Perjantai-dokkari: Kati, 32, on uupunut töissä jo kolme kertaa
ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 16 ต.ค. 2024
- 32-vuotias Kati uupui jo elämänsä kolmannen kerran viestintäasiantuntijan työssä syksyllä 2018. Hän oli sairauslomalla melkein vuoden. "Mietin jopa, olenko vain laiska. Miksi kaikki muut jaksavat töissä? Mikä minussa on vikana?" Kati miettii.
Jos tykkäsit videosta, tilaa Yle Perjantai-dokkarit - uusi dokkari joka perjantai.
Mistä aiheesta sinä haluaisit nähdä Perjantai-dokkarin? Mitä haluaisit vielä tietää juuri näkemästäsi dokkarista? Kerro kommenteissa tai laita directiä Perjantain Instagramissa @yleperjantai. Perjantain Instasta löydät myös dokkareihin liittyvää lisäsisältöä: / yleperjantai
Tampereenterolle dokkari!
Ehdottomasti
Näin on
Joo pakko
Terolle oma dokkari
Totta helevetissä kkornerr
huh tätä kommenttiosioo ... :P ne jotka ei oo tehnyt pitkää työuraa kommentoi tyyliin 'helppo nakki.. kuvittelet vaan kaiken'... Hyvä vidi... työuupumus on todellista.... yhtä lailla kuin työttömyysuupumus (jos sellainen sana on olemassa)
Molemmat mainitsemasi uupumukset ovat minusta todellisia. Samalla tavalla voi uupua töitä tehdessä kuin niitä hakiessakin. Ymmärrän, miten usko töiden hakuun voi loppua, kun itselleen sopivaa työtä ei vaan löydy. Töissä ihminen uupuu erilaisista syistä. Työ voi olla fyysisesti raskas, joka ei välttämättä ole pitkässä juoksussa hyväksi. Työ voi olla myös ajattelutyötä, esim. suunnittelua, jossa aivojen kuromitus on päivän aikana korkea ja työpäivän jälkeen tulee levätä.
Ei todellakaan ole helppo nakki suoriutua töistä, jos minkään tason uupumus vaikuttaa suorituskykyyn. Tulee muistaa, että myös omat sosiaalisuhteet vaikuttaa työntekoon. Jos omat asiat pyörii mielessä päivän aikana, niin ei työn teostakaan tule juuri mitään.
Been almost there. Työnantaja ei ymmärtänyt Työterveyden lausuntoa, että pitäisi tehdä vähemmän. Työtunnit olivat lähes kaksinkertaiset, mitä työsopimuksessa luki. Pakko oli tehdä, että sai pitää paikkansa.
Niin on. Äidilläni on tästä tullut PTSD hoitotyössä psykologina. Ei se mene ohi sillä että lepää vähän aikaa, se vaatii ihan hirveesti, eikä äitini edes pysty tekemään samaa työtä enää.
Tässä maailmassa ei koskaan lopu työt kesken, aina löytyy töitä mitä pitäisi tehdä, joten ei kannata asennoitua työhön siten että "että tänää ei jäisi mikään työtehtävä kesken", koska aina jää jotai kesken. Työntekoon kannattaa aina asennoitua rennolla otteella, että tekee sen verran mitä jaksaa, rasittamatta itseänsä liikaa, ja jatkaa sitten seuraavana päivänä/joku muu päivä, jos joku jää kesken. Lisäksi, kannustan vaan tekemään yhtä työtä (esim. bussikuskin työ), eikä tekemään useampaa työtä, koska siinä muuten menee helposti sekasin työjuttujen suhteen, mistää työstä ei oikee voi nauttia, tulee unohduksia, ja työn laatu kärsii.
Tähänkin pätee myös se vanha hyvä sanonta: yksi asia kerrallaan.
"Työntekoon kannattaa aina asennoitua rennolla otteella, että tekee sen verran mitä jaksaa, rasittamatta itseänsä liikaa, ja jatkaa sitten seuraavana päivänä/joku muu päivä, jos joku jää kesken" olispa tuollanen duuni.
Aivan hirveästi muokattu video sekä ääni- ja kuvanvaihtumistehosteet erittäin häiritsevät.
Ei ainakaan musta🤔
Se taitaa olla tässä tarkoituskin
@@beakmug perustele
@@Dressagetp ihan rauhassa vaan. No need to be aggressive. Burnout on ikävä, ahdistava ja kaoottinen tilanne/tila, jota noi editoinnit tuo esille. Sitä fiilistä että on koko ajan tehtävää, ahdistaa ja masentaa eikä mikään pysy hallussa, eikä keskustellessa muista edes mitä toinen juuri sanoi. Ainakin omia kokemuksia useammasta burn outista tuo ahdistava ja häiritsevä audiovisualisointi tukevat hyvin
Mulla myös useampi burn-out elämän aikana. Monisairas kipukroonikko, mutta myös monikoulutettu neljällä eri alalla. Krooninen masennus ja unettomuus.Ei ole helppoa ei. Ajan myötä oppii laittaa itsensä etusijalle, mutta väsyttäväähän se on. Se on fakta. Ajoittain osa-aikaista työtä, ajoittain kokoaikaista. +40 kahden lapsen äiti.
