Säädä tuo auran asento traktorin mukaan ja laita sivurajoittimien tapit pitkiin reikiin. Mieluiten vapauta kokonaan. Pienen hienosäädön voi sitten tehdä kääntämällä vetokarttua ja muuttamalla nostotangon pituutta veivistä. Vetokartulla voi säätää auran kulkusuuntaa, hakeutuuko se vaosta poispäin vai vakoonpäin. Nyt ensimmäinen vantaan kärki on liian lähekkä takapyörän reunaa.
Sitten vielä yksi virhe näkyy tuossa matohöpötyskohdassa. Maapuoli ei ole vaon reuna vasten ja se on merkii siitä, että auta kulkee nokallaa. Ja yhdessä kohti näkyy vaon pohjalla vantaan kärjen tekemä ura. Sekin kertoo siitä, että aura on väärässä asennossa. Nostolaitteen välykset tahtoo olla syynä siihen että aura pyrkii nokallee. Sen takia kaikki säädöt pitää tehdä kyntötyönnaikana, kun aura on maassa. Ei maan pinnalla.
Hyviä neuvoja. Tiesin että sivurajoittimet eivät saisi rajoittaa auran asentoa, mutta jos ne päästi löysälle aura lähti karkuun eli väänsi itsensä ihan toiseen reunaan. Mikähän tämän mahtaa aiheuttaa? Siten toinen ongelma oli että jos ensimmäisen viilun sääsi sivurajoittimilla lähemmäs oikeaa niin kyntöviilu ei kääntynyt vaan jäi pystyyn. Tähänkään en syytä löytänyt.
@@oldironfin5748 Meillä oli kanssa jokivarsi maat samanmoisia ja kun hyvässä kunnossa piti niin hyvin kasvoi. Ei saa missään nimessä liian märkänä muokata.
Minusta ensimmäinen viilu oli liian leveä. Perussäätö tehdään niin että vetokartun vipu on keskellä eli kartun mutkat suorassa. Sitten säädetään itse vetokartusta ensimmäisen viilun leveys oikeaksi. Viilun leveys mitataan leikkurista sen ja vaon välin pitää olla auran tuumaluku.Kartunvivulla voi tehdä sitten hienosäätöä. Näin, kun aura tulee joka puolelta suorassa saa hyvää jälkeä ja aurat ei väännä.
Vetokarttu oli suorassa. Sattuneista syistä ensimmäinen viilu oli mitattuna ohjeen mukaan noin 35 senttiä kun sen pitäisi olla 40,6 senttiä eli 16 tuumaa. Jos ensimmäisen viilun sääti oikean levyseksi, se ei kunnolla kääntynyt vaan jäi pystyyn. Miksi sitä en tiedä,
Ensimmäisen viilun leveyttä kannattaa mittailla leikkurista vaon reunaan, olettaen että leikkuri kulkee oikein. Sitten tarvittaessa säätää vetokarttua sivuttaissuunnassa haluttuun suuntaan jos ensimmäinen viilu jää väärän mittaiseksi. Rajoittimet saa olla suhteellisen löysällä, mutta ite en kuitenkaan ole koskaan ns. pitkään reikään laittanut kun on niissä välystä jo luonnostaan muutenkin, ja kun on kaikenlaista maalajia ja rinnettäkin pelloissa niin arasti alkaa aurat vaeltaa vaikka ovat oikein. Vipu on vain hienosäätöä varten. Jos raidevälit on ok, niin saa olla "suorassa".
Vetokarttua tuossa pitäisi säätää. On ihan toiseen traktoriin alkujaan säädetty. Mutta tuo tuppasi jättämään viilun pystyyn jos ensimmäisen viilun leveyttä kasvatti tuosta. Ideoita miksi se niin teki?
Jos vähänkin ajattelee, miksi ensimmäinen viilu on pieni, niin vetokarttua kääntämällä saa leveyttä lisää. Jos ei kääntö riitä, niin karttua siirtämällä asia korjaantuu.Normaalisti kartun mutkat ovat pystysuorassa.
hyvä keli kyntää.. leikkurien linjaus kannattaa tarkistaa, että on sama etäisyys ja syvyys joka siivellä.. vaikuttaa jos etummainen kulkee ihan eri linjaa.. aura voi toki olla vaikka vähän vääntynyt, mutta silmällä ei erota.. itellä kyntäminen taas lempipuuhaa, harvoin vain harraste hommis tarvii enää. joskus heinämaan uusinnassa tarvii, vaan kyllä se aurojen säätö aina mieliin palautuu..
Leikkurien linjaus oli aina asia mikä on just kohdallaan. Vääntynyt tuo aura jostain on. Ensimmäisen siiven tuki ainakin mutta en usko että on ainoa paikka jolle on sattunut kipeää. Vedin noita auroja kerran aika paljon isommalla traktorilla lähes jäässä olevassa maassa. Meni mm. yksi siipi poikki. Eli olivat uhrattavat aurat ;)
Painonsiirtoa käytettäessä käyttovipu siirretään jatkuvalle pumppaukselle ja ulonmaisella vivulla käytetään syvyydensäätöä. Samoin jatkuva pumppaus on käytössä kun käytetään ulkoisia lohkoja.
