Hyvät muutokset noi amppeerimittarin ja virtalukon jutut. Releytys on hyvä juttu vanhoissa vehkeissä. Ja hyvä että muutenkin selvis sähköt, vaikka kovasti koitin ehdotella ihan vääriä juttuja 🤦 tars suutarin pysyä lestissään.
Nää vanhat koneet on joskus hassuja sähköistään, kun virtalukossa ei ole sytytysvirta-asentoa (saksalaisten napanumeroinnilla 15) ollenkaan. Valot, äänimerkki sun muut omien käyttökytkimien takana olevat varusteet todennäköisesti saavat sähkönsä alkujaan ampeerimittarin takaa suoraan ja tuo sähköinen polttoainemäärän mittari on viritelty laturin säätimen taakse, että mittari saa sähkönsä suoraan laturilta vain moottorin käydessä, olkoon säädin nykyaikaisempi transistoritekele tai vanhanaikaisella takavirtareleellä. Akulta sähkön ei siis pitäisi vuotaa takaisin säätimen/laturin D:hen. Ja täältä myös yksi ääni vanhojen koneiden isompien virtojen kytkentään releillä. Vanhat ja kuluneet käyttö- ja turvakytkimet eivät aina halua kytkeä isoja virtoja läpi, eikä pienempiäkään sen jälkeen, kun kärjet palavat puhki. Samoin astetta erikoisemmille vanhoille kytkimille ei välttämättä ole aina korvikkeita saatavana, jolloin rele on halvempi ja helpompi uhri, kun isomman virran kanssa menee jotain pieleen.
Minulla on kokemusta vain Valmeteista. Mutta tuon apureleen merkityksen ja toiminnan selvittäminen on toisinaan haastavaa. 502:ssa menee vain yksi johdin vaihteiston kytkimelle, joten on selvää, että sen täytyy olla maadoittava kytkin, tai toinen napa kytketään runkohon. Silloin toiminta perustuu siihen että starttia ohjaava sähkö ei kulje virtalukon kautta, vaan virtalukolla ohjataan apurelettä ja startille menevä sähkö kulkee apureleen sulkeutuvan koskettimen kautta. Jos vaihde on päällä, apurele ei vedä, jolloin startin solenoidikaan ei vedä. Usein se rele menee ajanmittahan rikki. Niin meilläkin, kun lähempi tarkastelu osoitti kelan johtimen olevan poikki. Laitoin tilalle ihan tavallisen 40A kestävillä koskettimilla olevan muovikuorisen valojen ohjausrelen. Hyvin toimii eikä tarvinnut ostaa satasen maksavaa alkuperäistä.
@@romppaukko Jep, näissä vermeissä, joissa ei ole liikaa turhia särkyviä osia (eli joutavaa elektroniikkaa, joka ei kuulu työkaluun), releen kela on yleisesti ottaen yhtä tyhmä kuorma kuin ajovalon lamppu. Kunhan ohjauspiirin kaikki kytkimet sulkeutuvat pitäisi sen releenkin vetää kärjet kiinni. Noita releen kelojen hajoamisia tapaa silloin tällöin, mutta melkeinpä se kärkien palaminen kymmenien tuhansien katkaisukipinöiden jälkeen on yleisempi vaiva. Tähän voikin lisätä, että melkein mitä tahansa isompaa sähkönkulutinta uusiessa kannattaa suosiolla vaihtaa samalla myös sen vaihdetun sähkölaitteen sähköt kytkevä rele. Sähkömoottorien tapauksessa se valmiiksi huonokuntoinen rele voi hitsata kärkensä kiinni ja tappaa uuden moottorin, jollei sitä ole jatkuvakäyntiseksi suunniteltu. Elektronisten kikkareiden kanssa rele voi usein olla integroituna useamman satasen ohjainlogiikkalaatikkoon. Vuosien varrella on useampaankin moiseen korvattu kuollut rele ulkopuolelle johdoilla vedetyllä tavallisella 40/30 A vaihtokärkisellä, kunhan se sisällä ollut ei ole mikään mikrominiatyyrirele. Noita tavallisia vaihtokärkisiä pidän varastossa pussillista, kun sen avautuvan kärjen 87a-kontaktin voi tarvittaessa taittaa poikki, että rele sopii pelkästään sulkevan kantaan, ja suojadiodin/-vastuksen voi tarvittaessa juottaa releen sisälle sille varattuun koloon, mikäli elektroniikka käyttää kyseistä relettä. Tosin, aina pitää myös kattoa kantakytkentä vanhasta releestä, kun joillakin merkeillä on hassusti 30 ja 85 (vai 86?) ristissä, eli 30 (se kytkentää vaihtava kärki) ei välttämättä aina ole vastakkaisella puolella 87:aan (sulkeutuva kärki) nähden.
