Moi. Sori tää ei tullut klo 7.00. Mietin jo, etten julkaisekaan. Täs tää kuitenkin on. Mun mielestä teidänkin on tärkee tietää, mistä johtuu, jos mulla ei välillä tuu videoita pidempään aikaan, enkä mä haluu sitten selitellä sitä. Se johtuu siitä, että mä oon masentunut. Oon syönyt masennuslääkkeitä viime syksystä ja käynyt terapiassa vuoden alusta. Jos epäilet, että sulla on masennus tai jollain sun läheisellä on, tsekkaa descriptionin linkit. Peace 💙
Been there. Mainitsemasi lomake oli mulla ensimmäinen askel valoisaan suuntaan, kun tajusin että kaikille epämääräisille oireille löytyykin yksi ja sama syy. Samaa mieltä että rohkeasti vain ammattilaisen pakeille jos noita oireita tulee. Muutos ei tapahdu nopeasti, kumpaankaan suuntaan.
Velogi - Pyöräilevä videoblogi Just näin. Vaikeinta on oman tilanteen hyväksyminen, mut kun pääsee avun piiriin on tie vain ylöspäin sieltä pimeydestä 💙
Musta sä teit just oikein, kun julkasit tän videon 🌻 Ihmisten on helpompaa ymmärtää sun tilannetta, kun tietää, mikä on. Tosi isot empatiat sulle! Mulle tuli ainaki hyvä mieli avoimuudestasi, ja toivon, että sun paranemisprosessi etenee hyvin 💗
Rohkea video. Kiitos että uskalsit jakaa näinkin henkilökohtaisesta aiheesta! Annat konkreettiset kasvot masennukselle ja puhut myös heidän puolesta lisää tietoisuutta julkisuuteen, jotka eivät itse jaksa. ❤️
Tää on paras kuvaus masennuksesta jonka oon koskaan kuullu. Koskaan en oo löytäny toista ihmistä, jolla olis myös hyvin korkea vaativuustaso itellensä ja tuntuu, ettei mikään mitä tekee oo tarpeeksi. Nyt se löyty. Kiitos tuhannesti tästä videosta ja paljon tsemppiä sulle sinne!
Kiitos. Jokanen tällanen video ihan varmasti pelastaa henkiä. Oisin niin kaivannu näitä (ja teitä kaikkia!) nuorempana. Puolen elämän mittasen masennuksen taittaneena voin sanoa, että it gets better. On ollu pitkiä jaksoja, että aamusta iltaan ajattelin melkein pelkästään kuolemaa. Tuntu kuin oisin koko ajan tuijottanu mustaa seinää, en nähny mitään ulospääsyä. Vuos sitten en jaksanu ees pitää lusikkaa kädessä koko ruokailun ajan. Nyt kuitenkin on jo pitkään ollu enemmän niitä päiviä, kun jo aamulla fiilistelen esim. sitä että pääsen opiskelemaan ja salille. Ystävien näkeminen tuntuu ihan eriltä kun oikeesti pystyy olemaan läsnä eikä ahdista. Ja voi keskittyä itse keskusteluun eikä omiin negatiivisiin aivolooppeihin! Masennuslääkkeet ja terapia on ponteva kombo. Pitkän matalaliidon jälkeen ainakin itelle on tullu niistä kuuluisista pienistä asioista ihan hullun riemullisia. Että tekee mieli huutaa "näättekö kaikki, ostan tässä perunoita ja parsakaalia!!" kun ekaa kertaa ehkä ikinä oikeesti tietää että jaksaa kuoria ja pilkkoa ne ja on vieläpä ruokahaluakin. Ei sitä voi koskaan tietää, tuleeko elämän varrella uusia masennusjaksoja, mutta nyt haluun iloita tästä. Tän pienen romaanin ohella ajattelin sanoa, että oot kiva. On tärkeetä, että sun kaltasia tyyppejä on olemassa - ja että just sä oot. Täältä susirajalta lähtee paljon lämpimiä ajatuksia sinne suuntaan! One step at a time. ❤
Kiitos ihanasta kommentista 💙 Toi pienistä asioista riemuitseminen oli just niin hyvin kuvattu! Tolta se tuntuu. Muistan miltä tuntui jaksaa ekaa kertaa juosta pitkän tauon jälkeen. Se oli maagista! Mut joo, askel kerrallaan 💙
Ihana video. Toivottavasti mun aamuinen kysely, ei tuntunut pahalta. Sä puhut tärkeästä aiheesta. Mä sain burnoutin ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen mun tokana opiskeluvuonna 2009. Mä luulen, että ne tuli käsi kädessä ja ehkä mun onneksi rytinällä. Tajusin silloin aika nopeasti, muutamassa kuukaudessa - puolessa vuodessa, että nyt tää ei oo normaalia. Ensimmäisen avun sain opintopsykologilta ja sitten YTHS:ltä. Olin silloin meidän kiltalehden (ainejärjestön) päätöimittaja ja kirjoitin vuoden vikan pääkirjoituksen samasta aiheesta. Mä kuulin myöhemmin, että se mun kirjoitus oli saanut kolme ihmistä hakemaan apua. Monen kanssa juttelin myös häpeästä ja niistä naamioista mitä me kannettiin, joskus ihan turhaan. Mä oon siitä kirjoituksesta edelleen onnellinen, ehkä jopa ylpeä. Kerron tän siksi, että jos mun pikku teksti vaikutti ainakin kolmen ihmisen elämään, tää video auttaa vielä useampia. Ja sä voit olla siitä ylpeä. Tykkäsin etenkin sun kuvauksesta siitä, miltä masennus voi tuntua. Kuinka maailma muuttuu tasaiseksi ja harmaaksi. Mä luulin alkuun, että olin vaan väsynyt ja vähän stressaantunut, mutta nyt kun oon parantunut, tiedän, että "tavallinen" stressi ja väsymys ei aiheuta sitä.
Kiitos ilonanne. Ei haitannut se sun kommentti; lähinnä aamulla vielä pohdin, julkaisenko vaiko en. Oli tällä videolla ilmeisesti viestien ja kommenttien määrästä päätellen aika monelle merkitystä. Sekasin-chatista ottivat yhteyttä että eilen oli tullut piikki heille tän videon takia. Se on parasta palautetta mitä voin saada, kun tietää, että oon edes pienesti auttanut jotakuta toista 💙
Vaatii tosi paljon rohkeutta kertoa tästä ääneen ja viel TH-camssa. Voin niin samaistua sun tilanteeseen. Onneks sulla on rakkaita ihmisiä sun lähellä, et oo täysin yksin. Niin paljon tsemppiä ❤
Tää video kyl kosketti mua, kiitos kun teit tän. Oon 23v ja oon tuntenut samanlaista yksinäisyyden tunnetta vaikka itsellä on myös poikaystävä ja kaveriporukka ympärillä. Se on todella vaikea selittää. Fiilaan tätä sun videota niin paljon.
Hei kiitti hyvästä videosta! Videosta on nyt kolme vuotta ja toivottavasti jäbällä menee hyvi! Ite kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta joka päivä. Tälläset videot tuo voimaa. Jäbällä on hieno kyky puhua avoimesti👍🏾
Kiitos tosi paljon tästä videosta, itellä ollut kans jo useemman vuoden saman "tyylisiä" tuntemuksia. Oon vaan sit jääräpäisenä ja tosi itsekriittisenä itteeni kohtaan ajatellu et kai tää on iha normaalia jokaisen ihmisen kohdalla, mut ei se ole. Rohkea video siulta ja ei varmasti helppo asia puhua, kaikki rispektit täältä!
Kiitos tästä videosta! Osaan hyvin samaistua sun fiiliksiin vaikka itsellä just nyt onkin hyvä kausi menossa. Masennus voi ilmentyä niin eri lailla eri ihmisillä ja kuten sanottu niin ei sitä usein näe ulospäin ollenkaan. Masentunut ihminen voi myös nauraa. Mä myös nuorena luulin masennuksen tunteen olevan täysin normaali olotila enkä osannut hakea apua. Kiitollisuus(päiväkirja) on auttanut mua arvostamaan omaa elämää vaikka se ei ole mennyt lähellekään niin kuin olisin toivonut. Keskity pieniin ilon aiheisiin ja mikä tärkeintä, anna itsellesi lupa olla masentunut. Oot tärkeä!
Rohkee veto❤️ hienoo, et uskalsit jakaa tän asin näi ison yleisön nähtäväks. Itellä on masennus ja pystyn samaistuu tosi paljon noihin fiiliksiin. Pahin aika tähän mennessä oli viime talvi, kun en vaa joinaki aamuina päässy sängystä ylös ja kouluun. Itellä on ollu masennus jo lähemmäs 3 vuotta, mut viime syksyn takii olin ihan pohjalla viime talven. Tsemppiä sulle💕
Kuin mun elämästäni. Pitkään vaan putkenut uraa ja miettinyt kun mikään ei tunnu miltään, ei itketä, ahdistaa ja olo kun eläis jonkun muovikipon sisällä. Kiitos kun teit tätä oloa olemassa olevaksi. Ei oo pelkästään mun olo, vaan on sairaus. Ja täällä samojen diagnoosien kanssa taistellaan, silti työelämässä tsemppaan ja valmennan muita.
Voi Mikko minkä teit!! tää video sai mut vaan niin mietteliääks. Osasin oikeesti samaistua tähän videoon ja oonkin just tässä elämäntilanteessa miettinyt et ”mitä jos tää mun alakuloisuus ja stressi onkin jotain suurempaa, voinko mä olla masentunut? ei en mä voi, kaikki muut on paljon enemmän masentunut, mä vaan kuvittelen”. Tää oli oikeesti silmiäavaavaa ja tää video merkkasi mulle paljon. Myös se, että sä pystyit puhumaan tästä ääneen ja julkaisit tän videon! Oot rohkea ja upea ihminen. Kiitos ❣️
Samassa tilanteessa itse. Meni pitkään myöntää itelleni ja hyväksyä et just mulla on masennus. Nyt yli vuoden terapiassa käyneenä tiedän että tämäkin oli tarpeen mun elämässä, pysäyttämään ja opettamaan, ja että alkaisin tutustua paremmin itseeni ja siihen kuka oon. Kiitos et teit tän videon, mun mielestä on niin tärkeää et masennuksesta puhutaan. Voimia!
Tsemppii ❤❤ ite oon kokoajan alakuloinen, on itsetuhosii ajatuksii, kokoajan yksinäinen olo mun parasta kaverii josta tää kaikki johtuu sillä tykkään siitä niin paljon ja on kokoaja paha olla l, itken aivan kokoaja enkä vuos sitte itkeny ikinä mistään ja koulu tietää tästä asiasta mut eile vaihettii luokas istumajärjestys enkä istu mun parhaan kaverin kanssa kuten ennen enkä todellaa käsitä et miten ope voi tehä mulle tällee sillä se tietää et se mun paras kaveri on mulle maailman tärkein 😭😭😭😭😭
Hyvä että puhut rehellisesti ja avoimesti tästä aiheesta! Olisi tärkeää, että näistä asioista puhuttaisiin enemmän, eikä mt-ongelmat olisi tabu! Mulla todettiin toistamiseen masennus ja ahdistuneisuushäiriö uudenvuoden aikaan, joten tiedän mitä käyt läpi. Onko sulle tullut paljon sellasia ”ota ittees niskasta kiinni ja ajattele positiivisesti” - juttuja? Et jotkut vähättelee sitä sun fiilistä. Ihana että oot saanut sopivaa apua, tsemppiä sulle! Kyllä me tästä vielä noustaan ❤️
Kiitos Jenna 💙 Yllättävän vähän on tullut mitään vähättelyä - jopa odotin, että sitä ois ollut enemmän. Mut joo, ehdottomasti on tärkeää puhua näistä mt-asioista ja saada hälvennettyä ja kaadettua niihin liittyviä tabuja 💪
Kiva että uskalsit kertoa masennuksesta ylensä ja omalla kohdallasi. Mulla on ollut pitkäaikainen keskivaikea/vaikea masennus joka nyt on enää lievä. Oon myös käynyt terapiassa yms. ala-asteelta asti ja nyt aikuisena uskalsin lopettaa lääkityksen. Terapiassa käyn edelleen. Tsemppiä kaikille muillekkin ketkä painii mustien ajatusten kanssa. Ehkä me tästä vielä joku kaunis päivä noustaan ♡
onneks julkaisit tän!! tästä on varmasti apuu muille ketkä kärsii masennuksesta. herätti tosi paljon ajatuksia ja laitto kyllä miettimään asioita, PAAAALJON tsemppiä sulle👀
Hyvä, että olet hakenut apua ja saanut sitä! Mietin jo burn out -videosi kohdalla, että tuo kuulostaa jo mun korvaan masennukselta ja jonkin tasoiselta ahdistushäiriöltä (nimim. diagnooseja odotellessa. Tällä hetkellä mulla on pikadiagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja masennus tms.). Siksi olinkin hieman huolissani, oletko saanut riittävästi apua. Onneksi olet saanut ja saat apua!
