Autisteilla voi ylikuormittuneena esiintyä meltdown tai shutdown -tila joko yhdessä tai erikseen. Avaan videolla sitä, miten tämä näkyy omalla kohdallani.
Kiitos Anne! Kuulostipa tutulta. tuo aivokaatuma oli oiva sana! Kiitos, kun olet rohkea ja avoin! Kiitos tuesta, jota tämä video tarjosi. Ihana ja rauhallinen tunnelma. Voi hyvin!
Tuttua huttua myös mulle. Tajusin vasta noin vuosi sitten, että olen autismikirjolla ja olen aina ihmetellyt itsekin tätä "kiukuttelukohtausta" mitä saan säännöllisesti. Tunsin että olen jotenkin hankala, enkä osannut sanallistaa sitä miksi olen nyt tällainen ja tulin sisäistäneeksi kritiikin itseäni kohtaan. Sittemmin olen tajunnut että kyseessä on ylikuormittuminen. Olen havainnut myös muutamia merkkejä, joista tiedän että olen ylikuormittunut: jos vaikka viikon sisään on useampi ilta, jolloin en halua puhua tai olla kontaktissa kenenkään kanssa niin tiedän meltdownin olevan matkalla. On todella vaikeaa enää siinä vaiheessa jarruttaa kehitystä. Itsellä meltdown on merkki siitä, että olisi jo aikaa sitten pitänyt rauhoittua. Toinen merkki on yleinen rauhattomuus ja tunne, että pään sisällä on mehiläispesä joka surisee, eikä sen takia pysty enää kauhean rakentavaan toiminnanohjaukseen. Kun meltdown tulee niin raivoan ja itken, haluan olla yksin aika usein ja tarvitsen aikaa myös toipumiseen. Yleensä rauhoittavat elementit, suihku ja lämmin tee, nukkuminen ja pesässä oleminen ja omalla kohdalla ulkona olevien lintujen puuhien katseleminen auttaa, mutta vasta jälkikäteen. Varmaan paras neuvo meltdownin kanssa on palata perusasioihin, huolehtia riittävästä levosta, nesteytyksestä ja ruokarytmistä sekä hygieniasta. Ah, ihanat ja lohduttavat rutiinit ja lempiasioiden tekeminen! Mitä lempiasioita teillä muilla on, kun joudutte palaamaan perusasioihin? Itselläni on elokuvat, varsinkin hömppäelokuvien katsominen. Varmaan muuten saisin meltdownin pelkästään jo siitä jos en saisi jaksottaa päivän kulkua teen juomisen mukaan. Muutokset on pahimpia, varsinkin jos niitä tulee lennosta ja pitäisi osata improvisoida. Kiitos videosta!
Kiitos kokemusten jakamisesta! Tutulta tosiaan kuulostaa. Mun lempiasioihin kuuluu saman kappaleen kuuntelu miljoona kertaa peräkkäin, tutut turvasarjat (Buffy, Gilmoren tytöt) ja tietyt ruuat 😍 / Anne
Kiitos Anne! Voin niin samaistua tähänkin melttariasiaan. Itse pyrin myös suunnittelun kautta elämään, jotta ei tulisi liikaa kuormitusta. Usein silti tulee, kun muutoksia tulee. Melttarit näkyy ulospäin äänen korotuksena, käsien paukuttamisena ja hyppimisenä joskus, lopuksi purkautuu itkuun. Hengitysharjoitukset, kuuma suihku ja painopeitto ja ymmärtävä ympäristö jeesaa.
Toi on hyvä vertaus tavallaan, toi korttitalo, et se on niinku hieno ja herkkä kokonaisuus, joka oikein aseteltuna toimii, mut vähä ku brakaa ni koko juttu romahtaa.
Lisäisin vielä tähän, että kivatkin asiat voivat kuormittaa melttariin saakka. Olen Euroviisu-fani ja tänä vuonna jännitin niin kovasti Euroviisuja, että viime hetken kotiin kutsuttu euroviisuvieras romahdutti täysin. Ajatuksena ystävän kutsuminen katsomaan Euroviisuja oli mukava, mutta edellispäivänä tajusin, että vieras vaatii viihdyttämistä ja vieraskoreutta ja pelkästään vieraan vaikkakin rakkaan ystävän läsnäolo saattaa pilata minulta vuoden kohokohdan. Stressasin ja murehdin niin paljon, että romahdin. Takana oli viikkoja kestänyt Euroviisujännitys. Vieras oli pakko perua.
