Ajattelisin, että harkitsevaisuus kutsussa on myös ihan tervetullut asia. Hullunrohkeuden kääntöpuolena on ehkä kulttuuri missä luovutaan vääristä asioista mm. perheen hyvinvoinnista ja omasta terveydestä. Ne taas ei ole mielestäni Jumalan mielenmukaisia uhrauksia. Tietenkään hullunrohkeuden ei tarvitse johtaa siihen. Mutta valitettavasti tuntuu, että seurakuntatyön vaatimukset usein ainakin asettaa edellä mainitut vaaraan.
Ajattelisin, että harkitsevaisuus kutsussa on myös ihan tervetullut asia. Hullunrohkeuden kääntöpuolena on ehkä kulttuuri missä luovutaan vääristä asioista mm. perheen hyvinvoinnista ja omasta terveydestä. Ne taas ei ole mielestäni Jumalan mielenmukaisia uhrauksia.
Tietenkään hullunrohkeuden ei tarvitse johtaa siihen. Mutta valitettavasti tuntuu, että seurakuntatyön vaatimukset usein ainakin asettaa edellä mainitut vaaraan.