SEPPO TUOMISELTA RAJUA PUHETTA
ฝัง
- เผยแพร่เมื่อ 15 ก.ย. 2023
- Seppo Tuominen on suomalainen kestävyys- ja maastojuoksija . Tuominen voitti kaikkiaan viisi henkilökohtaista Suomen mestaruutta ja teki useita kestävyysmatkojen Suomen ennätyksiä.
Tuominen voitti 5 000 metrin juoksun Suomen mestaruuden vuonna 1974 (aika 13.57,6), vuonna 1975 hän oli mestari 10 000 metrillä (aika 28.58,6). Maastojuoksun pitkän radan mestaruuden Tuominen voitti 1969-1971.
Arvokisoissa Tuominen oli parhaimmillaan kahdeksas 10 000 metrillä Helsingin EM-kisoissa 1971. Tuomisen 5 000 metrin ennätys oli 13.34,8 (1971) ja 10 000 metrin 28.11,8 (1975).
LÄHDE: WIKIPEDIA - กีฬา
Neliportaisella sykeharjoittelullahan se Haikkolan Rolf ainakin Lassea treenautti. Sykkeitä kyllä seurattiin vaikkei mittareita ollutkaan. Matalasykkeisellä harjoittelulla se kuntopohja rakennetaan. Montako 15 vuotiasta poikaa/tyttöä saadaan systemaattisen juoksuharjoittelun pariin aidosti motivoituneina onkin kinkkisempi kysymys.
Lähtökohtaisesti kaikki maailmanennätykset on lyöty jo nykyisellä tietämyksellä happokynnyksistä yms. Seppo ollut kiistatta kova juoksija mutta tieto on saanut ihmiset juoksemaan kovempaa. Suurin ongelma on panostamisessa ja nuorten motivaatiossa sitoutua harjoittelemiseen.
Kuinka monta doping testiä Seppo otti uransa aikana? Ei tainnut montaa ottaa! Sepon aikana oli eri säännöt!
👍
Seppo puhuu asiaa! Motivaatio ja sisu on tänään kadoksissa niin valmennuksessa kuin urheilijoilla.
Tuo on juuri noin. Sykkeet on ihan hevonkukkua ja "asiantuntijat" käyvät lehdissä ja televisiossa kertomassa, kuinka suomalaiset juoksevat harjoituksissa liian kovaa, vaikka juoksevat liian hiljaa. Ainoa mitä nykyään osaavat on valmentaa jotain Vantaan Sanomien lukijoita juoksemaan puolimaratonin alle kahden tunnin.
Asialla on tavallaan kaksi puolta. Joskus, kauan aikaa sitten, juoksin 30km lenkit pariin tuntiin. Ne piti olla hitaita pk-lenkkejä. Niiden jälkeen makasin loppupäivän sängyssä. Olin lukenut, että kestävyysjuoksijan tulee oppia kestämään väsymystä. Ja minä olin väsynyt! Ei silloin ollut mittareita apuna. Kesällä sitten ei kulkenut mihinkään. Tärkeää on tietää ja tuntea omat rajansa ja vauhdit. Se mikä sopi Sepolle ei sopinut minulle. Tosin lahjakkuudessakin meillä on eroja.
Nykyään on enemmän lajitarjontaan nuorisolla ja en usko että ominaisuuksiltaan parhaat valitsee kestävyysjuoksun.
Niinpä, moni kestävyystyyppinen valitsee "turhaan" jääkiekon. Toisaalta voit olla "voittaja" vaikka istut koko pelin vaihtopenkillä. Vaikka kestävyysjuoksun on yksilölaji, kaipaisin siihen enemmän joukkue- ja viestikisoja kuten esim Palma- viesti oli.
@@KuntoMedia Tuo on kyllä totta joukkue urheilussa kaikki on voittajia myös se vaihtopenkkiläinen, joka kuitenkin treenaa saman verran kun muutkin. Joukkue urheilussa vaihtopenkin kautta voidaan nousta parrasvaloihin kun vaan jaksaa odottaa ja treenata tietysti sama on myös yksilölajeissa mahdollista.