Tosi tärkeä video. Voin samaistua myös tosi hyvin tuohon yksinäisyyden tunteeseen. Tietynlainen yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne on ollu mun elämässä läsnä varmaan lapsuudesta asti, mutta jotenkin niitä tunteita on alkanut kunnolla tiedostaa vasta näin parikymppisenä, ja se varmaan osittain johti masennukseen. Suosittelen tutustumaan ulkopuolisuuden tunnelukkoon (ja toki muihinkin tunnelukkoihin!), ellei se oo jo ennestään tuttu juttu sulle. :)
Kiitos. Avasit aihetta. Halusin tietää koska astun rajan taa. Et vaikuta masentuneelta. Luulin että maataan sikiöasennossa sängyn alla. Kunhan katson. Kiitos.
Ite koen jo vähän taittaneeni masennuksen selkää ja hommat rullaa jo reilusti paremmin. Tää video oikeestaan muistutti mua siitä mistä ollaan tultu ja mihin ollaan päädytty ja kuinka oon oikeesti jo voiton puolella. Välillä sen unohtaa, mut sit kattooki maailmaa ja tajuu et sitä kattoo aika eri vinkkelistä kun vaikka vuos takaperin. Oon myös seurannu mun siskopuolta joka kävi siellä ihan pohjalla, lopetti syömisen, lopetti toimimisen, lopetti elämisen, melkein jopa elämänsä. Mutta viimeset vuodet mä oon nähny sen nousevan joka aamu vähän pirteempänä ja vähän paremmin voivana, ja nyt se meni kuuden vuoden jälkeen kouluun, on löytäny ilon ihmisistä, asioista ja elämästä. Tää ei oo mitään sun invalidointia et "mun siskol meni NÄIN huonosti". Ainoo mitä haen tällä on se et sä selviit. Sä pystyt nousemaan ja elämään sitä elämää mikä sulla oikeesti on, etkä vaan sitä minkä tää sairaus sulle näyttää. Vaikka tuntuu omituiselta ajatella elämää missään muussa valossa, kun masennuksen varjo painaa päälle, haluun sanoo et jonain päivänä sä vaan huomaat et hei, mä jaksoinki painaa duunii kaks tuntii pidempään. Sulle tulee tunteita et sä oot lähentyny joidenkin sun ennestään läheisten ihmisten kanssa, vaik todellisuudessa sä vaan näät ne ja niiden käytöksen taas oikeen vahvusten linssien läpi. Sä saat asioista iloo sen sijaan et ahdistuisit niistä. Sä lakkaat kokemasta huonoo omatuntoo sun onnellisuudesta ja sun suru muuttuu joksikin sellaseks mikä on selätettävissä. Tsemppiä. Paljon. Ja ihan vaan että tiedät: tää ei muuta mun suhtautumista suhun, ja tuskin kovin monen muunkaan. Sä oot aina ollu ja pysyt sinä samana ihailtavana kirjaloverina ja ihanana, vahvana Mikkona mikä oot mulle aina ollutkin. You can do it, säkään et oo yksin. Muista että sulla on oikeus olla kipee ja sulla on täysi oikeus olla surullinen, selättää tää omaa tahtia ja, lopulta, olla taas terve ja onnellinen. Haleja ❤
Voi miten ihana kommentti Vilho, kiitos 💙 Kyllä mäkin oon 6kk:n aikana tullut superpitkän matkan sieltä tummasta synkkyydestä, jossa mä syksyllä olin. Ihana kuulla että sulla ja siskopuolella näkyy jo noin paljon valoa! 💪🏻
Kyyneleethän täällä valuu pitkin poskia. Tunnistin erittäin hyvin itseni tästä videosta, vähä ku ois kahtonu peiliin. Diagnoosin oon myös itse saanut. Välillä menee hyvin, mutta useimmiten hyvin huonosti. Tiedän, että tän sanominen ei kovin montaa sairastunutta auta (kun ei auta muakaan), mutta haluun toivoo sulle parempia päiviä ja kovasti voimia tulevaan. Et oo yksin! ❤️
Yksinäisyyden, merkityksettömyyden ja arvottomuuden tunteet ja NIIN moni muukin nuista on tullut erittäin tutuksi vuosien varrella. Ite sairastuin vakavaan masennukseen eka kerran syksyllä 2005, joten ymmärrän oikein hyvin, mitä se on...
Samaistun tuohon yksinäisyyden ja merkityksettömyyden tunteeseen, joskus vuosia sitten diagnosoitu sekamuotoinen masennus- ja ahdistustila, meni sitten hetkellellisellä lääkityksellä ja "elämän kanssa" ohitse. Nyt sitten vuosien jälkeen tullut samanlaista mielentiloja. "Itsehoito" auttanut paljon, esimerkiksi lukemalla, kuuntelemalla kaikenlaisia elämäntapa podcasteja/videoita/kirjoituksia. Pieniä juttuja, fiilistelemällä ja tekemällä niitä asioita mistä saa edes jotain onnistumisen kokemuksia. Kasvattamalla niitä hyviä hetkiä ja pienentämällä egon puhetta sillonkun puhe tulee pelosta, häpeän tunteesta, epäonnistumisen pelosta. Ajattelemalla, ettei kaikki mun pään sisäiset havainnot ja ajatukset ole todellisia(esim ahdistusta kasvattavat). Silti intuitioon, omaan itseensä ja omaan hyvyyteen uskominen on tärkeää. Ja oman itsensä ja oman hyvinvoinnin suojeleminen, joka päivä. Valoa ja rakkautta💛
Hilary10 Jos oot luova ihminen niin suosittelen scoottausta, se saa mut aina hyvälle tuulelle ja välil tuntuu et se on ainoo ilo elämässä ja juttu minkä takia elän. Uusien temppujen keksiminen/onnistuminen ja oman tyylin kautta ittensä toteuttaminen vitun parasta.
Mahtavaa kuunnella sun kertomista. Ihanhan se on, kuin mun omasta elämästä. Samassa veneessä mennään, itselläni masennus ilmenee hyvin pitkälti samalla tavalla. Lääkitys pelkästään toi jo paljon apua.
Samastunun suhun joka videolla vaan enemmän 😮 oon ollu masentunut kymmenisen vuotta ja vasta kolme vuotta sitten hain apua ku en kestäny enää. Oon välillä ollu just se tyyppi, joka makaa sängyssä, ei käy suihkussa, ei pese hampaita eikä käy kaupassa. En tiiä parannunko tästä kokonaan ikinä, mutta lääkkeet ja terapia on auttanu. Masennuksen takia mun opinnot on pitkittynyt, mut nyt uskallan haaveilla, että mustakin tulee vielä maisteri.
Kuulostat ihan siltä että kaipaat itseäsi ❣️ Itse olen kokenut ettei silloin ei enää tunne syvää yksinäisyyttä, kun löytää henkisen itsensä ja on kohdannut sen hyväksyen. Jonka jälkeen olet aina itsesi kanssa etkä enää yksin. Onnea terapiaan pääsemisestä, ja paljon tsemppiä tulevaan 🌞🌿
Upea video! Masennuksesta kertominen ja siihen avun hakeminen on todella vaikeaa ainakin itselleni. On rohkeaa, että tästä aiheesta julkaisit videon. Mä oon varma, että tää video auttaa monia, ja tästä saa ymmärryksen siihen, että ei ole ainoa näiden ajatusten kanssa. Sun täytyy muistaa se myös itse. Tsemppiä❤️❤️
Hieno video! Hienoa et tein tän ja uskalsit julkaista ❤ Mä toivon, et tän katsojat oppii, ymmärtää ja hakee myös apua jos tajuaa tästä hienosta videosta, et heillä voi olla samaa. Siis oikeesti, hyvin tehty video ja toivon sulle paljon tsemppiä ja voimia! Usko pois, kyllä niistä lääkkeistä pääsee varmasti, niitä tarvitaan kyllä, mutta harvemmin loppuelämän ajan ❤ Ihana kuulla, et sulla on hyvä hoito ja terapeutti, se on kaiken a ja o.
Voimia sinne.❤️ Usein just me iloisimmat ja positiivisimmat tyypit sairastutaan, ja tyypit ympärillä miettii että "ethän SÄ voi kokea tommosia tunteita, sä oot aina niin iloinen!" Mun kohdalla erittäin huono esimiestyö työpaikalla johti ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Siitä ne sit levis töistä yksityiselämän puolelle ja nykyään diagnoosina keskivaikea masennus, vakava ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Kaikki meneminen tuntuu hankalalta ja inhottavalta mut pakko vaan koittaa elämää normaalia elämää ja puskea eteenpäin. Pakko myöntää etten ihan kuvitellut vuosi sitten että lukion jälkeinen "chillaus välivuosi" johtais tämmöiseen.. Jokaisella meillä on omat kuoppamme mistä kiivetä, et oo missään nimessä yksin. Kiitos kun jaoit tän videon meille.❤️
Oot rohkee kun uskallat puhuu tästä aiheesta ❤ itelläni on elämässäni tapahtunu asioita jotka on vaikkuttanut miten mä ajattelen itestäni ja minkälainen mun mieli ala on ,kun menin 4lk(OON VIELKIN ja mua alettiin kiusaamaan,mutta vaikka se loppu niin tunnen oloni yksinäiseksi ja vähän ahdistukneeksi ,mut mä oon ilonen siitä että mulla on 2 ihmistä jolle voin puhua eli mun äiti ja mun paras kaveri joka asuu toisella paikka kunnalla.Mutta asiat ovat kääntymässä parempaan suuntaan osittaen 🙂
Kalenterikarju voimia tosi paljon. Ps. Tilaukseen meni. Jäbälle respektit kun uskallat puhua noista asioista. Itelläkin vaikea masennus. Käyn kyllä terapiassa ja syön lääkkeitä. Tsemppiä sulle ❤❤
Monia samoja asioita fiilailen. Lukion puolessa välissä viime talvena iski ahdistus ja masennus. Yleinen oire itsellä oli tynnrin pohjalle joutumisen, umpikuja jokaiseen suuntaan, täysin eristyksissä olemisen tunne. Vuosia kestäneestä vaellusharrastuksesta on tullut yhä enempi ja enempi henkireikä. Viikko muutaman tärkeimmän kaverin kanssa vaikkapa lapin erämailla, muilta saavuttamattomissa, pudottaa paineita sopivasti. Ei ole tarvetta olla yhtään enempää kuin on, ei riittämättömyyttä meneillä olevissa projekteissa. Ainut itseen kohdistuva tarve on selvitä hengissä. Vaikka saavutusten tunteet ovat lätistyneet, tuntuu viikon erämaavaellus vielä siltä että olisi tehnyt ja saavuttanut jotain.
Todella tuttuja fiiliksiä, mulki on kuulemma masennus ja kaikki mitä sanoit kuulosti niin tutulta mä kylläkin vasta 18 ja kävin amikseni terkalla täyttämässä mieliala testin ja hän epäilee, et mul on vaikee masennus. Mun mieli "romahti" kasi luokan lopulla ja oon nyt amiksen ekalla. En oo kertonut mun vanhemmille tästä enkä mun sisaruksille. Ainoastaan yläaste aikaisille kavereilleni ja koulun psykalle tosi vähän. Tällä hetkellä me haetaan sen psykan kans mulle psykoterapiaa täksi syksyksi. Terkka puhu mulle lääkityksestä mut en oo saanut mitään. Tällä hetkellä mielialat vaihtelee kauheen nopeesti, mul on hirvee stressi ja identiteetti "ongelmia". Nostan kyllä hattua, ku puhuit tästä
Tää on tosi tärkee aihe, hyvä et julkasit tän vaik pelotti. Itelläki on masennusta ollu jo pari vuotta ja toi ku kuvailit et tuntuu siltä ku kattois itteään lintuperspektiivistä on tosi hyvä esimerkki siitä, miltä tämmönen tuntuu. Joskus on vaan semmonen olo et haluais vaan hetkellisest katkasta oman ajattelukyvyn ja pystyis vaan olla jonkunlaises taukotilas niin kauan, et jaksaa taas. Itelleni tulee välil hirvee shokki ku on sillee "hetkonen, oonks mä eläny täs samas kehos näin kauan, onks tää kaikki tapahtunu saman elämän aikana?". Oon kyl löytäny omat juttuni, jotka auttaa mua, koska itelleni tuli vaan enemmän ahistuneisuutta terapiasta ja lääkitystä en koskaa oo ottanu. Toivon et sä saat kaiken kuntoo, pitkä prosessi mut loppujenlopuks kaikki menee hyvin.
Hienoo, että päätit kuitenkin julkasta videon! Itsellänikin masennus... Tiedostan sen itse, mutta muille haluan kieltää sen, koska enhän minä voi olla masentunut🙈 tää video sai mut kuitenkin miettimään asian hoitamista eteenpäin.. uskoisin myös, että video auttaa ja kannustaa muitakin hakemaan apua😊 kiitos ja tsemppii sulle!💗
Ihanaa, että uskalsit tämän videon julkaista. Omasta masennuksesta puhutaan liian harvoin. Samaistun kyllä. Menetin veljeni masennuksen takia ja se tuntuu todella pahalta. Itsellä ollut masennus n. 10 vuotta. En enää tiedä, olenko masentunut vai olenko vain ahdistushäiriöinen(?). Eniten pelottaa, että menetän läheiset ihmiset ympäriltäni, koska puran pahan oloni usein muihin ihmisiin. Etenkin poikaystävään. Usein tiuskin ja suutun typeristä asioista, olen mustasukkainen, vaikka tiedän, ettei siihenkään ole syytä. Masennus on niin laaja sairaus. Se tulee jostain ja aiheuttaa jotain muita tunteita, mitä ilman sitä tuskin olisi. Jotenkin todella ihanaa kuulla, että vaikka sinulla on masennus niin sinulla on hyvä parisuhde ja pian vaimokin. Tuo lohtua itselle, että ehkä rakkaimpani eivät jätä minua tämän sairauden takia.
