Tämäkin video oli erittäin hyviä ajatuksia sisältävä. Näitä katsoessa saan kelattua suhdettani narsistivanhempaani uusilla tavoilla, joiden löytyminen terapioissa on ollut hankalaa tai käytännössä mahdotonta, koska terapeutti ei ole itse kokenut samaa, koska aika harva narsistivanhemman lapsi on niin hyvinvoiva, että pystyy terapoimaan muita. En ole itse tavannut kuin yhden narsismin aiheuttamia ongelmia käsittelevän terapeutin (kun siis kyse on siitä, että asiakas ei tuo niitä esille, koska ei niitä tiedosta) ja hänelläkään ei ole kokemusta narsistin lapsena olemisesta. Koin ahaa-elämyksen noin pari vuotta sitten, kun narsistivanhempani narsismia (jonka oivalsin siitä pari vuotta aiemmin) pohtiessani tunnistin, että tämähän käyttäytyy, kuin murrosikäinen. Sen tajuaminen oli järkytys. Vanhempi on nimittäin kyennyt esiintymään tästä huolimatta minulle ERITTÄIN VAKAANA JA ERITTÄIN KYPSÄNÄ ja aikuisena ihmisenä. Kaikki hänen raivokohtauksensa selittyivät sillä, mitä minä tein. Loukkasin muka häntä ja koska itse saatan raivostua jos minua loukataan, uskoin, että näin on hänelläkin, käsittämättä ollenkaan, että aikuisten ei kuulu käyttäytyä lapsiaan kohtaan siten. Se, että lapsi raivoaa, on normaalia, se, että vanhempi aina suuttuessaan tai jotain epäkohtia huomatessaan raivoaa, on epänormaalia. Oman raivostumiseni taustalla on myös kaasuvalotus siinä mielessä, että narsistinen ihminen saa uhrinsa menettämään hermonsa, jonka jälkeen hän voi syyttää uhria siitä, miten tämä käyttäytyy. Juu juu, tuttua tuttua ja oli meillä käytössä kaikessa tämä metodi. Ja minä lankesin siihen viikoittain. Saamalla minut raivoihini narsisti sai vain vahvistusta sille, että hän oli oikeassa ja minä itsekäs tai jotain muuta pahaa. Omista raivokohtauksista narsistin ei tarvitse kantaa vastuuta, koska it didn’t happen. Nope. Narsisti ei ole milloinkaan huutanut. Narsisti ei ole korottanut ääntään. Ehei, ei ei ei. Näin hän voi ensinnäkin vaalia itsestään kuvaa aikuisena ja täysin käytöksensä ja hermonsa hallitsevana ja toisekseen saa uhrinkin uskomaan näin, koska tosiaan, jos vanhempi huutaa niin se oli lapsen syy. Vielä sanoisin sitä, että jos minä lapsena raivosinkin keinojeni loppuessa narsistivanhemman kanssa, niin lapselle sellainen keskeneräisyys ihmisenä muutenkin kai suotakoon. En voi ajatella siinä olleen mitään väärää. Mutta sillä, mitä minä ajattelen, ei ole mitään väliä. Olen niellyt ja opetellut narsistin näkemykset muiden silmissä minusta ja se on halveksunta ja havaitsemattomuus. Todellisinta sisintäni ei näe kukaan.
Mietin vielä vain itseäni vanhempana. Tällä videolla mainittiin, ettei kukaan odota saavansa kumppanikseen uhmaikäistä. Miksi minä itseasiassa oletin näin? Niin ei käynyt (enkä siedä kumppanilta minkäänlaista kiukuttelua, mutta se on toinen asia), mutta jos joku käyttäytyy muutoin epäkypsästi tai lapsellisesti jaksan todella kauan olla myötätuntoinen. Jos en havaitse syyttelyä itseäni kohtaan, ymmärrän aikuisikäisiltä aivan miten lapsellista käytöstä tahansa??? Jos havaitsen pienenkin murun itseni syyttelyä minusta näkyy hyvin nopeasti perävalot 🤷♀️ Voisiko tämä johtua narsistivanhemman murrosikäisyydestä? Aikuisen malli? Lähelläni ei ole koskaan näkynyt tunne-elämän tasolla oikeasti aikuisia aikaihmisiä. Ja olin luullut hyvinkin murrosikäistä käyttäytymistä kypsäksi, koska koko epäkypsyys vanhemman toiminnassa oli kätketty. Voin vain arvailla asian vaikutuksia minuun.