@Mr Andy Olen joutunut vaihtamaan virtalukot molempiin ferkuihin, 165 ja 178, ja molemmissa talvella ollut ongelmia tämän jäätymisen kanssa. Toiseen vaihtanut alkuperäisen takaisin tuon jäätymisongelman takia. Sikäli ihmeellistä jumitusta, kun kuumailmapuhaltimellakaan ei saanut "sulamaan", mutta irrallaan sitten sisällä tuvassa toimii täysin?
@Mr Andy Ei välttämätä ole muuten ihantyysti sama, et pikku nitkuttelua voi vaatia virtalukossa, ainakin jos tuota tarvikelukon avainta alkuperäiseen tarjoaa = on himpan paksumpi......
Tuo näyttäisi olevan kolmitolppainen latausrele, kuten Lucas'in sähkölaitteilla varustetuissa traktoreissa yleensä. Eli se yksi releen kosketin irroittaa laturin akusta, kun laturi ei tuota sähköä. Ne kaksi muuta mittaa akun varaustilan suhdetta kulutuksehen ja säätää laturin magnetointia. Yhteen liittimeen liitetään latauksen merkkivalo. Sen tilalla voi olla myös ampeerimittari, jolloin se näyttää kumpahan suuntahan virta johdotuksessa kulukoo.
Hyvät muutokset noi amppeerimittarin ja virtalukon jutut. Releytys on hyvä juttu vanhoissa vehkeissä. Ja hyvä että muutenkin selvis sähköt, vaikka kovasti koitin ehdotella ihan vääriä juttuja 🤦 tars suutarin pysyä lestissään.
Ei se ihan metikössä ollut, selvensi toisaalta asiaa, tälläsen keksinnön eri variaatioista......
Nää vanhat koneet on joskus hassuja sähköistään, kun virtalukossa ei ole sytytysvirta-asentoa (saksalaisten napanumeroinnilla 15) ollenkaan. Valot, äänimerkki sun muut omien käyttökytkimien takana olevat varusteet todennäköisesti saavat sähkönsä alkujaan ampeerimittarin takaa suoraan ja tuo sähköinen polttoainemäärän mittari on viritelty laturin säätimen taakse, että mittari saa sähkönsä suoraan laturilta vain moottorin käydessä, olkoon säädin nykyaikaisempi transistoritekele tai vanhanaikaisella takavirtareleellä. Akulta sähkön ei siis pitäisi vuotaa takaisin säätimen/laturin D:hen.
Ja täältä myös yksi ääni vanhojen koneiden isompien virtojen kytkentään releillä. Vanhat ja kuluneet käyttö- ja turvakytkimet eivät aina halua kytkeä isoja virtoja läpi, eikä pienempiäkään sen jälkeen, kun kärjet palavat puhki. Samoin astetta erikoisemmille vanhoille kytkimille ei välttämättä ole aina korvikkeita saatavana, jolloin rele on halvempi ja helpompi uhri, kun isomman virran kanssa menee jotain pieleen.
Minulla on kokemusta vain Valmeteista. Mutta tuon apureleen merkityksen ja toiminnan selvittäminen on toisinaan haastavaa. 502:ssa menee vain yksi johdin vaihteiston kytkimelle, joten on selvää, että sen täytyy olla maadoittava kytkin, tai toinen napa kytketään runkohon. Silloin toiminta perustuu siihen että starttia ohjaava sähkö ei kulje virtalukon kautta, vaan virtalukolla ohjataan apurelettä ja startille menevä sähkö kulkee apureleen sulkeutuvan koskettimen kautta. Jos vaihde on päällä, apurele ei vedä, jolloin startin solenoidikaan ei vedä. Usein se rele menee ajanmittahan rikki. Niin meilläkin, kun lähempi tarkastelu osoitti kelan johtimen olevan poikki. Laitoin tilalle ihan tavallisen 40A kestävillä koskettimilla olevan muovikuorisen valojen ohjausrelen. Hyvin toimii eikä tarvinnut ostaa satasen maksavaa alkuperäistä.