Jep, kyllä läheiset ihmiset jeesaa tosi paljon. Ja ehkä heille uskaltaa välillä tiuskia tai näyttää niitä omia huonompia puoliakin, koska tietää, että he pysyvät siinä vierellä? 🤔
Kalenterikarju ehkä se juurikin on näin. Ja jos he ovat niitä oikeita kunnon läheisiä niin varmasti luulisi ymmärtävän, että ei oo tarkotus olla inhottava, eikä se ole osa sitä oikeaa luonnetta.
Noiden alku sanojen kanssa olen elänyt 7 vuotiaasta nyt 35 ikä vuoteen. Luullut että tälläistä tää on, elämä. Reilu kuukausi sitte hakenut apua, heitelty sinne tänne. Ite piti varata lopulta aika psykiatrille, ensi viikolla aika. Olen skrode jannu mutta herkkä ja reilun alkoholin ja sillon tällöisen (vuoden,pari)jaksoissa kannabiksen päivittäisen käytön aiheuttamat vaivat mutta myös aiheuttama itse pohdiskelu on saanut hakemaan apua, näin ei voi jatkua. Avun saanti hyvin kyseenalaista
vau, mahtava video. jos en olisi tilannut jo yksinäisyyspätkää katsoessa, nyt viimeistään tilaisin. olen nyt 40v, olin varmasti masentunut jo yläasteella, mutta diagnoosin sain 2005, lääkkeillä menin 2005-09, jolloin sitten tunsin parantuneeni. eli kohta 10 vuotta ilman selkeämpää masennusta, vaikka välillä tulee pieniä epäilyksiä, olisiko tulossa takaisin, mutta onneksi ei ole tullut. samaistuin niin moneen asiaan mitä puhuit. kun ikää on tullut lisää, niin olen hitaasti ja vähitellen oppinut olemaan itselleni vähemmän vaativa, armollisempi. ei aina tarvitse tehdä kaikkea täydellisesti, välillä ihan ok:kin riittää. ja kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi, huomenna voi jatkaa. työt ei lopu tekemällä. hyvää jatkoa, mielenkiinnolla jään seuraamaan : )
En tiedä onko tää tullu jo kommenteissa esille (ei oo tällä hetkellä voimia oman vaikean masennuksen keskellä lukea niitä kaikkia), mutta haluun sanoo yhden jutun, joka on mun mielestä 110% totta: Kun oot masentunut, sä et kontrolloi sun ajatuksia, vaan SUN AJATUKSET KONTROLLOI SUA! Toivon, et kaikki ihmiset vois ymmärtää tän. Tähän videoon ja aiheeseen vois sanoa niin paljon. Mutta sanon vaan ton ylläolevan, valtavan kiitoksen sulle ja toivon mielettömän paljon armollisuutta itteäs kohtaan. ❤
Hei tuota wow...mitäköhän tähän nyt sitten sanois. Olen itsekkin masentunut ja samaistuin kyllä suureen osaan kertomistasi asioista. Itse epäilin että Karjulla olisi masennus ja odottelinkin tätä videoa jo. Hyvä video niinkuin aina. Zemppiä hei kaikille jotka taistelee tän (tai jonkun muun asian) kanssa!
Ää en tiiä mite tää video jääny meikäl kokonaa välistä! Mut siis loistava video, puit tosi hyvin sanoiks ton olotilan ja kuvailit masennuksen niikon pähkinänkuoressa. (Pystyin ainki ite niiin hyvin samaistumaan)Välil on tosi vaikee selittää jollekki mitä ite kokee niin täs oli sellai et joo just tota oon yrittäny tarkottaa :D Tää on niin salakavala ja ärsyttävä kun ei lähde sormia napsauttamalla pois ”blim nyt oon ilonen” 😊 Itel on ollu kauhee taistelu just kun välillä menee tosi hyvin ja sit taas koht syöksylaskulla alaspäin... mut joka päivä on aina uus päivä ja kun on myöntäny itelleen tilanteen ni se on jo paljon! Tsemii sulle toivottavast sul o ne lääkkeet ja terapia auttanu :) Sun videot on virkistävän erillaisia ja asiallisia👊🏼😎
tiedän mistä puhut. Samoja tuntemuksia. Mulla ollut vuosia, diagnosoimattomana ja ahdistuneisuushäiriötä lapsesta asti. "Yksinäisyys, jota et osaa pukea sanoiksi"-tuttu tunne. Itsekriittisyys, tuttua. Ite oon käynyt kaks vuotta jo terapiassa ja itsemyötätunto !! Sitä on hyvä harjoittaa...se on ollut mulle vapauttavinta! 🤸💪💚vaatii tosi paljon työstämistä, edelleen. Minäkin käyn töissä, eikä varmasti työkaverit tiedä mun masennuksesta, eikä itkukohtauksista mitä iltaisin saan. Monesti nauran ja hymyilen, se ei poista niitä sisäisiä vaikeita tunteita ja oloa. Teen asioita mistä pidän. Ite en valitettavasti pysty syömään lääkkeitä,vaikka haluaisin. Tsemppiä 💙
Kiitos voimauttavasta kommentista. Jep itsemyötätunnossa ois vielä kehittämistä mulla. Oon kokenut ihanaksi sen, että työyhteisössä tsempataan ja jeesataan kun oon avoimesti kertonut tästä mun tilanteesta 👍🏻
Respektit sulle. Itse olen kärsinyt masennuksesta nyt neljän vuoden ajan vaikka ikää onkin vain vajaa 16 vuotta. Sen lisäksi minulle diagnosoitiin myös ahdistuneisuushäiriö sekä neurologiselta puolelta keskittymishäiriö ADHD/ADD. Koulu on aina ollut minulle todella vaikeaa ja nyt peruskoulun lopussa se jämähti täysin enkä tule saamaan lopputodistusta joka tuntuu todella vaikealta koska tiedän mihin haluan opiskelemaan ja mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Suljetulla osastolla on tultu vietettyä ensin kaksi viikkoa vuonna 2015 jonka jälkeen taas kolme kuukautta 2017 vuoden alusta. Menemättä liian paljon henkilökohtaisuuksiin olen pystynyt jatkamaan polkua suurimmaksi osaksi tämän minun harrastuksen sekä intohimon vuoksi jota haluan päästä myös opiskelemaan. Tänä päivänä masennusta aliarvostetaan mielestäni liikaa. Ihmiset diagnosoivat itse itsensä tai käyttävät termiä ihan väärissä tilanteissa jolloin niitä jotka oikeasti kärsii masennuksesta aliarvioidaan eikä ymmärretä kuinka paljon masennus oikeasti voi vaikuttaa ihmisen elämään. Itselläni suurimmat ongelmat on unen kanssa. Nukuin niin paljon että jouduin suljetulle seurantaan kun se ei niiden mielestä ollut enää normaalia. Normaalit päivät elämässäni menevät suurinpiirtein niin että äiti tuo lääkkeet ennenkuin lähtee töihin jonka jälkeen jatkan unia, herään ja makaan sängyssä seuraavat kaksi tuntia. Kun viimeinkin nousen se on koirien takia, hoidan ne ja räsähdän takaisin sänkyyn. Joskus nukun koko loppupäivän. Joskus pyörin ajatuksissani välillä sohvalle välillä sänkyyn ja jokavälissä taas jääkaapille. En oikeastaan saa mitään tehtyä enkä edes tiedä miksi. Joskus on parempia päiviä. Nämä paremmat päivät joita harvoin tulee näyttävät aikalailla tavalliselta päivältä ei masentuneen ihmisen elämässä. Masennus on vienyt minulta perheenjäseniä, ystäviä, opiskelumahdollisuuden, tulevaisuuden, kaiken. Masennuksesta pitää osata puhua mutta siitä ei saa tehdä flunssan kaltaista pikkusairautta sillä sitä se ei ole.
Erittäin hyvä ja tärkeä puheenvuoro. Masennus ei todellakaan ole mikään pikkuasia. Tsemppiä sinne ja toivottavasti pääset duunaa sen sun intohimon parissa siistejä juttuja! 💙
Henkilö, joka ei nykypäivän rahakeskeisestä "elämä on jotain mikä pitää voittaa" -rallista masennu, on joko sieluton kone, hetkellisestä menestyksestä humaltunut, tai sitten valaistunut Buddha/Bodhisattva.
Moi, erittäin hyvä video ja tsemppiä tulevaan! Asian tiedostaminen on ensimmäinen askel parempaan! Omalla kohdallani masennukseen on auttanut esimerkiksi meditaatio sekä sosiaalisen median kulutuksen radikaali vähentäminen. Jos et ole kokeillut vielä meditaatiota, niin vahva suositus! Ymmärrän myös, että sosiaalinen media on osa "Kalenterikarju" -identiteettiäsi ja sen ylläpito on sinulle tärkeää. Oletko kuitenkaan pohtinut, että saattaisiko tämän identiteetin ylläpito edesauttaa masentuneisuuttasi? Sosiaalinen media saattaa ruokkia liikaa dopamiini-reseptorejasi ja sekoittaa aivokemiasi toimintaa. En ole mikään asiantuntija, mutta nämä asiat nousivat mieleen katsottuasi videosi. Tsemppiä vielä toistamiseen ja aurinkoista kevättä! :)
Tsau Santeri. Fiksu pointti - aivan varmasti vaikuttaa asiaan. Somea käytän nykyään itse asiassa vähemmän ja kyllä, meditoin myös; olen kokenut saavani siitä apua 👍🏻
Hei Mikko. En oo ennen seuraillu sinnuu kauheesti somessa, mut näin että siulta oli tullut tää video ja päätin katsoa. Pakko sanoo, että puhuit masennuksesta todella hyvin! Ja tästä ei tullut sellanen ahistava fiilis, vaan puhuit tästä silleen neuttaalilla ja positiivisellakin tavalla. Miusta puhuit tosi havainnollistavasti ja osasit jotenkin pukee niitä masennuksen/ahdistuksen tunteita sanoiksi. Ja mie ymmärrän sinuu tosi hyvin. Ite oon 17-vuotias. Miulla on ollut masennusta nyt päälle pari vuotta. Kasiluokalla se alkoi pahentua. Tää saattaa kuulostaa pieneltä, mutta miulla tää johti totaaliseen burn outiin. Aloin siis just pistää koulun ykköseks elämässä. Jo seiskalla aloin panostaa enemmän ja sillonkin välillä väsyin siihen. Mut kasilla päätin, et haluun keskittyy kokonaan kouluun, joka tarkotti sitä, et pistin ns. välit poikki oikeestaan kaikkien kanssa. Tai en pitäny yhteyttä. Ja oikeestaan tein pelkästään koulua. Kuitenkin väsyin siihen, mutta aloin vaatia iteltäni yhä enemmän ja enemmän. Lopulta kympitkään kokeesta ei tuntunu enää hyviltä, ja ysi oli jo maailmanloppu. Kasilla kyllä sit alotin terapian, mutta ne perfektionismin ajatusmallit oli niin vahvasti päässä, et siitä ei ehkä sillon ollut apua. Tai no kyllä varmasti jonkun verran, mutta silti pidin niistä omista tiukoista ajatusmalleista kiinni. Alko ysiluokka. Itkin heti ekana päivänä, miten vaikeeta yht.kuntaoppi on. Siitä tuli sit kyllä myöhemmin miun lempiaine.😃 Raadoin samalla tavalla edelleen. Jo kasilla olin alkanu valvoo öitä lukien kokeisiin. En tajunnut miten aika voi riittää päivässä koululäksyihin ja vielä kokeisiin lukemiseen. Miulla meni joku 4 tuntia jo läksyihin. Syöminenkin oli huonoa. Jo kasin lopussa muistaakseni se masennus meni sellaseks, et en pystyny tehä mitään muuta kun itkeä. Itkin kirja nenän edessä. Yritin lukea kokeisiin, mut mikään ei tarttunu päähän. Ja mainittakoon vielä, että siis tein kans monesti niitä masennustestejä terapeutilla ja se viittas aina johonkin just keskivaikeen ja vaikeen masennuksen välille. En kuitenkaan jostain syystä mennyt lääkäriin. Ehkä sen takia, et vanhemmat ei halunnu lääkkeitä. Enkä oikeestaan miekään. Ja niitähän ne usein kai suosittelee. Mut juu, sit oli yhteishaku ysillä. Miulla oli kyllä ollut pitkään tiedossa, minne haluan. Halusin kondiittoriks. Ja hain sinne ja pariin lukioon. Läheiset halus, että meen lukioon mutta ite tiesin etten jaksais, joten hain ekana amikseen. Pääsin. Koska kuka nyt ei yli ysin keskiarvolla pääsis. Tiesin kyllä sillon, että en jaksais mennä mihinkään kouluun. Mutta en sanonu siitä, koska tiesin, että painostettas. No amiksessa sit olin puol vuotta. Olin yläasteesta edelleen tosi väsyny ja en jaksanu sit amiksessakaan ja vaadin iteltäni täydellisyyttä edelleen. Lopulta jäin keskeytykselle. Ja mie nyt sanon, et vaikka välivuotta ei suositella usein heti peruskoulun jälk, miulle tää on ollut paras ratkasu. Oon saanu levätä ja tehä kivoja juttuja. Toki on ollu edellen tosi vaikeita hetkiä ja kausia. Mutta oon mennyt tosi paljon eteen päin! Ja mie oon päättänyt, että mie parannun. Ja mie uskon siihen. Ja mie uskon myös sinuun. Siekin tuut selviimään.❤ Ja ihanaa, kun siekin vaikeuksista huolimatta uskot siihen.Mut juu, tästä tuli nyt kunnon avautuminen.😃 Mutta teki mieli kertoa oma tarina. Miulla just varmaan se burn out/pitkittynyt uupumus laukas masennuksen. Nyt yritän saada syksyllä psykoterapiaa. Uskon, että ois miulle tosi hyvä. Ja oisin siihen nyt valmis. Mut pitäis "hankkia" se diagnoosi, että sais siihen terapiaan tukea. Mut hei, mie toivon siulle Mikko kaikkea hyvää! Mie oikeesti uskon siihen, että masennuksesta on todella mahdollista nousta vahvempana kuin koskaan! Ja ite kun on kokenut masennuksen, osaa varmasti auttaa ja ymmärtää paremmin muita saman kokeneita. Ja se on kans hyvä tiedostaa just, että tää tilanne ei oo ikuinen. Sie tuut pääsee niiden asioiden yli! Ja oon ilonen siun puolesta, että käyt terapiassa ja siitä on ollut apua! Mut tosiaan, kaikkee hyvää siun tulevaisuuteen! Muista, et mie uskon sinuun.💛 Ja oot arvokas. Ja siulla on ihmisiä ympärillä, jotka rakastaa ja ymmärtää. Vaikka en tunne sinnuu henk.koht. niin tiiän, et oot upee ja ainutlaatuinen ihminen! Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää sisällä. Jotkut vaan piilottaa sen aarteen. (en siis todellakaan tarkota sua) En osaa lopettaa tätä viestii, mut ehkä vaan nyt lopetan.😃 Tsemppii vielä kerran!