3 ปีที่แล้ว +1
Hyviä kysymyksiä itse kullekin kysyttäväksi! Itse huomannut, että olen pitkin matkaa etsinyt muista ihmisistä korjaavaa kokemusta sille, joka olisi tarvinnut saada alle vuoden ikäisenä eli turvallisuus, joten se on vienyt (tajuamatta sitä aikaisemmin) minut aika katkerille teille: en ole sietänyt mitään itseeni kohdistuvaa kritiikkiä ilman tunnekuohua, koska olen kokenut sen hylkäämisenä - ja ihmissuhteissa on ollut trendi päätyä itseäni vahingoittaviin kuvioihin, koska alussa narsistin onnistui luomaan mielikuva eheydestä, kokonaiseksi tulemisesta; pettymys siinä eli faktuaalinen hylkääminen pudotti minut juuri siihen tilaan, jota olin aina pelännytkin, että minut heitetään katuojaan, vertauskuvallisesti. Ihminen, jonka luulin rakastaneen minua, hylkäsi julmasti. Se oli jonkin kokemuksen toisintoa, joten vammautuminen oli taattu. Siksi sanonutkin sitä, että omalla kohdallani en ajattele narsistin 'keksineen' minua varten aivan uuden kidutustavan, vaan hän hyödynsi minussa JO OLEVAA vammaa, syvensi sitä kokemusta, tiesi, että näin tekemällä murtaa minut taatusti. Kutsun itseäni mahdollistajaksi, ei syylliseksi, vaan mahdollistajaksi, sillä itsessäni olleet asetukset ohjasivat valintojani - ja vasta tragedia herätti minut hakemaan apua minäkuvan tarkasteluun ja korjaamiseen. Niin kipeältä kuin se tuntuukin sanoa, sanon silti: narsistiset parisuhteet (2kpl) avasivat silmäni esimerkiksi sen suhteen, etten epätoivoisesti etsi muista ihmisistä vapahtajaa/isää/äitiä, vaan työstän kohdallani tätä, johon en välttämättä ole saanut mallia lapsena: mitä on olla aikuinen? Itselleni ollut avainkysymys. Eli samoja mietimme kukin tahoillamme❤️
Kiitos tästä ja muista videoista Kirsi! Harmi että löysin TH-cam kanavasi vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Erosin narsisti kihlatustani 1v 9kk sitten ja vasta nyt voisin sanoa että "healing process" is coming to it's end ja alan taas löytämään sen kadotetun "vanhan minäni" sieltä jostain, uuden "vahvemman ja viisaamman" twistin kera. Jostain kumman syystä olen kuitenkin heti eron jälkeen tuntunut olevan kuin magneetti eri tyyppisille narsisteille ja omaksi ihmetyksekseni ja pettymyksekseni olen ignorannut monia punaisia lippuja ja ottanut nämä ihmiset elämääni, ajattelen että eihän näistä nyt narsistiksi olisi, vain huomatakseni taas 10kk myöhemmin, että näinhän taas kerran olen vastakkain yhden sellaisen kanssa, joskin joka kerta ollut kyseessä "eri tyypin" narsisti, josta syystä ehkä en osannut tätä luonnevikaa tunnistaa sitten kuitenkaan. Kahden eri terapeutin kanssa näitä nyt puidaan ja pohditaan, mutta vertaistuki on silti kultaakin kalliimpaa, ja erityisesti ensimmäisen kerran saan sinulta nyt "vertaistukea" ja tietoa Suomeksi, joka on valtava plussa! Aivan mahtava kanava ja valtava apu meille kaikille narsistien uhreiksi joutuneille, joten toivottavasti saamme seurata videoitasi vielä pitkään! :)
2 ปีที่แล้ว +1
Ihana: "uuden vahvemman ja viisaamman minän twisti"! 💛
Niinpä: jäljet johtaa sykttytehtaalle ja palaset loksahtavat paikoilleen. Ei me rakastuneena tunnisteta toisen pirullisia tapoja..varmaan itse olemme tehneet jotain häntä loukkaavaa..jospa itse muuttuisimme niin kaikki olisi taas hyvin. No mutta kun ei ole...moni ei edes usko exän tai lähipiirin varoituksia. Hehän on vaan kateellisia kun mulla on näin upea kumppani. Let me laugh!
