julmaa jättää paras ystävä tommoses tilas. mun ihan parhaimmal ystäväl on anoreksia ja mä en ikikiki maailmassa jättäis sitä yksin. tottakai se oli raskasta, ku tiesin sen jo paljo ennempää ku se edes kerto mulle siitä, ja ne asiat mitä se sano mulle oli tosi vaikeeta kuultavaa. mutta mä rakastan sitä ihmistä niin paljon etten voinu jättää sitä yksi siin tilanteessa. ja loppuje lopuksi mä pakotin sen hakemaan apua. nyt se voi tosipaljo paremmin ja sil o tosi hyvä itsetuntoki nykyää.
Tulin jakamaan oman ''selviytymistarinan''. Mun elämä koki järjettömän mullistuksen vuonna 2005, kun mun paras ystävä sairastui syöpään. En muista itse siitä päivästä mitään, kun kuulin diagnoosista, mutta mun isä ja äiti on kertonut, että mä olisin mennyt vaikka läpi harmaan kiven, että pääsen mun ystävän luokse. Tästä alkoi sitten puolen vuoden epätietoisuus ja jokapäiväiset puhelin maratoonit. Ystävä pääsi kotiin välillä, myöhemmin pääsi vielä meillekkin leikkimään. Mutta kevät 2006. Ei jumalauta, se romutti mut lähes täysin. Saatiin tietää, vaikka urhoollisesti, lähes yhtenä rintamana käyty taistelu tullaan häviämään. Kesällä 2006, mun paras ystävä nukkui pois. Hän oli 10. Minä 11. Kouluun palaaminen oli jotain aivan kauheeta. Multa katos monta ystävää, koska en ollutkaan enää se luokan ilopilleri, se joka tuki ja joka välitti. Musta tuli se, jota olis pitänyt tukea. Pari ystävää jäi, ne on edelleen mukana. Sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Lopetin lapsena olemisen. Vakavoiduin. Aloin liikkumaan väärissä porukoissa. Poltin tupakkaa 12-vuotiaana, ryyppäsin 13-vuotiaana. Varastelin. Jossain vaiheessa sairastuin bulimiaan. Sain apua vasta, kun olin koittanut tappaa itteni lääkkeillä. 14-vuotiaana alotin taistelun kaikkea vastaan. En oo vieläkään täysin toipunut, olihan parhaan ystävän menetys traumatisoiva kokemus ja surutyö on näin 10 vuoden jälkeenkin kesken. Mutta kuten sanoit, kaikilla meillä on joku jolle ollaan niin tärkeitä, että on syytä jatkaa vaan senkin takia. Mulla on niitä monta. Onneksi.
ite menetin isän viikko sen jälkeen kun olin täyttäny 11. en käsitelly sitä asiaa juuri tapahtuneen jälkeen joten vielä 14 vuoden jälkeenkin taistelen sen surutyön kanssa. voin kertoa, että tiedän mitä oot käyny läpi ja käyt edelleen. syöpä se oli täälläkin kohtalona..
Rohkee mimmi ku uskallat tehä videon näin painavasta asiasta, peukut pystyyn sille!! Vaikkei ittellä oo ollu mitään vastaavaa, mutta pistää tälläset videot aina ajattelemaan ihan eri vinkkelistä asioita. Kolahtaa jotenkin ihan eri tavalla youtube videot tällasista aiheista, kun esim. kattois telkkarista mielenterveys ongelmia käsittelevää ohjelmaa. Muuten sun murretta on tosi kiva kuunnellan näin helsinkiläisen korvin :)
Olet ihana! Sattuu kuulla synkistä ajoistasi, mutta myös lohduttaa ymmärtää, että olet niistä selvinnyt. Sun kokemukset on mulle tosi ajankohtaisia. Helpottaa tietää, että sinäkin oot tämmösestä sonnasta selvinnyt. Oot vahva ja hyvä ihmisolento ❤
En ole todellakaan laiha ja stereotyyppinen nykyajan tyttö, joka pelaa jalkapalloa, ratsastaa tai harrastaa jonkin sortin voimistelua. Olen isokokoinen, pyöreähkö ja harrastan karatea. Silti minulla on poikia ympärilläni. Laihuutta ei tarvitse ollakseen kaunis vaan se tulee sisältä. Jokainen on kaunis jotenkin. Olkaa ylpeitä itsestänne naiset sillä kaikki olette todella kauniita.
Nimenomaan. Täysin samaa mieltä tässä. Se ulkonäkö ei yksin tee ihmisestä kaunista vaan se henkinenkin puoli. Se olemus. Kyl kuka tahansa voi olla kaunis jos vaan haluu olla kaunis
Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan - yksi suurimpia syitä oli vain se, että olin LUOVEMPI ihmissielu muiden joukossa. Mun parhaat kaverit piti mut heidän 'porukassa' mukana, mutta eli silti aivan kun mua ei olis ollu. Seiskaluokalle mentäes ajattelin et asiat voisi nyt korjaantua. Mutta se oli edelleen pelkää alamäkeä. Kuten sitä olen nykyisille kavereille kuvastanut 'se oli kuin maailman hitain ja tuskallisin liukumäki, jonka loppua ei näy eikä ollut mahdollista päästä pois'. Koko seiskaluokan suunnittelin itsemurhaa. Ehkä se olisi ollut helpompaa selvitä siitä, että oppilaat solvasi minua - mutta kaikki kouluni opettajat oli mukana tässä (lukuunottamatta kuviksen opettajaa). Lauseet ''susta ei tuu ikinä mitään, jos piirrät'' ''et pärjää piirtämällä'' ''hukkaat aikasi, kun ajattelet taidetta'' kuulosti korviini aivan siltä, että mä en edes kuulu tähän maailmaan ja minun kuuluisi kuolla välittömästi. Suurin virheeni oli se, etten puhunut tästä kellekkään. TH-camn välityksellä autoin muita masentuneita, koska heidän ongelmansa oli mielestäni tärkeämpiä. Lykkäsin sivuun oman tuskani auttaakseni muita. Se pahensi kaikkea, mitä mun päässä liikkui. Purin ahdistustani ja masennusta piirtämällä itseäni kuolleena.. Kasiluokalla onneksi tapasin poikaystäväni, jonka kanssa ollaan kävelty rinta rinnan 4 vuotta, aloin selvitä kahden kaverin ja internet tuttujen voimin omasta labyrintistani, enkä luovuttanut. En ikinä pystynyt satuttamaan itseäni, sillä en pystynyt kuvittelemaan mitä tuskaa aiheutan äidilleni. Menin aina nukkumaan ajatuksella, että mä herään aamusti, enkä kuole. Tänä vuonna pystyin vasta puhumaan äidilleni ylä-asteen masennuksestani enkä oo ikinä nähnyt mun äitiä niin shokissa. Tähän vielä se, ettei opettajieni jutut olleet totta, vaikka niin ajattelin. Tällä hetkellä työllistän itseäni taiteellani. :-3
Hyvä että kerroit ja vielä hienompaa että olet saanut unelmatöitä :) Todellakaan koskaan ei kannata luovuttaa. Mainiota syksyä sulle ja kaikkea parasta elämääsi muutenkin. Taisit juuri saada uuden tilaajan.
Nyt täytyy hiukka rauhottua kun alko silmät erittään itkulitkua. Olen seurannut sua sen verran pitkään, että muistelisin, että olet aikaisemmin tehnyt syömishäiriö-aiheisen videon. Sillon kun näin sen videon, mulle tuli silloinkin ihan hirveä olo siitä, miten ihmiset on niin julmia ja laukovat aivan helvetin ilkeitä kommentteja, että toiselle tulee todella paha olla ja lopulta hukkaa oman äänensä muiden sanomisien taa. Minäkin olen ollut aina vähän pyöreämpi ja saanut kuulla siitä yläasteen loppuun saakka. Onneksi en ole suoranaiseen syömishäiriöön sairastunut, vaan, noh, viimeviikolla ammattilaisen toimesta diagnosoituun keskivaikeaan masennukseen. Masennukseni uskoakseni alkoi jo yläasteella, mutta en uskaltanut puhua omasta olostani kenellekkään, sillä kaveripiirissä oli paljon ongelmia, enkä halunnut lisätä heidän taakkaansa. Lisäsyynä myöskin se, että koin psykologilla käynnin vain niille, joilla oli vakavia mielenterveysongelmia tai vakavia sosiaalisia ongelmia. Vasta nyt on valjennut itselleni, että vaikka en tuominnut/tyrmännyt psykologilla käyviä ihmisiä, vaan pidin ja pidän edelleen hyvänä asiana, että he ovat hakeneet apua, mutta silti heihin kohdistui tietynlainen stigma hulluudesta ja sekaisin olemisesta, vaikka eihän nämä ihmiset ole yhtään sen kummallisempia, eikä hulluja tai niin sekaisinkaan. Heillä on vain huono olla omissa ajatuksissaan ja/tai ympäristössään. Peruskoulun päätyttyä olisin halunnut pitää välivuoden, kun viimeinen luokka eskaloitui siihen pisteeseen, että kaikkien lopputöiden ja -kokeiden aiheuttaman stressin ahdistamassa päässä ei liikkunut muuta kuin sisäistä huutoa ja kielsin kavereita puhumasta mulle mitään, kun tuntui, etten enää ymmärtänyt puhetta. Oma olo kuitenkin helpottui samantien aloitetussa lukiossa uudella paikkakunnalla ja sain kavereita, sekä ykkösen keväällä aloin seurustella kaukosuhteessa. Kavereilla sen sijaan oli ongelmia ja olin heidän tukenaan sen mitä he tarvitsivat, sillä kaveria ei jätetä, varsinkaan silloin kun on rankkaa ja lopulta asiat selkiytyivät heille siedettäviksi kakkosen aikana. Kakkosen aikana myös aloin lintsata aamutunteja, että sai jäädä nukkumaan sekä erosin, kun suhde oli päätynyt siihen, että otimme jatkuvasti verbaalisesti yhteen ja rajusti. Minä olin muka aina syyllinen joka asiaan ja lopulta en enää taipunut siihen, että ottaisin syytä niskoilleni siitä, ettei sen äiti tuonutkaan kaupasta oikean merkkistä deodoranttia ja kumma kyllä, muutamien viikkojen jälkeen olo helpotti huomattavasti, kun en ollutkaan pannassa tottelemaan toisen ihmisen kiukuttelua. Abivuonna tapahtui lähisuvussa vakavia sairastapauksia ja koin syyllisyyttä sekä suurta huolta, kunnen voinut olla samalla paikkakunnalla tukemassa heitä. Sen tähden aloin saamaan paniikkikohtauksia useita kertoja viikossa ja jopa päivässä, sekä kirjoitukset stressasivat ihan hirveästi. Onneksi sain lääkityksen kohtauksiin, mutta sivuoireet olivat toista kuukautta ihan hirveät, että oli pakko olla pois tunneilta ja lopetinkin lääkityksen puolen vuoden jälkeen. Lopulta kävi niin, etten nipinnapin päässyt kirjoituksissa läpi pakollisesta aineesta, joten jäi todistus saamatta, mutta ei harmittanut, sillä saisin pitää välivuoden ja vihdoin hengittää ilman stressiä kouluttautumisesta, vaikkakin hylätyn aineen uusiminen odotti syksyllä. Välivuotta ei kuitenkaan tullut, kun olin jo hakenut ja menin pääsykokeissa toisen asteen oppilaitoksiin, jotta saisin tukia. Tulinkin sitten hyväksytyksi oppilaitokseen, jossa opiskelen tällä hetkellä. Olen asunut pian vuoden yksin paikkakunnalla, josta en ole saanut yhtään kaveria, jonka kanssa voisin vapaa-ajalla hengailla ja rahatilanne tekee tiukkaa, kunnen saanut kesätöitä erittäin aktiivisesta kyselystä huolimatta. Lisäksi sain diagnoosi fyysiseen terveysongelmaan, joka oli jo pitkään vaivannut, mutta kehittyi täysin sietämättömäksi muutama kuukausi sitten. Parin viikon päästä leikkaukseen tämän vaivan takia ja ei kun yksinäistä kesää viettämään. Kyllä asiat ajan kanssa varmasti paremmaksi muuttuu, mutta tällä hetkellä ei vaan jaksais. Oho, tuli vähän vuodatettua, mutta ei vain pysty enää olemaan hiljaa. Virtuaalihalit ja tsemppiä kaikille, joilla on vaikeaa! sekä myös teille, jotka olette omastanne selvinneet
Itkuhan tuossa melkein tuli :') Oot ihana. Usko vaan ittees. Sulla on varmasti välillä tosi vaikeeta, ja uskon että löydät vielä ystäviä! Meet vaan juttelemaan reippaasti =) Vietä kiva kesä, kyllä tää tästä ylämäeks muuttuu, vaikka niitä alamäkiäkin on! Voimia sulle 💗
Ihanaa kun kehtaat puhua tästä, vielä kameran edessä! 💖 Olet kaunis, nyt ja aina :'> Muista, täällä youtubessa, sinulla on yli 60 tuhatta ihmistä, jotka välittävät sinusta ❤❤
Oot vahva, kaunis, söpö, suloinen, ihan, ihan ääni, kivat mustat vaatteet, sulle käy noi kaikki vaatteet ja noi lävistykset ovat hienoja. Sairaan hienot rastat.