Kovasti voimia sinnekin!
Kommentoin vaikka videon julkaisusta on jo aikaa. Tuntuu, ettei joillain ihmisilllä näytä näissä kommenttiosioissa olevan empatia kykyä lainkaan.
Ite oon vuosia "sinnitellyt" ja viime syksynä sitten muistikatkosten, unettomuuden ja muiden hassun hauskojen pitkään kestäneiden juttujen lisäksi, keho vain päätti pistää asialle stopin. Sydän alkoi tykyttää semmoista vauhtia että luulin kuolevani ja lääkäri sitten määräsi napit tykytykseen ja sairasloman uupumukseen. Uupumus on yllättävän yleinen, mutta suurin osa tappelee siihen asti kunnes keho alkaa reagoimaan, varsinkin herkillä, suorittavilla ja tunnollisilla ihmisillä menee siihen "pakko jaksaa vielä vähän" -tilaan jolloin on jo menty aivan liian pitkälle. Oma vinkki on, että ihan oikeasti jos kehokin alkaa jo reagoimaan, tai tuntuu, ettei henkisesti jaksa, menkää hyvät ihmiset lääkärille käymään. Mikään sydänkohtaus tai vatsahaava ei ole sen arvoista, että uppoaa jo suohon kaulaa myöten. Ja niille ihmisille, joista tuntuu, ettei tämä 'muotti oravanpyörä' ole teitä varten vaan kuormitutte perus 8-16 työajasta, suosittelen etsimään alan, joka on mieluisampi, parempi työtunneiltaan ja oman kehon rytmiin sopivampi. Mitään järkeä viettää koko elämäänsä tekemällä jotain mitä inhoaa. Jos ette tykkää aktiivisesta työnteosta, suosittelen keksimään passiivisia tulonlähteitä, tosin siihenkin tarvitaan pitää aluksi tehdä jonkin verran töitä ennen kuin passiivinen tulo alkaa virtaamaan.
Tästä tuli vähän kyllä nyt kengästä simpukkaan kertomus, mutta pointtina oli, uupuneet, ette ole yksin, kysykää apua ja tehkää elämästä omanlaisenne jos ette sovi perus jannun muottiin.
Animesta tai ihan vaan japanilaisesta kultuurista ois iha mukava nähä dokkari.
tää
Petro Hell videokuviin!!
Täähän se ois
Olin 2v sivussa, voi olla et paloin loppuu, selkä oli palasina vikaa ei löytynyt varmaa burnout ja keho kerto STOP.
Negevpelaaja vapiskoot.
Sehän pelas apexia
tuttua, jäin koulusta pois kun olin yli väsynyt ja kaikki kehotti vaan jatkaan koulun käyntiä... nytten kolmeen vuoteen en oo ollut missään koska tuli sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus ja siihen lisäksi psykoottinen häiriö. nytten menee kuitenkin ihan hyvin☺️
Sama täällä. Lukion loppuajat olli hirveen stressaavaa aikaa mulle ku rehtori vaihtu ja siinä samassa kurssitarjotin... sit ku sain järkättyä kaikki kurssit ni sitte oli vielä kirjotukset päälle. Ja siitä sitten kesä meni muuttamiseen kun sain opiskelupaikan.... siinä iski hirvee masennus, en syöny juuri mitään tai nukkunut kunnolla, käyny suihkussa tai nähny ihmisä... onneks mullakin on nyt paremmin
@@caller145 niin, välillä ottaa liikaa taakkaa harteille tai joutuu ottaan. hyvä että sulla menee paremmin nykyyään❤
@@_hoikkapoika_6278 juu. Kuulin jostain että keskiverrolla opiskelijalla nykypäivänä on yhtä paljon stressiä kuin niillä jotka sai sairaslomaa muutama kymmenen vuotta sitten. En tiiä kuinka totta tuo on mutta jotenkin helppo uskoa
Ymmärrän tilanteen vakavuuden. Itseä kiinnostaa hurjasti se kuinka suuri työn/stressin määrä täytyy olla ihmisille jotta se on siedettävää (toki yksilöllistä)? Itse olen siitä erikoinen, että jollain tapaa nautin olla alati ison paineen alaisena. Hyvin naivia sanoa, mutta pärjään todella vähillä yöunilla ja olen yleensä hyvin virkeä. Lukio meni miltei ongelmitta (3L 2E 1M) vaikkei siihen koulun ulkopuolella aikaa käyttänyt ja mukaan mahtui kaksi todella tavoitteellista harrastusta. Viikonloput ja lomat kävin töissä tai puuhastelin erilaisten projektien parissa. Sosialisoitumiselle ja suhteelle riitti myös aikaa. Mistä stressi johtuu? Mikäli se johtuu koulutyön määrästä miten aikaa ei ole riittävästi?