Tää narsistin uhmaikäisyyteen vertaaminen on hyvä tosiaan ottaa huomioon. Varsinkin kun puhutaan vanhemman lasten kasvatuksen vastuusta. Miten antaa vastuu kasvatuksesta uhmaikäiselle aikuiselle?
Tähän ois niin monta koettua esimerkkiä kerrottavana... Nyt siis huvittaa miten kyseinen "uhmaikäinen" toimi ja toimii. Olin onneksi jo huomannut tään käytöksen toistumisen suhteen aikana. Draamakuningas ( sopivasti uhriutuva) ois hyvä nimitys versus toimintatapoihin.
ปีที่แล้ว
Kyllä vain, draamakuningatar/-kuningas sopii kuin nenä päähän. Siitä saa narsisti energiaa, kun voi synnyttää konfliktia. Ai että.
Hyvää settiä! Hieman kuitenkin mietityttää tämä vertaus uhmaikäiseen lapseen. Ensinnäkin en oikein osaa suhtautua edes käsitteeseen "uhmaikä" jonkinlaisena automaattisena ikävaiheena. Itse en ole läpikäynyt sitä lapsena, eivätkä kummatkaan poikani ole sitä myöskään. Uhma syntyy silloin, jos on jotakin uhmattavaa, ts. epäreiluksi koettu auktoriteetti. Vanhemman voi olla vaikeata välttää tätä, mutta se on aivan mahdollista, jolloin tämä vaihe "uhmaikä" myös jää pois. Näen lapsen uhman siis ennemminkin seurauksena kuin luonnollisena kehitysvaiheena - aivan kuten narsisminkin. Varmasti on narsisteja, jotka käyttäytyvät uhmaikäisen tavoin, mutten kuitenkaan näkisi suoraa yhteyttä tähän ilmiöön vaan tausta on paljon laajempi ja syvempi. Se on aivan totta, että psykologiset kehityshäiriöt ovat kuin lapsen kiinni juuttunut kehitysprosessi, eli trauman käynnistyessä kehitys tyssää. Siksi meillä on niin paljon keskenkasvuisen kakaran tavoin käyttäytyviä ruumiiltaan aikuisia yksilöitä. Mutta siinä missä "uhmaikä" on joidenkin lasten lyhyt "testivaihe" ("saanko minä valtaa noilta isoilta"), narsismin syntyprosessi kuten lopputulemakin on paljon tätä perustavanlaatuisempi ja monimutkaisempi. Toki siinä löytyy paljon samaa kontrolli- ja valtadynamiikkaa, mitä narsunkin kanssa eläminen on.
On pakko nauraa tälle. Tämä on kuin näytelmä kesäteattersta. No, itse koen etten ole narsisti, mutta tunnista tuon ”ei”:n itsessäni. Tosin, en ala kostotoimenpiteisiin jos joku sanoo minulle ”ei”, enkä muutenkaan revi pelihousujani - enkä toivo toisille pahaa, enkä himoitse heidän omaisuuttaan… mutta kyllä, tuo ”ei” on itsessänikin. Pairsi, aloin miettimään: ehkä tuo mun ”ei” on tervettä. Mutta mulle vanhempani sanoivat usen:”Olet vastarannan kiiski.” Jos en vaikka halunnut, että hiukseni letitetään. Mutta lopulta, tuokin saattoi olla sitä projisointia äitini ominaisuuksista, hänhän se on se vastarannan kiiski joka kuultuaan unelmistani tai suunnitelmistani välittömästi alkaa suunnitella kuinka ne tyrmäisi… Hei, oivalsin tän tässä! Minä, perhern paskatynnyri, luulin 57 vuotta olevani vastarannan kiiski, vaikka on ok pitää rajoistaan kiinni. Mun kehoon ei saa koskea ellen halua, se on ”ei”. Mutta muthan saa vaikka raiskata. Jos sanon ”ei”, niin olen se kamala ”vastarannan kiiski”! Tulipas taas hoksattua.