siis ihan sama, mitä mun kavereille tapahtuis, mä pidän velvollisuutena olla niiden tukena. vaikka mä en sais edes kiitosta, mulle riittää että muut pysyy onnellisina ja terveinä❤ ne jotka jättää kaverin noin pahaan tilanteeseen yksin, on pahemman kerran päästään vialla! jaoin ajatukseni, vaikka tähän kukaan ei vastaisikaan, on välillä hyvä vaan avautua mieltä painavista asioista❤ olet tosi vahva, kun oot kamppaillut anoreksian läpi voittajana! toivottavasti elät elämäsi loppuun onnellisena, love you!😊
Hentsuliini !! joo mäkin yritän, ainakin tälläisissä videoissa. Täällä ihmiset avautuu, ja se, että voi kommentoimalla saada ehkä toiselle hymyn huulille, on parasta ikinä!
on kokemusta, syömishäiriö, viiltely, vaikea masennus, ja persoonallisuushäiriöitä. en häpeä puhua asioista ihmisille, eikä terapia oo koskaan hävettänyt. Ihmisten on hyvä nähdä ja tajuta ettei ole olemassa kapeakatseisesti katsottuna HULLUA vaan vaikeassa elämäntilanteessa oleva ihminen jolla on mahdollisuus parantua kun apua saa. olen aina ihaillut reippauttasi ja sitä miten itsevarmalta vaikutat. minulla on siihen itseinhon kierteestä vielä pitkä matka, mutta valo näkyy tunnelin päässä jo. kiitos ihanasta videosta :3
Joo tällaisia videoita kaivataan lisää TH-camen. Lisää ihmisten tietoisuutta, vähentää ennakkoluuloja jne. Lisäksi paljon välittömämpi ja yksilöllisempi kuin katsoa televisiotuotantona. Erittäin valistava. Kiitos siitä.
Ihana ku uskallat puhua noin vahvasta aiheesta julkisesti❤️ se varmasti pistää kaikki ajattelemaan omaa kehoa ja itseä. Olkaa oikeesti omia itseänne välittämättä mitä muut susta ajattelee❤️❤️❤️❤️
Koskettava tarina, kiitos kun jaoit sen, olet kaunis juuri tuollaisena, älä anna kenenkään sanoa muuta. Tai jos sanovat, niin sano, että ovat väärässä.
+TheTikru GT totta, suurimmaks osaks hyväksyn itseni mutta aika-ajoin se on hankalaa kun en löydä asiallisia vaatteita tai kun oma äitini solvaa hienovaraisesti painoani. Tai kun entinen ystäväni teki samaa aikoinaan.. se tekee kipeää
+kitty97able En oo koskaan nähnyt sua, joten en tiedä millanen sun kroppa on. Muista, että jos haluat muiden pitävän susta (tärkeintä on tottakai pitää itse itsestään) niin mieti sun parhaita puolia. Ole rohkea ja etsi itsevarmuutta. Itse ainakin näen itsevarmat tyypit myös ulkonäön kannalta paremman näköisinä. Et kuitenkaan vielä ole ilmeisesti kovin itsevarma, mutta se on täysin ok. Yritä silti löytää itsestäsi hyviä puolia ja keskity niihin. Muista, ettei itseään inhoaminen tee sinusta sellaista, kun haluaisit olla. (Jos esim kuvitellaan kaunista ihmistä, joka kokee itsensä rumana. Hän ei ole onnellinen ja näkee itsensä vääristyneenä.) Muista myös että maailmassa on monen monta ihmistä, jotka rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Voimia❤️ (uskon että olet kovin kaunis, muttet vain näe sitä itse)
Sää olet niin kaunis!!! Jos joku sanoo että oot ruma niin se on niin väärässä😤! Ja oot niin vahva! Ihana että sä olet oppinut näkemään miten kaunis olet! ❤️
Oot nykyään niin positiivinen ja tasapainosen olonen ihminen, että vaikee uskoo, että oot eläny joskus kans oikeesti tosi vaikeita aikoja ja kamppailu selvästi pahojen mt-ongelmien kanssa. Nykynen olotila kertoo siitä, että oot parantunut sairauksista hyvin :) Hienoo, että mainostat kans tätä Ylen kampanjaa.
aivan mahtava video!! itelläni on kans ollu vaikea masennus ja oon ollu itsetuhoinen useita vuosia. on todella hienoa miten sä oot päässyt ongelmistasi yli, toivon vaan että mäkin pääsisin enkä sortuis luovuttamaan. mutta tää video antoi mulle voimavaroja, kiitos siitä. olet ihana, pus
Muin serkku riisti henkensä 30.3.2015 ja hänellä oli mielenterveys ongelmia. Miulla on masennus, anoreksia ja saan jatkuvasti paniikki kohtauksia enkä kestä kattoo itteeni peilistä, koska tiiän et en oo kaunis vaikka kaikki sitä hokeekin. Mä oon ottanu sen kivun pääni sisältä viiltelemällä ja oon kirjottanu sanan FAT mahaani, koska siellä se ei uimarina näy. Kaikki ihmiset koulussa kyssyy aina että ootko kunnossa ja siihen tulee aina intettyä että tottakai olen. Muin perhe ei jaksa välittää miusta, koska oon erillainen. Oon panseksuaali eli voin rakastua tyttöön tai poikaan ja miun päätökseen ei vaikuta mikää muu ku luonne.
Hei, vaikka susta kuinka tuntuu (kerron kokemuksesta) että sun perhe ei rakasta sua, niin vaikka ne ei sua hyväksyisikään, niin ne jossain sisimmässään rakastaa sua. Voimia :)
HIeno video, vaikeesta asiasta. Ite oon mielenterveyskuntoutuja ja teen vapaehtoistyötä myös mielenterveys puolella, tämä on tärkeä asia. Nuorena sairastin masenusta ja ja myöhemin paniikkihäiriötä ja nyt oon Bipo jonka sairaus on tasapainossa ollut pitkään. Kiitos sinulle hienosta videosta uskon että tämä auttaa monia. Voima hali sullekin
En voi sanoa itseäni gootiksi ja olen varmaan eri ikäpolveakin, mutta olen jotenkin ihastunut tähän sun videoblogiin. Oon tykännyt sun aiemmista videoista ja nyt varsinkin tästä
Samaistuin melkein kaikkeen mitä sanoit. Itsellä anoreksia, masennus ja viiltely alkoi lukiossa. Se itseinhon määrä on näin jälkeenpäin ajateltuna järkyttävää, enkä sellaista toivo kenellekään. Viisi vuotta meni että voin nyt katsoa peiliin ja sanoa että olen kaunis. Rakastakaa vartaloanne ja itseänne! Koolla eikä värillä tai kasvojenpiirteillä ole mitään väliä. Kaikki ovat kauniita sellaisenaan, koska juuei ne kasvot on luotu sinulle. Ja vaikka joku joskus sanoisi että olet ruma, suurin osa ihmisistä pitää sinua silti kauniina. Kiitos tästä videosta, tämä auttaa varmasti monia pääsemään sairauden kanssa eteenpäin :')
mää oon vasta 12v. ja mulle on todettu toisen asteen masennus. ihmiset huomasin vasta kun meinasin hypätä kesken koulupäivän sillalta mun äiti on alkoholisti ja väkivaltanen mun siskonsa on myös äidin takia mielenterveys ongelmia ja on ihanaa saada muilta TH-camn kautta tsemppiä kiitos paljon ja oot tosi rohkea ja mun lempi tubettaja
Tää Sekasin-kampanja on kyllä aivan mahtava! On upeeta että näin moni tubettajakin on lähtenyt mukaan. Aihe on kumminkin jonkin asteinen tabu ja vähemmän puhuttu joten ihanaa että se vihdoin nostettiin pinnalle. Tosi hyvä video ja oot ihana 💙
Ite olin puolisen vuotta masentunut ja sitten aloin ihan panostamaan masentavien ajatusten hävittämiseen. Eihän masennus ikinä häviä täysin, onhan tuolla aina pieni pimeys takaraivossa, mutta ainakin oppii ymmärtämään että elämässä on se valoisakin puoli. Ei sitä ehkä ihan heti huomaa voittaneensa masennusta mutta kyllä sit oppii elämässä kattomaan niitä kivoja asioita, niin vaikeelta ku mahtaa tuntuakin. Tsemppiä kaikille masentuneille, kyllä tää taistelu voitetaan vaan kovalla sisulla!
