Itsensä kohtaaminen ja vastuun ottaminen: emotiot ja tunteet

Osaatko kohdata tunteesi?
Omien tunteiden kohtaaminen ei ole yhteiskunnassamme mikään itsestäänselvyys, niiden vältteleminen ja pakeneminen ikävä kylläkin. Syy, miksi korostan yhteiskuntaa tässä on se, että tunteiden kohtaamista ei yleensä opeteta lapsille ja nuorille, ei kotona eikä koulussa. Ja syy siihen on taas se, ettei aikuisilla ole siihen ensisijaista kiinnostusta eikä näin ollen osaamista.
Viime vuosina Suomen hyvinvointipuolella tunteista on kehotettu puhumaan ja niitä ilmaisemaan koska niitä on ennen sotia ja erityisesti niiden jälkeen traumaperäisenä ilmiönä padottu ja painettu alas, mutta hetkinen. Etelän maissa tunteita on "kohdattu" tuolla tavalla jo vuosisatoja: ilmaistiin ja reagoitiin niihin.
Myös synnyinmaassani Venäjällä ja muuallakin slaavilaisissa kulttuureissa tunteita osattiin ilmaista kautta aikojen erittäinkin näyttävästi niitä säästelemättä.
Silti kaikkien rapakoiden toisella puolella ihmisillä on nykypäivänä ihan samat ongelmat itsensä kanssa. Tunteita ei siis kohdata tunteesta, vaan läsnäolosta siihen minkäänlaista kantaa ottamatta.
Venäläisen kulttuurikasvatuksen saaneena itsekin välillä sorrun reagoimaan omiin tunteisiini. Jokainen tekee virheitä ja niiden korjaaminen on vain ja ainoastaan jokaisen omalla vastuulla. Itsensä henkinen kehittäminen on itsensä eheyttämistä.
Tunteen aito kohtaaminen on yksi elämän tärkeimmistä taidoista joista ei puhuta tarpeeksi, missään. Se on kyky, jonka kanssa ei synnytä, vaan jota täytyy oppia osatakseen. Jokainen voi kehittää sitä itsessään juuri sen verran miten kauan tällä pallolla tallustelee, sillä tunteiden kokeminen ei lopu kesken. Ellei elämä kehossa kerrasta katkeaa. Silloin, viimeistään ihminen vapautuu KAIKISTA fiiliksistään ja ajatuksistaan eikä jäljelle jää mitään työstettäväksi.
Vaikka oma emotio tuntuisi kuinka isolta tapahtumalta, se on omassa havainnossaan erittäin suppea, pieni ja ahdas ja siksi myös erillistävä ja rajoittava. Minkä tahansa tunteen esim. pelon, ärsytyksen, surun, syyllisyyden ja häpeän kokemisen hetkellä, yhteys rakkauteen ja vapauteen katkeaa ja henkilökohtaisen tunnetilan tuoma erillisyyden tunne vahvistuu. Mitä useammin näin tapahtuu, sitä enemmän ihmisen perusolotila alkaa muuttumaan tyytymättömäksi, onnettomaksi, turvattomaksi ja riittämättömäksi. Tunteen aktivoimat stressihormonit (!tunne on aina stressiä keholle) muokkaavat solujen toimintaa epäjohdonmukaiseksi. Pienen hetken koettuna ihmisen puolustusjärjestelmä pystyy palauttamaan kehon toiminnat "normaaliasetuksiin" kun taas jatkuvassa stressitilassa olevan järjestelmä alkaa pikkuhiljaa tekemään sulkuja eli lakkaamaan toimimasta ja elimistöön syntyy häiriötila, joka riittävien toistojen seurauksena ja ajan kanssa ilmenee sairautena tai vaivana.
Painotan, että tunteen kokeminen ei ole väärin. Sen tukahduttamisella, siihen reagoimisella, sen välttelemisellä sekä sen ylläpitämisellä voi lopulta olla kohtalokas hinta.
Videossa avaan mikä estää oman tunteen kohtaamisen ja mitä sen kohtaaminen vaatii sekä miksi sitä kannattaa kohdata.
Tämä videomateriaali on kuvattu ohjaamallani Meditaatiokurssilla keväällä 2024.