@@romppaukko Jep, näissä vermeissä, joissa ei ole liikaa turhia särkyviä osia (eli joutavaa elektroniikkaa, joka ei kuulu työkaluun), releen kela on yleisesti ottaen yhtä tyhmä kuorma kuin ajovalon lamppu. Kunhan ohjauspiirin kaikki kytkimet sulkeutuvat pitäisi sen releenkin vetää kärjet kiinni. Noita releen kelojen hajoamisia tapaa silloin tällöin, mutta melkeinpä se kärkien palaminen kymmenien tuhansien katkaisukipinöiden jälkeen on yleisempi vaiva. Tähän voikin lisätä, että melkein mitä tahansa isompaa sähkönkulutinta uusiessa kannattaa suosiolla vaihtaa samalla myös sen vaihdetun sähkölaitteen sähköt kytkevä rele. Sähkömoottorien tapauksessa se valmiiksi huonokuntoinen rele voi hitsata kärkensä kiinni ja tappaa uuden moottorin, jollei sitä ole jatkuvakäyntiseksi suunniteltu.
Elektronisten kikkareiden kanssa rele voi usein olla integroituna useamman satasen ohjainlogiikkalaatikkoon. Vuosien varrella on useampaankin moiseen korvattu kuollut rele ulkopuolelle johdoilla vedetyllä tavallisella 40/30 A vaihtokärkisellä, kunhan se sisällä ollut ei ole mikään mikrominiatyyrirele. Noita tavallisia vaihtokärkisiä pidän varastossa pussillista, kun sen avautuvan kärjen 87a-kontaktin voi tarvittaessa taittaa poikki, että rele sopii pelkästään sulkevan kantaan, ja suojadiodin/-vastuksen voi tarvittaessa juottaa releen sisälle sille varattuun koloon, mikäli elektroniikka käyttää kyseistä relettä. Tosin, aina pitää myös kattoa kantakytkentä vanhasta releestä, kun joillakin merkeillä on hassusti 30 ja 85 (vai 86?) ristissä, eli 30 (se kytkentää vaihtava kärki) ei välttämättä aina ole vastakkaisella puolella 87:aan (sulkeutuva kärki) nähden.
@@archyxwuff Juu ... Mulla on juurikin sellainen ongelma Volvossa, että valojen ohjauskortin yksi rele ei toimi. Niinpä sumuvalot edessä ei toimi.
Noiden tarvike virtalukkojen kanssa on ollut hankaluuksia talvella. Jäätyy jumiin joskus. :(
Ei ole omakohtaisia ongelmakokemuksia tuollaisesta. Ja tää kampe ei tule kait olemaan talvikäytössä ollenkaan.
@Mr Andy Olen joutunut vaihtamaan virtalukot molempiin ferkuihin, 165 ja 178, ja molemmissa talvella ollut ongelmia tämän jäätymisen kanssa. Toiseen vaihtanut alkuperäisen takaisin tuon jäätymisongelman takia. Sikäli ihmeellistä jumitusta, kun kuumailmapuhaltimellakaan ei saanut "sulamaan", mutta irrallaan sitten sisällä tuvassa toimii täysin?
@Mr Andy Ei välttämätä ole muuten ihantyysti sama, et pikku nitkuttelua voi vaatia virtalukossa, ainakin jos tuota tarvikelukon avainta alkuperäiseen tarjoaa = on himpan paksumpi......
On se kimurantti juttu ja on vaan traktori
Muistelen että MF 135 alkuperäinen lataussäädin sisälsi kytkentäreleen josta oli liitäntä mittaristolle
Tuo näyttäisi olevan kolmitolppainen latausrele, kuten Lucas'in sähkölaitteilla varustetuissa traktoreissa yleensä. Eli se yksi releen kosketin irroittaa laturin akusta, kun laturi ei tuota sähköä. Ne kaksi muuta mittaa akun varaustilan suhdetta kulutuksehen ja säätää laturin magnetointia. Yhteen liittimeen liitetään latauksen merkkivalo. Sen tilalla voi olla myös ampeerimittari, jolloin se näyttää kumpahan suuntahan virta johdotuksessa kulukoo.
hyvin selitetty.minulle on kyllä sähköhommat täyttä hebreaa