Kuulostaa ehkä hullulta sanoa näin, mut kiitos tästä videosta. Ihan mahtavaa, et tällänen kampanja on laitettu pystyyn, tästä videosta kuulin koko asiasta ekaa kertaa. Tässä käy ilmi nimenomaan se masennuksen pointti, jota ei pysty ymmärtämään kukaan, joka ei ole koskaan ollu ihan oikeesti masentunu. Itellä on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa eikä masennuskaan ole vieras käsite, erotuksena vaan se, etten ollu itsetuhonen vaan päinvastoin pelkäsin kuolemista niin paljon, et unohin elää ku keskityin jatkuvasti omiin ruumiintoimintoihin ja erityisesti sydämeen. Olin 9-luokalla ja nukkuminen oli todella vaikeeta, ku yritin löytää asennon, jossa sykettä ei tunne ja sit ku sen löyti, alko ahistus et lyökö se enää? Ja tunnustele sitten sitä sykettä ja sit koita taas hävittää se, nouse istumaan koska niskakarvat nousee pystyyn ja ahistaa ja pelottaa ja tee jotain et ajatukset unohtuis, ja nukaha lopulta vaan sen takia, ettei kestä enää hereillä pitempään. Kävin suljetullakin viikon verran ja pelkästään yheltä jaksolta oli kai yli 200 poissaoloa; ja koska halusin vaan kotiin niin paljon, ehotin et jos pääsen kotiin sillä eholla et meen kouluun. Pääsin ja menin kouluun ja "paranin", tai sydänahistus meni ohi, mut oikeesti en parantunu mihinkään. Mieli vaan valehteli itelleenkin. Vasta seuraavan vuoden kesällä lähin oikeesti parantumaan, ku tuntu et masennus tekee tuloaan taas ja alotin lääkityksen. Sillon vasta tajusin, et olin ollu useemman kuukauden masentunu ja sen jälkeen yli vuoden "piilomasentunu". Tää video on just siks hieno, et yleensä ihmiset ei vaan voi ymmärtää, miltä se tuntuu. Syytetään masentunutta itsemurhasta ja heti vedotaan niihin läheisiin, "ku MINUUN sattuu!" Entäs se masentunu ite? Masentuneeseen sattuu niin paljon, ettei se yksinkertasesti enää nää sen alta ihmisiä ympärillä. Mikään ei tunnu _miltään. Syyttäminen ei todellakaan helpota asiaa, koska masentuneena maailmankuva on niin vääristyny, et sitä vaan tuntee vääränlaista syyllisyyttä ja saattaa kahta kauheemmin toivoa kuolemaa, koska aiheuttaa toisille kärsimystä. Vasta masennuksen jälkeen sitä voi tajuta, mitä läheiset on tarkottanu sillä. Mut silti miun mielestä masentuneen ja kenen tahansa mielenterveyspotilaan läheisille pitäis informoida paljon selvemmin siitä, miten mielenterveysongelmaista tulis käsitellä. Miten tukea ja auttaa. Ei pie yrittää vedota empatiaan, ku se ei auta. Vihaan sitä, et itsemurhayritys avaa silmät mut heti ku pöly on laskeutunu, kaikki sulkee taas silmänsä ihanku mitään ei ois tapahtunukaan. Se jos mikä on itsekästä alkaa syyttämään ihmistä mielenterveysongelmista, koska niissä ei ole todellakaan kyse ihmisistä ympärillä vaan siitä, kenen mieli tässä on kyseessä. Mielenterveysongelmat on melko "itsekeskeisiä", mut niitten kanssa pitäis ottaa ihan erilainen lähestymistapa. Toistanko itteäni nyt? Itellä auttaa jos joku kertoo omista kokemuksistaan ja ite puhun todella paljon omistani - niinku nyt - ja moni hämmentyy siitä, mut itelle se vaan tarkottaa sitä, et ymmärrän mistä puhutaan enkä koita pinnallisesti muka-ymmärtää. Tuosta yksin jättämisestä vielä. Miutkin on jätetty yläasteella yksin. Olin melkein ku kolmas pyörä kaveriporukassa, jossa lopulta miusta tuli enemmän esine ku ihminen. Olin imarreltu, et miun seurasta "tapeltiin", mut lopulta se oli todella uuvuttavaa ku miulta ei kysytty mitään mielipidettä mihinkään ja juoniteltiin toisten selkien takana. Ihan kamalaa teineille tyypillistä touhua. Lopulta ajauduttiin riitoihin ja jostain syystä koko luokka lähti mukaan vihaamaan. Lopulta viimenenkii kaveri jätti, kiusaamisen takia. Sitäkii alettiin ilkkua siitä, et miks se liikkuu TUON seurassa. Tässä ymmärrän omalta osaltaan "hylkääviä kavereita", koska teini-iässä hyväksyminen ja oma napa on tärkeintä maailmassa ja harva osaa edes kuvitella, miltä tuntuu olla koulukiusattu. Ettii sitä hyväksyntää niin paljon, ettei tuu ajatelleeks et joku toinen voi kärsiä yhtä paljon tai jopa enemmän. Mut sitä en voi käsittää, miten jotkut läheiset voi ottaa toisen ihmisen mielenterveysongelmat niin isoks taakaks, et lähes vaistomaisesti aletaan toteuttaa "poissa silmistä, poissa mielestä" -kaavaa. Suljetaan silmät, "ei sillä kuitenkaan mikään ole", jotta itteen ei satu. Vähän ku päinvastoin tuo mitä videossa kerroit, et alkaa uskomaan sokeesti siihen, mitä muut ajattelee siusta. Ni samalla tavalla uskoo sokeesti siihen mitä haluaa kaikista eniten, eli sitä ettei toinen ole "sekasin", ja sit ei tajua sitä et se asia saattaa olla tässä ja nyt vaikka sitä ei haluais ajatella. Monelle tulee kans avuton olo ku ei osaa tehä mitään vaikka ite kävelevänä mielenterveyshäiriönä voin sanoa, et en vaadi ketään tekemään mitään. Riittää, et saan avautua ja kertoa. Pyydän apua jos tarviin, ja jos en pyydä ni sillon ei oo velvollisuutta auttaa. Ainankii tällä hetkellä se oon mie joka on kontrollissa eikä miun mieli ja just nyt tää on ihan okei. Joskus oon koittanu kuvitella miltä tuntus olla täysin terve, enkä usko et tuun koskaan olemaankaan koska ahistais se tyhjyys. Täytyy olla asioita kompensoimassa tätä loputonta ajatuksenvirtaa, jotain joka vie ajatukset välillä muuallekin. Elämä ois todella tylsää ja tyhjää ilman niitä. Ne on osa minuu niin kauan, ku niistä ei oo miulle enemmän haittaa ku hyötyä. Oot rohkee ku kerroit asiasta näin avoimesti. Niin sen täytys ollakii. Itelle tää pölötys tulee jo luonnostaan, kuten näkyy :D Joskus ärsyttää, miten tätä juttua vaan syntyy näin paljon. Ei riitä blogit eikä mitkä, ku ei tunnu loppuvan tää teksti koskaan. Itelle tää on ihan sama ku puhusin jonkun kanssa vaikka säästä, se on vaan puheenaihe. Se et puhun masennuksesta tai ahistuksesta ei tarkota, et oisin just sillon masentunu tai ahistunu, en tarvii apua siinä hetkessä. Se on ihan erilaista tekstiä jos on ahistuskohtaus menossa. Onko siulla enää mitään esim. jäänteitä entisistä m.terveysongelmista?
Voimia sulle😘💖 Muista että ,oot aina kaunis just sellasena ku oot. Äläkä toivo sitä et kuolisit. Vaik mä en tunne sua niin hyvin silti välitän susta paljon koska oot todella ihana ihminen ja yleensä aina niin positiivinen.
Ihan helvetin hyvä että tästä aiheesta on alettu nyt puhumaan enemmän tän kampanjan myötä, enkä voi ku vaan ihailla sitä, että pystyit tämän videon tekemään. Oot älyttömän vahva.❤️
Mua on kiusattu 3 luokasta asti ja nyt olen seiskalla. Kolmosluokkalla se alkoi siitä kun mie sain silmälasit😔 En halunnu käyttää niitä koska miun luokkalaiset haukku mua rumaksi (silmälasien takia) ja en vaa jaksa enään kun joka ikinen päivä ne haukkuu ja tonii mua.. En haluis mennä uimaan kun meillä on koulussa uintia liikunnassa (koska oon läski ja ruma) tai niin ne ainaki sanoo.. Haluisin tulla kipeäksi sen takia.. 😔😔 En jaksa tätä.. Mun kaverit on viillelly/viiltelee ja no en ite haluu viillellä koska se on ällöttävää mutta joskus vaan siltä et haluisin kuolla (siis joka päivä ja en vaa jaksa) pitäis varmaan tehä jotaki itelle ettei tarttis mennä kouluu..😭😭 AUTA MUA! ;(
RIP XXX Tämän kommentin kun näin, jälkeenpäin ajateltuna hyvin surullista, kun itsekin omistan silmälasit, että joitakin KIUSATAAN niiden takia :( Ite en oo koskaan tullu kiusatuks lasien takia, mut silti JÄRKEE PÄÄHÄN IHMISET JOTKA KIUSAA TOMMOSESTA
Ihana video ihana nainen, entisenä anorektikkona tiedän kuinka vaikeaa asiasta puhuminen on ja kuinka pahalta tuntuu kun on "pettänyt" läheiset. Ihana että voit nyt hyvin 💕
Sie oot täydelline ja aiva ihana!❤️ Oon saanu siusta paljo semmosii voimaannuttavii ajatuksii esimerkiks ”Mie voin olla oma ihteni”:) Kiitos että olet!❤️
Mun entinen paras kaveriksi jätti mut yksin😭 En vieläkään tiiä miksi. Joskus vaan mietin et mitä mä oon tehny😥 Välillä nään unta siitä et me oltais taas parhaita kavereita😭 joskus melkein jopa itken tai vaan yritän olla ajattelematta sitä😖 Mutta muuten mulla on kaikki ihan hyvin ja olen iloinen siitä mitä minä nyt olen.😳 vaikka välillä oonki vähän outo mut se ei mua yhtään haittaa😳 I'M NOT CRAZY MY REALITY IS JUST DIFFEREND THAN YOURS. tuli vähän pitkä teksti.
Voi suski sie oot niin vahva ja kaunis😢😍😍 Vaikka en oo nähny sua monta kertaa pienempänä niin, tiedän silti että sie oot aina ollu just sopiva kaunis, ET OO LIHAVA! Sie oot tärkeä!😘
Musta tuntuu että ne kiusaajat ei ihan täysin ymmärrä mitä ne saa aikaan. Se on tosiaan aika iso homma päästä ylös sieltä maasta. Mutta kun sieltä nousee niin ei kovin helposti enää sinne joudu.
Ku mä ja mun sisko tapellaan, eikä sillä oo enää muuta sanottavaa, se haukkuu mua läskiks vaikka se on kertonu mulle monta kertaa ettei se oikeesti tarkota sitä. Mut mä oon kuullu sen niin monta kertaa ennenki eri ihmisiltä nii se o alkanu vaikuttaa muhu... No täst on alle vuos ku mä aloin lopettaa pikkuhiljaa syömistä ja aina jos mä edes yritin syödä vähän jotain, mä lihoin. Mun kaverit huomas etten enää käy koulus syömäs ja alko valittaa siitä mulle, mut sanon/sanoin aina että kouluruoka on paskaa (mikä on totta). No mä laihuin tosi hitaasti koska olin liian laiska liikkumaan. Ja nyt nykyisyydessä mä oon laihtunu vähä mut en tarpeeks, enkä haluu sen kuitenkaa menevän yli. Nyt ku on kesäloma ja mä vaan kattelen videoit, ja ku mä kattelen videoit mä syön... Mun paino on tainnu nousto kilolla jo ja tää o iha naurettavaa. Mu pitäs mennä liikkumaan ulos ja syödä vähemmän sillä mä valvon myöhään ja mä syön melkee parin tunnin välein aina... Mä rakastan kesälomii mut samal ne o perseestä tän mun syömistavan takii... Mulla on yhä tää että jos syön edes vähän, lihon ja mä yritän hokee sitä ittelleni koko aika mut silti mä syön iha vitusti! Oisko mitää vinkkei mite pystyis olla enemmä syömättä? Mut sellain etten kuitenkaa lopettas kokonaa.
En pysty suoraan antamaan mitään vinkkejä, mutta minulla monesti auttaa tämän kaltaisissa asioissa, kuten että katson animea, tai luen mangaa. Monesti myös chattailen kavereiden kanssa tai piirrän. Niissä on monesti molemmat kädet mukana minulla, joten ei siinä oikein ehtisi mitään syödä. Jos se ei auta, kannattaa yrittää vaan pitää itsensä aisoissa. Se saattaa kyllä olla useasti todella vaikeaa ;( Mutta tsemppiä sulle :) On mukavaa nähdä ihmisiä jotka pyytää apua. Itse olen ujo siinä asiassa. Mutta siis joo.. Toivottavasti pääset yli ongelmastasi :) Ja tuota anteeksi. Tä on ehkä vähän törkeetä .. mutta Kattelin sun profiilia ja huomasin selvästi että Tykkäät Animesta. Itse tykkään myös :) Suosittelen katsomaan animen nimeltä Bungou stray dogs, ellet sitten ole jo katsonut. JA SII! Olen pahoillani jos otit tuon loukkaksena, mutta minusta olet mukava ja ihana persoona vaikka nyt ei vielä tunnetakkaan.. mutta Tsemppiä sulle! Ja kaikkea muutakin hyvää :)
Super inspiroiva video ja tuli todellakin mulle tarpeeseen. Mun syömishäiriö ei ole kovin aktiivinen enää, mutta välillä pelottaa, jos aktivoituu uudelleen, koska kyllähän näitä ”olen läski, en kelpaa” -ajatuksia tulee. Sun kaltaiset upeat ja kauniit persoonat kannustaa terveeseen ja onnelliseen elämään sekä tukemaan myös muita apua tarvitsevia. Kiitos!! ❤️
Kiitos tästä videosta. Itse myös nuorempana sairastanut vakavan masennuksen ja laitoshoidossakin olin pitkään. Kuitenkin vuosien terapian ansiosta nyt tasapainoinen ja hyvinvoiva aikuinen :)
Onko ukko ollu maisemissa pienenä? Mie oon sitä mieltä et helvetin monet itsetunto ongelmat tulee ukon huomion ja tuen puutteesta elämän alkutaipaleella. Siks mie kysyin kaikilta rauvotetuilta peikkotytöiltä tätä.
Hieno, rohkea ja arvostettava veto tehdä tämä video. Kyllä tuli tippa (tai parikin) silmään. Upeaa miten hyvin olet parantunut. Oot upea ja kaunis ihminen ja autat tällä videolla toivottavasti monia. Itsellä ei aivan vastaavia ja suuria ongelmia ole mutta kyllä riipaisi sisimmässäkin itseänikin. Pärjään tällä hetkellä omien pienehköjen ongelmieni kanssa, mutta vierastan liikaa terapiaa ja psykologeja. Pari kertaa näin talven aikana psykologia ja terapeuttia mutta siitä ei tiedä kuin poikaystäväni ja äitini (jolle en halunnut kertoa ja olen kertomisesta vihainen itselleni). Koen suurta häpeää ja heikkoutta siinä että minulla on ongelmia ja olen niihin joutunut hakemaan apua ja voisi ajoittain ehkä järjellä ajateltuna olla hyvä tavata psykologia ajoittain. Samalla kuitenkin ajattelen miten hienoa on että ihmiset jotka tarvitsevat, voivat saada apua ja siinä ei ole mitään väärää vaan se on pelkästään hyvä asia. Tulee niin lapsellinen olo parikymppisenä kieltäytyä avusta jota voisi saada ja hävetä itseään ja olla tyytymätön itseensä mutta näissä mielenterveysjutuissa harvemmin järki on täysin läsnä. Onneksi nyt on parempi kausi menossa, paljon hyvää, mutta pelkään vain miten kesän jälkeen oma olo kehittyy. Hyvien ystävien puute syö pahasti omaa jaksamista ja vointia, ja se tuskin tulee syksyn myötä korjaantumaan valitettavasti. Tekisi mieli kirjoitella puhtaaksi kaikki omat olot, kokemukset ja murheet, ne pienimmätkin, mutta siitä tulisi jo aika romaani. Kiitos koskettavasta videosta ja kiitos jos jaksat tämänkin kommentin lukea.