kyllä - se sitoo yhteen kaiken narskun käytöksen outoudet: se on hyvä työkalu tilanteiden hallintaan ja itsensä suojeluun..silloin ei mene energiaa negatiivisiin asioihin
Pitaa muistaa etta narsisti ei ole koskaan yli12 vuotias mieleltaan...aika hauskaa
3 ปีที่แล้ว +6
Surullista sinänsä, että kehitys on jäänyt kesken: surullista narsistin itsensä kannalta, koska on tunnevammansa vanki - ja surullista narsistin uhreille. :(
Melkein 19v kimpassa ja nyt suhde narsistin kanssa päätyy eroon hänen löydettyä uuden "uhrin". Tajusi ettei pysty enää minua kontrolloimaan mitenkään, joten loppu tuli. Kuten tuosta tunnetasosta sanoit, se tosiaan on käynyt usein mielessä että kuinka lapsen asteella hän voi ollakaan tietyissä asioissa. Sillat on polttanut usean kaverinsa kanssa silloin aloin miettimään kun puhui "ihan sama jos ei ole kaveri enää, saan helposti uusia kavereita tuosta vaan" eli käyttää minkä pystyy ja sitten heittää nurkkaan. Ollaan perheenä käyty juttelemassa pojan ongelmista mutta hän ei tajua että on itse aiheuttanut nuo traumat pienelle pojalleen omalla huutamisella jne toiminnallaan.
![ตีสิบเดย์ [FULL] | เปิดใจ "อาจารย์ เบียร์ ฅนตื่นธรรม" นักสนทนาธรรมสายดุดัน!](http://i.ytimg.com/vi/vqaBI_mnoDk/mqdefault.jpg)
Häpäisty on monet kerrat julkisesti.Mustamaalaus on myös tuttua ja kaikki nämä jutut,mistä kerrot!Kiitos paljon todella hyvistä videoistasi🙏❤️
Tämäkin video oli erittäin hyviä ajatuksia sisältävä. Näitä katsoessa saan kelattua suhdettani narsistivanhempaani uusilla tavoilla, joiden löytyminen terapioissa on ollut hankalaa tai käytännössä mahdotonta, koska terapeutti ei ole itse kokenut samaa, koska aika harva narsistivanhemman lapsi on niin hyvinvoiva, että pystyy terapoimaan muita. En ole itse tavannut kuin yhden narsismin aiheuttamia ongelmia käsittelevän terapeutin (kun siis kyse on siitä, että asiakas ei tuo niitä esille, koska ei niitä tiedosta) ja hänelläkään ei ole kokemusta narsistin lapsena olemisesta.
Koin ahaa-elämyksen noin pari vuotta sitten, kun narsistivanhempani narsismia (jonka oivalsin siitä pari vuotta aiemmin) pohtiessani tunnistin, että tämähän käyttäytyy, kuin murrosikäinen. Sen tajuaminen oli järkytys. Vanhempi on nimittäin kyennyt esiintymään tästä huolimatta minulle ERITTÄIN VAKAANA JA ERITTÄIN KYPSÄNÄ ja aikuisena ihmisenä. Kaikki hänen raivokohtauksensa selittyivät sillä, mitä minä tein. Loukkasin muka häntä ja koska itse saatan raivostua jos minua loukataan, uskoin, että näin on hänelläkin, käsittämättä ollenkaan, että aikuisten ei kuulu käyttäytyä lapsiaan kohtaan siten. Se, että lapsi raivoaa, on normaalia, se, että vanhempi aina suuttuessaan tai jotain epäkohtia huomatessaan raivoaa, on epänormaalia.
