ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 7 ก.พ. 2025
- Kun Triplan tai Redin kaltainen pilvenpiirtäjä alkaa kohota 1920-luvun Chicagossa, alkaa myös ihmisten ja raskaiden rakennuselementtien tipahtelu taivaasta. Kirjassa Kuularalli korkeuksissa pihisevä ja köhisevä pahantahtoinen miehenpapparainen Reagan laittaa rumiluksensa töihin eli ampumaan pilvenpiirtäjän rakentajia kuin variksia aidalta. Apuun tulevat gorillatoimiston turvamiehet, revolvereihin ja konepistooleihin pukeutuneet fedora-hatut Sammy Day ja Jack Attaway. Popliinitakkiveljet ryhtyvät sotaan Reaganin kovanaamoja vastaan. Autoja tuhoutuu, viihtyisiä huoneita lyödään päreiksi ja ihmisetkin ottavat osumaa. Millainen tarina kieltolain aikaisesta rymistelystä kehkeytyy? Miten Sammy pärjää sarjakuvana belgialais-ranskalaisille huumoriseikkailuille, kuten Lucky Luke ja Asterix? Se selviää tällä videolla.
Tykkään puhua sarjakuvista ja piirtää niitä. 66:ssa Puhekupla-sarjan videossa kerron belgialaisartistien Raoul Cauvinin ja Arthur Berckmansin luomuksesta Sammy Day - joitakin faktoja ja runsaasti mielipiteitä.
Piirrän silloin tällöin itsekin, voit tutustua harrastukseni tuloksiin tilillä @flatouting / Kämppäilyä Instagramissa: www.instagram....
Lähteet:
Raoul Cauvin -kuva: Wikimedia Commons / Frantogian CC BY-SA 3.0 creativecommon...
Konepistooli: MP5 Submachine gun in doorway.aif by Franki-01234 -- freesound.org/... -- License: Creative Commons 0
Parhaat Sammyt ilmestyivät Ruudussa ja Non Stopissa. Lucky Luke ilmestyi ensin Spiroussa ja lähti 60-luvulla Piloteen.
Kiitos kommentista! Ruutu ja Non Stop ovat autuaasti ohitetut! Kaipa niitä samoja tarinoita löytyy albumeista. Pitää taas nöyrästi sanoa, että tutustun lisää, kun tuli vähän ankarasti arvosteltua.
Minun käsittääkseni Ruudussa ja Non Stopissa tulleita tarinoita ei ole julkaistu albumeina. Vasta ihan viime vuosina taisi ilmestyä yksi alkupään juttu BD-sarjan albumina (Gorilloja ja ikämiehiä.)
Synkkyydestä ja pessimistisyydestä lopuissa: puhutaan pikemminkin elämänmakuisuudesta.
Fiktiiviset henkilöt seikkailevat, ihmiset tosimaailmassa säilyvät elossa, kunnes kuolema korjaa senkin asian.
Kiitos kommentista! Niin, kyllähän fiktiossa päähenkilöt pääsääntöisesti jäävät elämään ikuisesti, vaikka ja kun viimeinen kuva on näytetty. Siinä mielessä kuvaamasi elämänmakuinen loppukin on onnellinen, vaikkei siinä juhla-aterialle jäätäisikään.
Mä oon tykännyt Sammyn hiukan kyynisistä tai "elämänmakuisista" lopuista. Kuten myös Asterixien villisikabileistä. Kukin tyylillään, sanoisin.