Nyt on vaan pakko todeta et osu ja uppos. Sai itkua pidättää, niin hyvin osasit munkin aikasempia tuntemuksia kuvata. Itse siis oon kärsiny syömishäiriöstä ja masennuksesta, masennus vieläki kurkkailee kulman takaa ja hyökkii heikkona hetkenä, mut parempaa ollaa menossa. Oot ihanan vahva nainen, ei voi muuta sanoo 💕
Tulin tänne TH-camn puolelle kattoo sun vanhoi videoita ja muistin et täähän video on. Mun läheisellä oli mielenterveys ongelmia. Hän oli laitoksessa jonkun aikaa. Kunnes kauniina kesäiltana hän hyppäsi 5kerroksesta parvekkeelta ja teki itsemurhan.. ikävä häntä on niin kova vaikka en ehtinyt tuntea kunnolla❤️🩹
Yhdellä minulle todella läheisellä ihmisellä on ongelmia mielenterveyden kanssa, mutta hän on saanut apua asiaan. Varsinaista kokemusta minulla ei ole, mutta voin kuvitella miltä tuntuu kun on paha olla, eikä tiedä milloin olo helpottaa. Toivottavasti kaikki apua tarvitsevat saavat sitä. Ketään mielenterveyden ongelmista kärsivää ihmistä ei pitäisi jättää yksin missään vaiheessa, koska sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset myöhemmin. Tämä video oli todella koskettava. Toivon kaikille ihmisille hyvää jatkoa ja positiivisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen, jotta olisi helpompaa olla iloinen myöhemmin... ❤️❤️
Kosketti niin pirun syvästi! Ihan itku pääsi, vaikka onnellinen loppu olikin. Kellään ei saisi olla sellaista tilannetta, että ei ole ketään kelle puhua tai ketään tukihenkilöä. Ajatukset vaan pyörii päässä, mutta en keksi mitään sanottavaa... Oot ihana
Tää video kyllä järkytti mua en kyll haluiss kenenkää kokevan tällästä. Tää nykymaailman median luoma"täydellisyyden" kuva on ihan kamala. Kaikkien pitäis rakastaa itseään ihan sama miltä näytät. Kaikki on ihania just tollasina. Rakastakaa itseänne.
Tää kommentti tulee vähän myöhässä mutta oikeesti oot tosi rohkee ja ihana ihminen! Mie oon kokenut täysin saman ja arvostan kyllä yli kaiken ihmisiä kellä on rohkeutta puhua näistäkin asioista. Mie itte oon siinäkin suhteessa samanlainen sillä oon kertonut oman tarinani TV:ssä inspiroidakseni ja rohkaistakseni muita. Toivottavasti sulla menee nyt elämässä hyvin. Ja oot ihan oikeassa siinä että aina löytyy myös niitä, jotka rakastaa sua just sellaisena kuin sie olet. ♥️♥️
Kiitos oikein paljon tästä videosta. Vaikka mullakin on tollaisesta elämästä jo kulunut muutama vuos, niin oli tosi lohduttavaa kuulla etten oo ollu ainoo. Mulla alko ongelmat kanss yläasteella kiusaamisen takia. Mua syrjittiin, kukaan ei halunnut mua ryhmätöihin ja jos puhuin luokassa mun päälle puhuttiin. Sitten riitaannuin pahasti parhaiden ystävieni kanssa, koska koin että hekin kiusaavat. Oon aina ollu ylipainoinen ja silloin syöminen riistäytyi käsistä. Aloin ahmia ihan tolkuttomia määriä ruokaa salaa. Se tuntui olevan ainoa lohtu ja asia elämässä. Musta tuntui että ei kukaan rakasta mua koska olin lyhyt ja läski. Tämä homma räjähti käsiin kun ysiluokan päättyessä eräs lähistöllä asuva mies alkoi käpälöimään kun olin tulossa kävelemässä kotiin. Siitä alkoi hirveä laihduttaminen. En syönyt mitään pariin viikkoon, sen jälkeen ahmin paljon ja kävin oksentamassa sen metsään. Ja olin sitten taas pari viikkoa syömättä. Kävin muutaman kerran ravitsemusterapeutilla veriarvojen takia, mutta koin sen olevan hyödytöntä. Lukion alussa sain muutaman ystävän, mutta olo oli silti hyvin ahdistava. Joulun jälkeen aloin käymään mielenterveystoimistolla jossa sanottiin että mulla on keskivaikea ahdistuneisuushäiriö. Ne ehdotti joka kerta lääkitystä, mutta en suostunut siihen ja lopulta lopetin siellä käymisen. Mutta sillon päätin että tän on loputtava. Pitkään mietin mistä tää johtuu ja käsittelin asiat itsekseni. Pikku hiljaa alko olo paraneen. Aloin hyväksyä itsessäni sellaisia asioita mitä muut eivät hyväksyneet ja siksi en itsekkään hyväksynyt. Vaikka tässä on ollu vaikeat kolme vuotta työttömänä ja etenkin tänään on ollu huono päivä, niin tiedän että huomenna tai ylihuomenna on taas onnellinen. Mä olen alkanut rakastaa itseäni koska oon selvinny niin monesta asiasta. Edelleen peiliin katsoessa aluksi ylipaino hirvittää, mutta toisaalta rakastan hyvää ruokaa (en siis mitään mäkkiroskaa) niin miksi hävetä sitä. Totta kai olen parantanut elintapojani, mutta en laihtuakseni vaan voidakseni paremmin. Musiikki on auttanut mut tähän pisteeseen ja oon saanu siitä voimaa aina kun on ollu vaikeeta. Oon aina tykänny synkistä ja goottimaisista asioista ja siks oon tykänny kattoo sun videoita, koska mulla ei oo ketään tuttua joka olis ees vähän samankaltainen kun mä. Kiitos sulle tosi paljon että et luovuttanut vaan taistelit ittes terveeks ja jaoit tarinas jotta muutkin jaksais taistella
mä oon kärsiny jotenkin mielenterveys oggelmista. Oon vasta 11 mut oon 2015 vuonna ollu tollasissa terapia asioissa ja mä oon just ajatellu kaikkee "mä oon surkee ihminen. Mä en kuulu tänne" Oon nyt jo näin sanotusti parantunu. Onneks mä en enää ajattele mitään tollasta. oot ihana ihminen ja sulla on todella mielekiintoinen ja hieno tyyli😻😘
ihana että sieki tässä mukana 💗 olet ihana
Moi. Oletko kevään ensimmäinen maukas mansikka? Oletko maistanut?
Metsämansikat parhaita.
+mansikkka oii ihanaa sie tääl
oon sun fani ja pahan lapsen myös ja iinakatariinan
+mansikkka oon sun fani
Huhhuh, en voinu kattoo itkemättä. Sä oot valtavan rohkea nainen, ihana sinä!
Samaa mieltä!
+iina katariina sama
);
en minäkää
kiitos
oooo iina! tykkään tosi paljon SUN videistä
julmaa jättää paras ystävä tommoses tilas. mun ihan parhaimmal ystäväl on anoreksia ja mä en ikikiki maailmassa jättäis sitä yksin. tottakai se oli raskasta, ku tiesin sen jo paljo ennempää ku se edes kerto mulle siitä, ja ne asiat mitä se sano mulle oli tosi vaikeeta kuultavaa. mutta mä rakastan sitä ihmistä niin paljon etten voinu jättää sitä yksi siin tilanteessa. ja loppuje lopuksi mä pakotin sen hakemaan apua. nyt se voi tosipaljo paremmin ja sil o tosi hyvä itsetuntoki nykyää.
Oot hyvä ystävä jatka vaan samaan malliin :)
kiitos
Missä ikiki maailma sijaitsee?
väsyny :D
Vaikutat ihanalta ihmiseltä
"Some friends are like shadows, you only see them when the sun shines - "
- Michael Jackson
❤
:D ajattelin just laittaa ton
Michael on ihana:3
+Laama :3 kiitos
7moonwalker7 Michael on paras
Tulin jakamaan oman ''selviytymistarinan''.
Mun elämä koki järjettömän mullistuksen vuonna 2005, kun mun paras ystävä sairastui syöpään. En muista itse siitä päivästä mitään, kun kuulin diagnoosista, mutta mun isä ja äiti on kertonut, että mä olisin mennyt vaikka läpi harmaan kiven, että pääsen mun ystävän luokse. Tästä alkoi sitten puolen vuoden epätietoisuus ja jokapäiväiset puhelin maratoonit. Ystävä pääsi kotiin välillä, myöhemmin pääsi vielä meillekkin leikkimään.
Mutta kevät 2006. Ei jumalauta, se romutti mut lähes täysin. Saatiin tietää, vaikka urhoollisesti, lähes yhtenä rintamana käyty taistelu tullaan häviämään. Kesällä 2006, mun paras ystävä nukkui pois. Hän oli 10. Minä 11.
Kouluun palaaminen oli jotain aivan kauheeta. Multa katos monta ystävää, koska en ollutkaan enää se luokan ilopilleri, se joka tuki ja joka välitti. Musta tuli se, jota olis pitänyt tukea. Pari ystävää jäi, ne on edelleen mukana.
Sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Lopetin lapsena olemisen. Vakavoiduin. Aloin liikkumaan väärissä porukoissa. Poltin tupakkaa 12-vuotiaana, ryyppäsin 13-vuotiaana. Varastelin. Jossain vaiheessa sairastuin bulimiaan.
Sain apua vasta, kun olin koittanut tappaa itteni lääkkeillä. 14-vuotiaana alotin taistelun kaikkea vastaan. En oo vieläkään täysin toipunut, olihan parhaan ystävän menetys traumatisoiva kokemus ja surutyö on näin 10 vuoden jälkeenkin kesken.
Mutta kuten sanoit, kaikilla meillä on joku jolle ollaan niin tärkeitä, että on syytä jatkaa vaan senkin takia. Mulla on niitä monta. Onneksi.
tsemppiä elämään pärjäät sun luonteenlujuudella
ite menetin isän viikko sen jälkeen kun olin täyttäny 11. en käsitelly sitä asiaa juuri tapahtuneen jälkeen joten vielä 14 vuoden jälkeenkin taistelen sen surutyön kanssa. voin kertoa, että tiedän mitä oot käyny läpi ja käyt edelleen. syöpä se oli täälläkin kohtalona..
+Kaide 123 Voimia, kahdeksan vuotiaan serkun isä kuoli viime kuussa.
rupesin itkeen kun liin ton tarinan😨voimia sinulle😔😭😨❤
ramaset NeKaikki Oot oikeassa
Rohkee mimmi ku uskallat tehä videon näin painavasta asiasta, peukut pystyyn sille!! Vaikkei ittellä oo ollu mitään vastaavaa, mutta pistää tälläset videot aina ajattelemaan ihan eri vinkkelistä asioita. Kolahtaa jotenkin ihan eri tavalla youtube videot tällasista aiheista, kun esim. kattois telkkarista mielenterveys ongelmia käsittelevää ohjelmaa. Muuten sun murretta on tosi kiva kuunnellan näin helsinkiläisen korvin :)
Mä en ymärrä miks jotkut hylkää toisen silloin kun tarttee kaikista eniten apua? Miten jotkut voi olla niin julmia?