Melttarista selviämiseen auttoi nukkuminen, pimeä huone, komero, korvat sormiin, tietty musiikki. Pari päivää meni sumussa ja ylikierroksilla tv-sarjoja tuijottaen.
Erittäin tärkeä lisäys! Juuri näin se menee. Ja tätä kivojen asioiden kuormittavuutta on usein todella vaikea selittää muille. Hyvin kuvasit tätä, kiitos 😊 / Anne
Tää on toki jo vanha video, mut tulee mieleen, et ihmisen alitajunta ei ymmärrä sitä kaupan väriloistoa ja keinovaloa, eikä ihmisiä oo tarkotettu olemaan suurissa väkijoukoissa, jossa on paljon tuntemattomia naamoja. Ja myös se äänimaailma toki alitajuisille kivikautisille aivoille on varmaan outo, jolloin tulee monenlaista oireilua. Ilmeisesti myös monet mielenterveysongelmat johtuu tästä, koska ihmistä ei oo tarkotettu semmoseen keinotekoiseen kuutioympäristöön, jossa hajut, äänet ja värit on semmosia epäluonnollisia. Sen takia luonnossa yleensä mieli lepää ja se olis kyl kaikille hyvä, vaikka olis neurotyypillinen tai ikäänkuin "terve" mieleltään tai semmonen "normaali"
Mie luulen kans että tää nykyinen ympäristö on iso vaikuttava tekijä ja kuormittaa varmasti myös neurotyypillisiä ihmisiä. Itsekin voin parhaiten metsässä ❤️ / Anne
Kiitos tästä videosta ja koko kanavasta! Tunnistin kertomastasi tyttäreni, joka omien sanojensa mukaan tekee päivistä "pohjapiirroksia". Sinun kokemuksesi auttaa minua ehkä ymmärtämään hänen kokemustaan!
Kiitos tästä. Samoja piirteitä on itsellänikin, paitsi en kauheasti suunnittele mitään koska suunnitelmat pitää harvoin ja kun ne eivät pidä, niin romahda täysin. Nyt vasta viimepäivinä miettinyt tätä meltdown asiaa ja mukavaa etten ole yksin 🙂
Kiitos Anne🙏❣️ tosi selkeestä ja hyvin kuvatuista tilanteista, kumpa olisin joskus vuosia sitten jo saanut tälläista tietoa nuoremman pojan kanssa . Oltaisiin päästy kaikki helpommalla.
Kiitos ❤️ Sehän tässä itselläkin on, että tuntuu että on joutunut kaiken opettelemaan kantapään kautta. Toivottavasti teillä on helpompia aikoja edessä ❤️ / Anne
Kiitos Anne huikeen selkeästä videostasi. Uskon että tästä on vertaistukea monille ja kun mahdollisimman monet tutustuisi tähän, voisi ymmärtää paremmin itseään tai läheisiään.
@@kirjonnaiset Aivan varmasti on, olen jakanut jo tätä muutamille rakkaille assi ystävilleni tai jotka diagnosoimatta. Heidän palaute todella kiitollista sinun videostasi. Olen itse ADHD dg ja kouluttanut itseni nepsyvalmentajaksi. Perheessä ja lähipiirissä lähes kaikki tavalla tai toiselle nepsyjä. Tämä aihepiiri lähellä sydäntä, koska tiedän sen tuskan, mitä epätietoisuus ja huonommuudetunne oman oireilun kanssa saa pahimmillaan aikaan.
