A small story from Lapland war during the 2nd world war, where a swamp 13 kilometers from Rovaniemi holds a secret from the war. All videos on map: www.google.com...
Hiihtelin alueella neljännesvuosisata sitten. Hankien aikaan aurinko oli lämmittänyt siellä täällä lojuvia alumiinikappaleita niin, että ne olivat paljastuneet lumen alta ensimmäisenä. Koneen pakkolaskusta on hyvä kuvaus kirjassa: Hirvonen Pauli, Lapin sodan lentäjät kertovat, 1967, Otava.
This is truly so beautiful. Very relaxing and calming for the mind. Finland has been on my list for a very long time, there is something special that calls me when I see these awesome videos of yours. The nature, the weather, the aura that comes out of all this. Thank you so much for creating these videos and sharing them with us :)
Asun n.10 km päässä lentokonejängältä, kuten myös edesmennyt isäni Sulo Maikkula. Kertomani sijoittuu jonnekin 50 luvun alkupuolelle. Alakorkalon pojat tiesivät tuon ju88 koneen pudonneen lähistölle. Koneesta oli tuolloin jo purettu lähes kaikki arvokas. Pojat kuitenkin löysivät koneen lähistöltä lentokoneen kaksoiskk:n toisen puolikkaan kätkettynä kiven koloon. Innoissaan löydöstään päättivät viedä kk n kotiin ja kokeilla Kemijoki rannassa sen toimivuutta. Ase on vyö syötteinen kk. Ampuu luultavasti avoimelta kilolta. Patruuna vyötä ei ollut, joten päättivät ampua kertalaukauksen. Kansi auki patruuna pesään ja kädellä lukko kiinni! Ase laukesi välittömästi, lukko taaksepäin vauhdilla vastauksena ainoastaan pojan (isäni) peukalo. Peukalo ruhjoutui melko pahoin. Aseista ja tekniikasta kiinnostuneesta isästäni tuli myöhemmin aseseppä. Isä ukko kertoi myös tästä koneen pakkolaskusta seuraavaa. Viimeisenä olisi hypännyt tämä Metsola jolla murtui jalat ja käsi. Huomattuaan koneen olevan jo hyvin matalalla oli heti hypättyään avannut varjonsa, sillä seurauksella että varjo tarttui kiinni koneen korkeusperäsimeen. Eli hän suoritti pakkolaskun roikkuen varjosta koneen perässä. Ei ihme että loukkaantui. Hyvä että oli pehmeää jänkä maastoa. Pakkolaskun jälkeen koneen ohjaaja joka selvisi vammoitta laskusta, teki loukkaantuneen olon mahdollisimman hyväksi. Tämän jälkeen lähti kävellen kohti etelää missä etulinja tuolloin oli. Aikanaan pääsi Hirvaan metsäkoululle ,missä suomalaiset joukot jo olivat. Hevosella kävivät sitten hakemassa loukkaantuneen miehen pois nykyiseltä Lentokone jängältä.
Eipä ollu koneesta paljon siellä ollut enää paljon jäljellä. Varmaan kaikki mielenkiintoisimmat ja käyttökelpoisimmat osat on ajan saatossa sieltä käyty viemässä, ja aseet varmasti myös johonkin kadonneet. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin materiaaliin, joka on sodan jälkeen maastoon jäänyt. Varmasti monia mielenkiintoisia tarinoita, kuten tämäkin.
Haapavedeltä löytyy myös paikka, jossa on Junkers JU-88:n alumiinipalasia aika runsaasti. Tarinan mukaan kaksi saksalaiskonetta törmäsivät pilvisessä säässä toisiinsa (muistaakseni jossain Korkalovaaran seudulla) ja molemmat koneet syöksyivät maahan. Toisen koneen putoamispaikalla oli silloin lammasaitaus, kun ajoin ohi vuosia sitten, enkä siksi käynyt aluetta tutkimassa. Toinen (josta palasia on jäljellä) löytyy metsästä pienen kävelymatkan päästä lähimmältä peltotieltä.
Kommenttina, että mäntämoottorit (jotka JU-88:ssakin olivat) käyttävät lentobensiiniä, ei kerosiinia. Kerosiini on suihkumoottorin ja turbiinin polttoaine. Muuten mielenkiintoinen tarina.
Totta puhut, 87-oktaanista lentobensaa ilmeisesti ainakin Saksalaiset käyttäneet. Suoraan otin tiedon lähteestä ja en osannut havaita virhettä. Kiitos korjauksesta, yritän jos saisin tuohon korjauksen editoitua.
Katsoin Petteri Mikkosen videota Lapin sodasta. Suositteli tätä. Mielenkiintoista. Lapin sodistahan ollaan tekemässä viimeinkin elokuvaa.
Hiihtelin alueella neljännesvuosisata sitten. Hankien aikaan aurinko oli lämmittänyt siellä täällä lojuvia alumiinikappaleita niin, että ne olivat paljastuneet lumen alta ensimmäisenä. Koneen pakkolaskusta on hyvä kuvaus kirjassa: Hirvonen Pauli, Lapin sodan lentäjät kertovat, 1967, Otava.