LPS Kaverit oiskohan siks että ihmiset ovat vitun feikkejä suurin osa ihmisistä välittää vaan itsestään se on vaa karu totuus
LPS Kaverit Niinoä
MrJuha82 Mä oon härkä enkä oo kiusaaja
MrJuha82 en tiiä sit mut mun kaikki kaverit oli härkiä ja kaikki jätti mut ku sai tietää et mulla on masennus :Ddd
Mira Hiltunen totta
Rakastan sinuu
mäki sua :)
+Liirum Laarum Pewkele kivsuu
+Liirum Laarum Pewkele
+Liirum Laarum Pewkele nään sut kaikkialla
Sitruuna Lemoni kdkdödlsps
Olet ihana! Sattuu kuulla synkistä ajoistasi, mutta myös lohduttaa ymmärtää, että olet niistä selvinnyt.
Sun kokemukset on mulle tosi ajankohtaisia. Helpottaa tietää, että sinäkin oot tämmösestä sonnasta selvinnyt.
Oot vahva ja hyvä ihmisolento ❤
Sun murre on ihanan kuulosta❤💙
Lumihiutale MSP jep
lps keppihevoset on elämä ja growtopia on hyvä peli ole sinä hiljaa pelle
@@OthmanAlFinlandi panin mutsiis
Se on miunkin murretta miekin oon joenssuusta
No kyl toinen Savon murre aina toisen murren tunnistaapi varsinkin jos se puhhuu savon murretta. :D
Huhhuh, olipa rankkaa. Sun pitää viimestään nyt ymmärtää kuinka kaunis oot❤️ tää autto mua ymmärtää omanki terveyden
Viiviialisa Xo samoin😙
Mahtavaa että teit videon aiheesta. Tää on niin helvetin tärkeetä. Samaisun tähän paljon.
En ole todellakaan laiha ja stereotyyppinen nykyajan tyttö, joka pelaa jalkapalloa, ratsastaa tai harrastaa jonkin sortin voimistelua. Olen isokokoinen, pyöreähkö ja harrastan karatea. Silti minulla on poikia ympärilläni. Laihuutta ei tarvitse ollakseen kaunis vaan se tulee sisältä. Jokainen on kaunis jotenkin. Olkaa ylpeitä itsestänne naiset sillä kaikki olette todella kauniita.
Sara Salminkoski Puhut totta💗💗💗
Sara Salminkoski oot oikeassa❤
Nimenomaan. Täysin samaa mieltä tässä. Se ulkonäkö ei yksin tee ihmisestä kaunista vaan se henkinenkin puoli. Se olemus. Kyl kuka tahansa voi olla kaunis jos vaan haluu olla kaunis
Tää on jotenkin tosi lohduttavaa kuulla.
Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan - yksi suurimpia syitä oli vain se, että olin LUOVEMPI ihmissielu muiden joukossa. Mun parhaat kaverit piti mut heidän 'porukassa' mukana, mutta eli silti aivan kun mua ei olis ollu. Seiskaluokalle mentäes ajattelin et asiat voisi nyt korjaantua. Mutta se oli edelleen pelkää alamäkeä. Kuten sitä olen nykyisille kavereille kuvastanut 'se oli kuin maailman hitain ja tuskallisin liukumäki, jonka loppua ei näy eikä ollut mahdollista päästä pois'.
Koko seiskaluokan suunnittelin itsemurhaa. Ehkä se olisi ollut helpompaa selvitä siitä, että oppilaat solvasi minua - mutta kaikki kouluni opettajat oli mukana tässä (lukuunottamatta kuviksen opettajaa). Lauseet ''susta ei tuu ikinä mitään, jos piirrät'' ''et pärjää piirtämällä'' ''hukkaat aikasi, kun ajattelet taidetta'' kuulosti korviini aivan siltä, että mä en edes kuulu tähän maailmaan ja minun kuuluisi kuolla välittömästi. Suurin virheeni oli se, etten puhunut tästä kellekkään. TH-camn välityksellä autoin muita masentuneita, koska heidän ongelmansa oli mielestäni tärkeämpiä. Lykkäsin sivuun oman tuskani auttaakseni muita. Se pahensi kaikkea, mitä mun päässä liikkui. Purin ahdistustani ja masennusta piirtämällä itseäni kuolleena..
Kasiluokalla onneksi tapasin poikaystäväni, jonka kanssa ollaan kävelty rinta rinnan 4 vuotta, aloin selvitä kahden kaverin ja internet tuttujen voimin omasta labyrintistani, enkä luovuttanut. En ikinä pystynyt satuttamaan itseäni, sillä en pystynyt kuvittelemaan mitä tuskaa aiheutan äidilleni. Menin aina nukkumaan ajatuksella, että mä herään aamusti, enkä kuole.
Tänä vuonna pystyin vasta puhumaan äidilleni ylä-asteen masennuksestani enkä oo ikinä nähnyt mun äitiä niin shokissa.
Tähän vielä se, ettei opettajieni jutut olleet totta, vaikka niin ajattelin. Tällä hetkellä työllistän itseäni taiteellani. :-3
Hyvä että kerroit ja vielä hienompaa että olet saanut unelmatöitä :) Todellakaan koskaan ei kannata luovuttaa. Mainiota syksyä sulle ja kaikkea parasta elämääsi muutenkin. Taisit juuri saada uuden tilaajan.
Oot kaunis❤️ tee lisää videoita
Nyt täytyy hiukka rauhottua kun alko silmät erittään itkulitkua. Olen seurannut sua sen verran pitkään, että muistelisin, että olet aikaisemmin tehnyt syömishäiriö-aiheisen videon. Sillon kun näin sen videon, mulle tuli silloinkin ihan hirveä olo siitä, miten ihmiset on niin julmia ja laukovat aivan helvetin ilkeitä kommentteja, että toiselle tulee todella paha olla ja lopulta hukkaa oman äänensä muiden sanomisien taa. Minäkin olen ollut aina vähän pyöreämpi ja saanut kuulla siitä yläasteen loppuun saakka. Onneksi en ole suoranaiseen syömishäiriöön sairastunut, vaan, noh, viimeviikolla ammattilaisen toimesta diagnosoituun keskivaikeaan masennukseen. Masennukseni uskoakseni alkoi jo yläasteella, mutta en uskaltanut puhua omasta olostani kenellekkään, sillä kaveripiirissä oli paljon ongelmia, enkä halunnut lisätä heidän taakkaansa. Lisäsyynä myöskin se, että koin psykologilla käynnin vain niille, joilla oli vakavia mielenterveysongelmia tai vakavia sosiaalisia ongelmia.
Vasta nyt on valjennut itselleni, että vaikka en tuominnut/tyrmännyt psykologilla käyviä ihmisiä, vaan pidin ja pidän edelleen hyvänä asiana, että he ovat hakeneet apua, mutta silti heihin kohdistui tietynlainen stigma hulluudesta ja sekaisin olemisesta, vaikka eihän nämä ihmiset ole yhtään sen kummallisempia, eikä hulluja tai niin sekaisinkaan. Heillä on vain huono olla omissa ajatuksissaan ja/tai ympäristössään.
Peruskoulun päätyttyä olisin halunnut pitää välivuoden, kun viimeinen luokka eskaloitui siihen pisteeseen, että kaikkien lopputöiden ja -kokeiden aiheuttaman stressin ahdistamassa päässä ei liikkunut muuta kuin sisäistä huutoa ja kielsin kavereita puhumasta mulle mitään, kun tuntui, etten enää ymmärtänyt puhetta.
Oma olo kuitenkin helpottui samantien aloitetussa lukiossa uudella paikkakunnalla ja sain kavereita, sekä ykkösen keväällä aloin seurustella kaukosuhteessa. Kavereilla sen sijaan oli ongelmia ja olin heidän tukenaan sen mitä he tarvitsivat, sillä kaveria ei jätetä, varsinkaan silloin kun on rankkaa ja lopulta asiat selkiytyivät heille siedettäviksi kakkosen aikana. Kakkosen aikana myös aloin lintsata aamutunteja, että sai jäädä nukkumaan sekä erosin, kun suhde oli päätynyt siihen, että otimme jatkuvasti verbaalisesti yhteen ja rajusti. Minä olin muka aina syyllinen joka asiaan ja lopulta en enää taipunut siihen, että ottaisin syytä niskoilleni siitä, ettei sen äiti tuonutkaan kaupasta oikean merkkistä deodoranttia ja kumma kyllä, muutamien viikkojen jälkeen olo helpotti huomattavasti, kun en ollutkaan pannassa tottelemaan toisen ihmisen kiukuttelua.
Abivuonna tapahtui lähisuvussa vakavia sairastapauksia ja koin syyllisyyttä sekä suurta huolta, kunnen voinut olla samalla paikkakunnalla tukemassa heitä. Sen tähden aloin saamaan paniikkikohtauksia useita kertoja viikossa ja jopa päivässä, sekä kirjoitukset stressasivat ihan hirveästi. Onneksi sain lääkityksen kohtauksiin, mutta sivuoireet olivat toista kuukautta ihan hirveät, että oli pakko olla pois tunneilta ja lopetinkin lääkityksen puolen vuoden jälkeen. Lopulta kävi niin, etten nipinnapin päässyt kirjoituksissa läpi pakollisesta aineesta, joten jäi todistus saamatta, mutta ei harmittanut, sillä saisin pitää välivuoden ja vihdoin hengittää ilman stressiä kouluttautumisesta, vaikkakin hylätyn aineen uusiminen odotti syksyllä.
Välivuotta ei kuitenkaan tullut, kun olin jo hakenut ja menin pääsykokeissa toisen asteen oppilaitoksiin, jotta saisin tukia. Tulinkin sitten hyväksytyksi oppilaitokseen, jossa opiskelen tällä hetkellä. Olen asunut pian vuoden yksin paikkakunnalla, josta en ole saanut yhtään kaveria, jonka kanssa voisin vapaa-ajalla hengailla ja rahatilanne tekee tiukkaa, kunnen saanut kesätöitä erittäin aktiivisesta kyselystä huolimatta. Lisäksi sain diagnoosi fyysiseen terveysongelmaan, joka oli jo pitkään vaivannut, mutta kehittyi täysin sietämättömäksi muutama kuukausi sitten. Parin viikon päästä leikkaukseen tämän vaivan takia ja ei kun yksinäistä kesää viettämään. Kyllä asiat ajan kanssa varmasti paremmaksi muuttuu, mutta tällä hetkellä ei vaan jaksais.
Oho, tuli vähän vuodatettua, mutta ei vain pysty enää olemaan hiljaa. Virtuaalihalit ja tsemppiä kaikille, joilla on vaikeaa! sekä myös teille, jotka olette omastanne selvinneet
Itkuhan tuossa melkein tuli :') Oot ihana. Usko vaan ittees. Sulla on varmasti välillä tosi vaikeeta, ja uskon että löydät vielä ystäviä! Meet vaan juttelemaan reippaasti =) Vietä kiva kesä, kyllä tää tästä ylämäeks muuttuu, vaikka niitä alamäkiäkin on! Voimia sulle 💗
luin koko kommentin. Tsemppiä sulle
On hyvä että joku jaksaa panostaa kirjotukseensa
+BANSKU Sääkin oot ihana ;D
ernotar näit varmaa paljo vaivaa ton komman kirjottamisessa ja silti sul on vaa vähä likejä!😠
Ihanaa kun kehtaat puhua tästä, vielä kameran edessä! 💖 Olet kaunis, nyt ja aina :'> Muista, täällä youtubessa, sinulla on yli 60 tuhatta ihmistä, jotka välittävät sinusta ❤❤
Epse ::3
Pelkästää toi lopun virtuaalihali sai mut hymyilee. Oot kaunis sellasena mitä haluut olla.💗
Voi ei! Mulle tuli paha mieli!😭 Meni syvälle😪 Oot aivan ihana ja usko pois sä oot SUPER kaunis!!!😘❤️
Oot vahva, kaunis, söpö, suloinen, ihan, ihan ääni, kivat mustat vaatteet, sulle käy noi kaikki vaatteet ja noi lävistykset ovat hienoja. Sairaan hienot rastat.
siis ihan sama, mitä mun kavereille tapahtuis, mä pidän velvollisuutena olla niiden tukena. vaikka mä en sais edes kiitosta, mulle riittää että muut pysyy onnellisina ja terveinä❤ ne jotka jättää kaverin noin pahaan tilanteeseen yksin, on pahemman kerran päästään vialla! jaoin ajatukseni, vaikka tähän kukaan ei vastaisikaan, on välillä hyvä vaan avautua mieltä painavista asioista❤ olet tosi vahva, kun oot kamppaillut anoreksian läpi voittajana! toivottavasti elät elämäsi loppuun onnellisena, love you!😊
Mirya Layno sama
Hentsuliini !! kiitos ihan sikana kun jaksoit lukea kommenttini!❤❤
Hentsuliini !! joo mäkin yritän, ainakin tälläisissä videoissa. Täällä ihmiset avautuu, ja se, että voi kommentoimalla saada ehkä toiselle hymyn huulille, on parasta ikinä!
