Yksi syy, miksi jalkapallokulttuuri on Virossa vähän lapsenkengissään, on se, että neuvostoaikoina jalkapallo nähtiin ensisijaisesti maata miehittäneiden venäläisten lajina, kun taas koripallo oli baltialaisten "oma" laji. Virossahan koripallo on tosiaan nykyään aika heikohkolla tasolla, mutta Latviassa ja Liettuassa tuo perintö näkyy edelleen todella vahvana. Vasta itsenäistymisen jälkeen virolaisiakin alkoi jalkapallokin kiinnostaa, mutta tuo kahtiajakautuminen näkyi silti esimerkiksi siinä, että alun perin virolaista huippufutari Valeri Karpinia ei missään vaiheessa edes kyselty Viron maajoukkueeseen, vaan tämä edusti lopulta Venäjää mm. MM-kisoissa. Ensimmäisinä vuosina vironvenäläisiä ei muutenkaan juurikaan huolittu edustamaan Eestiä, mutta tämä on toki sittemmin muuttunut radikaalisti, mistä nykyään selkein todiste on legendaarinen Konstantin Vassiljev, joka olisi helposti mahtunut Suomenkin maajoukkueeseen parhaina vuosinaan. Toinen syy sille, miksi jalkapallokulttuuri Virossa ei ole kovin kehittynyttä, on se, että samaan aikaan kun sanotaanko Norjassa ja Ruotsissa (ja miksei Suomessakin) katseltiin Englannin Valioliigaa tai Italian Serie A:ta ja pienillä junnuilla oli aina tavoitteena päästä joku päivä pelaamaan noille kentille, eikä toive ollut edes epärealistinen; olivathan heidän maanmiehensä valloittaneet näitä kenttiä jo 50-luvun AC MIlanin Gre-No-Li-kolmikosta lähtien, Neuvosto-Virossa Länsi-Euroopan suurliigoista ei pystytty edes haaveilemaan. Paras, mihin olisi rahkeita olisi TsSKA:n jengissä pelaaminen Moskovassa, mikä ei lopulta ollut samanlainen tarunhohtoinen haave; varsinkaan etnisille virolaisille, jotka vain salaa haikailivat länteen päin ilman realistista toivetta sen toteutumisesta.
Neuvostoliiton hajoaminen tietysti aloitti Virossa saman tien suuntautumisen länteen ja myös jalkapallo alkoi saada osakseen kiinnostusta. Viron futiksen suuri mies Aivar Pohlak perusti tuolloin FC Floran uudeksi suurseuraksi ja alkoi pian viemään eteenpäin A. Le Coq Arenan valmistusprosessia, josta muodostui lopulta vuosituhannen vaihteessa todella merkittävä osa virolaisen jalkapallon identiteetin perustaa; siellähän on pelattu mm. UEFA Super Cupin finaalikin, mistä ei olisi 90-luvun harmaina vuosina voitu edes unelmoida. Itse areenan valmistumisen lisäksi sen ympärille muodostunut Lillekülän urheilukompleksi harjoituskenttineen ja -halleineen on ollut todella hyvä asia Tallinnan junnufutikselle. Näin yli 30 vuotta myöhemmin Neuvostoliiton arvet näkyvät enää haaleina muistoina ja uuden sukupolvet todellakin tykkäävät futiksesta ja onhan heillä ollut Mart Poomin ja Ragnar Klavanin kaltaisia esikuviakin, mutta loppupeleissä törmätään kuitenkin aina siihen samaan ongelmaan: Viro on todella pieni maa, eikä resursseja yksinkertaisesti riitä kaikkeen.
