja sielunhoitajista yhteiskristillisissä Ashram -kokouksissa, joita pidettiin viikonloppuisin eri puolilla Suomea. Muiden töidensä ja toimiensa lisäksi hän ehti kouluttautua lakitieteen (oikeustieteen) tohtoriksi vuonna 1961 sekä teologian kandidaatiksi vuonna 1970. Vuosina 1970-1980 Nousiainen piti raamattutunteja yhteiskristillisillä miestenpaivillä esimerkiksi lopun ajoista, Pyhän Hengen armolahjoista ja rukouksesta Etelä-Karjalan Parikkalassa, eli Oronmyllyllä (eräs Kansan Raamattuseuran leiri- ja kurssikeskuksista). Tuon vuosikymmenen aikana miehiä osallistui noihin tilaisuuksiin noin 500-700 vuosittain. Nousiainen toimi myös Vapaakirkon hallituksessa vuosina 1971-1978, ja oli hallituksen puheenjohtajana vuosina 1975-1977. Hän joutui vuodesta 1976 lähtien tiettyihin ristiriitoihin Kuopion vapaaseurakunnassa, mikä johti hänen eroonsa Vapaakirkosta ja muodolliseen siirtymiseensä takaisin evankelis-luterilaiseen kirkkoon 1970-luvun lopulla. Käytannössä hän kuitenkin mieluiten kävi Kuopion Eelim-helluntaiseurakunnan kokouksissa, koska Anja palasi sen jäseneksi (vaikka olikin jälleen nimellisesti ev.lut. kirkon jäsen kuolemaansa (1993) asti), ja koska siihen seurakuntaan kuului useita Nousiaisen läheisiä ystäviä, kuten pastori Niilo Heimonen.
Järkee laittaa tollane kommentti kun et edes tiedä mitä jumala on. Se on kaikkea meille uskoville. Se on meidän joka päiväisessä tekemisissä. Herra on pyhä ja hän on olemassa. Jos sua ei kiinnosta miks sä sit tuut kommentoimaan jotain tollasta. Mee kattoo jotai toisia videoita.Jumala auttaa unelmien eteen, jos et sitä tiennyt
Anteeks vaa mut mitä sanot sille että mun iskä on nähny Jeesuksen face to face ja siitä lähtien sen elämä on muuttunut ja mun iskä on uskovainen kiitos Jeesukselle 💗
Mikä on uturn tänä päivänä? Siunausta Jeesuksen nimessä teidän jengille. Ihana todistus. Vanhurskas pelastuu uskosta. Amen
Keväällä 1953 Tapio ja Anja täyttyivät
Pyhällä Hengellä. Jo vuonna 1954 Tapio
alkoi tuomarin ja maallikkoevankelistan töidensä lisäksi kirjoittaa hengellisiä
kirjoja.
1950-luvun loppupuolella Tapio ja
Anja liittyivät Kuopion Eelim-helluntaiseurakuntaan. Noina vuosina Tapio muuttui kiivaasti
opilliseksi ja jopa lahkohenkiseksi kristityksi. Niissä tunnoissa hän kirjoitti vuonna 1958
kirjan Miksi en ole luterilainen?
Keväällä 1960 hän sai olla hyvästelemässä
tärkeintä hengellistä isäänsä, Vapaakirkon pastori Hugo Kauria, joka opetti hänelle
esimerkiksi kristittyjen keskinäisen rakkauden merkityksestä.
Eri vaiheiden kautta Tapio teki
parannuksen opillisesta kiihkoilustaan ja lahkohengestään. Sitten hän kirjoitti sangen rakkaudellisen ja
sovinnollisen kirjan Että he kaikki
olisivat yhtä vuonna 1963. Samana
vuonna Tapio ja Anja palasivat Vapaakirkkoon.
Tästä suunnanmuutoksesta lähtien aina kuolemaansa
(vuoteen 1981) asti Tapio Nousiainen piti erityisen tärkeänä uskovien yhteyttä
yli kirkkokuntarajojen. Se on varmasti täydellistä vasta taivaassa, koska
kaikki kristityt ovat monin tavoin vajavaisia maallisen elämänsä aikana.
On kuitenkin kristittyjä, jotka pystyvät rakastamaan ja
kunnioittamaan toisiaan varauksetta huolimatta opillisista, käytännöllisistä ja
henkilökohtaisista eroistaan. Se on Jumalan ihmeellistä työtä, joka saa meidät
näkemään kappaleen taivasta maan päällä. Tätä ihannetta kohti Tapio Nousiainen
pyrki, ja siihen hän kannusti uskonveljiään ja -sisariaankin.
Nousiainen oli 1960-luvulta lähtien aina 1980-luvun
alkuun asti eräs säännollisimmistä ja suosituimmista sananjulistajista ja
sielunhoitajista yhteiskristillisissä Ashram -kokouksissa, joita pidettiin viikonloppuisin
eri puolilla Suomea. Muiden töidensä ja
toimiensa lisäksi hän ehti kouluttautua lakitieteen (oikeustieteen) tohtoriksi
vuonna 1961 sekä teologian kandidaatiksi vuonna 1970.
Vuosina 1970-1980 Nousiainen piti raamattutunteja
yhteiskristillisillä miestenpaivillä esimerkiksi lopun ajoista, Pyhän Hengen
armolahjoista ja rukouksesta Etelä-Karjalan Parikkalassa, eli Oronmyllyllä (eräs
Kansan Raamattuseuran leiri- ja kurssikeskuksista). Tuon vuosikymmenen aikana miehiä osallistui
noihin tilaisuuksiin noin 500-700 vuosittain.
Nousiainen toimi myös Vapaakirkon hallituksessa vuosina
1971-1978, ja oli hallituksen puheenjohtajana vuosina 1975-1977. Hän joutui vuodesta 1976 lähtien tiettyihin
ristiriitoihin Kuopion vapaaseurakunnassa, mikä johti hänen eroonsa Vapaakirkosta
ja muodolliseen siirtymiseensä takaisin evankelis-luterilaiseen kirkkoon
1970-luvun lopulla. Käytannössä hän
kuitenkin mieluiten kävi Kuopion Eelim-helluntaiseurakunnan kokouksissa, koska
Anja palasi sen jäseneksi (vaikka olikin jälleen nimellisesti ev.lut. kirkon jäsen
kuolemaansa (1993) asti), ja koska siihen seurakuntaan kuului useita Nousiaisen
läheisiä ystäviä, kuten pastori Niilo Heimonen.
Lukekaa kirja; Pelkään mutta en pakene.
Kiitos paljon.
🙏❤
Amen! :)
Olet kasvanut hengellisesti, et ole enää "vauvakristitty", .....good, we go to sky.
Puhuiko Sara videolla uskosta unelmiinsa vai Jumalaan? Jäi vähän auki minulle.
Minä en puhuisi näin
En halua olla tylsä, mutta Jumala ei ole sun unelmien takana. Ei sitten millään..
Järkee laittaa tollane kommentti kun et edes tiedä mitä jumala on. Se on kaikkea meille uskoville. Se on meidän joka päiväisessä tekemisissä. Herra on pyhä ja hän on olemassa. Jos sua ei kiinnosta miks sä sit tuut kommentoimaan jotain tollasta. Mee kattoo jotai toisia videoita.Jumala auttaa unelmien eteen, jos et sitä tiennyt
Anteeks vaa mut mitä sanot sille että mun iskä on nähny Jeesuksen face to face ja siitä lähtien sen elämä on muuttunut ja mun iskä on uskovainen kiitos Jeesukselle 💗