on kokemusta, syömishäiriö, viiltely, vaikea masennus, ja persoonallisuushäiriöitä.
en häpeä puhua asioista ihmisille, eikä terapia oo koskaan hävettänyt. Ihmisten on hyvä nähdä ja tajuta ettei ole olemassa kapeakatseisesti katsottuna HULLUA vaan vaikeassa elämäntilanteessa oleva ihminen jolla on mahdollisuus parantua kun apua saa.
olen aina ihaillut reippauttasi ja sitä miten itsevarmalta vaikutat. minulla on siihen itseinhon kierteestä vielä pitkä matka, mutta valo näkyy tunnelin päässä jo.
kiitos ihanasta videosta :3
Joo tällaisia videoita kaivataan lisää TH-camen. Lisää ihmisten tietoisuutta, vähentää ennakkoluuloja jne. Lisäksi paljon välittömämpi ja yksilöllisempi kuin katsoa televisiotuotantona. Erittäin valistava. Kiitos siitä.
sait mut kyyneeliin, niin koskettava video. mutta olet tosi rohkee kun uskallat kertoa tästä näin avoimesti! onneksi selvisit
Ihana ku uskallat puhua noin vahvasta aiheesta julkisesti❤️ se varmasti pistää kaikki ajattelemaan omaa kehoa ja itseä. Olkaa oikeesti omia itseänne välittämättä mitä muut susta ajattelee❤️❤️❤️❤️
Liikutuin videolla..voimia sinulle..muista..olet aina kaunis..sinulla on tässä maapallossa ihmisiä, jotka välittävät sinusta..💖
Jos on, liian laiha, niin silloin ei vaan ole kaunis, ja hyvä että olet, tässä vielä🖤
Koskettava tarina, kiitos kun jaoit sen, olet kaunis juuri tuollaisena, älä anna kenenkään sanoa muuta. Tai jos sanovat, niin sano, että ovat väärässä.
voimii sulle
voimii❤ tiiän monta hieman pyöreetä ihmistä mutta ne on aivan ihania persoonia💕joten mun mielestä sillä ei ole väliä minkälainen on❤
+TheTikru GT totta, suurimmaks osaks hyväksyn itseni mutta aika-ajoin se on hankalaa kun en löydä asiallisia vaatteita tai kun oma äitini solvaa hienovaraisesti painoani. Tai kun entinen ystäväni teki samaa aikoinaan.. se tekee kipeää
+kitty97able voi :( toivottavasti sulla on silti kavereita jotka ei hauku❤
+kitty97able En oo koskaan nähnyt sua, joten en tiedä millanen sun kroppa on. Muista, että jos haluat muiden pitävän susta (tärkeintä on tottakai pitää itse itsestään) niin mieti sun parhaita puolia. Ole rohkea ja etsi itsevarmuutta. Itse ainakin näen itsevarmat tyypit myös ulkonäön kannalta paremman näköisinä. Et kuitenkaan vielä ole ilmeisesti kovin itsevarma, mutta se on täysin ok. Yritä silti löytää itsestäsi hyviä puolia ja keskity niihin. Muista, ettei itseään inhoaminen tee sinusta sellaista, kun haluaisit olla. (Jos esim kuvitellaan kaunista ihmistä, joka kokee itsensä rumana. Hän ei ole onnellinen ja näkee itsensä vääristyneenä.) Muista myös että maailmassa on monen monta ihmistä, jotka rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Voimia❤️ (uskon että olet kovin kaunis, muttet vain näe sitä itse)
Sää olet niin kaunis!!! Jos joku sanoo että oot ruma niin se on niin väärässä😤! Ja oot niin vahva! Ihana että sä olet oppinut näkemään miten kaunis olet! ❤️
Oot nykyään niin positiivinen ja tasapainosen olonen ihminen, että vaikee uskoo, että oot eläny joskus kans oikeesti tosi vaikeita aikoja ja kamppailu selvästi pahojen mt-ongelmien kanssa. Nykynen olotila kertoo siitä, että oot parantunut sairauksista hyvin :)
Hienoo, että mainostat kans tätä Ylen kampanjaa.
aivan mahtava video!! itelläni on kans ollu vaikea masennus ja oon ollu itsetuhoinen useita vuosia. on todella hienoa miten sä oot päässyt ongelmistasi yli, toivon vaan että mäkin pääsisin enkä sortuis luovuttamaan. mutta tää video antoi mulle voimavaroja, kiitos siitä. olet ihana, pus
Voi eei ihana :'(
Kiitos tästä
Joo-o tuohon kiusaamiseen koulussa ja työpaikoilla pitäisi puuttua enemmän jne.
kiitos tästä, tää merkkaa tosi paljon mulle ja monille muille
Oot ihana💜 ja yks mun lempi tubettajista♥️😍
Hieno video! Oot tosi vahva ja rohkea kun uskallat tehdä tällaisesta aiheesta videon💗💪🏽
Muin serkku riisti henkensä 30.3.2015 ja hänellä oli mielenterveys ongelmia. Miulla on masennus, anoreksia ja saan jatkuvasti paniikki kohtauksia enkä kestä kattoo itteeni peilistä, koska tiiän et en oo kaunis vaikka kaikki sitä hokeekin. Mä oon ottanu sen kivun pääni sisältä viiltelemällä ja oon kirjottanu sanan FAT mahaani, koska siellä se ei uimarina näy. Kaikki ihmiset koulussa kyssyy aina että ootko kunnossa ja siihen tulee aina intettyä että tottakai olen. Muin perhe ei jaksa välittää miusta, koska oon erillainen. Oon panseksuaali eli voin rakastua tyttöön tai poikaan ja miun päätökseen ei vaikuta mikää muu ku luonne.
Hei, vaikka susta kuinka tuntuu (kerron kokemuksesta) että sun perhe ei rakasta sua, niin vaikka ne ei sua hyväksyisikään, niin ne jossain sisimmässään rakastaa sua. Voimia :)
:Dd
HIeno video, vaikeesta asiasta. Ite oon mielenterveyskuntoutuja ja teen vapaehtoistyötä myös mielenterveys puolella, tämä on tärkeä asia. Nuorena sairastin masenusta ja ja myöhemin paniikkihäiriötä ja nyt oon Bipo jonka sairaus on tasapainossa ollut pitkään. Kiitos sinulle hienosta videosta uskon että tämä auttaa monia. Voima hali sullekin
itellä on itsetunto ongelmia ja isoveljellä on ollu paha masennus eikä se oo kunnolla vielä toipunu😭oot niin rohkee ku uskallat kertoo kaikkee♥️
En voi sanoa itseäni gootiksi ja olen varmaan eri ikäpolveakin, mutta olen jotenkin ihastunut tähän sun videoblogiin. Oon tykännyt sun aiemmista videoista ja nyt varsinkin tästä
Samaistuin melkein kaikkeen mitä sanoit. Itsellä anoreksia, masennus ja viiltely alkoi lukiossa. Se itseinhon määrä on näin jälkeenpäin ajateltuna järkyttävää, enkä sellaista toivo kenellekään. Viisi vuotta meni että voin nyt katsoa peiliin ja sanoa että olen kaunis. Rakastakaa vartaloanne ja itseänne! Koolla eikä värillä tai kasvojenpiirteillä ole mitään väliä. Kaikki ovat kauniita sellaisenaan, koska juuei ne kasvot on luotu sinulle. Ja vaikka joku joskus sanoisi että olet ruma, suurin osa ihmisistä pitää sinua silti kauniina. Kiitos tästä videosta, tämä auttaa varmasti monia pääsemään sairauden kanssa eteenpäin :')
❤ ihanasti sanottu❤
Apua tästä videosta on todella paljon! 💚❤️ Sulla on vaan niin bro videoita ja opettavaisia ❤️❤️
mää oon vasta 12v. ja mulle on todettu toisen asteen masennus. ihmiset huomasin vasta kun meinasin hypätä kesken koulupäivän sillalta mun äiti on alkoholisti ja väkivaltanen mun siskonsa on myös äidin takia mielenterveys ongelmia ja on ihanaa saada muilta TH-camn kautta tsemppiä kiitos paljon ja oot tosi rohkea ja mun lempi tubettaja
Sandra Peltonen voimia :(❤️
Sandra Peltonen Ei ny kuitenkaa Tääl intternetis Kannata jaella
Tää Sekasin-kampanja on kyllä aivan mahtava! On upeeta että näin moni tubettajakin on lähtenyt mukaan. Aihe on kumminkin jonkin asteinen tabu ja vähemmän puhuttu joten ihanaa että se vihdoin nostettiin pinnalle. Tosi hyvä video ja oot ihana 💙
Ite olin puolisen vuotta masentunut ja sitten aloin ihan panostamaan masentavien ajatusten hävittämiseen. Eihän masennus ikinä häviä täysin, onhan tuolla aina pieni pimeys takaraivossa, mutta ainakin oppii ymmärtämään että elämässä on se valoisakin puoli. Ei sitä ehkä ihan heti huomaa voittaneensa masennusta mutta kyllä sit oppii elämässä kattomaan niitä kivoja asioita, niin vaikeelta ku mahtaa tuntuakin. Tsemppiä kaikille masentuneille, kyllä tää taistelu voitetaan vaan kovalla sisulla!
Kuulostaa ehkä hullulta sanoa näin, mut kiitos tästä videosta. Ihan mahtavaa, et tällänen kampanja on laitettu pystyyn, tästä videosta kuulin koko asiasta ekaa kertaa.
Tässä käy ilmi nimenomaan se masennuksen pointti, jota ei pysty ymmärtämään kukaan, joka ei ole koskaan ollu ihan oikeesti masentunu.
Itellä on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa eikä masennuskaan ole vieras käsite, erotuksena vaan se, etten ollu itsetuhonen vaan päinvastoin pelkäsin kuolemista niin paljon, et unohin elää ku keskityin jatkuvasti omiin ruumiintoimintoihin ja erityisesti sydämeen. Olin 9-luokalla ja nukkuminen oli todella vaikeeta, ku yritin löytää asennon, jossa sykettä ei tunne ja sit ku sen löyti, alko ahistus et lyökö se enää? Ja tunnustele sitten sitä sykettä ja sit koita taas hävittää se, nouse istumaan koska niskakarvat nousee pystyyn ja ahistaa ja pelottaa ja tee jotain et ajatukset unohtuis, ja nukaha lopulta vaan sen takia, ettei kestä enää hereillä pitempään. Kävin suljetullakin viikon verran ja pelkästään yheltä jaksolta oli kai yli 200 poissaoloa; ja koska halusin vaan kotiin niin paljon, ehotin et jos pääsen kotiin sillä eholla et meen kouluun. Pääsin ja menin kouluun ja "paranin", tai sydänahistus meni ohi, mut oikeesti en parantunu mihinkään. Mieli vaan valehteli itelleenkin. Vasta seuraavan vuoden kesällä lähin oikeesti parantumaan, ku tuntu et masennus tekee tuloaan taas ja alotin lääkityksen. Sillon vasta tajusin, et olin ollu useemman kuukauden masentunu ja sen jälkeen yli vuoden "piilomasentunu".
Tää video on just siks hieno, et yleensä ihmiset ei vaan voi ymmärtää, miltä se tuntuu. Syytetään masentunutta itsemurhasta ja heti vedotaan niihin läheisiin, "ku MINUUN sattuu!" Entäs se masentunu ite? Masentuneeseen sattuu niin paljon, ettei se yksinkertasesti enää nää sen alta ihmisiä ympärillä. Mikään ei tunnu _miltään. Syyttäminen ei todellakaan helpota asiaa, koska masentuneena maailmankuva on niin vääristyny, et sitä vaan tuntee vääränlaista syyllisyyttä ja saattaa kahta kauheemmin toivoa kuolemaa, koska aiheuttaa toisille kärsimystä. Vasta masennuksen jälkeen sitä voi tajuta, mitä läheiset on tarkottanu sillä. Mut silti miun mielestä masentuneen ja kenen tahansa mielenterveyspotilaan läheisille pitäis informoida paljon selvemmin siitä, miten mielenterveysongelmaista tulis käsitellä. Miten tukea ja auttaa. Ei pie yrittää vedota empatiaan, ku se ei auta. Vihaan sitä, et itsemurhayritys avaa silmät mut heti ku pöly on laskeutunu, kaikki sulkee taas silmänsä ihanku mitään ei ois tapahtunukaan. Se jos mikä on itsekästä alkaa syyttämään ihmistä mielenterveysongelmista, koska niissä ei ole todellakaan kyse ihmisistä ympärillä vaan siitä, kenen mieli tässä on kyseessä. Mielenterveysongelmat on melko "itsekeskeisiä", mut niitten kanssa pitäis ottaa ihan erilainen lähestymistapa. Toistanko itteäni nyt? Itellä auttaa jos joku kertoo omista kokemuksistaan ja ite puhun todella paljon omistani - niinku nyt - ja moni hämmentyy siitä, mut itelle se vaan tarkottaa sitä, et ymmärrän mistä puhutaan enkä koita pinnallisesti muka-ymmärtää.