Ootko lukenut "Reasons to Stay alive" by Matt Haig? Suuri suositus kyseiselle kirjalle. Kertoo kirjailijan oman kokemuksen masennuksen ja ahdistuksen kanssa ja oli ainakin mun mielestä todella vaikuttava. Voimia!
“A society which demands we be normal even as it drives us insane.” Voisin irrottaa tähän miljoonaa loistaa quotea ko. kirjasta, mutta ehkä parempi että pääset kokemaan kirjan itse :)
Voimia. 💙 Pisti miettimään, samaistuttavia oireita oli osa mitä luettelit... Tai aina välillä on sellaisia harmaita kausia. Ehkä yleinen asenne itseä kohtaan etenkin on aina vähän sellainen negatiivinen. Hmm, en tiedä. Sun paita on ihan karvoissa! 🐶
Kuvasit taitavasti masentuneisuuden tunteita. Itse olen kans kärsinyt masennuksesta viimeisen 4 vuotta, ehkä pidemmänkin ajan. Ongelman tunnustaminen on ensimmäinen askel parempaan.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta on olemassa sellainen kuin High functioning depression.. Itse kuulun just tähän.. olen monta vuotta vetänyt täysillä koska se uralla eteneminen on niin tärkeää.. Kuukausi sitten istuin töissä enkä ymmärtänyt enää saapuneista sähköposteista mitään ja aloin itkemään. Nyt olen siia kuukauden kohta ollut sairaslomalla uupumuksen ja keskivaikean masennuksen takia. Ensi viikolla tapaan esihenkilöni ja työterveyslääkärin ja katsotaan että mites tästä eteenpäin. Uskon siis että itsekin olen ollut masentunut jo kauan mutta silti "high functioning" eli pystynyt pitämään elämän jotenkin raiteillaan ihan hyvin.
Mulle tulee aina tai ainaki joskus on tullut mielisairauksista joku kauhutarinoita mielisairaalasta ja siks ne aina kuulostaa pelottavilta. Onneks on opiskelussa ja esim Somessa oppinu niistä kaikkee, niin ajatukset on paljo realistisimpis
Itellä tuli viimein se piste et en enää pysty. Soitin äitille töistä ja pelkäsin et sekoan, olin hysteerinen ja se töistä lähtö oli vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Nää videot on oikeesti auttanut myöntämään tätä ongelmaa.
Huomaa, että oot pohtinu työstäny videota kauan. Todella kiinnostavasti alussa tuo "normaalin sterotyyppisen elämän käsittävät asiat" luettelo. Plussaa alhaalle laitetuista linkeistä!💙 En ymmärrä, miten hyvin oot saanu tähän videoon masentunneen ihimisen ajatusmaailmaa sanoilla kerrottuna! Valitettavasti iteltä kokemusta löytyy, ja löyän samaistumispintaa. Tottapuhuen, oon piitkän aatellu että oot masentunu. Kai kettu ketun tuntee, vaikka ois pukkeentunu lampaaksi. Maailmankaikkeuen värit on parasta mitä tiiän. Tiiän miltä tuntuu 'menettää' ne. Voimaa ja etenkin väreijä päiviis! Oot hyvä ihiminen, mitä somen välityksellä annat kuvan. Rakkautta💙
Kiitos Roosaatana 💙Varmaan alitajuisesti miettinyt ja työstänyt näitä asioita enemmän kuin osaa itse ääneen itselle myöntääkään. Mut se on vain ja ainoastaan hyvä. Täältä noustaan, valo näkyy jo.
Moi mikko! Sika hyvä et pystyt puhuu näistä asioista , ite täytän 18 kohta ja käyn läpi lähes sairaalloista ahdistusta mitä olen jo puolivuotta opetellut tainnuttamaan ja en ole diagnoosia saanut masennukseen mutta se on aika läsnä ja tulee voimakkaasti sosiaalisen ahdistuksen myötä esille . Voimia kaikille jotka kamppailee omien ongelmiensa kanssa.
Hei! Tosi hienoa, että teit tämän videon. Itselläni takana vaikeeta ja keskivaikeeta masennusta jo yli 5 vuoden ajalta, ja varsinkin tuo käsittämätön väsymykseksentunne on tosi vaikeeta selittää toisille. Halusin vaan sanoa, että tosi hieno video, ja oon ylpee, että teit tän.
Moi.. Mulla on nyt tosi vakava masennus olen 45 vuotias mies ja minullakin on perhe mihin kuuluu, minun lisäkseni avovaimo ja 16 vuotias poika.. Asumme eri asunnoissa koska ollaan oltu 22 vuotta yhdessä, eli lähes koko aikuisiän...Selätin 2015 masennuksen mutta niin ihmeellistä kuin se onkin niin, tämä tila on invalidisoittanut mut täysin. Makaan sängyssä, itken paljon, haluaisin kuolla pois..Olen korvaushoidossa ja sen takia avun saaminen on eri kunnallisilta lääkäreiltä vaikeaa,koska korvaushoito polilla on lääkäri joka on ensinnäkin vain kerran, viikossa paikalla, toisekseen tämä lääkäri on täysin välinpitämätön ja on muutenkin ei niin, pidetty. Syvissä vesissä on sopiva ilmaisu, masentuneelle ihmiselle.Mulla menee 3x30mg opamox päivässä mutta en tunne oikeen niiden vaikutusta, pahan oloni takia.Haluaisin tavata poikaani mutta en pysty, lähtemään kotoani mihinkään, en jaksa enkä kykene hyvä kun kaupassa pystyn käymään... Huoooh😢
haluan tietää oonko masentunut joten vastakkaas. Mul on pääsärkyjä närästystä jne joka päivä ja aina kun tuun koulusta meen huoneesee ja oon tyylii koko loppu päivä siä. Oon väsyny melkei nukahdan koulussa oon ärtyny suutun todella helposti ja pari kertaa tullu ajateltuu et kumpa oisin kuollu
Voi ei, harmi juttu:( mut mä tiiän jo nyt kaks juttuu jotka ei muutu: 1. Sä tuut paranemaan ja sun diagnoosi on: terve ihminen, masennusesta ei jälkeäkään❤ 2. Sä tuut AINA olemaan mun lempparitubettaja, ei, sä et oo mun lempparitubettaja, sä oot tärkeempi😘 OOT RAKAS JA TÄRKEÄ!❤
Moi. Sori tää ei tullut klo 7.00. Mietin jo, etten julkaisekaan. Täs tää kuitenkin on. Mun mielestä teidänkin on tärkee tietää, mistä johtuu, jos mulla ei välillä tuu videoita pidempään aikaan, enkä mä haluu sitten selitellä sitä. Se johtuu siitä, että mä oon masentunut. Oon syönyt masennuslääkkeitä viime syksystä ja käynyt terapiassa vuoden alusta. Jos epäilet, että sulla on masennus tai jollain sun läheisellä on, tsekkaa descriptionin linkit. Peace 💙
Kalenterikarju tsemmppii! 😅😉❤
Been there. Mainitsemasi lomake oli mulla ensimmäinen askel valoisaan suuntaan, kun tajusin että kaikille epämääräisille oireille löytyykin yksi ja sama syy. Samaa mieltä että rohkeasti vain ammattilaisen pakeille jos noita oireita tulee. Muutos ei tapahdu nopeasti, kumpaankaan suuntaan.
Velogi - Pyöräilevä videoblogi Just näin. Vaikeinta on oman tilanteen hyväksyminen, mut kun pääsee avun piiriin on tie vain ylöspäin sieltä pimeydestä 💙
Rohkee video, respect!
Kiitos bro! 💪🏻
Musta sä teit just oikein, kun julkasit tän videon 🌻 Ihmisten on helpompaa ymmärtää sun tilannetta, kun tietää, mikä on. Tosi isot empatiat sulle! Mulle tuli ainaki hyvä mieli avoimuudestasi, ja toivon, että sun paranemisprosessi etenee hyvin 💗
Kiitos Sukkapaketti 💙
Todella hyvä video hyvin kerroit kokonaisuudessa koko asiasta! TSEMPPIÄ!💕
ElmeriMikael kiitos ElmeriMikael 💙
Rohkea video. Kiitos että uskalsit jakaa näinkin henkilökohtaisesta aiheesta! Annat konkreettiset kasvot masennukselle ja puhut myös heidän puolesta lisää tietoisuutta julkisuuteen, jotka eivät itse jaksa. ❤️
Kiitos inanen 💙
Mikko, oot rohkee ja ihana tyyppi! Kaikkea hyvää. ❤🙏🏼
Kiitti Eevsku! Säki! 💙
Samaistun eritoten tohon yksinäisyyden tunnejuttuun ( vaikka onkin ystäviä paljon). Erittäin ihanaa että jaoit tän videon. Auttaa varmasti monia ❤
Kiitos 💙
Tää on paras kuvaus masennuksesta jonka oon koskaan kuullu. Koskaan en oo löytäny toista ihmistä, jolla olis myös hyvin korkea vaativuustaso itellensä ja tuntuu, ettei mikään mitä tekee oo tarpeeksi. Nyt se löyty. Kiitos tuhannesti tästä videosta ja paljon tsemppiä sulle sinne!
Kiitos Tomaattis ❤️
Kiitos. Jokanen tällanen video ihan varmasti pelastaa henkiä. Oisin niin kaivannu näitä (ja teitä kaikkia!) nuorempana.
Puolen elämän mittasen masennuksen taittaneena voin sanoa, että it gets better. On ollu pitkiä jaksoja, että aamusta iltaan ajattelin melkein pelkästään kuolemaa. Tuntu kuin oisin koko ajan tuijottanu mustaa seinää, en nähny mitään ulospääsyä. Vuos sitten en jaksanu ees pitää lusikkaa kädessä koko ruokailun ajan. Nyt kuitenkin on jo pitkään ollu enemmän niitä päiviä, kun jo aamulla fiilistelen esim. sitä että pääsen opiskelemaan ja salille. Ystävien näkeminen tuntuu ihan eriltä kun oikeesti pystyy olemaan läsnä eikä ahdista. Ja voi keskittyä itse keskusteluun eikä omiin negatiivisiin aivolooppeihin! Masennuslääkkeet ja terapia on ponteva kombo.
Pitkän matalaliidon jälkeen ainakin itelle on tullu niistä kuuluisista pienistä asioista ihan hullun riemullisia. Että tekee mieli huutaa "näättekö kaikki, ostan tässä perunoita ja parsakaalia!!" kun ekaa kertaa ehkä ikinä oikeesti tietää että jaksaa kuoria ja pilkkoa ne ja on vieläpä ruokahaluakin. Ei sitä voi koskaan tietää, tuleeko elämän varrella uusia masennusjaksoja, mutta nyt haluun iloita tästä.