Välillä täytyy ikävätkin hommat tehdä. Minä olen tuohon kyntämiseen sydämmistynyt jostain syystä... Ainoa viljelykierron työvaihe joka ei yhtään innosta. No yleensä hoidan kultivaattorilla
Komiaa kynnöstä tuli🙂👍. Onnittelut myös tuhannesti 1000-tilaajasta🎉🎉🙂!
Kiitos. Näytti aamulla täyttyneen tuo tonni. Nyt pitää spessua keksiä. Oletko muuten tulossa maatalouskonemessuille Helsinkiin?
@@oldironfin5748 Tottakai olen tulossa🙂. Olen Perjantaina ja lauantaina messuilla🙂
@@Puutaheinaa. Koitetaas törmätä siellä perjantaina. Ainakin silloin olen siellä paikalla.
@@oldironfin5748 Tehdään näin🙂👍
Kyllä lähtee!
jep
Säädä tuo auran asento traktorin mukaan ja laita sivurajoittimien tapit pitkiin reikiin. Mieluiten vapauta kokonaan. Pienen hienosäädön voi sitten tehdä kääntämällä vetokarttua ja muuttamalla nostotangon pituutta veivistä. Vetokartulla voi säätää auran kulkusuuntaa, hakeutuuko se vaosta poispäin vai vakoonpäin. Nyt ensimmäinen vantaan kärki on liian lähekkä takapyörän reunaa.
Niin... Ja älä piitta työntövarren suunnasta. Vetevarsien asento on määräävin.
Ja sitten vielä. Tee se auran sijainnin karkea säätä vetokarttua siirtämällä. Tässä tapauksessa oikeanpuoleiseen pyörään päin.
Sitten vielä yksi virhe näkyy tuossa matohöpötyskohdassa. Maapuoli ei ole vaon reuna vasten ja se on merkii siitä, että auta kulkee nokallaa. Ja yhdessä kohti näkyy vaon pohjalla vantaan kärjen tekemä ura. Sekin kertoo siitä, että aura on väärässä asennossa. Nostolaitteen välykset tahtoo olla syynä siihen että aura pyrkii nokallee. Sen takia kaikki säädöt pitää tehdä kyntötyönnaikana, kun aura on maassa. Ei maan pinnalla.
Hyviä neuvoja. Tiesin että sivurajoittimet eivät saisi rajoittaa auran asentoa, mutta jos ne päästi löysälle aura lähti karkuun eli väänsi itsensä ihan toiseen reunaan. Mikähän tämän mahtaa aiheuttaa? Siten toinen ongelma oli että jos ensimmäisen viilun sääsi sivurajoittimilla lähemmäs oikeaa niin kyntöviilu ei kääntynyt vaan jäi pystyyn. Tähänkään en syytä löytänyt.
@@oldironfin5748 Silloin jos aurat karkaa niin säädöt ei ole kohdillaan.
Tuas olis halpa remontti kohde.Lehtijousesta pätkät hitsillä kiinni niin tuloo halavat kärkipalat ja rälläkällä teroittaa vaarnat.
Tuon voisi tehdä :D Jostain lehtijousen pätkät varmasti löydän
Lopeta maatalous jos asenne kyntöön tollanen.
Kyllä maa väriä muuttaa 🙂
Näin se tekee. Tosin keväällä olen ihan totaalisen kiukkuinen itselleni kyntämisestä kun pompin äestäessä :D
tosi hyvä video😊👍👍👍👍👍👍 ja hyvää viikonloppua kaikille😊👍
Kiitos ja hyvää viikonloppua!
@@oldironfin5748 ole hyvä😎👍ja kiitoksia🙂
Hyvin kyntö etenee😊
Hyvän näköistä maata👍
Tasaista savimaata tuo on. Kovaa kuin mikä mutta kun sen saa kasvamaan niin se kyllä kasvaakin.
@@oldironfin5748
Meillä oli kanssa jokivarsi maat samanmoisia ja kun hyvässä kunnossa piti niin hyvin kasvoi.
Ei saa missään nimessä liian märkänä muokata.
Liian märkänä kun menee sotkemaan, niin piukassa on, ei mene edes juolavehnän juuri läpi siitä kerroksesta.
@@oldironfin5748
Kyllä se niin on ..
Maa arinoituu ja kestää kauan palautua ennalleen.
@@karihäkki Jankkuri melkein tarvitaan jos savikko pääsee kovaksi. Sitten onhan noita maanparannuskasveja jotka voisi auttaa esim sinimailanen.
Minusta ensimmäinen viilu oli liian leveä.