@@heidiylonen-ahlgren6561 Ihana kuulla 🥰 Minuakin auttaa kyllä hurjasti mitä enemmän löydän tietoa ja vertaistukea. Osaan nykyisin katsoa itseäni ja menneisyyttä paljon armollisemmin ❤️ /Anne
Tosi tutun kuuloista, sun oirekuva on eniten samaistuttava, mulla ei tosin oo diagnoosia. Mulla lisänä adhd-piirteitä, ja se tekee toimista välillä impulsiivisia, eli tuo lisäkuormitusta. Peittokääryle hiljaisuudessa ja pimeydessä ja nukkuminen on niitä, joita itsekin käytän kuormituksen purkamiseen, mutta lisäksi lämmin kylpy tai suihku toimii myös. Jos olen oikein stressaantunut niin juon paljon vettä, jotenkin sekin auttaa. Luonnossa oleilukin auttaa, mieluiten rauhallisen veden äärellä, mutta mikä vaan luonnossa oleilu on hyvä, mutta vasta nukkumisen ym. jälkeen, vähän kuin jälkihoitona.
Kiitos kun kerroit sun kokemuksesta! Mullakin auttaa luonto, varsinkin metsä, vesi ja kallio, mutta vasta jälkikäteen kuten sullakin. Usein mulla luonto auttaa myös ennen melttaria, tasaa jotenkin oloa ihan hurjasti ❤️ / Anne
Kiitos Anne,ihanainen kirjonnainen! Luuletko,että kaikkien tällaisten asioiden salaaminen,joita kirjon ihmisen arkielämän ongelmiin kuuluu,voisi aiheuttaa narsistista käyttäytymistä?Siis että kaikki muut ovat tyhmiä,eivät ymmärrä mitään ja raivoaminen on täysin normaalia sellaisessa tilanteessa.
Hyvä kysymys! Omalla kohdalla en tuota oikein tunnista, kun itselläni salailu on aiheuttanut vain uupumusta 🤔 Toisaalta kova kuormitus voi kyllä purkautua raivona. Mut en tosiaan oikein tiedä 🤔 Tunnistavatkohan muut tämän tyyppistä? / Anne
@@kirjonnaiset Kiitos! Videoita katsellessani olen alkanut miettiä,asunko ja elänkö autististin kanssa,vaiko narsistin?Mieheni on hyvin usein uupunut,enkä ymmärrä miksi.Kaupassa tai kylässäkäynti on hänelle koettelemus.Jos sitä ihmettelen,hän suuttuu.Hän haluaa aina varautua kaikkeen etukäteen,käy läpi asioita,vähän pessimisti. Työelämään hän ei millään sano kykenevänsä. Jos kyseenalaistan, hän raivostuu Koko elämämme on yhtä väärinymmärrystä,puolin ja toisin.Joskus tuntuu,että tavalliset käsitteet tarkoittavat hänelle ihan eriä kuin minulle.Hän sanoo minua tyhmäksi,joka ei ymmärrä mitään.Jos olen eri mieltä jostakin,hän kokee,että väitän hänen valehtelevan,seuraus on raivokohtaus taas.Apua,raskasta on...
@@mutukka7660 Kuulostaa siltä, että jotain apua tarvitsisitte joka tapauksessa. Jos miehesi ei koe sitä tarvitsevansa eikä ole halukas selvittämään ongelmia, kannattaa tilannetta tarkastella oman jaksamisen kautta ja miettiä, jaksaako suhteessa olla. Oli kyseessä sitten narsisti tai autisti, tilanne voi olla todella kuormittava, jos ymmärrystä ei pysty lisäämään (narsistin tapauksessa tämä ei välttämättä ole edes mahdollista) eikä halua tilanteen käsittelyyn ole. Aikuinen on aina vastuussa omasta toiminnastaan ja parisuhteessa ongelmien ratkaisemisen pitää lähteä yhteisestä halusta. - Minna
@@kirjonnaiset Kiitos vastauksesta!Kyllä jotain piirteitä hän on tunnistanut,mutta ei ne kuulemma ole merkittäviä,minä vain yritän tehdä hänestä hullun.Luulen,että hän on koko elämänsä salannut näitä piirteitä,oppinut hallitsemaan niitä projisoimalla ongelmat muihin (siis narsismia).Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta.Minä en ole koskaan törmännyt aiemmin tällaisiin ongelmiin parisuhteessa.Mieheni on 54-vuotias,surettaa kyllä,minkälaista elämä onkaan mahtanut hänellä olla.Minun on kyllä omaa jaksamista ajateltava,vaikka häntäkin auttaa haluaisin.Se ei liene mahdollista,jos autettava itse ei ole messissä.Saakoon vaan syödä sitä samaa munakasta joka aamu loputkin elämänsä ,minua jo oksettaa pelkkä hajukin😊😆😠😈