Tän pienen romaanin ohella ajattelin sanoa, että oot kiva. On tärkeetä, että sun kaltasia tyyppejä on olemassa - ja että just sä oot. Täältä susirajalta lähtee paljon lämpimiä ajatuksia sinne suuntaan! One step at a time. ❤
Kiitos ihanasta kommentista 💙 Toi pienistä asioista riemuitseminen oli just niin hyvin kuvattu! Tolta se tuntuu. Muistan miltä tuntui jaksaa ekaa kertaa juosta pitkän tauon jälkeen. Se oli maagista! Mut joo, askel kerrallaan 💙
Ihana video. Toivottavasti mun aamuinen kysely, ei tuntunut pahalta. Sä puhut tärkeästä aiheesta. Mä sain burnoutin ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen mun tokana opiskeluvuonna 2009. Mä luulen, että ne tuli käsi kädessä ja ehkä mun onneksi rytinällä. Tajusin silloin aika nopeasti, muutamassa kuukaudessa - puolessa vuodessa, että nyt tää ei oo normaalia. Ensimmäisen avun sain opintopsykologilta ja sitten YTHS:ltä.
Olin silloin meidän kiltalehden (ainejärjestön) päätöimittaja ja kirjoitin vuoden vikan pääkirjoituksen samasta aiheesta. Mä kuulin myöhemmin, että se mun kirjoitus oli saanut kolme ihmistä hakemaan apua. Monen kanssa juttelin myös häpeästä ja niistä naamioista mitä me kannettiin, joskus ihan turhaan. Mä oon siitä kirjoituksesta edelleen onnellinen, ehkä jopa ylpeä. Kerron tän siksi, että jos mun pikku teksti vaikutti ainakin kolmen ihmisen elämään, tää video auttaa vielä useampia. Ja sä voit olla siitä ylpeä.
Tykkäsin etenkin sun kuvauksesta siitä, miltä masennus voi tuntua. Kuinka maailma muuttuu tasaiseksi ja harmaaksi. Mä luulin alkuun, että olin vaan väsynyt ja vähän stressaantunut, mutta nyt kun oon parantunut, tiedän, että "tavallinen" stressi ja väsymys ei aiheuta sitä.
Kiitos ilonanne. Ei haitannut se sun kommentti; lähinnä aamulla vielä pohdin, julkaisenko vaiko en. Oli tällä videolla ilmeisesti viestien ja kommenttien määrästä päätellen aika monelle merkitystä. Sekasin-chatista ottivat yhteyttä että eilen oli tullut piikki heille tän videon takia. Se on parasta palautetta mitä voin saada, kun tietää, että oon edes pienesti auttanut jotakuta toista 💙
Vaatii tosi paljon rohkeutta kertoa tästä ääneen ja viel TH-camssa. Voin niin samaistua sun tilanteeseen. Onneks sulla on rakkaita ihmisiä sun lähellä, et oo täysin yksin. Niin paljon tsemppiä ❤
Kiitos 💙
Kiitos tästä videosta! Tästä toivottavasti apua muille ja poistaa juurikin niitä stigmoja. Ihanaa kevättä sinulle ja kaikkea hyvää ❤️😊
Kiitos 💙❤️
Kiitos tästä rohkeasta videosta! on todella tärkeää, että masennuksesta puhutaan aidosti omien tuntemuksien kautta. Voimia tosi paljon sulle!
Kiitos Inkeri! Samaa mieltä, että masennuksesta pitää ja kannattaa puhua 💙
Tää video kyl kosketti mua, kiitos kun teit tän. Oon 23v ja oon tuntenut samanlaista yksinäisyyden tunnetta vaikka itsellä on myös poikaystävä ja kaveriporukka ympärillä. Se on todella vaikea selittää. Fiilaan tätä sun videota niin paljon.
Wau oot tosi rohkee, kun kerrot avoimesti. Tosi ihailtavaa, kiitos sulle kun jaoit tällasen varmasti vaikeen & tosi henkilökohtasen asian ! ❤
Kiitos Anna 💙
Tervetuloa kerhoon
Kiitos 💙
onks teilki semmone olo et joka päivä tuntuu jotenkin harmaalta
@@omppudabdab3555 juu.
💙
Hei kiitti hyvästä videosta! Videosta on nyt kolme vuotta ja toivottavasti jäbällä menee hyvi! Ite kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta joka päivä. Tälläset videot tuo voimaa. Jäbällä on hieno kyky puhua avoimesti👍🏾
Voimia ❤️ Samassa tilanteessa olen. Burnoutin myötä masennus
Tsemppiä sinnekin! 💙
Kalenterikarju Kiitoksia ❤️
Todella rohkea ja hieno ulostulo, myös informatiivinen ja selkeä samaan aikaan. Olet upea Mikko
Kiitos Inari!
Kiitos tosi paljon tästä videosta, itellä ollut kans jo useemman vuoden saman "tyylisiä" tuntemuksia. Oon vaan sit jääräpäisenä ja tosi itsekriittisenä itteeni kohtaan ajatellu et kai tää on iha normaalia jokaisen ihmisen kohdalla, mut ei se ole. Rohkea video siulta ja ei varmasti helppo asia puhua, kaikki rispektit täältä!
Kiitos Jonne! Ja jos sul on tollasii tuntemuksia, kantsii mennä juttelemaan niistä 💙
Kiitos tästä videosta! Osaan hyvin samaistua sun fiiliksiin vaikka itsellä just nyt onkin hyvä kausi menossa. Masennus voi ilmentyä niin eri lailla eri ihmisillä ja kuten sanottu niin ei sitä usein näe ulospäin ollenkaan. Masentunut ihminen voi myös nauraa. Mä myös nuorena luulin masennuksen tunteen olevan täysin normaali olotila enkä osannut hakea apua. Kiitollisuus(päiväkirja) on auttanut mua arvostamaan omaa elämää vaikka se ei ole mennyt lähellekään niin kuin olisin toivonut. Keskity pieniin ilon aiheisiin ja mikä tärkeintä, anna itsellesi lupa olla masentunut. Oot tärkeä!
Kiitos Pirjo! Jep, me käydään joka ilta läpi kolme asiaa joista ollaan kiitollisia tyttökaverin kanssa. Siihen on hyvä lopettaa päivä 😇
Rohkee veto❤️ hienoo, et uskalsit jakaa tän asin näi ison yleisön nähtäväks.
Itellä on masennus ja pystyn samaistuu tosi paljon noihin fiiliksiin. Pahin aika tähän mennessä oli viime talvi, kun en vaa joinaki aamuina päässy sängystä ylös ja kouluun. Itellä on ollu masennus jo lähemmäs 3 vuotta, mut viime syksyn takii olin ihan pohjalla viime talven. Tsemppiä sulle💕
Kuin mun elämästäni. Pitkään vaan putkenut uraa ja miettinyt kun mikään ei tunnu miltään, ei itketä, ahdistaa ja olo kun eläis jonkun muovikipon sisällä. Kiitos kun teit tätä oloa olemassa olevaksi. Ei oo pelkästään mun olo, vaan on sairaus. Ja täällä samojen diagnoosien kanssa taistellaan, silti työelämässä tsemppaan ja valmennan muita.
Hyvä että päätit julkaista ❤️ hyvä video ja paljon samaistumispintaa. Kaikkea hyvää sulle 🌝
Kiitos 💙
Kiitos, pistit tän niin hyvin sanoiks. Aion näyttää tän videon jatkossa ku multa kysytään tästä aiheesta! Voimia, sä teet upeeta työtä ❤️
Voi Mikko minkä teit!! tää video sai mut vaan niin mietteliääks. Osasin oikeesti samaistua tähän videoon ja oonkin just tässä elämäntilanteessa miettinyt et ”mitä jos tää mun alakuloisuus ja stressi onkin jotain suurempaa, voinko mä olla masentunut? ei en mä voi, kaikki muut on paljon enemmän masentunut, mä vaan kuvittelen”. Tää oli oikeesti silmiäavaavaa ja tää video merkkasi mulle paljon. Myös se, että sä pystyit puhumaan tästä ääneen ja julkaisit tän videon! Oot rohkea ja upea ihminen. Kiitos ❣️
Kiitos Helmiina! Ehdottomasti on hyvä käydä keskustelemassa omasta tilanteesta ammattilaiselle, jos siltä tuntuu 💙
Toivon Kaikkea hyvää sulle koko sielustani 🌾
💙
Paljon tsemppiä! Teet hyvää matskua ja nostan hattua rohkeudelle! ❤️
Kiitos Anniina 💙💪🏻
Samassa tilanteessa itse. Meni pitkään myöntää itelleni ja hyväksyä et just mulla on masennus. Nyt yli vuoden terapiassa käyneenä tiedän että tämäkin oli tarpeen mun elämässä, pysäyttämään ja opettamaan, ja että alkaisin tutustua paremmin itseeni ja siihen kuka oon. Kiitos et teit tän videon, mun mielestä on niin tärkeää et masennuksesta puhutaan. Voimia!
Kiitos Hannele. Jep, just toi hyväksyminen vei kauan. Ja jep, masennuksesta puhuminen on tärkeetä 💪🏻
Voimia sulle❤️! Itellä vakava masennus ollu jo vuoden, jatkuu yhä. Kiitos tästä videosta❤️
Kiitos sulle Derya
Tsemppii ❤❤ ite oon kokoajan alakuloinen, on itsetuhosii ajatuksii, kokoajan yksinäinen olo mun parasta kaverii josta tää kaikki johtuu sillä tykkään siitä niin paljon ja on kokoaja paha olla l, itken aivan kokoaja enkä vuos sitte itkeny ikinä mistään ja koulu tietää tästä asiasta mut eile vaihettii luokas istumajärjestys enkä istu mun parhaan kaverin kanssa kuten ennen enkä todellaa käsitä et miten ope voi tehä mulle tällee sillä se tietää et se mun paras kaveri on mulle maailman tärkein 😭😭😭😭😭
Kaikkea hyvää sulle, osaat hienosti sanoittaa tunteitasi, uskon että tästä on monelle apua. Kiitos tästä!
Kiitti Marko 💙
Voimia sulle. Teet mahtavia videoita ja oot vaan mahtava tyyppi.
Kiitti 💙
Hyvä että puhut rehellisesti ja avoimesti tästä aiheesta! Olisi tärkeää, että näistä asioista puhuttaisiin enemmän, eikä mt-ongelmat olisi tabu!
Mulla todettiin toistamiseen masennus ja ahdistuneisuushäiriö uudenvuoden aikaan, joten tiedän mitä käyt läpi. Onko sulle tullut paljon sellasia ”ota ittees niskasta kiinni ja ajattele positiivisesti” - juttuja? Et jotkut vähättelee sitä sun fiilistä.
Ihana että oot saanut sopivaa apua, tsemppiä sulle! Kyllä me tästä vielä noustaan ❤️
Kiitos Jenna 💙 Yllättävän vähän on tullut mitään vähättelyä - jopa odotin, että sitä ois ollut enemmän. Mut joo, ehdottomasti on tärkeää puhua näistä mt-asioista ja saada hälvennettyä ja kaadettua niihin liittyviä tabuja 💪
Kiva että uskalsit kertoa masennuksesta ylensä ja omalla kohdallasi.
Mulla on ollut pitkäaikainen keskivaikea/vaikea masennus joka nyt on enää lievä. Oon myös käynyt terapiassa yms. ala-asteelta asti ja nyt aikuisena uskalsin lopettaa lääkityksen. Terapiassa käyn edelleen.
Tsemppiä kaikille muillekkin ketkä painii mustien ajatusten kanssa. Ehkä me tästä vielä joku kaunis päivä noustaan ♡
Kyl me noustaan Noora. Ihan varmasti noustaan 💙
Tsemppiä! Terv. läheisten masennuksia katsellut. Niistä päästään yli ajan kanssa, kunhan oikeat hoitokeinot löytyy :=)
Kiitos! Kyl täältä noustaan 💙
onneks julkaisit tän!! tästä on varmasti apuu muille ketkä kärsii masennuksesta. herätti tosi paljon ajatuksia ja laitto kyllä miettimään asioita, PAAAALJON tsemppiä sulle👀
Kiitos Petrakarita ❤️💙
Hyvä, että olet hakenut apua ja saanut sitä! Mietin jo burn out -videosi kohdalla, että tuo kuulostaa jo mun korvaan masennukselta ja jonkin tasoiselta ahdistushäiriöltä (nimim. diagnooseja odotellessa. Tällä hetkellä mulla on pikadiagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja masennus tms.). Siksi olinkin hieman huolissani, oletko saanut riittävästi apua. Onneksi olet saanut ja saat apua!
Kiitos Emmi, joo apua onneksi on löytynyt ja siitä olen todella kiitollinen 💙
Tosi tärkeä video. Voin samaistua myös tosi hyvin tuohon yksinäisyyden tunteeseen. Tietynlainen yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne on ollu mun elämässä läsnä varmaan lapsuudesta asti, mutta jotenkin niitä tunteita on alkanut kunnolla tiedostaa vasta näin parikymppisenä, ja se varmaan osittain johti masennukseen. Suosittelen tutustumaan ulkopuolisuuden tunnelukkoon (ja toki muihinkin tunnelukkoihin!), ellei se oo jo ennestään tuttu juttu sulle. :)
Kiitti vinkistä! En oo tunnelukkoihin tutustunut 🤔
Kiitos. Ihailen jokaista kuka uskaltaa puhua näistä. Kiitos Mikko.