Oman raivostumiseni taustalla on myös kaasuvalotus siinä mielessä, että narsistinen ihminen saa uhrinsa menettämään hermonsa, jonka jälkeen hän voi syyttää uhria siitä, miten tämä käyttäytyy. Juu juu, tuttua tuttua ja oli meillä käytössä kaikessa tämä metodi. Ja minä lankesin siihen viikoittain. Saamalla minut raivoihini narsisti sai vain vahvistusta sille, että hän oli oikeassa ja minä itsekäs tai jotain muuta pahaa.
Omista raivokohtauksista narsistin ei tarvitse kantaa vastuuta, koska it didn’t happen. Nope. Narsisti ei ole milloinkaan huutanut. Narsisti ei ole korottanut ääntään. Ehei, ei ei ei. Näin hän voi ensinnäkin vaalia itsestään kuvaa aikuisena ja täysin käytöksensä ja hermonsa hallitsevana ja toisekseen saa uhrinkin uskomaan näin, koska tosiaan, jos vanhempi huutaa niin se oli lapsen syy.
Vielä sanoisin sitä, että jos minä lapsena raivosinkin keinojeni loppuessa narsistivanhemman kanssa, niin lapselle sellainen keskeneräisyys ihmisenä muutenkin kai suotakoon. En voi ajatella siinä olleen mitään väärää. Mutta sillä, mitä minä ajattelen, ei ole mitään väliä. Olen niellyt ja opetellut narsistin näkemykset muiden silmissä minusta ja se on halveksunta ja havaitsemattomuus. Todellisinta sisintäni ei näe kukaan.
Mietin vielä vain itseäni vanhempana. Tällä videolla mainittiin, ettei kukaan odota saavansa kumppanikseen uhmaikäistä. Miksi minä itseasiassa oletin näin? Niin ei käynyt (enkä siedä kumppanilta minkäänlaista kiukuttelua, mutta se on toinen asia), mutta jos joku käyttäytyy muutoin epäkypsästi tai lapsellisesti jaksan todella kauan olla myötätuntoinen. Jos en havaitse syyttelyä itseäni kohtaan, ymmärrän aikuisikäisiltä aivan miten lapsellista käytöstä tahansa??? Jos havaitsen pienenkin murun itseni syyttelyä minusta näkyy hyvin nopeasti perävalot 🤷♀️
Voisiko tämä johtua narsistivanhemman murrosikäisyydestä? Aikuisen malli? Lähelläni ei ole koskaan näkynyt tunne-elämän tasolla oikeasti aikuisia aikaihmisiä. Ja olin luullut hyvinkin murrosikäistä käyttäytymistä kypsäksi, koska koko epäkypsyys vanhemman toiminnassa oli kätketty. Voin vain arvailla asian vaikutuksia minuun.
Hyviä kysymyksiä itse kullekin kysyttäväksi! Itse huomannut, että olen pitkin matkaa etsinyt muista ihmisistä korjaavaa kokemusta sille, joka olisi tarvinnut saada alle vuoden ikäisenä eli turvallisuus, joten se on vienyt (tajuamatta sitä aikaisemmin) minut aika katkerille teille: en ole sietänyt mitään itseeni kohdistuvaa kritiikkiä ilman tunnekuohua, koska olen kokenut sen hylkäämisenä - ja ihmissuhteissa on ollut trendi päätyä itseäni vahingoittaviin kuvioihin, koska alussa narsistin onnistui luomaan mielikuva eheydestä, kokonaiseksi tulemisesta; pettymys siinä eli faktuaalinen hylkääminen pudotti minut juuri siihen tilaan, jota olin aina pelännytkin, että minut heitetään katuojaan, vertauskuvallisesti. Ihminen, jonka luulin rakastaneen minua, hylkäsi julmasti. Se oli jonkin kokemuksen toisintoa, joten vammautuminen oli taattu. Siksi sanonutkin sitä, että omalla kohdallani en ajattele narsistin 'keksineen' minua varten aivan uuden kidutustavan, vaan hän hyödynsi minussa JO OLEVAA vammaa, syvensi sitä kokemusta, tiesi, että näin tekemällä murtaa minut taatusti. Kutsun itseäni mahdollistajaksi, ei syylliseksi, vaan mahdollistajaksi, sillä itsessäni olleet asetukset ohjasivat valintojani - ja vasta tragedia herätti minut hakemaan apua minäkuvan tarkasteluun ja korjaamiseen. Niin kipeältä kuin se tuntuukin sanoa, sanon silti: narsistiset parisuhteet (2kpl) avasivat silmäni esimerkiksi sen suhteen, etten epätoivoisesti etsi muista ihmisistä vapahtajaa/isää/äitiä, vaan työstän kohdallani tätä, johon en välttämättä ole saanut mallia lapsena: mitä on olla aikuinen? Itselleni ollut avainkysymys. Eli samoja mietimme kukin tahoillamme❤️
Kiitos tästä ja muista videoista Kirsi! Harmi että löysin TH-cam kanavasi vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Erosin narsisti kihlatustani 1v 9kk sitten ja vasta nyt voisin sanoa että "healing process" is coming to it's end ja alan taas löytämään sen kadotetun "vanhan minäni" sieltä jostain, uuden "vahvemman ja viisaamman" twistin kera.