Tuosta yksin jättämisestä vielä. Miutkin on jätetty yläasteella yksin. Olin melkein ku kolmas pyörä kaveriporukassa, jossa lopulta miusta tuli enemmän esine ku ihminen. Olin imarreltu, et miun seurasta "tapeltiin", mut lopulta se oli todella uuvuttavaa ku miulta ei kysytty mitään mielipidettä mihinkään ja juoniteltiin toisten selkien takana. Ihan kamalaa teineille tyypillistä touhua. Lopulta ajauduttiin riitoihin ja jostain syystä koko luokka lähti mukaan vihaamaan. Lopulta viimenenkii kaveri jätti, kiusaamisen takia. Sitäkii alettiin ilkkua siitä, et miks se liikkuu TUON seurassa.
Tässä ymmärrän omalta osaltaan "hylkääviä kavereita", koska teini-iässä hyväksyminen ja oma napa on tärkeintä maailmassa ja harva osaa edes kuvitella, miltä tuntuu olla koulukiusattu. Ettii sitä hyväksyntää niin paljon, ettei tuu ajatelleeks et joku toinen voi kärsiä yhtä paljon tai jopa enemmän.
Mut sitä en voi käsittää, miten jotkut läheiset voi ottaa toisen ihmisen mielenterveysongelmat niin isoks taakaks, et lähes vaistomaisesti aletaan toteuttaa "poissa silmistä, poissa mielestä" -kaavaa. Suljetaan silmät, "ei sillä kuitenkaan mikään ole", jotta itteen ei satu. Vähän ku päinvastoin tuo mitä videossa kerroit, et alkaa uskomaan sokeesti siihen, mitä muut ajattelee siusta. Ni samalla tavalla uskoo sokeesti siihen mitä haluaa kaikista eniten, eli sitä ettei toinen ole "sekasin", ja sit ei tajua sitä et se asia saattaa olla tässä ja nyt vaikka sitä ei haluais ajatella. Monelle tulee kans avuton olo ku ei osaa tehä mitään vaikka ite kävelevänä mielenterveyshäiriönä voin sanoa, et en vaadi ketään tekemään mitään. Riittää, et saan avautua ja kertoa. Pyydän apua jos tarviin, ja jos en pyydä ni sillon ei oo velvollisuutta auttaa. Ainankii tällä hetkellä se oon mie joka on kontrollissa eikä miun mieli ja just nyt tää on ihan okei. Joskus oon koittanu kuvitella miltä tuntus olla täysin terve, enkä usko et tuun koskaan olemaankaan koska ahistais se tyhjyys. Täytyy olla asioita kompensoimassa tätä loputonta ajatuksenvirtaa, jotain joka vie ajatukset välillä muuallekin. Elämä ois todella tylsää ja tyhjää ilman niitä. Ne on osa minuu niin kauan, ku niistä ei oo miulle enemmän haittaa ku hyötyä.
Oot rohkee ku kerroit asiasta näin avoimesti. Niin sen täytys ollakii. Itelle tää pölötys tulee jo luonnostaan, kuten näkyy :D Joskus ärsyttää, miten tätä juttua vaan syntyy näin paljon. Ei riitä blogit eikä mitkä, ku ei tunnu loppuvan tää teksti koskaan. Itelle tää on ihan sama ku puhusin jonkun kanssa vaikka säästä, se on vaan puheenaihe. Se et puhun masennuksesta tai ahistuksesta ei tarkota, et oisin just sillon masentunu tai ahistunu, en tarvii apua siinä hetkessä. Se on ihan erilaista tekstiä jos on ahistuskohtaus menossa.
Onko siulla enää mitään esim. jäänteitä entisistä m.terveysongelmista?
itsekään en ole mikään laiha ja masennuskin painaa aika ajoin... voimii siulle, oli rohkeeta tehä tää video. itkukin ihan pääsi
Voimia sulle😘💖 Muista että ,oot aina kaunis just sellasena ku oot. Äläkä toivo sitä et kuolisit. Vaik mä en tunne sua niin hyvin silti välitän susta paljon koska oot todella ihana ihminen ja yleensä aina niin positiivinen.
tuo kosketti muakin :'( ❤ itel on kova ulkonäköpaine vielkin mut sie oot kyllä kaunis omal tavallasi
Ihan helvetin hyvä että tästä aiheesta on alettu nyt puhumaan enemmän tän kampanjan myötä, enkä voi ku vaan ihailla sitä, että pystyit tämän videon tekemään. Oot älyttömän vahva.❤️
Burzum-det som engang var ...hyvä :)
Kiitos tästä videosta! Saman kokeneena ihanaa että tästä nyt puhutaan!
Mua on kiusattu 3 luokasta asti ja nyt olen seiskalla. Kolmosluokkalla se alkoi siitä kun mie sain silmälasit😔 En halunnu käyttää niitä koska miun luokkalaiset haukku mua rumaksi (silmälasien takia) ja en vaa jaksa enään kun joka ikinen päivä ne haukkuu ja tonii mua.. En haluis mennä uimaan kun meillä on koulussa uintia liikunnassa (koska oon läski ja ruma) tai niin ne ainaki sanoo.. Haluisin tulla kipeäksi sen takia.. 😔😔 En jaksa tätä.. Mun kaverit on viillelly/viiltelee ja no en ite haluu viillellä koska se on ällöttävää mutta joskus vaan siltä et haluisin kuolla (siis joka päivä ja en vaa jaksa) pitäis varmaan tehä jotaki itelle ettei tarttis mennä kouluu..😭😭 AUTA MUA! ;(
Silmälasien takii!? WHAT!!! Hei ihmiset oikeesti >:( Joillekin sopii lasit ja tosi hyvin
Pyydä apua tai vaihda koulua hyvä ihminen!! Älä kärsi🤗
RIP XXX Tämän kommentin kun näin, jälkeenpäin ajateltuna hyvin surullista, kun itsekin omistan silmälasit, että joitakin KIUSATAAN niiden takia :( Ite en oo koskaan tullu kiusatuks lasien takia, mut silti JÄRKEE PÄÄHÄN IHMISET JOTKA KIUSAA TOMMOSESTA
oot niin vahva. pääsit läpi noin kauheesta asiasta ja se että pystyt puhumaan siitä on niin rohkeaa. jatka ihanana olemista❤️
tästä päivästä lähtien mä en enään vähättele tai halveksy masennusta vaan yritän ymmärtää sitä ja auttaa sitä henkilöä
Ite oon vältelly tätä videota, koska ite kärsin samoista asioista, mutta nyt vihdoin uskalsin kattoa.
You Go Girl!💕
Roses are red❤
Violets are blue💙
Don't think that you are fat💔
Because we all love you💖
toi kosketti. kiitos tästä videosta tajusin että olen itsekin helvetin laita. aloin itkemään siinä itsemurha kohdassa. hyvä että sait asiasi kuntoon😍
Ihana video ihana nainen, entisenä anorektikkona tiedän kuinka vaikeaa asiasta puhuminen on ja kuinka pahalta tuntuu kun on "pettänyt" läheiset. Ihana että voit nyt hyvin 💕
Sie oot täydelline ja aiva ihana!❤️ Oon saanu siusta paljo semmosii voimaannuttavii ajatuksii esimerkiks ”Mie voin olla oma ihteni”:) Kiitos että olet!❤️
Mun entinen paras kaveriksi jätti mut yksin😭 En vieläkään tiiä miksi. Joskus vaan mietin et mitä mä oon tehny😥 Välillä nään unta siitä et me oltais taas parhaita kavereita😭 joskus melkein jopa itken tai vaan yritän olla ajattelematta sitä😖 Mutta muuten mulla on kaikki ihan hyvin ja olen iloinen siitä mitä minä nyt olen.😳 vaikka välillä oonki vähän outo mut se ei mua yhtään haittaa😳
I'M NOT CRAZY MY REALITY IS JUST DIFFEREND THAN YOURS.
tuli vähän pitkä teksti.
👍
Ei se nyt niin pitkä teksti ollut, mutta tsemppiä nyt kuitenkin raskaan taakkasi kanssa, kun sitä kerran kannat.
Mulla on käyny kans tolleen
nulle ei käyny ihan samalla tavalla mutta sejohtuu sen äidistä mut en viiti kertoo enepääkun tän
Heta Pulkkinen Mä tiiän tasan miltä susta tuntuu. Mun isä..
Voi suski sie oot niin vahva ja kaunis😢😍😍 Vaikka en oo nähny sua monta kertaa pienempänä niin, tiedän silti että sie oot aina ollu just sopiva kaunis, ET OO LIHAVA! Sie oot tärkeä!😘
Musta tuntuu että ne kiusaajat ei ihan täysin ymmärrä mitä ne saa aikaan. Se on tosiaan aika iso homma päästä ylös sieltä maasta. Mutta kun sieltä nousee niin ei kovin helposti enää sinne joudu.
Oot tosi tosi rohkee oli pakko itkee videossa mulla on sama ongelma mut en ikinä pystyisi 😭❤ Ja oot jo kaunis 💓
Ku mä ja mun sisko tapellaan, eikä sillä oo enää muuta sanottavaa, se haukkuu mua läskiks vaikka se on kertonu mulle monta kertaa ettei se oikeesti tarkota sitä. Mut mä oon kuullu sen niin monta kertaa ennenki eri ihmisiltä nii se o alkanu vaikuttaa muhu... No täst on alle vuos ku mä aloin lopettaa pikkuhiljaa syömistä ja aina jos mä edes yritin syödä vähän jotain, mä lihoin. Mun kaverit huomas etten enää käy koulus syömäs ja alko valittaa siitä mulle, mut sanon/sanoin aina että kouluruoka on paskaa (mikä on totta). No mä laihuin tosi hitaasti koska olin liian laiska liikkumaan. Ja nyt nykyisyydessä mä oon laihtunu vähä mut en tarpeeks, enkä haluu sen kuitenkaa menevän yli. Nyt ku on kesäloma ja mä vaan kattelen videoit, ja ku mä kattelen videoit mä syön... Mun paino on tainnu nousto kilolla jo ja tää o iha naurettavaa. Mu pitäs mennä liikkumaan ulos ja syödä vähemmän sillä mä valvon myöhään ja mä syön melkee parin tunnin välein aina... Mä rakastan kesälomii mut samal ne o perseestä tän mun syömistavan takii... Mulla on yhä tää että jos syön edes vähän, lihon ja mä yritän hokee sitä ittelleni koko aika mut silti mä syön iha vitusti! Oisko mitää vinkkei mite pystyis olla enemmä syömättä? Mut sellain etten kuitenkaa lopettas kokonaa.
Euron juusto.
DepressedLife Oikeastaan ikä ei tarkoita niinkään paljon, pituus pikemminkin.
DepressedLife Kysykäämme siis, että kuinka pitkä olet tällä hetkellä?
+DepressedLife Mun koko suku on painavia niin vähän vaikee olla ihte kevyt
En pysty suoraan antamaan mitään vinkkejä, mutta minulla monesti auttaa tämän kaltaisissa asioissa, kuten että katson animea, tai luen mangaa. Monesti myös chattailen kavereiden kanssa tai piirrän. Niissä on monesti molemmat kädet mukana minulla, joten ei siinä oikein ehtisi mitään syödä. Jos se ei auta, kannattaa yrittää vaan pitää itsensä aisoissa. Se saattaa kyllä olla useasti todella vaikeaa ;(
Mutta tsemppiä sulle :) On mukavaa nähdä ihmisiä jotka pyytää apua. Itse olen ujo siinä asiassa.