Virossa mulla on vyöllä 12 matsia. Suurin osa tietty Tallinnassa, mutta mukaan mahtuu myös Paide ja Narva. Paidessa satoi ihan hemmetisti, mutta kuultuaan meidän puhuvan suomea, eräs varttunut mieskatsoja tuli puhumaan meille suomeksi. Sattui olemaan Viron maajoukkuepelaaja Rauno Allikun isä, joka oli työskennellyt Suomessa pitkään. Saatiin hyvät asiakeskustelut aikaiseksi. Narvassa eksoottinen kokemus oli, että stadikalla ei myytykään olutta lainkaan. Mutta no worries, katseltiin, että melkein kaikilla oli omat tölkit/pullot mukana, niin puoliajalla käytiin läheisessä supermarketissa ostamassa muutama tölkki, niin sai vähän tunnelmaa siihenkin matsiin. Tallinna Kalevin kotimatsissa katsomossa sattui osumaan silmiin kaksi Viron futiksen legendaa Henri Anier ja Joel Lindpere, joista jälkimmäinen oli siellä jakamassa ilmaispainoksia uudesta kirjastaan. FC Lahti -faneina meitä tietty kiinnosti enemmän jutella Anierin kanssa, mutta otin toki myötätunnosta vastaan myös Lindperen kirjan nimmareilla ja sanoin, että tunnistan toki hänetkin ettei tullut paha mieli. Anier oli tuolloin katsomassa nuorempaa veljeään Hannesta, joka pelasi Kalevin riveissä. Flora - FC Lahti -harkkamatsi pelattiin keskellä talvea A. Le Coq -Arenan vieressä olevassa hallisssa. Sielläkin myytiin harkkapelissä bisseä ja valkosipulileipiä, joten oheistuotteet kunnossa. Puoliajalla vastaan tuli itse Jari Litmanen, jonka kävin toki heti kättelemässä. Vieressä oli myös Tommi Kautonen, jonka kättelin velvollisuudentunteesta. Viro-Suomi-maaottelu tuossa muutamia vuosia sitten oli toki myös iso juttu. Kaikkihan me muistamme Pukin viime minuuttien maalin, jota Petteri Forsell tuuletteli kentällä jo ennen kuin pallo oli verkossa. Satunnaisissa tapaamisissa olen myös jutellut muutaman tunnin ajan mm. Viron silloisen maajoukkueluotsin Martin Reimin ja Kotkassa hyvin muistettavan Argo Arbeiterin kanssa virolaisesta futiksesta. Namedropping ends 😄😎🥸
Ite en oo ollu virossa mut oon ollu latviassa kattomassa peliä. Se oli riikan derby riga fc-rfs. Ihan positiivinen kokemus ja vissiin oli aika paljonkin normaalia enemmän katsojia joku noin 4000 muistaakseni, tunnelma oli ihan hyvä molemmilla joukkueilla oli omat kannattajat. Ottelu oli tosi viihdyttävä, olisko ollut 2-2
Itsekin olin kesällä katsomassa Riga FC:n ottelua konferenssiliigan karsinnassa Vikingur Reykjavikia vastaan, taisi olla ennätysyleisö 5300 paikalla silloin. Hyvä kokemus muutenkin, hyvää bisseä ja lippukin maksoi vaan 5e.
Nyt ehdottomasti gnistan - Mifk peliin. Jos ja kun Mifk hoitaa sen niib mikä olikaan se rankku? Lähellä kävi se sinun ennustus, mutta KTP hoiti sen puolen.
Tais käydä snadi moka vaan. Flora ja Levadia eri joukkueet mutta molemmilla samat värit logoissa ja paidoissa. Levadia-Kalev ottelu oli kyseessä joten Flora vain pieni moka
Olen fc floran intohimonen kannattaja olen käynyt 2012 lähtien katsomassa floran vieras sekä kaikki kotipelit joka kausi vuodesta 2012 paitsi kaksi 2020 ja 2021 ku n oli korona
Yksi syy, miksi jalkapallokulttuuri on Virossa vähän lapsenkengissään, on se, että neuvostoaikoina jalkapallo nähtiin ensisijaisesti maata miehittäneiden venäläisten lajina, kun taas koripallo oli baltialaisten "oma" laji. Virossahan koripallo on tosiaan nykyään aika heikohkolla tasolla, mutta Latviassa ja Liettuassa tuo perintö näkyy edelleen todella vahvana. Vasta itsenäistymisen jälkeen virolaisiakin alkoi jalkapallokin kiinnostaa, mutta tuo kahtiajakautuminen näkyi silti esimerkiksi siinä, että alun perin virolaista huippufutari Valeri Karpinia ei missään vaiheessa edes kyselty Viron maajoukkueeseen, vaan tämä edusti lopulta Venäjää mm. MM-kisoissa. Ensimmäisinä vuosina vironvenäläisiä ei muutenkaan juurikaan huolittu edustamaan Eestiä, mutta tämä on toki sittemmin muuttunut radikaalisti, mistä nykyään selkein todiste on legendaarinen Konstantin Vassiljev, joka olisi helposti mahtunut Suomenkin maajoukkueeseen parhaina vuosinaan.