Kiitos MsAim0
Kiitos. Avasit aihetta. Halusin tietää koska astun rajan taa. Et vaikuta masentuneelta. Luulin että maataan sikiöasennossa sängyn alla. Kunhan katson. Kiitos.
Ite koen jo vähän taittaneeni masennuksen selkää ja hommat rullaa jo reilusti paremmin. Tää video oikeestaan muistutti mua siitä mistä ollaan tultu ja mihin ollaan päädytty ja kuinka oon oikeesti jo voiton puolella. Välillä sen unohtaa, mut sit kattooki maailmaa ja tajuu et sitä kattoo aika eri vinkkelistä kun vaikka vuos takaperin.
Oon myös seurannu mun siskopuolta joka kävi siellä ihan pohjalla, lopetti syömisen, lopetti toimimisen, lopetti elämisen, melkein jopa elämänsä. Mutta viimeset vuodet mä oon nähny sen nousevan joka aamu vähän pirteempänä ja vähän paremmin voivana, ja nyt se meni kuuden vuoden jälkeen kouluun, on löytäny ilon ihmisistä, asioista ja elämästä.
Tää ei oo mitään sun invalidointia et "mun siskol meni NÄIN huonosti". Ainoo mitä haen tällä on se et sä selviit. Sä pystyt nousemaan ja elämään sitä elämää mikä sulla oikeesti on, etkä vaan sitä minkä tää sairaus sulle näyttää. Vaikka tuntuu omituiselta ajatella elämää missään muussa valossa, kun masennuksen varjo painaa päälle, haluun sanoo et jonain päivänä sä vaan huomaat et hei, mä jaksoinki painaa duunii kaks tuntii pidempään. Sulle tulee tunteita et sä oot lähentyny joidenkin sun ennestään läheisten ihmisten kanssa, vaik todellisuudessa sä vaan näät ne ja niiden käytöksen taas oikeen vahvusten linssien läpi. Sä saat asioista iloo sen sijaan et ahdistuisit niistä. Sä lakkaat kokemasta huonoo omatuntoo sun onnellisuudesta ja sun suru muuttuu joksikin sellaseks mikä on selätettävissä.
Tsemppiä. Paljon. Ja ihan vaan että tiedät: tää ei muuta mun suhtautumista suhun, ja tuskin kovin monen muunkaan. Sä oot aina ollu ja pysyt sinä samana ihailtavana kirjaloverina ja ihanana, vahvana Mikkona mikä oot mulle aina ollutkin. You can do it, säkään et oo yksin.
Muista että sulla on oikeus olla kipee ja sulla on täysi oikeus olla surullinen, selättää tää omaa tahtia ja, lopulta, olla taas terve ja onnellinen. Haleja ❤
Voi miten ihana kommentti Vilho, kiitos 💙 Kyllä mäkin oon 6kk:n aikana tullut superpitkän matkan sieltä tummasta synkkyydestä, jossa mä syksyllä olin. Ihana kuulla että sulla ja siskopuolella näkyy jo noin paljon valoa! 💪🏻
Kyyneleethän täällä valuu pitkin poskia. Tunnistin erittäin hyvin itseni tästä videosta, vähä ku ois kahtonu peiliin. Diagnoosin oon myös itse saanut. Välillä menee hyvin, mutta useimmiten hyvin huonosti. Tiedän, että tän sanominen ei kovin montaa sairastunutta auta (kun ei auta muakaan), mutta haluun toivoo sulle parempia päiviä ja kovasti voimia tulevaan. Et oo yksin! ❤️
Rride Kiitos Rride 💙 Tsemppiä kans sulle, sä selviit ja selätät vielä masennuksen. Me päihitetään se! 💪🏻
Yksinäisyyden, merkityksettömyyden ja arvottomuuden tunteet ja NIIN moni muukin nuista on tullut erittäin tutuksi vuosien varrella. Ite sairastuin vakavaan masennukseen eka kerran syksyllä 2005, joten ymmärrän oikein hyvin, mitä se on...
Samaistun tuohon yksinäisyyden ja merkityksettömyyden tunteeseen, joskus vuosia sitten diagnosoitu sekamuotoinen masennus- ja ahdistustila, meni sitten hetkellellisellä lääkityksellä ja "elämän kanssa" ohitse. Nyt sitten vuosien jälkeen tullut samanlaista mielentiloja. "Itsehoito" auttanut paljon, esimerkiksi lukemalla, kuuntelemalla kaikenlaisia elämäntapa podcasteja/videoita/kirjoituksia. Pieniä juttuja, fiilistelemällä ja tekemällä niitä asioita mistä saa edes jotain onnistumisen kokemuksia. Kasvattamalla niitä hyviä hetkiä ja pienentämällä egon puhetta sillonkun puhe tulee pelosta, häpeän tunteesta, epäonnistumisen pelosta. Ajattelemalla, ettei kaikki mun pään sisäiset havainnot ja ajatukset ole todellisia(esim ahdistusta kasvattavat). Silti intuitioon, omaan itseensä ja omaan hyvyyteen uskominen on tärkeää. Ja oman itsensä ja oman hyvinvoinnin suojeleminen, joka päivä.
Valoa ja rakkautta💛
Olipa hieno kommentti. Kiitos ja valoa myös sinne 💙
Hilary10 Jos oot luova ihminen niin suosittelen scoottausta, se saa mut aina hyvälle tuulelle ja välil tuntuu et se on ainoo ilo elämässä ja juttu minkä takia elän.
Uusien temppujen keksiminen/onnistuminen ja oman tyylin kautta ittensä toteuttaminen vitun parasta.
Mahtavaa kuunnella sun kertomista.
Ihanhan se on, kuin mun omasta elämästä.
Samassa veneessä mennään, itselläni masennus ilmenee hyvin pitkälti samalla tavalla.
Lääkitys pelkästään toi jo paljon apua.
Paljon tsemppiä sinne 💙
Ihanaa kun puhut tästä ääneen. Voimia ❤️
Kiitos Viivi 💪🏻
Samastunun suhun joka videolla vaan enemmän 😮 oon ollu masentunut kymmenisen vuotta ja vasta kolme vuotta sitten hain apua ku en kestäny enää. Oon välillä ollu just se tyyppi, joka makaa sängyssä, ei käy suihkussa, ei pese hampaita eikä käy kaupassa. En tiiä parannunko tästä kokonaan ikinä, mutta lääkkeet ja terapia on auttanu. Masennuksen takia mun opinnot on pitkittynyt, mut nyt uskallan haaveilla, että mustakin tulee vielä maisteri.
Tsemppiä! Ite sairastin pari kuukautta takaperin vaikeaa masennusta ja selvisin siitä onneks 😎
Kiitos Dorges
Voimia sulle Kalenterikarju❤
Kiitti Keuhkis!
Kuulostat ihan siltä että kaipaat itseäsi ❣️
Itse olen kokenut ettei silloin ei enää tunne syvää yksinäisyyttä, kun löytää henkisen itsensä ja on kohdannut sen hyväksyen. Jonka jälkeen olet aina itsesi kanssa etkä enää yksin.
Onnea terapiaan pääsemisestä, ja paljon tsemppiä tulevaan 🌞🌿
Kiitos 💙
Upea video! Masennuksesta kertominen ja siihen avun hakeminen on todella vaikeaa ainakin itselleni. On rohkeaa, että tästä aiheesta julkaisit videon. Mä oon varma, että tää video auttaa monia, ja tästä saa ymmärryksen siihen, että ei ole ainoa näiden ajatusten kanssa. Sun täytyy muistaa se myös itse. Tsemppiä❤️❤️
Kiitos Reetta 💙
Hieno video! Hienoa et tein tän ja uskalsit julkaista ❤ Mä toivon, et tän katsojat oppii, ymmärtää ja hakee myös apua jos tajuaa tästä hienosta videosta, et heillä voi olla samaa. Siis oikeesti, hyvin tehty video ja toivon sulle paljon tsemppiä ja voimia! Usko pois, kyllä niistä lääkkeistä pääsee varmasti, niitä tarvitaan kyllä, mutta harvemmin loppuelämän ajan ❤ Ihana kuulla, et sulla on hyvä hoito ja terapeutti, se on kaiken a ja o.
Kiitos Pilvi 💙 Jep, ei mulla oo mikään kiire. Nyt keskitytään terveyteen ja paranemiseen 👍🏻
Voimia sinne.❤️ Usein just me iloisimmat ja positiivisimmat tyypit sairastutaan, ja tyypit ympärillä miettii että "ethän SÄ voi kokea tommosia tunteita, sä oot aina niin iloinen!" Mun kohdalla erittäin huono esimiestyö työpaikalla johti ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Siitä ne sit levis töistä yksityiselämän puolelle ja nykyään diagnoosina keskivaikea masennus, vakava ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Kaikki meneminen tuntuu hankalalta ja inhottavalta mut pakko vaan koittaa elämää normaalia elämää ja puskea eteenpäin. Pakko myöntää etten ihan kuvitellut vuosi sitten että lukion jälkeinen "chillaus välivuosi" johtais tämmöiseen.. Jokaisella meillä on omat kuoppamme mistä kiivetä, et oo missään nimessä yksin. Kiitos kun jaoit tän videon meille.❤️
Kiitos Emmi. Mikäköhän siinä onkin just meidän kohdalla ku sairastutaan 🤔
Oot rohkee kun uskallat puhuu tästä aiheesta ❤ itelläni on elämässäni tapahtunu asioita jotka on vaikkuttanut miten mä ajattelen itestäni ja minkälainen mun mieli ala on ,kun menin 4lk(OON VIELKIN ja mua alettiin kiusaamaan,mutta vaikka se loppu niin tunnen oloni yksinäiseksi ja vähän ahdistukneeksi ,mut mä oon ilonen siitä että mulla on 2 ihmistä jolle voin puhua eli mun äiti ja mun paras kaveri joka asuu toisella paikka kunnalla.Mutta asiat ovat kääntymässä parempaan suuntaan osittaen 🙂
Ihanaa että sulla on ihmisiä, joille voit puhua - se on tärkeetä 💙
I feel you, mulla on about puolet elämästä ollut on/off-masennusta. Voimia ❤️
Kiitti Jutta 💙
Kalenterikarju voimia tosi paljon. Ps. Tilaukseen meni. Jäbälle respektit kun uskallat puhua noista asioista. Itelläkin vaikea masennus. Käyn kyllä terapiassa ja syön lääkkeitä. Tsemppiä sulle ❤❤
Kiitos, tsemppiä myös sinne!
Voimia!💞 Tosi fiksusti selitetty tämä video.
Monia samoja asioita fiilailen. Lukion puolessa välissä viime talvena iski ahdistus ja masennus. Yleinen oire itsellä oli tynnrin pohjalle joutumisen, umpikuja jokaiseen suuntaan, täysin eristyksissä olemisen tunne. Vuosia kestäneestä vaellusharrastuksesta on tullut yhä enempi ja enempi henkireikä. Viikko muutaman tärkeimmän kaverin kanssa vaikkapa lapin erämailla, muilta saavuttamattomissa, pudottaa paineita sopivasti. Ei ole tarvetta olla yhtään enempää kuin on, ei riittämättömyyttä meneillä olevissa projekteissa. Ainut itseen kohdistuva tarve on selvitä hengissä. Vaikka saavutusten tunteet ovat lätistyneet, tuntuu viikon erämaavaellus vielä siltä että olisi tehnyt ja saavuttanut jotain.
Mä kävin viime kesänä ekaa kertaa vaeltamassa ja koin heti, että se oli mun juttu. Tänä kesänä ois tarkoitus mennä Lappiin 💙
Todella tuttuja fiiliksiä, mulki on kuulemma masennus ja kaikki mitä sanoit kuulosti niin tutulta mä kylläkin vasta 18 ja kävin amikseni terkalla täyttämässä mieliala testin ja hän epäilee, et mul on vaikee masennus. Mun mieli "romahti" kasi luokan lopulla ja oon nyt amiksen ekalla. En oo kertonut mun vanhemmille tästä enkä mun sisaruksille. Ainoastaan yläaste aikaisille kavereilleni ja koulun psykalle tosi vähän. Tällä hetkellä me haetaan sen psykan kans mulle psykoterapiaa täksi syksyksi. Terkka puhu mulle lääkityksestä mut en oo saanut mitään. Tällä hetkellä mielialat vaihtelee kauheen nopeesti, mul on hirvee stressi ja identiteetti "ongelmia". Nostan kyllä hattua, ku puhuit tästä
Hei Erika. Puhuit tosi rohkeesti omasta tilanteestasi. Muista että sä et oo yksin ja apua on saatavilla. Tsemppiä! 💙
Tää on tosi tärkee aihe, hyvä et julkasit tän vaik pelotti. Itelläki on masennusta ollu jo pari vuotta ja toi ku kuvailit et tuntuu siltä ku kattois itteään lintuperspektiivistä on tosi hyvä esimerkki siitä, miltä tämmönen tuntuu. Joskus on vaan semmonen olo et haluais vaan hetkellisest katkasta oman ajattelukyvyn ja pystyis vaan olla jonkunlaises taukotilas niin kauan, et jaksaa taas. Itelleni tulee välil hirvee shokki ku on sillee "hetkonen, oonks mä eläny täs samas kehos näin kauan, onks tää kaikki tapahtunu saman elämän aikana?". Oon kyl löytäny omat juttuni, jotka auttaa mua, koska itelleni tuli vaan enemmän ahistuneisuutta terapiasta ja lääkitystä en koskaa oo ottanu. Toivon et sä saat kaiken kuntoo, pitkä prosessi mut loppujenlopuks kaikki menee hyvin.