Perussäätö tehdään niin että vetokartun vipu on keskellä eli kartun mutkat suorassa. Sitten säädetään itse vetokartusta ensimmäisen viilun leveys oikeaksi. Viilun leveys mitataan leikkurista sen ja vaon välin pitää olla auran tuumaluku.Kartunvivulla voi tehdä sitten hienosäätöä. Näin, kun aura tulee joka puolelta suorassa saa hyvää jälkeä ja aurat ei väännä.
Vetokarttu oli suorassa. Sattuneista syistä ensimmäinen viilu oli mitattuna ohjeen mukaan noin 35 senttiä kun sen pitäisi olla 40,6 senttiä eli 16 tuumaa. Jos ensimmäisen viilun sääti oikean levyseksi, se ei kunnolla kääntynyt vaan jäi pystyyn. Miksi sitä en tiedä,
Ensimmäisen viilun leveyttä kannattaa mittailla leikkurista vaon reunaan, olettaen että leikkuri kulkee oikein. Sitten tarvittaessa säätää vetokarttua sivuttaissuunnassa haluttuun suuntaan jos ensimmäinen viilu jää väärän mittaiseksi. Rajoittimet saa olla suhteellisen löysällä, mutta ite en kuitenkaan ole koskaan ns. pitkään reikään laittanut kun on niissä välystä jo luonnostaan muutenkin, ja kun on kaikenlaista maalajia ja rinnettäkin pelloissa niin arasti alkaa aurat vaeltaa vaikka ovat oikein. Vipu on vain hienosäätöä varten. Jos raidevälit on ok, niin saa olla "suorassa".
Vetokarttua tuossa pitäisi säätää. On ihan toiseen traktoriin alkujaan säädetty. Mutta tuo tuppasi jättämään viilun pystyyn jos ensimmäisen viilun leveyttä kasvatti tuosta. Ideoita miksi se niin teki?
Jos vähänkin ajattelee, miksi ensimmäinen viilu on pieni, niin vetokarttua kääntämällä saa leveyttä lisää. Jos ei kääntö riitä, niin karttua siirtämällä asia korjaantuu.Normaalisti kartun mutkat ovat pystysuorassa.
Siinä tuli ongelma jos levensi ensimmäistä viilua tuosta. Viilu jäi pääsääntöisesti pystyyn. Miksi niin siihen en keksi selitystä.
Sulla on eri ohjeet kuin mulla oli. Asennonsäätövipu ainoastaan kuljetusasentoon.Olen omistanut 168,188, kaksi 590, 699. Kaikissa samat ohjeet.
hyvä keli kyntää.. leikkurien linjaus kannattaa tarkistaa, että on sama etäisyys ja syvyys joka siivellä.. vaikuttaa jos etummainen kulkee ihan eri linjaa.. aura voi toki olla vaikka vähän vääntynyt, mutta silmällä ei erota.. itellä kyntäminen taas lempipuuhaa, harvoin vain harraste hommis tarvii enää. joskus heinämaan uusinnassa tarvii, vaan kyllä se aurojen säätö aina mieliin palautuu..
Leikkurien linjaus oli aina asia mikä on just kohdallaan. Vääntynyt tuo aura jostain on. Ensimmäisen siiven tuki ainakin mutta en usko että on ainoa paikka jolle on sattunut kipeää. Vedin noita auroja kerran aika paljon isommalla traktorilla lähes jäässä olevassa maassa. Meni mm. yksi siipi poikki. Eli olivat uhrattavat aurat ;)
Kyntäjillä tais Itälehto ottaa monta SM mitallia.
Itälehto taisi jossain haastattelussa todeta että hänen auroissaan ei juuri ole mitään alkuperäistä jäljellä.
Miksi haluat jatkuvan pumppauksen rasittavan pumppua ja ylipaineventtiiliä tarpeettomasti? Vai onko sulla hydraulimoottori auroissa?
Painonsiirtoa käytettäessä käyttovipu siirretään jatkuvalle pumppaukselle ja ulonmaisella vivulla käytetään syvyydensäätöä. Samoin jatkuva pumppaus on käytössä kun käytetään ulkoisia lohkoja.
Ihan hyvinhän maa kääntyy. Ikävää että tuntuu kovin vastenmieliselle tehtävälle.
Välillä täytyy ikävätkin hommat tehdä. Minä olen tuohon kyntämiseen sydämmistynyt jostain syystä... Ainoa viljelykierron työvaihe joka ei yhtään innosta. No yleensä hoidan kultivaattorilla
Jep. Kultivointi ja lautasmuokkaus on mukavaa ja nykypäivää
Ja näillä nykyaikaisilla menetelmillä muokattu maa on keväällä paljon kivampi äestää kun kynnetty. Kynnetyn äestäminen on rynkytystä...
Juurikin niin!
Sulattoon nuo aurat kuuluu
Kannatetaan tehtyä esitystä :D
Aurat kun laittaa reiraha ja oikeisiin säätöihin niin hyvä tuloo.