Jostain kumman syystä olen kuitenkin heti eron jälkeen tuntunut olevan kuin magneetti eri tyyppisille narsisteille ja omaksi ihmetyksekseni ja pettymyksekseni olen ignorannut monia punaisia lippuja ja ottanut nämä ihmiset elämääni, ajattelen että eihän näistä nyt narsistiksi olisi, vain huomatakseni taas 10kk myöhemmin, että näinhän taas kerran olen vastakkain yhden sellaisen kanssa, joskin joka kerta ollut kyseessä "eri tyypin" narsisti, josta syystä ehkä en osannut tätä luonnevikaa tunnistaa sitten kuitenkaan. Kahden eri terapeutin kanssa näitä nyt puidaan ja pohditaan, mutta vertaistuki on silti kultaakin kalliimpaa, ja erityisesti ensimmäisen kerran saan sinulta nyt "vertaistukea" ja tietoa Suomeksi, joka on valtava plussa! Aivan mahtava kanava ja valtava apu meille kaikille narsistien uhreiksi joutuneille, joten toivottavasti saamme seurata videoitasi vielä pitkään! :)
Ihana: "uuden vahvemman ja viisaamman minän twisti"! 💛
Niinpä: jäljet johtaa sykttytehtaalle ja palaset loksahtavat paikoilleen. Ei me rakastuneena tunnisteta toisen pirullisia tapoja..varmaan itse olemme tehneet jotain häntä loukkaavaa..jospa itse muuttuisimme niin kaikki olisi taas hyvin. No mutta kun ei ole...moni ei edes usko exän tai lähipiirin varoituksia. Hehän on vaan kateellisia kun mulla on näin upea kumppani. Let me laugh!
Tää narsistin uhmaikäisyyteen vertaaminen on hyvä tosiaan ottaa huomioon. Varsinkin kun puhutaan vanhemman lasten kasvatuksen vastuusta. Miten antaa vastuu kasvatuksesta uhmaikäiselle aikuiselle?
Tähän ois niin monta koettua esimerkkiä kerrottavana... Nyt siis huvittaa miten kyseinen "uhmaikäinen" toimi ja toimii. Olin onneksi jo huomannut tään käytöksen toistumisen suhteen aikana. Draamakuningas ( sopivasti uhriutuva) ois hyvä nimitys versus toimintatapoihin.
Kyllä vain, draamakuningatar/-kuningas sopii kuin nenä päähän. Siitä saa narsisti energiaa, kun voi synnyttää konfliktia. Ai että.
Hyvää settiä! Hieman kuitenkin mietityttää tämä vertaus uhmaikäiseen lapseen. Ensinnäkin en oikein osaa suhtautua edes käsitteeseen "uhmaikä" jonkinlaisena automaattisena ikävaiheena. Itse en ole läpikäynyt sitä lapsena, eivätkä kummatkaan poikani ole sitä myöskään. Uhma syntyy silloin, jos on jotakin uhmattavaa, ts. epäreiluksi koettu auktoriteetti. Vanhemman voi olla vaikeata välttää tätä, mutta se on aivan mahdollista, jolloin tämä vaihe "uhmaikä" myös jää pois. Näen lapsen uhman siis ennemminkin seurauksena kuin luonnollisena kehitysvaiheena - aivan kuten narsisminkin.