Toinen syy sille, miksi jalkapallokulttuuri Virossa ei ole kovin kehittynyttä, on se, että samaan aikaan kun sanotaanko Norjassa ja Ruotsissa (ja miksei Suomessakin) katseltiin Englannin Valioliigaa tai Italian Serie A:ta ja pienillä junnuilla oli aina tavoitteena päästä joku päivä pelaamaan noille kentille, eikä toive ollut edes epärealistinen; olivathan heidän maanmiehensä valloittaneet näitä kenttiä jo 50-luvun AC MIlanin Gre-No-Li-kolmikosta lähtien, Neuvosto-Virossa Länsi-Euroopan suurliigoista ei pystytty edes haaveilemaan. Paras, mihin olisi rahkeita olisi TsSKA:n jengissä pelaaminen Moskovassa, mikä ei lopulta ollut samanlainen tarunhohtoinen haave; varsinkaan etnisille virolaisille, jotka vain salaa haikailivat länteen päin ilman realistista toivetta sen toteutumisesta.
Hienoa kun jaat tietoasi muille! Mahtava kommentti
Kauhee liuta tekstiä ja tietoa, mutta vaan 1 tykkäys. Ansaitsee enemmän
Neuvostoliiton hajoaminen tietysti aloitti Virossa saman tien suuntautumisen länteen ja myös jalkapallo alkoi saada osakseen kiinnostusta. Viron futiksen suuri mies Aivar Pohlak perusti tuolloin FC Floran uudeksi suurseuraksi ja alkoi pian viemään eteenpäin A. Le Coq Arenan valmistusprosessia, josta muodostui lopulta vuosituhannen vaihteessa todella merkittävä osa virolaisen jalkapallon identiteetin perustaa; siellähän on pelattu mm. UEFA Super Cupin finaalikin, mistä ei olisi 90-luvun harmaina vuosina voitu edes unelmoida.
Itse areenan valmistumisen lisäksi sen ympärille muodostunut Lillekülän urheilukompleksi harjoituskenttineen ja -halleineen on ollut todella hyvä asia Tallinnan junnufutikselle. Näin yli 30 vuotta myöhemmin Neuvostoliiton arvet näkyvät enää haaleina muistoina ja uuden sukupolvet todellakin tykkäävät futiksesta ja onhan heillä ollut Mart Poomin ja Ragnar Klavanin kaltaisia esikuviakin, mutta loppupeleissä törmätään kuitenkin aina siihen samaan ongelmaan: Viro on todella pieni maa, eikä resursseja yksinkertaisesti riitä kaikkeen.
Virossa mulla on vyöllä 12 matsia. Suurin osa tietty Tallinnassa, mutta mukaan mahtuu myös Paide ja Narva. Paidessa satoi ihan hemmetisti, mutta kuultuaan meidän puhuvan suomea, eräs varttunut mieskatsoja tuli puhumaan meille suomeksi. Sattui olemaan Viron maajoukkuepelaaja Rauno Allikun isä, joka oli työskennellyt Suomessa pitkään. Saatiin hyvät asiakeskustelut aikaiseksi.
Narvassa eksoottinen kokemus oli, että stadikalla ei myytykään olutta lainkaan. Mutta no worries, katseltiin, että melkein kaikilla oli omat tölkit/pullot mukana, niin puoliajalla käytiin läheisessä supermarketissa ostamassa muutama tölkki, niin sai vähän tunnelmaa siihenkin matsiin.
Tallinna Kalevin kotimatsissa katsomossa sattui osumaan silmiin kaksi Viron futiksen legendaa Henri Anier ja Joel Lindpere, joista jälkimmäinen oli siellä jakamassa ilmaispainoksia uudesta kirjastaan. FC Lahti -faneina meitä tietty kiinnosti enemmän jutella Anierin kanssa, mutta otin toki myötätunnosta vastaan myös Lindperen kirjan nimmareilla ja sanoin, että tunnistan toki hänetkin ettei tullut paha mieli. Anier oli tuolloin katsomassa nuorempaa veljeään Hannesta, joka pelasi Kalevin riveissä.
Flora - FC Lahti -harkkamatsi pelattiin keskellä talvea A. Le Coq -Arenan vieressä olevassa hallisssa. Sielläkin myytiin harkkapelissä bisseä ja valkosipulileipiä, joten oheistuotteet kunnossa. Puoliajalla vastaan tuli itse Jari Litmanen, jonka kävin toki heti kättelemässä. Vieressä oli myös Tommi Kautonen, jonka kättelin velvollisuudentunteesta.