Onpas paljon pelkoja muutoksen pelko itsellä kans lievänä esiintyy se mutta mä lasken päässäni kuuntelemalla ympäristöä ja saamalla koko ajan infoa mitä tuleman pitää mut sit joskus tulee muuttuva tekijä x. Ja oikeestaan on helpottanut paljon astro.fi. Mä vihaan rutiineja. Vaikka niistä ois hyötyä monessakin asiassa. Esim ku teen ruokaa se ei saa maistua joka kerta samalta. Vaan aina hiukan erilaiselta elän hetkessä. Ja haluan kokea asioita eri tavalla. Nykyään en suunnittele asioita kellon tarkkaan saatan vaa lähtee sit ku hyvä fiilis. Ja sit jos päivään tulee joku muutos ni sit vaa keksin mitä voisin tehdä. En oo saanu diagnoosia mutta lapsena oli kyllä selkeitä oireita. Ehkä tosin osa opittuja. Ja olen myös pois oppinut asioita tosi paljon. Esim ei oo terveellistä syödä joka päivä samaa tylsää ruokaa. Lapsena se oli ku vanhemmat päätti mitä syödä ni ei ollu valinnan varaa. Ja koulussa aina melkein hyvää ruokaa. Et hyvin lievänä.. tulee enemmänkin mieleen OCD pakkomielteinen oireyhtymä niillä joilla kaikki pitää tapahtua aina samalla tavalla lue johtuuko sekin jostain traumasta.
Kiitos ♥️
Niin selkeästi ja samaistuttavasti kuvailet asiat. Tästä videosta on varmasti apua yrittäessäni saada läheisiäni ymmärtämään.
Kiitos Anne! Kuulostipa tutulta. tuo aivokaatuma oli oiva sana! Kiitos, kun olet rohkea ja avoin! Kiitos tuesta, jota tämä video tarjosi. Ihana ja rauhallinen tunnelma. Voi hyvin!
Ihana Anne!
Kiitos ihanasta palautteesta 🥰🥰 / Anne
Tuttua huttua myös mulle. Tajusin vasta noin vuosi sitten, että olen autismikirjolla ja olen aina ihmetellyt itsekin tätä "kiukuttelukohtausta" mitä saan säännöllisesti. Tunsin että olen jotenkin hankala, enkä osannut sanallistaa sitä miksi olen nyt tällainen ja tulin sisäistäneeksi kritiikin itseäni kohtaan. Sittemmin olen tajunnut että kyseessä on ylikuormittuminen. Olen havainnut myös muutamia merkkejä, joista tiedän että olen ylikuormittunut: jos vaikka viikon sisään on useampi ilta, jolloin en halua puhua tai olla kontaktissa kenenkään kanssa niin tiedän meltdownin olevan matkalla. On todella vaikeaa enää siinä vaiheessa jarruttaa kehitystä. Itsellä meltdown on merkki siitä, että olisi jo aikaa sitten pitänyt rauhoittua. Toinen merkki on yleinen rauhattomuus ja tunne, että pään sisällä on mehiläispesä joka surisee, eikä sen takia pysty enää kauhean rakentavaan toiminnanohjaukseen.
Kun meltdown tulee niin raivoan ja itken, haluan olla yksin aika usein ja tarvitsen aikaa myös toipumiseen. Yleensä rauhoittavat elementit, suihku ja lämmin tee, nukkuminen ja pesässä oleminen ja omalla kohdalla ulkona olevien lintujen puuhien katseleminen auttaa, mutta vasta jälkikäteen. Varmaan paras neuvo meltdownin kanssa on palata perusasioihin, huolehtia riittävästä levosta, nesteytyksestä ja ruokarytmistä sekä hygieniasta. Ah, ihanat ja lohduttavat rutiinit ja lempiasioiden tekeminen! Mitä lempiasioita teillä muilla on, kun joudutte palaamaan perusasioihin? Itselläni on elokuvat, varsinkin hömppäelokuvien katsominen.