Kiitos. Ja ihan totta - pitää ettiä ne jutut, jotka auttaa siinä oman olon ja ahdistuksen vähentämisessä 💙
Voimia sulle paljon!!💙💙 Oot rohkee kun uskalsit puhua tästä!!😘💙
Kiitos Janette 💙
Hienoo, että päätit kuitenkin julkasta videon! Itsellänikin masennus... Tiedostan sen itse, mutta muille haluan kieltää sen, koska enhän minä voi olla masentunut🙈 tää video sai mut kuitenkin miettimään asian hoitamista eteenpäin.. uskoisin myös, että video auttaa ja kannustaa muitakin hakemaan apua😊 kiitos ja tsemppii sulle!💗
Kiitos Jenni ja tsemppiä sinnekin 💙
Ihana toi sun hymy tossa lopussa!! Jaksele, kyllä se siitä :D ♡♡♡
Ps. Ihan sikahyvin toteutettu video ♡
Kiitos Luna 💙
Voimia oot ehdottomasti mun yks lempi tubaajia
Kiitos 💙
Ihanaa, että uskalsit tämän videon julkaista. Omasta masennuksesta puhutaan liian harvoin. Samaistun kyllä. Menetin veljeni masennuksen takia ja se tuntuu todella pahalta. Itsellä ollut masennus n. 10 vuotta. En enää tiedä, olenko masentunut vai olenko vain ahdistushäiriöinen(?). Eniten pelottaa, että menetän läheiset ihmiset ympäriltäni, koska puran pahan oloni usein muihin ihmisiin. Etenkin poikaystävään. Usein tiuskin ja suutun typeristä asioista, olen mustasukkainen, vaikka tiedän, ettei siihenkään ole syytä. Masennus on niin laaja sairaus. Se tulee jostain ja aiheuttaa jotain muita tunteita, mitä ilman sitä tuskin olisi. Jotenkin todella ihanaa kuulla, että vaikka sinulla on masennus niin sinulla on hyvä parisuhde ja pian vaimokin. Tuo lohtua itselle, että ehkä rakkaimpani eivät jätä minua tämän sairauden takia.
Jep, kyllä läheiset ihmiset jeesaa tosi paljon. Ja ehkä heille uskaltaa välillä tiuskia tai näyttää niitä omia huonompia puoliakin, koska tietää, että he pysyvät siinä vierellä? 🤔
Kalenterikarju ehkä se juurikin on näin. Ja jos he ovat niitä oikeita kunnon läheisiä niin varmasti luulisi ymmärtävän, että ei oo tarkotus olla inhottava, eikä se ole osa sitä oikeaa luonnetta.
Just näin. Läheiset kyllä ymmärtää tän 💙
Noiden alku sanojen kanssa olen elänyt 7 vuotiaasta nyt 35 ikä vuoteen. Luullut että tälläistä tää on, elämä. Reilu kuukausi sitte hakenut apua, heitelty sinne tänne. Ite piti varata lopulta aika psykiatrille, ensi viikolla aika. Olen skrode jannu mutta herkkä ja reilun alkoholin ja sillon tällöisen (vuoden,pari)jaksoissa kannabiksen päivittäisen käytön aiheuttamat vaivat mutta myös aiheuttama itse pohdiskelu on saanut hakemaan apua, näin ei voi jatkua. Avun saanti hyvin kyseenalaista
vau, mahtava video. jos en olisi tilannut jo yksinäisyyspätkää katsoessa, nyt viimeistään tilaisin. olen nyt 40v, olin varmasti masentunut jo yläasteella, mutta diagnoosin sain 2005, lääkkeillä menin 2005-09, jolloin sitten tunsin parantuneeni. eli kohta 10 vuotta ilman selkeämpää masennusta, vaikka välillä tulee pieniä epäilyksiä, olisiko tulossa takaisin, mutta onneksi ei ole tullut.
samaistuin niin moneen asiaan mitä puhuit. kun ikää on tullut lisää, niin olen hitaasti ja vähitellen oppinut olemaan itselleni vähemmän vaativa, armollisempi. ei aina tarvitse tehdä kaikkea täydellisesti, välillä ihan ok:kin riittää. ja kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi, huomenna voi jatkaa. työt ei lopu tekemällä. hyvää jatkoa, mielenkiinnolla jään seuraamaan : )
Kiitos a-j. Mä vielä harjoittelen tota armollisuutta 😇
En tiedä onko tää tullu jo kommenteissa esille (ei oo tällä hetkellä voimia oman vaikean masennuksen keskellä lukea niitä kaikkia), mutta haluun sanoo yhden jutun, joka on mun mielestä 110% totta:
Kun oot masentunut, sä et kontrolloi sun ajatuksia, vaan SUN AJATUKSET KONTROLLOI SUA! Toivon, et kaikki ihmiset vois ymmärtää tän.
Tähän videoon ja aiheeseen vois sanoa niin paljon. Mutta sanon vaan ton ylläolevan, valtavan kiitoksen sulle ja toivon mielettömän paljon armollisuutta itteäs kohtaan. ❤
Henna-Riikka Ruuska Hyvä kommentti ja täysin totta! Tsemppiä sinne Henna-Riikka 💪🏻💙
Kalenterikarju Kiitos! 😊😇
Hei tuota wow...mitäköhän tähän nyt sitten sanois. Olen itsekkin masentunut ja samaistuin kyllä suureen osaan kertomistasi asioista. Itse epäilin että Karjulla olisi masennus ja odottelinkin tätä videoa jo. Hyvä video niinkuin aina.
Zemppiä hei kaikille jotka taistelee tän (tai jonkun muun asian) kanssa!
Kiitos! Ja tsemppiä tosiaan kaikille masennuksen kaa painiskeleville 💙
Ää en tiiä mite tää video jääny meikäl kokonaa välistä! Mut siis loistava video, puit tosi hyvin sanoiks ton olotilan ja kuvailit masennuksen niikon pähkinänkuoressa. (Pystyin ainki ite niiin hyvin samaistumaan)Välil on tosi vaikee selittää jollekki mitä ite kokee niin täs oli sellai et joo just tota oon yrittäny tarkottaa :D Tää on niin salakavala ja ärsyttävä kun ei lähde sormia napsauttamalla pois ”blim nyt oon ilonen” 😊 Itel on ollu kauhee taistelu just kun välillä menee tosi hyvin ja sit taas koht syöksylaskulla alaspäin... mut joka päivä on aina uus päivä ja kun on myöntäny itelleen tilanteen ni se on jo paljon! Tsemii sulle toivottavast sul o ne lääkkeet ja terapia auttanu :) Sun videot on virkistävän erillaisia ja asiallisia👊🏼😎
Kiitos Linda! Jep, näitä tunteita on vaikee pukee sanoiksi. Tsemppiä kans sinne 💙
Kiitos tästä
Kiitos 💙
Tsemppiä ja hyvä että olet hakenut apua!!
Kiitos siiryy 💙
Tää on sellane aihe mist ei voi koskaa puhua liikaa. Itellä masennus alkoi murrosiässä ja uusiutu parin vuoden jälkeen 😕
Totta, näistä on tärkee puhua 👍🏻
tiedän mistä puhut. Samoja tuntemuksia. Mulla ollut vuosia, diagnosoimattomana ja ahdistuneisuushäiriötä lapsesta asti. "Yksinäisyys, jota et osaa pukea sanoiksi"-tuttu tunne. Itsekriittisyys, tuttua. Ite oon käynyt kaks vuotta jo terapiassa ja itsemyötätunto !! Sitä on hyvä harjoittaa...se on ollut mulle vapauttavinta! 🤸💪💚vaatii tosi paljon työstämistä, edelleen.
Minäkin käyn töissä, eikä varmasti työkaverit tiedä mun masennuksesta, eikä itkukohtauksista mitä iltaisin saan. Monesti nauran ja hymyilen, se ei poista niitä sisäisiä vaikeita tunteita ja oloa. Teen asioita mistä pidän. Ite en valitettavasti pysty syömään lääkkeitä,vaikka haluaisin. Tsemppiä 💙
Kiitos voimauttavasta kommentista. Jep itsemyötätunnossa ois vielä kehittämistä mulla. Oon kokenut ihanaksi sen, että työyhteisössä tsempataan ja jeesataan kun oon avoimesti kertonut tästä mun tilanteesta 👍🏻
Respektit sulle.
Itse olen kärsinyt masennuksesta nyt neljän vuoden ajan vaikka ikää onkin vain vajaa 16 vuotta. Sen lisäksi minulle diagnosoitiin myös ahdistuneisuushäiriö sekä neurologiselta puolelta keskittymishäiriö ADHD/ADD. Koulu on aina ollut minulle todella vaikeaa ja nyt peruskoulun lopussa se jämähti täysin enkä tule saamaan lopputodistusta joka tuntuu todella vaikealta koska tiedän mihin haluan opiskelemaan ja mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Suljetulla osastolla on tultu vietettyä ensin kaksi viikkoa vuonna 2015 jonka jälkeen taas kolme kuukautta 2017 vuoden alusta. Menemättä liian paljon henkilökohtaisuuksiin olen pystynyt jatkamaan polkua suurimmaksi osaksi tämän minun harrastuksen sekä intohimon vuoksi jota haluan päästä myös opiskelemaan.
Tänä päivänä masennusta aliarvostetaan mielestäni liikaa. Ihmiset diagnosoivat itse itsensä tai käyttävät termiä ihan väärissä tilanteissa jolloin niitä jotka oikeasti kärsii masennuksesta aliarvioidaan eikä ymmärretä kuinka paljon masennus oikeasti voi vaikuttaa ihmisen elämään. Itselläni suurimmat ongelmat on unen kanssa. Nukuin niin paljon että jouduin suljetulle seurantaan kun se ei niiden mielestä ollut enää normaalia. Normaalit päivät elämässäni menevät suurinpiirtein niin että äiti tuo lääkkeet ennenkuin lähtee töihin jonka jälkeen jatkan unia, herään ja makaan sängyssä seuraavat kaksi tuntia. Kun viimeinkin nousen se on koirien takia, hoidan ne ja räsähdän takaisin sänkyyn. Joskus nukun koko loppupäivän. Joskus pyörin ajatuksissani välillä sohvalle välillä sänkyyn ja jokavälissä taas jääkaapille. En oikeastaan saa mitään tehtyä enkä edes tiedä miksi.
Joskus on parempia päiviä. Nämä paremmat päivät joita harvoin tulee näyttävät aikalailla tavalliselta päivältä ei masentuneen ihmisen elämässä.
Masennus on vienyt minulta perheenjäseniä, ystäviä, opiskelumahdollisuuden, tulevaisuuden, kaiken.
Masennuksesta pitää osata puhua mutta siitä ei saa tehdä flunssan kaltaista pikkusairautta sillä sitä se ei ole.
Erittäin hyvä ja tärkeä puheenvuoro. Masennus ei todellakaan ole mikään pikkuasia. Tsemppiä sinne ja toivottavasti pääset duunaa sen sun intohimon parissa siistejä juttuja! 💙
Kalenterikarju kiitos paljon 💙
Henkilö, joka ei nykypäivän rahakeskeisestä "elämä on jotain mikä pitää voittaa" -rallista masennu, on joko sieluton kone, hetkellisestä menestyksestä humaltunut, tai sitten valaistunut Buddha/Bodhisattva.