Viro-Suomi-maaottelu tuossa muutamia vuosia sitten oli toki myös iso juttu. Kaikkihan me muistamme Pukin viime minuuttien maalin, jota Petteri Forsell tuuletteli kentällä jo ennen kuin pallo oli verkossa.
Satunnaisissa tapaamisissa olen myös jutellut muutaman tunnin ajan mm. Viron silloisen maajoukkueluotsin Martin Reimin ja Kotkassa hyvin muistettavan Argo Arbeiterin kanssa virolaisesta futiksesta.
Namedropping ends 😄😎🥸
tällasista pienistä liigoista ois hienoa saada jatkoa esim latvian tai liettuan liigasta ottelupäiväkirja
Todellakin!
Ats Ats Ats Purje!💛🖤
Ite en oo ollu virossa mut oon ollu latviassa kattomassa peliä. Se oli riikan derby riga fc-rfs. Ihan positiivinen kokemus ja vissiin oli aika paljonkin normaalia enemmän katsojia joku noin 4000 muistaakseni, tunnelma oli ihan hyvä molemmilla joukkueilla oli omat kannattajat. Ottelu oli tosi viihdyttävä, olisko ollut 2-2
Kuullostaa hyvältä! Pitäis itekki käydä joskus Latviassa kattoo peliä
Itsekin olin kesällä katsomassa Riga FC:n ottelua konferenssiliigan karsinnassa Vikingur Reykjavikia vastaan, taisi olla ennätysyleisö 5300 paikalla silloin. Hyvä kokemus muutenkin, hyvää bisseä ja lippukin maksoi vaan 5e.
@@Finnishkebab mun muistaakseni oli kans femman unohtu mainita tossa
Omg forshman😍
Oli kyllä mahtava kaveri haastatella😊
mitä veikkaat meneekö suomi kisoihin karsintojen kautta vai? Nations leaguen kautta?
Ei kummankaa
Toivotaan että karsintojen kautta. Mutta en usko 😅
Oon käyny Virossa kattomassa 😎⚽️ ja meen uudestaan
Ois pitäny saaha ats myös haastatteluun
Ei hätää mä tuon tunnelmaa veikkausliigan ratkasu peliin ;)
MAHTAVAA!
Tuutko suomi vs kazakstan peliin
En valitettavasti siihen mutta Suomi - Pohjois-Irlanti matsiin tuun 😁
Estadio de gran canaria viime kaudella 0.5l pullopepsi 2.5€
Tuutko Kups - Hjk peliin?
Hjk - Kups pelissä oon paikalla 😁
@@Veikkaaja 👍 Itsekin olen tulossa istun katsomossa 128, entäs sinä?
Millon rovaniemelle
Hyvä kysymys, katotaan millo pääsisi
Nyt ehdottomasti gnistan - Mifk peliin. Jos ja kun Mifk hoitaa sen niib mikä olikaan se rankku? Lähellä kävi se sinun ennustus, mutta KTP hoiti sen puolen.
Kenen veikkaat nousevan ykköseen?
En usko että EIFin lisäks kukaan
Vaihtuuko joukkueet ku eka oli Flora ja sen jälkeen fc levadia, vai onko ne sama jengi. Esim kohdassa 9.06 oli flora ja lopussa levadia?
Tais käydä snadi moka vaan. Flora ja Levadia eri joukkueet mutta molemmilla samat värit logoissa ja paidoissa. Levadia-Kalev ottelu oli kyseessä joten Flora vain pieni moka
Alempi kommentti selittää paremmin ku minä 👍
Tuu pls ktp vs ifk peliin ratkasee että kumpi tippuu veikkausliigasta ja kumpi selvii karsintoihi
Minne mennään seuraavaksi? 😁 ja hyvää sunnuntaita!
Tuu hjk-kups pelii
Mee Latviaan kattoo pelii joskus
Kannattaa pinnaa tää kommentti
Liigakarsinta finaaliin
Olen fc floran intohimonen kannattaja olen käynyt 2012 lähtien katsomassa floran vieras sekä kaikki kotipelit joka kausi vuodesta 2012 paitsi kaksi 2020 ja 2021 ku n oli korona
Paitsi kaksi kautta tuli äskö seen kirjojoitus virhe
Hienoa kuulla
Käy Islannissa katoamassa sarja pelejä
Aika reissu olis kyseessä. Katotaan jos joskus tulee mahis
Tuu kattoo Sjk-vps
Olis kyllä kova mut valitettavasti en kerkiä
käy kattomas kreikan derby et tuu pettymään
kups
Tuutko hjk kups
Tottakai
Eka
On se nopeis!