Varmaan muuten saisin meltdownin pelkästään jo siitä jos en saisi jaksottaa päivän kulkua teen juomisen mukaan. Muutokset on pahimpia, varsinkin jos niitä tulee lennosta ja pitäisi osata improvisoida. Kiitos videosta!
Kiitos kokemusten jakamisesta! Tutulta tosiaan kuulostaa. Mun lempiasioihin kuuluu saman kappaleen kuuntelu miljoona kertaa peräkkäin, tutut turvasarjat (Buffy, Gilmoren tytöt) ja tietyt ruuat 😍 / Anne
Kiitos Anne! Voin niin samaistua tähänkin melttariasiaan.
Itse pyrin myös suunnittelun kautta elämään, jotta ei tulisi liikaa kuormitusta. Usein silti tulee, kun muutoksia tulee. Melttarit näkyy ulospäin äänen korotuksena, käsien paukuttamisena ja hyppimisenä joskus, lopuksi purkautuu itkuun. Hengitysharjoitukset, kuuma suihku ja painopeitto ja ymmärtävä ympäristö jeesaa.
Kuulostaa niin tutulta! Ihana kuulla ettei ole tässä(kään) asiassa yksin 😊 / Anne
Toi on hyvä vertaus tavallaan, toi korttitalo, et se on niinku hieno ja herkkä kokonaisuus, joka oikein aseteltuna toimii, mut vähä ku brakaa ni koko juttu romahtaa.
Joo, just näin. Ja sit pitää aloittaa koko homma alusta 😔 / Anne
Lisäisin vielä tähän, että kivatkin asiat voivat kuormittaa melttariin saakka. Olen Euroviisu-fani ja tänä vuonna jännitin niin kovasti Euroviisuja, että viime hetken kotiin kutsuttu euroviisuvieras romahdutti täysin. Ajatuksena ystävän kutsuminen katsomaan Euroviisuja oli mukava, mutta edellispäivänä tajusin, että vieras vaatii viihdyttämistä ja vieraskoreutta ja pelkästään vieraan vaikkakin rakkaan ystävän läsnäolo saattaa pilata minulta vuoden kohokohdan. Stressasin ja murehdin niin paljon, että romahdin. Takana oli viikkoja kestänyt Euroviisujännitys. Vieras oli pakko perua.
Melttarista selviämiseen auttoi nukkuminen, pimeä huone, komero, korvat sormiin, tietty musiikki. Pari päivää meni sumussa ja ylikierroksilla tv-sarjoja tuijottaen.
Erittäin tärkeä lisäys! Juuri näin se menee. Ja tätä kivojen asioiden kuormittavuutta on usein todella vaikea selittää muille. Hyvin kuvasit tätä, kiitos 😊 / Anne
Kiitos! Kuvaat tosi selkeästi. Tästä on apua.
Tää on toki jo vanha video, mut tulee mieleen, et ihmisen alitajunta ei ymmärrä sitä kaupan väriloistoa ja keinovaloa, eikä ihmisiä oo tarkotettu olemaan suurissa väkijoukoissa, jossa on paljon tuntemattomia naamoja. Ja myös se äänimaailma toki alitajuisille kivikautisille aivoille on varmaan outo, jolloin tulee monenlaista oireilua. Ilmeisesti myös monet mielenterveysongelmat johtuu tästä, koska ihmistä ei oo tarkotettu semmoseen keinotekoiseen kuutioympäristöön, jossa hajut, äänet ja värit on semmosia epäluonnollisia. Sen takia luonnossa yleensä mieli lepää ja se olis kyl kaikille hyvä, vaikka olis neurotyypillinen tai ikäänkuin "terve" mieleltään tai semmonen "normaali"
Mie luulen kans että tää nykyinen ympäristö on iso vaikuttava tekijä ja kuormittaa varmasti myös neurotyypillisiä ihmisiä. Itsekin voin parhaiten metsässä ❤️ / Anne
Kiitos tästä videosta ja koko kanavasta! Tunnistin kertomastasi tyttäreni, joka omien sanojensa mukaan tekee päivistä "pohjapiirroksia". Sinun kokemuksesi auttaa minua ehkä ymmärtämään hänen kokemustaan!
Oi miten ihanasti sanottu, pohjapiirroksia päivistä! ❤️ Niitä mieki teen 😍 / Anne
Kiitos tästä.