Tarkoituksena ei ole provosoida, vittuilla tai muutakaan. Täysin mielenkiinnosta kysyn.
@@finaxe6147 uskosin että vaikuttaa aika paljo jos on tosi herkkä ihminen.
ei siedä samalla tavalla painetta tai muitten ihmisten käskyttämistä/ määräilyä.
mun kohdalla ääni yliherkkyys ainaki vaikeuttaa elämää ja huono stressin sieto kyky.
mut joo totta toi että riippuu tosi paljon ihmisestä.
Miettikää ku ois vanhemmat, jotkan pelaa??
Vitun siistii ku ne kannustais muaki pelaa tyylii.
mun äiti pelaa marioo ja iskä kaikkii räiskintä pelejä :D
Ois aik nättii ettei ne ala huutaa et "Ei nois oo mitään järkee
täältä meiltä löytyy kyllä
Kiva gamergirl
Tanpereenterosta dokumentti
Töitä tehdään rahasta pääsääntöisesti. Harva työ antaa driveä päivästä toiseen. Taisi tämäkin juttu antaa aika yksipuolisen kuvan todellisuudesta. Työnantajan nimeähän ei voi mainita eikä työnantajan näkemystä tarinaan
Jos ei pysty elämään tässä hetkessä, vaan elää jatkuvasti jo seuraavassa, niin suosittelisin kyllä perehtymään omiin kognitiivisiin taitoihin, myös tunne-elämässä. Uupumus on kuitenkin todella usein omien tunnelukkojen tai muiden mielenterveydellisten ongelmien seuraus. Koneella pelaaminen ja kotona makaaminen ei auta asiaa, päinvastoin. Myös liike on lääke.
Tässä voi hyvin olla myöskin jokin diagnosoimaton juttu takana.
Kiitti äiti, toivotaan että muutkin ottaa oppia. En tiedä katsoitko loppuun mutta mainittiin esim. masennuksesta diagnoosi. Vois olla muutenkin vähän avarakatseisempi tää nykymaailma mielenterveyttä kohtaan. Koneella pelaaminen toimii pakokeinoja ja lievittää pahaa oloa.
Pelaaminen voi olla harrastus samalla tavalla kuin liikunta tai musiikki.
Tampereenterosta dokkari
Toka
Ei varmaa kannata vähentää sitå työntekoa
korvie välissä jotain vikaa
Avaa hieman...
Ennen laivat oli puuta ja miehet rautaa, nykyää selvästikkin toisinpäin...
Tai sitten vaan maailma on muuttunut ja nykymaailma altistaa herkemmin kaikenlaiselle stressille ja masennukselle...
Tää on täysin pelinarkomaani
"pohjalla drive tehdä sitä hommaa" "ja kiinostus siihen" jaa... on siinäkin "aikuinen" ja realistinen kuva todellisuudesta. Mitäs tapahtuis jos kaikki, jotka tekee työtä, koska on pakko, ajattelis samallatavalla? Istutaan vaan ja tehdään mukavuuksia ja sitä mitä lystää.... Grow the fuck up.
No eikai sitä jaksa kun käyttää vapaa-aikansa pelaamiseen.
Pelit itseasias auttaa ehk parhaiten viemään ihmiseltä ahdistusta jne pois
@@pussycola9814 Hienosti näyttää videopelit tätä naista auttavan.
Mieleisten videopelien pelaaminen varsinkin enemmän tai vähemmän rankan työn tai opiskelun ohella vapaa-aikana (ne jotka videopelien pelaamista harrastaa) auttaa mieltä irtautumaan stressistä, vähentää ahdistusta ja on yleensä ottaen vapauttavaa arjen rankoistakin ajoista. Näin ainakin itse olen asian kokenut. joskus jopa tuntuu, että jos en olisi purkanut arjen ahdistusta ja stressiä silloin tällöin pelaamiseen, en välttämättä olisi tässä nyt.
@@toefi_ Mutta eikö siinä pala hirveästi aikaa, jolloin ehtisi rauhassa ja huolella tehdä ne työt joiden suuri määrä stressaa?
Esa M Niinpä. Tähän asiaan on monta puolta.
Niin vissiin...
Tää vaan pelaa pelejä kotonaan ja elää kelalla!😂 Menis jo töihi!
ei helvetis kannata mihikää töihi mennä ku saa 2k massii ilmanki