Varmasti on narsisteja, jotka käyttäytyvät uhmaikäisen tavoin, mutten kuitenkaan näkisi suoraa yhteyttä tähän ilmiöön vaan tausta on paljon laajempi ja syvempi. Se on aivan totta, että psykologiset kehityshäiriöt ovat kuin lapsen kiinni juuttunut kehitysprosessi, eli trauman käynnistyessä kehitys tyssää. Siksi meillä on niin paljon keskenkasvuisen kakaran tavoin käyttäytyviä ruumiiltaan aikuisia yksilöitä. Mutta siinä missä "uhmaikä" on joidenkin lasten lyhyt "testivaihe" ("saanko minä valtaa noilta isoilta"), narsismin syntyprosessi kuten lopputulemakin on paljon tätä perustavanlaatuisempi ja monimutkaisempi. Toki siinä löytyy paljon samaa kontrolli- ja valtadynamiikkaa, mitä narsunkin kanssa eläminen on.
kyllä,juuri näin! :D
On pakko nauraa tälle. Tämä on kuin näytelmä kesäteattersta.
No, itse koen etten ole narsisti, mutta tunnista tuon ”ei”:n itsessäni. Tosin, en ala kostotoimenpiteisiin jos joku sanoo minulle ”ei”, enkä muutenkaan revi pelihousujani - enkä toivo toisille pahaa, enkä himoitse heidän omaisuuttaan… mutta kyllä, tuo ”ei” on itsessänikin.
Pairsi, aloin miettimään: ehkä tuo mun ”ei” on tervettä. Mutta mulle vanhempani sanoivat usen:”Olet vastarannan kiiski.” Jos en vaikka halunnut, että hiukseni letitetään.
Mutta lopulta, tuokin saattoi olla sitä projisointia äitini ominaisuuksista, hänhän se on se vastarannan kiiski joka kuultuaan unelmistani tai suunnitelmistani välittömästi alkaa suunnitella kuinka ne tyrmäisi… Hei, oivalsin tän tässä! Minä, perhern paskatynnyri, luulin 57 vuotta olevani vastarannan kiiski, vaikka on ok pitää rajoistaan kiinni. Mun kehoon ei saa koskea ellen halua, se on ”ei”. Mutta muthan saa vaikka raiskata. Jos sanon ”ei”, niin olen se kamala ”vastarannan kiiski”!
Tulipas taas hoksattua.
kyllä - se sitoo yhteen kaiken narskun käytöksen outoudet: se on hyvä työkalu tilanteiden hallintaan ja itsensä suojeluun..silloin ei mene energiaa negatiivisiin asioihin
Tieto ON voimaa..
Koettu on , niin tuttua , tulee monta juttua exästä nyt jo naurattaa..
🔴 Löydät minut myös FACEBOOKISTA: facebook.com/narsistivsmina
Pitaa muistaa etta narsisti ei ole koskaan yli12 vuotias mieleltaan...aika hauskaa
Surullista sinänsä, että kehitys on jäänyt kesken: surullista narsistin itsensä kannalta, koska on tunnevammansa vanki - ja surullista narsistin uhreille. :(
Melkein 19v kimpassa ja nyt suhde narsistin kanssa päätyy eroon hänen löydettyä uuden "uhrin". Tajusi ettei pysty enää minua kontrolloimaan mitenkään, joten loppu tuli.
Kuten tuosta tunnetasosta sanoit, se tosiaan on käynyt usein mielessä että kuinka lapsen asteella hän voi ollakaan tietyissä asioissa. Sillat on polttanut usean kaverinsa kanssa silloin aloin miettimään kun puhui "ihan sama jos ei ole kaveri enää, saan helposti uusia kavereita tuosta vaan" eli käyttää minkä pystyy ja sitten heittää nurkkaan. Ollaan perheenä käyty juttelemassa pojan ongelmista mutta hän ei tajua että on itse aiheuttanut nuo traumat pienelle pojalleen omalla huutamisella jne toiminnallaan.
Kauhea huomio kun reaali ikä on 47 + 😟