Amen
Moi, erittäin hyvä video ja tsemppiä tulevaan! Asian tiedostaminen on ensimmäinen askel parempaan! Omalla kohdallani masennukseen on auttanut esimerkiksi meditaatio sekä sosiaalisen median kulutuksen radikaali vähentäminen. Jos et ole kokeillut vielä meditaatiota, niin vahva suositus! Ymmärrän myös, että sosiaalinen media on osa "Kalenterikarju" -identiteettiäsi ja sen ylläpito on sinulle tärkeää. Oletko kuitenkaan pohtinut, että saattaisiko tämän identiteetin ylläpito edesauttaa masentuneisuuttasi? Sosiaalinen media saattaa ruokkia liikaa dopamiini-reseptorejasi ja sekoittaa aivokemiasi toimintaa. En ole mikään asiantuntija, mutta nämä asiat nousivat mieleen katsottuasi videosi. Tsemppiä vielä toistamiseen ja aurinkoista kevättä! :)
Tsau Santeri. Fiksu pointti - aivan varmasti vaikuttaa asiaan. Somea käytän nykyään itse asiassa vähemmän ja kyllä, meditoin myös; olen kokenut saavani siitä apua 👍🏻
Hei Mikko. En oo ennen seuraillu sinnuu kauheesti somessa, mut näin että siulta oli tullut tää video ja päätin katsoa. Pakko sanoo, että puhuit masennuksesta todella hyvin! Ja tästä ei tullut sellanen ahistava fiilis, vaan puhuit tästä silleen neuttaalilla ja positiivisellakin tavalla. Miusta puhuit tosi havainnollistavasti ja osasit jotenkin pukee niitä masennuksen/ahdistuksen tunteita sanoiksi. Ja mie ymmärrän sinuu tosi hyvin. Ite oon 17-vuotias. Miulla on ollut masennusta nyt päälle pari vuotta. Kasiluokalla se alkoi pahentua. Tää saattaa kuulostaa pieneltä, mutta miulla tää johti totaaliseen burn outiin. Aloin siis just pistää koulun ykköseks elämässä. Jo seiskalla aloin panostaa enemmän ja sillonkin välillä väsyin siihen. Mut kasilla päätin, et haluun keskittyy kokonaan kouluun, joka tarkotti sitä, et pistin ns. välit poikki oikeestaan kaikkien kanssa. Tai en pitäny yhteyttä. Ja oikeestaan tein pelkästään koulua. Kuitenkin väsyin siihen, mutta aloin vaatia iteltäni yhä enemmän ja enemmän. Lopulta kympitkään kokeesta ei tuntunu enää hyviltä, ja ysi oli jo maailmanloppu. Kasilla kyllä sit alotin terapian, mutta ne perfektionismin ajatusmallit oli niin vahvasti päässä, et siitä ei ehkä sillon ollut apua. Tai no kyllä varmasti jonkun verran, mutta silti pidin niistä omista tiukoista ajatusmalleista kiinni. Alko ysiluokka. Itkin heti ekana päivänä, miten vaikeeta yht.kuntaoppi on. Siitä tuli sit kyllä myöhemmin miun lempiaine.😃 Raadoin samalla tavalla edelleen. Jo kasilla olin alkanu valvoo öitä lukien kokeisiin. En tajunnut miten aika voi riittää päivässä koululäksyihin ja vielä kokeisiin lukemiseen. Miulla meni joku 4 tuntia jo läksyihin. Syöminenkin oli huonoa. Jo kasin lopussa muistaakseni se masennus meni sellaseks, et en pystyny tehä mitään muuta kun itkeä. Itkin kirja nenän edessä. Yritin lukea kokeisiin, mut mikään ei tarttunu päähän. Ja mainittakoon vielä, että siis tein kans monesti niitä masennustestejä terapeutilla ja se viittas aina johonkin just keskivaikeen ja vaikeen masennuksen välille. En kuitenkaan jostain syystä mennyt lääkäriin. Ehkä sen takia, et vanhemmat ei halunnu lääkkeitä. Enkä oikeestaan miekään. Ja niitähän ne usein kai suosittelee. Mut juu, sit oli yhteishaku ysillä. Miulla oli kyllä ollut pitkään tiedossa, minne haluan. Halusin kondiittoriks. Ja hain sinne ja pariin lukioon. Läheiset halus, että meen lukioon mutta ite tiesin etten jaksais, joten hain ekana amikseen. Pääsin. Koska kuka nyt ei yli ysin keskiarvolla pääsis. Tiesin kyllä sillon, että en jaksais mennä mihinkään kouluun. Mutta en sanonu siitä, koska tiesin, että painostettas. No amiksessa sit olin puol vuotta. Olin yläasteesta edelleen tosi väsyny ja en jaksanu sit amiksessakaan ja vaadin iteltäni täydellisyyttä edelleen. Lopulta jäin keskeytykselle. Ja mie nyt sanon, et vaikka välivuotta ei suositella usein heti peruskoulun jälk, miulle tää on ollut paras ratkasu. Oon saanu levätä ja tehä kivoja juttuja. Toki on ollu edellen tosi vaikeita hetkiä ja kausia. Mutta oon mennyt tosi paljon eteen päin! Ja mie oon päättänyt, että mie parannun. Ja mie uskon siihen. Ja mie uskon myös sinuun. Siekin tuut selviimään.❤ Ja ihanaa, kun siekin vaikeuksista huolimatta uskot siihen.Mut juu, tästä tuli nyt kunnon avautuminen.😃 Mutta teki mieli kertoa oma tarina. Miulla just varmaan se burn out/pitkittynyt uupumus laukas masennuksen. Nyt yritän saada syksyllä psykoterapiaa. Uskon, että ois miulle tosi hyvä. Ja oisin siihen nyt valmis. Mut pitäis "hankkia" se diagnoosi, että sais siihen terapiaan tukea. Mut hei, mie toivon siulle Mikko kaikkea hyvää! Mie oikeesti uskon siihen, että masennuksesta on todella mahdollista nousta vahvempana kuin koskaan! Ja ite kun on kokenut masennuksen, osaa varmasti auttaa ja ymmärtää paremmin muita saman kokeneita. Ja se on kans hyvä tiedostaa just, että tää tilanne ei oo ikuinen. Sie tuut pääsee niiden asioiden yli! Ja oon ilonen siun puolesta, että käyt terapiassa ja siitä on ollut apua! Mut tosiaan, kaikkee hyvää siun tulevaisuuteen! Muista, et mie uskon sinuun.💛 Ja oot arvokas. Ja siulla on ihmisiä ympärillä, jotka rakastaa ja ymmärtää. Vaikka en tunne sinnuu henk.koht. niin tiiän, et oot upee ja ainutlaatuinen ihminen! Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää sisällä. Jotkut vaan piilottaa sen aarteen. (en siis todellakaan tarkota sua) En osaa lopettaa tätä viestii, mut ehkä vaan nyt lopetan.😃 Tsemppii vielä kerran!
Ootko lukenut "Reasons to Stay alive" by Matt Haig? Suuri suositus kyseiselle kirjalle. Kertoo kirjailijan oman kokemuksen masennuksen ja ahdistuksen kanssa ja oli ainakin mun mielestä todella vaikuttava. Voimia!
En ole kuullutkaan, kiitos vinkistä!
“A society which demands we be normal even as it drives us insane.” Voisin irrottaa tähän miljoonaa loistaa quotea ko. kirjasta, mutta ehkä parempi että pääset kokemaan kirjan itse :)
Oot huippu!❤️❤️ arvostan
Kiitos Enni 💙
Voimia. 💙
Pisti miettimään, samaistuttavia oireita oli osa mitä luettelit... Tai aina välillä on sellaisia harmaita kausia. Ehkä yleinen asenne itseä kohtaan etenkin on aina vähän sellainen negatiivinen. Hmm, en tiedä.
Sun paita on ihan karvoissa! 🐶
Kantsii puhua noista tunteista jollekin - se jeesaa! 💪🏻 Ja joo, paita on karvassa kun piti vähän rauhoitella meidän koiraa tos videota kuvatessa 🐶
Puhuminen jeesii kyllä. Ja onnistumiset elämässä nostattaa sitä itsetuntoa jne.
🐶❤️
Kuvasit taitavasti masentuneisuuden tunteita. Itse olen kans kärsinyt masennuksesta viimeisen 4 vuotta, ehkä pidemmänkin ajan. Ongelman tunnustaminen on ensimmäinen askel parempaan.
Oot tosi rohkea, ku kerrot näistä asioista näi avoimesti. Paljon tsemppiä!❤
Kiitos Krista 💙
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta on olemassa sellainen kuin High functioning depression.. Itse kuulun just tähän.. olen monta vuotta vetänyt täysillä koska se uralla eteneminen on niin tärkeää.. Kuukausi sitten istuin töissä enkä ymmärtänyt enää saapuneista sähköposteista mitään ja aloin itkemään. Nyt olen siia kuukauden kohta ollut sairaslomalla uupumuksen ja keskivaikean masennuksen takia. Ensi viikolla tapaan esihenkilöni ja työterveyslääkärin ja katsotaan että mites tästä eteenpäin. Uskon siis että itsekin olen ollut masentunut jo kauan mutta silti "high functioning" eli pystynyt pitämään elämän jotenkin raiteillaan ihan hyvin.
Voimia sulle 🔥
Kysymysmerkkiihminen O Kiitos 💙
mulla on vaikea masennus ja mikään ei tunnu miltää ja tasapaksua. On uni ongelmia
Mulle tulee aina tai ainaki joskus on tullut mielisairauksista joku kauhutarinoita mielisairaalasta ja siks ne aina kuulostaa pelottavilta. Onneks on opiskelussa ja esim Somessa oppinu niistä kaikkee, niin ajatukset on paljo realistisimpis
Just näin, tutkimalla oppii!
Itellä tuli viimein se piste et en enää pysty. Soitin äitille töistä ja pelkäsin et sekoan, olin hysteerinen ja se töistä lähtö oli vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Nää videot on oikeesti auttanut myöntämään tätä ongelmaa.
Huomaa, että oot pohtinu työstäny videota kauan. Todella kiinnostavasti alussa tuo "normaalin sterotyyppisen elämän käsittävät asiat" luettelo. Plussaa alhaalle laitetuista linkeistä!💙
En ymmärrä, miten hyvin oot saanu tähän videoon masentunneen ihimisen ajatusmaailmaa sanoilla kerrottuna! Valitettavasti iteltä kokemusta löytyy, ja löyän samaistumispintaa. Tottapuhuen, oon piitkän aatellu että oot masentunu. Kai kettu ketun tuntee, vaikka ois pukkeentunu lampaaksi.
Maailmankaikkeuen värit on parasta mitä tiiän. Tiiän miltä tuntuu 'menettää' ne.
Voimaa ja etenkin väreijä päiviis! Oot hyvä ihiminen, mitä somen välityksellä annat kuvan.
Rakkautta💙
Kiitos Roosaatana 💙Varmaan alitajuisesti miettinyt ja työstänyt näitä asioita enemmän kuin osaa itse ääneen itselle myöntääkään. Mut se on vain ja ainoastaan hyvä. Täältä noustaan, valo näkyy jo.
Joka 6-4 ihminen kokee masennusta ja se ei ole mikään pysyvä vaikka silloin sillalailla ajattelee kun on jokin häiriötila päällä. Stststemppiä :) 😉
Moi mikko! Sika hyvä et pystyt puhuu näistä asioista , ite täytän 18 kohta ja käyn läpi lähes sairaalloista ahdistusta mitä olen jo puolivuotta opetellut tainnuttamaan ja en ole diagnoosia saanut masennukseen mutta se on aika läsnä ja tulee voimakkaasti sosiaalisen ahdistuksen myötä esille . Voimia kaikille jotka kamppailee omien ongelmiensa kanssa.
Kiitos rafu. Paljon tsemppiä kans sulle! 👍🏻
Voimia sulle !💟
💙
❤. Hyvä että julkaisit. Olen kirjoittanut omasta masennuksestani muutaman postauksen blogiini www.lily.fi/blogit/7-miljardia-aarettomyytta
Kiitos Aada! Näistä asioista on tärkeetä puhua ja kirjoittaa ❤️
Hei! Tosi hienoa, että teit tämän videon. Itselläni takana vaikeeta ja keskivaikeeta masennusta jo yli 5 vuoden ajalta, ja varsinkin tuo käsittämätön väsymykseksentunne on tosi vaikeeta selittää toisille. Halusin vaan sanoa, että tosi hieno video, ja oon ylpee, että teit tän.
Kiitti Oliver! 💙💪🏻
Ai niin ja tietty voimia paljon.. 🙏
Moi.. Mulla on nyt tosi vakava masennus olen 45 vuotias mies ja minullakin on perhe mihin kuuluu, minun lisäkseni avovaimo ja 16 vuotias poika.. Asumme eri asunnoissa koska ollaan oltu 22 vuotta yhdessä, eli lähes koko aikuisiän...Selätin 2015 masennuksen mutta niin ihmeellistä kuin se onkin niin, tämä tila on invalidisoittanut mut täysin. Makaan sängyssä, itken paljon, haluaisin kuolla pois..Olen korvaushoidossa ja sen takia avun saaminen on eri kunnallisilta lääkäreiltä vaikeaa,koska korvaushoito polilla on lääkäri joka on ensinnäkin vain kerran, viikossa paikalla, toisekseen tämä lääkäri on täysin välinpitämätön ja on muutenkin ei niin, pidetty. Syvissä vesissä on sopiva ilmaisu, masentuneelle ihmiselle.Mulla menee 3x30mg opamox päivässä mutta en tunne oikeen niiden vaikutusta, pahan oloni takia.Haluaisin tavata poikaani mutta en pysty, lähtemään kotoani mihinkään, en jaksa enkä kykene hyvä kun kaupassa pystyn käymään... Huoooh😢
hieno video hyvä että uskollit👏
Kiitos Olavi 💙
toivottavasti parannut. Ja mä ymmärrän sua
💁🏻😻
haluan tietää oonko masentunut joten vastakkaas. Mul on pääsärkyjä närästystä jne joka päivä ja aina kun tuun koulusta meen huoneesee ja oon tyylii koko loppu päivä siä. Oon väsyny melkei nukahdan koulussa oon ärtyny suutun todella helposti ja pari kertaa tullu ajateltuu et kumpa oisin kuollu
Voi ei, harmi juttu:( mut mä tiiän jo nyt kaks juttuu jotka ei muutu:
1. Sä tuut paranemaan ja sun diagnoosi on: terve ihminen, masennusesta ei jälkeäkään❤
2. Sä tuut AINA olemaan mun lempparitubettaja, ei, sä et oo mun lempparitubettaja, sä oot tärkeempi😘
OOT RAKAS JA TÄRKEÄ!❤
Kiitos Anniina kauniista sanoista 💙