Samoja piirteitä on itsellänikin, paitsi en kauheasti suunnittele mitään koska suunnitelmat pitää harvoin ja kun ne eivät pidä, niin romahda täysin.
Nyt vasta viimepäivinä miettinyt tätä meltdown asiaa ja mukavaa etten ole yksin 🙂
Kiitos Anne🙏❣️ tosi selkeestä ja hyvin kuvatuista tilanteista, kumpa olisin joskus vuosia sitten jo saanut tälläista tietoa nuoremman pojan kanssa . Oltaisiin päästy kaikki helpommalla.
Kiitos ❤️ Sehän tässä itselläkin on, että tuntuu että on joutunut kaiken opettelemaan kantapään kautta. Toivottavasti teillä on helpompia aikoja edessä ❤️ / Anne
Kiitos Anne huikeen selkeästä videostasi. Uskon että tästä on vertaistukea monille ja kun mahdollisimman monet tutustuisi tähän, voisi ymmärtää paremmin itseään tai läheisiään.
Kiitos ihanasta kommentista 🥰 Olisinpa itsekin tiennyt jo aiemmin, mistä reaktioni johtuvat. Toivottavasti näistä videoista on apua toisille ❤️ / Anne
@@kirjonnaiset Aivan varmasti on, olen jakanut jo tätä muutamille rakkaille assi ystävilleni tai jotka diagnosoimatta. Heidän palaute todella kiitollista sinun videostasi. Olen itse ADHD dg ja kouluttanut itseni nepsyvalmentajaksi. Perheessä ja lähipiirissä lähes kaikki tavalla tai toiselle nepsyjä. Tämä aihepiiri lähellä sydäntä, koska tiedän sen tuskan, mitä epätietoisuus ja huonommuudetunne oman oireilun kanssa saa pahimmillaan aikaan.
@@heidiylonen-ahlgren6561 Ihana kuulla 🥰 Minuakin auttaa kyllä hurjasti mitä enemmän löydän tietoa ja vertaistukea. Osaan nykyisin katsoa itseäni ja menneisyyttä paljon armollisemmin ❤️ /Anne
Tosi tutun kuuloista, sun oirekuva on eniten samaistuttava, mulla ei tosin oo diagnoosia. Mulla lisänä adhd-piirteitä, ja se tekee toimista välillä impulsiivisia, eli tuo lisäkuormitusta. Peittokääryle hiljaisuudessa ja pimeydessä ja nukkuminen on niitä, joita itsekin käytän kuormituksen purkamiseen, mutta lisäksi lämmin kylpy tai suihku toimii myös. Jos olen oikein stressaantunut niin juon paljon vettä, jotenkin sekin auttaa. Luonnossa oleilukin auttaa, mieluiten rauhallisen veden äärellä, mutta mikä vaan luonnossa oleilu on hyvä, mutta vasta nukkumisen ym. jälkeen, vähän kuin jälkihoitona.
Kiitos kun kerroit sun kokemuksesta! Mullakin auttaa luonto, varsinkin metsä, vesi ja kallio, mutta vasta jälkikäteen kuten sullakin. Usein mulla luonto auttaa myös ennen melttaria, tasaa jotenkin oloa ihan hurjasti ❤️ / Anne
Kiitos Anne,ihanainen kirjonnainen! Luuletko,että kaikkien tällaisten asioiden salaaminen,joita kirjon ihmisen arkielämän ongelmiin kuuluu,voisi aiheuttaa narsistista käyttäytymistä?Siis että kaikki muut ovat tyhmiä,eivät ymmärrä mitään ja raivoaminen on täysin normaalia sellaisessa tilanteessa.