This is truly so beautiful. Very relaxing and calming for the mind. Finland has been on my list for a very long time, there is something special that calls me when I see these awesome videos of yours. The nature, the weather, the aura that comes out of all this. Thank you so much for creating these videos and sharing them with us :)
Olipa kiinnostava! Olen tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta, mutta nyt pitää varmaan mennä myös käymään. Kiitos!
Ole hyvä. Sankko mukaan, siinä hakkuuaukealla oli hyvin puolukoita.
Asun n.10 km päässä lentokonejängältä, kuten myös edesmennyt isäni Sulo Maikkula. Kertomani sijoittuu jonnekin 50 luvun alkupuolelle. Alakorkalon pojat tiesivät tuon ju88 koneen pudonneen lähistölle. Koneesta oli tuolloin jo purettu lähes kaikki arvokas. Pojat kuitenkin löysivät koneen lähistöltä lentokoneen kaksoiskk:n toisen puolikkaan kätkettynä kiven koloon. Innoissaan löydöstään päättivät viedä kk n kotiin ja kokeilla Kemijoki rannassa sen toimivuutta. Ase on vyö syötteinen kk. Ampuu luultavasti avoimelta kilolta. Patruuna vyötä ei ollut, joten päättivät ampua kertalaukauksen. Kansi auki patruuna pesään ja kädellä lukko kiinni! Ase laukesi välittömästi, lukko taaksepäin vauhdilla vastauksena ainoastaan pojan (isäni) peukalo. Peukalo ruhjoutui melko pahoin. Aseista ja tekniikasta kiinnostuneesta isästäni tuli myöhemmin aseseppä. Isä ukko kertoi myös tästä koneen pakkolaskusta seuraavaa. Viimeisenä olisi hypännyt tämä Metsola jolla murtui jalat ja käsi. Huomattuaan koneen olevan jo hyvin matalalla oli heti hypättyään avannut varjonsa, sillä seurauksella että varjo tarttui kiinni koneen korkeusperäsimeen. Eli hän suoritti pakkolaskun roikkuen varjosta koneen perässä. Ei ihme että loukkaantui. Hyvä että oli pehmeää jänkä maastoa. Pakkolaskun jälkeen koneen ohjaaja joka selvisi vammoitta laskusta, teki loukkaantuneen olon mahdollisimman hyväksi. Tämän jälkeen lähti kävellen kohti etelää missä etulinja tuolloin oli. Aikanaan pääsi Hirvaan metsäkoululle ,missä suomalaiset joukot jo olivat. Hevosella kävivät sitten hakemassa loukkaantuneen miehen pois nykyiseltä Lentokone jängältä.
Eipä ollu koneesta paljon siellä ollut enää paljon jäljellä. Varmaan kaikki mielenkiintoisimmat ja käyttökelpoisimmat osat on ajan saatossa sieltä käyty viemässä, ja aseet varmasti myös johonkin kadonneet. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin materiaaliin, joka on sodan jälkeen maastoon jäänyt.
Varmasti monia mielenkiintoisia tarinoita, kuten tämäkin.
Haapavedeltä löytyy myös paikka, jossa on Junkers JU-88:n alumiinipalasia aika runsaasti. Tarinan mukaan kaksi saksalaiskonetta törmäsivät pilvisessä säässä toisiinsa (muistaakseni jossain Korkalovaaran seudulla) ja molemmat koneet syöksyivät maahan. Toisen koneen putoamispaikalla oli silloin lammasaitaus, kun ajoin ohi vuosia sitten, enkä siksi käynyt aluetta tutkimassa. Toinen (josta palasia on jäljellä) löytyy metsästä pienen kävelymatkan päästä lähimmältä peltotieltä.
Lentokoneromujen uusiokäyttö oli yleistä. Jossain oli puimakone pyörinyt pommikoneen moottorilla kauan sodan jälkeen. Ehkä osalla siitä?
Olihan ne lentokoneet sen ajan huipputeknologiaa, varsinkin alumiini oli vähän harvinaisempaa tavaraa täällä Pohjolan perukoilla.
Mielenkiintoinen video.
Kommenttina, että mäntämoottorit (jotka JU-88:ssakin olivat) käyttävät lentobensiiniä, ei kerosiinia. Kerosiini on suihkumoottorin ja turbiinin polttoaine. Muuten mielenkiintoinen tarina.
Totta puhut, 87-oktaanista lentobensaa ilmeisesti ainakin Saksalaiset käyttäneet. Suoraan otin tiedon lähteestä ja en osannut havaita virhettä. Kiitos korjauksesta, yritän jos saisin tuohon korjauksen editoitua.
Voisko saada vastaavaa juttua Runkauksen lähelle maahan ammuttuun pommariin?
Mahdollista, kesälle projektia käydä noita koneita etsimässä. Aika monta kuiten Rovaniemen alueella.
Hyvä video! Mitä kameraa käytät kuvauksissa ?
Kiitos. Nykyään pääasiallisesti Panasonicin Lumix S5:sta. Vanhemmat videot Panasonicin GX80:llä, joka nyt varakamerana.