Mutta siis joo.. Toivottavasti pääset yli ongelmastasi :)
Ja tuota anteeksi. Tä on ehkä vähän törkeetä .. mutta Kattelin sun profiilia ja huomasin selvästi että Tykkäät Animesta. Itse tykkään myös :) Suosittelen katsomaan animen nimeltä Bungou stray dogs, ellet sitten ole jo katsonut.
JA SII! Olen pahoillani jos otit tuon loukkaksena, mutta minusta olet mukava ja ihana persoona vaikka nyt ei vielä tunnetakkaan.. mutta Tsemppiä sulle! Ja kaikkea muutakin hyvää :)
Super inspiroiva video ja tuli todellakin mulle tarpeeseen. Mun syömishäiriö ei ole kovin aktiivinen enää, mutta välillä pelottaa, jos aktivoituu uudelleen, koska kyllähän näitä ”olen läski, en kelpaa” -ajatuksia tulee. Sun kaltaiset upeat ja kauniit persoonat kannustaa terveeseen ja onnelliseen elämään sekä tukemaan myös muita apua tarvitsevia. Kiitos!! ❤️
ite oon masentunu ja jos se entinrn "paras ystävä" (tiiät kuka oot) näkee tän niin se johtuu susta (ekojen luokkien kaveri)
xD
+NuuskaMuikkunen sää oot joka paikassa
rigged mitäs hauskaa täs o?
oot joutunu kokemaa hirveitä asioita😭mut oot ihana ja sul on ihana tukka!😍
kova mimmi oot, moni tubaaja ei tälläsestä aiheesta nakkaa paskaakaan, ni . ja tällästä tässä,
moikka kaikki, ihq!🆙🆙🆙🆙🆙🆙🆙🆙🆙🆙🆙🆙🌞😉
Kiitos tästä videosta. Itse myös nuorempana sairastanut vakavan masennuksen ja laitoshoidossakin olin pitkään. Kuitenkin vuosien terapian ansiosta nyt tasapainoinen ja hyvinvoiva aikuinen :)
Onko ukko ollu maisemissa pienenä? Mie oon sitä mieltä et helvetin monet itsetunto ongelmat tulee ukon huomion ja tuen puutteesta elämän alkutaipaleella. Siks mie kysyin kaikilta rauvotetuilta peikkotytöiltä tätä.
Hieno, rohkea ja arvostettava veto tehdä tämä video. Kyllä tuli tippa (tai parikin) silmään. Upeaa miten hyvin olet parantunut. Oot upea ja kaunis ihminen ja autat tällä videolla toivottavasti monia. Itsellä ei aivan vastaavia ja suuria ongelmia ole mutta kyllä riipaisi sisimmässäkin itseänikin. Pärjään tällä hetkellä omien pienehköjen ongelmieni kanssa, mutta vierastan liikaa terapiaa ja psykologeja. Pari kertaa näin talven aikana psykologia ja terapeuttia mutta siitä ei tiedä kuin poikaystäväni ja äitini (jolle en halunnut kertoa ja olen kertomisesta vihainen itselleni). Koen suurta häpeää ja heikkoutta siinä että minulla on ongelmia ja olen niihin joutunut hakemaan apua ja voisi ajoittain ehkä järjellä ajateltuna olla hyvä tavata psykologia ajoittain. Samalla kuitenkin ajattelen miten hienoa on että ihmiset jotka tarvitsevat, voivat saada apua ja siinä ei ole mitään väärää vaan se on pelkästään hyvä asia. Tulee niin lapsellinen olo parikymppisenä kieltäytyä avusta jota voisi saada ja hävetä itseään ja olla tyytymätön itseensä mutta näissä mielenterveysjutuissa harvemmin järki on täysin läsnä. Onneksi nyt on parempi kausi menossa, paljon hyvää, mutta pelkään vain miten kesän jälkeen oma olo kehittyy. Hyvien ystävien puute syö pahasti omaa jaksamista ja vointia, ja se tuskin tulee syksyn myötä korjaantumaan valitettavasti. Tekisi mieli kirjoitella puhtaaksi kaikki omat olot, kokemukset ja murheet, ne pienimmätkin, mutta siitä tulisi jo aika romaani. Kiitos koskettavasta videosta ja kiitos jos jaksat tämänkin kommentin lukea.
itse en ole kiusattu tai mitään, mutta masentaa vaan koko ajan
XxSibyXx sama..
Sun tarina liikutti mua ja en pystynyt olemaan itkemättä. Sä oot ainutlaatuinen, vahva, rohkea ja ihana just sellasena kun oot.❤❤❤😭😭😭❤❤
mä rupesin itkeen :'( :'(
Miksi
En oikein tiiä
Nyt on vaan pakko todeta et osu ja uppos. Sai itkua pidättää, niin hyvin osasit munkin aikasempia tuntemuksia kuvata. Itse siis oon kärsiny syömishäiriöstä ja masennuksesta, masennus vieläki kurkkailee kulman takaa ja hyökkii heikkona hetkenä, mut parempaa ollaa menossa. Oot ihanan vahva nainen, ei voi muuta sanoo 💕
Siis tulin takasi kattoo tän ku nyt ymmärrän vähä enemmän asioita, ja oot kyllä ihan saatanan vahva ihminen❤️
Tulin tänne TH-camn puolelle kattoo sun vanhoi videoita ja muistin et täähän video on. Mun läheisellä oli mielenterveys ongelmia. Hän oli laitoksessa jonkun aikaa. Kunnes kauniina kesäiltana hän hyppäsi 5kerroksesta parvekkeelta ja teki itsemurhan.. ikävä häntä on niin kova vaikka en ehtinyt tuntea kunnolla❤️🩹
😢
Ai hellkari nyt kyllä tuli tippa linssiin! Oli tosi hyvin tehty video ja samaistuin tähän aiheeseen. Kiitos että teit tän videon. Oot paras❤️❤️❤️
Ei tätä voinu kattoo itkemättä 🥺 oot upee!! 🖤🖤
Oot ihan sika rohkee ja vahva kun teit tän videon ja selvisit siitä kaikesta ❤️
Yhdellä minulle todella läheisellä ihmisellä on ongelmia mielenterveyden kanssa, mutta hän on saanut apua asiaan. Varsinaista kokemusta minulla ei ole, mutta voin kuvitella miltä tuntuu kun on paha olla, eikä tiedä milloin olo helpottaa. Toivottavasti kaikki apua tarvitsevat saavat sitä. Ketään mielenterveyden ongelmista kärsivää ihmistä ei pitäisi jättää yksin missään vaiheessa, koska sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset myöhemmin. Tämä video oli todella koskettava. Toivon kaikille ihmisille hyvää jatkoa ja positiivisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen, jotta olisi helpompaa olla iloinen myöhemmin... ❤️❤️
Oot hieno ihminen ja sydän paikallaan! Tosi mahtavaa että oot päässy jaloillesi:)
Mun mielestä tää on paras video youtubessa tästä aiheesta, lyhyt, ytimekäs, ja pystyy samaistumaan hyvin. Hyviä pointteja!
Kosketti niin pirun syvästi! Ihan itku pääsi, vaikka onnellinen loppu olikin. Kellään ei saisi olla sellaista tilannetta, että ei ole ketään kelle puhua tai ketään tukihenkilöä. Ajatukset vaan pyörii päässä, mutta en keksi mitään sanottavaa... Oot ihana
Ihailen suuresti, että uskallat puhua tällaisesta asiasta. Kiitos aitoudesta
Tää video kyllä järkytti mua en kyll haluiss kenenkää kokevan tällästä. Tää nykymaailman median luoma"täydellisyyden" kuva on ihan kamala. Kaikkien pitäis rakastaa itseään ihan sama miltä näytät. Kaikki on ihania just tollasina. Rakastakaa itseänne.
Oot niin ihana ihminen että en kestä sä oot tosi rohkee sinuna en ois pärjänny😭💜!
Tää kommentti tulee vähän myöhässä mutta oikeesti oot tosi rohkee ja ihana ihminen! Mie oon kokenut täysin saman ja arvostan kyllä yli kaiken ihmisiä kellä on rohkeutta puhua näistäkin asioista. Mie itte oon siinäkin suhteessa samanlainen sillä oon kertonut oman tarinani TV:ssä inspiroidakseni ja rohkaistakseni muita. Toivottavasti sulla menee nyt elämässä hyvin. Ja oot ihan oikeassa siinä että aina löytyy myös niitä, jotka rakastaa sua just sellaisena kuin sie olet. ♥️♥️
Kiitos koskettavasta videosta
Ihana video, en itsekkään pystyny kattoo itkemättä, olet rohkea kun kerroit henkilökohtaisesta asiasta noin avoimesti, olet todella rohkea
Kiitos oikein paljon tästä videosta. Vaikka mullakin on tollaisesta elämästä jo kulunut muutama vuos, niin oli tosi lohduttavaa kuulla etten oo ollu ainoo. Mulla alko ongelmat kanss yläasteella kiusaamisen takia. Mua syrjittiin, kukaan ei halunnut mua ryhmätöihin ja jos puhuin luokassa mun päälle puhuttiin. Sitten riitaannuin pahasti parhaiden ystävieni kanssa, koska koin että hekin kiusaavat. Oon aina ollu ylipainoinen ja silloin syöminen riistäytyi käsistä. Aloin ahmia ihan tolkuttomia määriä ruokaa salaa. Se tuntui olevan ainoa lohtu ja asia elämässä. Musta tuntui että ei kukaan rakasta mua koska olin lyhyt ja läski. Tämä homma räjähti käsiin kun ysiluokan päättyessä eräs lähistöllä asuva mies alkoi käpälöimään kun olin tulossa kävelemässä kotiin. Siitä alkoi hirveä laihduttaminen. En syönyt mitään pariin viikkoon, sen jälkeen ahmin paljon ja kävin oksentamassa sen metsään. Ja olin sitten taas pari viikkoa syömättä. Kävin muutaman kerran ravitsemusterapeutilla veriarvojen takia, mutta koin sen olevan hyödytöntä. Lukion alussa sain muutaman ystävän, mutta olo oli silti hyvin ahdistava. Joulun jälkeen aloin käymään mielenterveystoimistolla jossa sanottiin että mulla on keskivaikea ahdistuneisuushäiriö. Ne ehdotti joka kerta lääkitystä, mutta en suostunut siihen ja lopulta lopetin siellä käymisen. Mutta sillon päätin että tän on loputtava. Pitkään mietin mistä tää johtuu ja käsittelin asiat itsekseni. Pikku hiljaa alko olo paraneen. Aloin hyväksyä itsessäni sellaisia asioita mitä muut eivät hyväksyneet ja siksi en itsekkään hyväksynyt. Vaikka tässä on ollu vaikeat kolme vuotta työttömänä ja etenkin tänään on ollu huono päivä, niin tiedän että huomenna tai ylihuomenna on taas onnellinen. Mä olen alkanut rakastaa itseäni koska oon selvinny niin monesta asiasta. Edelleen peiliin katsoessa aluksi ylipaino hirvittää, mutta toisaalta rakastan hyvää ruokaa (en siis mitään mäkkiroskaa) niin miksi hävetä sitä. Totta kai olen parantanut elintapojani, mutta en laihtuakseni vaan voidakseni paremmin. Musiikki on auttanut mut tähän pisteeseen ja oon saanu siitä voimaa aina kun on ollu vaikeeta. Oon aina tykänny synkistä ja goottimaisista asioista ja siks oon tykänny kattoo sun videoita, koska mulla ei oo ketään tuttua joka olis ees vähän samankaltainen kun mä. Kiitos sulle tosi paljon että et luovuttanut vaan taistelit ittes terveeks ja jaoit tarinas jotta muutkin jaksais taistella
mä oon kärsiny jotenkin mielenterveys oggelmista. Oon vasta 11 mut oon 2015 vuonna ollu tollasissa terapia asioissa ja mä oon just ajatellu kaikkee "mä oon surkee ihminen. Mä en kuulu tänne" Oon nyt jo näin sanotusti parantunu. Onneks mä en enää ajattele mitään tollasta. oot ihana ihminen ja sulla on todella mielekiintoinen ja hieno tyyli😻😘
Minusta oot ihan hirveen kaunis, Mukava,hyvä tubettaja ja rakastan sinua.
Kiitos kun jaoit sun tarinaas! Ihana koskettava video ja täsmää myös varmasti moneen. haleja x 💖
Ihan hirveetä!😭😭 Hyvä että sait apua😭😭❤❤
Eihän tätä pystyny kattoo itkemättä. Oot todella kaunis
Sun hiukset on niiiiin ihanat tässä! Oot tosi vahva ja rohkee persoona 💕