Hyvä kysymys! Omalla kohdalla en tuota oikein tunnista, kun itselläni salailu on aiheuttanut vain uupumusta 🤔 Toisaalta kova kuormitus voi kyllä purkautua raivona. Mut en tosiaan oikein tiedä 🤔 Tunnistavatkohan muut tämän tyyppistä? / Anne
@@kirjonnaiset Kiitos! Videoita katsellessani olen alkanut miettiä,asunko ja elänkö autististin kanssa,vaiko narsistin?Mieheni on hyvin usein uupunut,enkä ymmärrä miksi.Kaupassa tai kylässäkäynti on hänelle koettelemus.Jos sitä ihmettelen,hän suuttuu.Hän haluaa aina varautua kaikkeen etukäteen,käy läpi asioita,vähän pessimisti. Työelämään hän ei millään sano kykenevänsä. Jos kyseenalaistan, hän raivostuu Koko elämämme on yhtä väärinymmärrystä,puolin ja toisin.Joskus tuntuu,että tavalliset käsitteet tarkoittavat hänelle ihan eriä kuin minulle.Hän sanoo minua tyhmäksi,joka ei ymmärrä mitään.Jos olen eri mieltä jostakin,hän kokee,että väitän hänen valehtelevan,seuraus on raivokohtaus taas.Apua,raskasta on...
Vaikea tilanne kyllä 🤔 Tunnistaako miehesi itsessään autismikirjon piirteitä? / Anne
@@mutukka7660 Kuulostaa siltä, että jotain apua tarvitsisitte joka tapauksessa. Jos miehesi ei koe sitä tarvitsevansa eikä ole halukas selvittämään ongelmia, kannattaa tilannetta tarkastella oman jaksamisen kautta ja miettiä, jaksaako suhteessa olla. Oli kyseessä sitten narsisti tai autisti, tilanne voi olla todella kuormittava, jos ymmärrystä ei pysty lisäämään (narsistin tapauksessa tämä ei välttämättä ole edes mahdollista) eikä halua tilanteen käsittelyyn ole. Aikuinen on aina vastuussa omasta toiminnastaan ja parisuhteessa ongelmien ratkaisemisen pitää lähteä yhteisestä halusta.
- Minna
@@kirjonnaiset Kiitos vastauksesta!Kyllä jotain piirteitä hän on tunnistanut,mutta ei ne kuulemma ole merkittäviä,minä vain yritän tehdä hänestä hullun.Luulen,että hän on koko elämänsä salannut näitä piirteitä,oppinut hallitsemaan niitä projisoimalla ongelmat muihin (siis narsismia).Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta.Minä en ole koskaan törmännyt aiemmin tällaisiin ongelmiin parisuhteessa.Mieheni on 54-vuotias,surettaa kyllä,minkälaista elämä onkaan mahtanut hänellä olla.Minun on kyllä omaa jaksamista ajateltava,vaikka häntäkin auttaa haluaisin.Se ei liene mahdollista,jos autettava itse ei ole messissä.Saakoon vaan syödä sitä samaa munakasta joka aamu loputkin elämänsä ,minua jo oksettaa pelkkä hajukin😊😆😠😈
6:24 Olipa hauska törmätä tähän, pyörittelin juuri kuutiota käsissäni 😅
Onpas paljon pelkoja muutoksen pelko itsellä kans lievänä esiintyy se mutta mä lasken päässäni kuuntelemalla ympäristöä ja saamalla koko ajan infoa mitä tuleman pitää mut sit joskus tulee muuttuva tekijä x. Ja oikeestaan on helpottanut paljon astro.fi.
Mä vihaan rutiineja. Vaikka niistä ois hyötyä monessakin asiassa. Esim ku teen ruokaa se ei saa maistua joka kerta samalta. Vaan aina hiukan erilaiselta elän hetkessä. Ja haluan kokea asioita eri tavalla. Nykyään en suunnittele asioita kellon tarkkaan saatan vaa lähtee sit ku hyvä fiilis. Ja sit jos päivään tulee joku muutos ni sit vaa keksin mitä voisin tehdä. En oo saanu diagnoosia mutta lapsena oli kyllä selkeitä oireita. Ehkä tosin osa opittuja. Ja olen myös pois oppinut asioita tosi paljon. Esim ei oo terveellistä syödä joka päivä samaa tylsää ruokaa. Lapsena se oli ku vanhemmat päätti mitä syödä ni ei ollu valinnan varaa. Ja koulussa aina melkein hyvää ruokaa. Et hyvin lievänä.. tulee enemmänkin mieleen OCD pakkomielteinen oireyhtymä niillä joilla kaikki pitää tapahtua aina samalla tavalla lue johtuuko sekin jostain traumasta.