Pahoittelen, mutta Pulua ei ainakaan allekirjoittaneelta löydy enää missään muodossa. Joskus tulee tehtyä tyhmyyksiä, kuten myydä omat kappaleensa akuutissa rahapulassa. Et ole ainoa, on tässä tiettyä fibaa. Toisaalta tietysti aikakontekstikin täytyy muistaa.
Ismo A on kyllä tehnyt joitain nerokkaitakin sanoituksia, mutta tämä biisi ei kyllä puhuttele itseäni millään tasolla. Käytetäänkö "isää" vertauskuvana tässä jollekin?
Invisible Lead Soup Isä on Jumala. Tälle on runsaasti laulussa viittauksia, mm. laulun nimi (Meidän isä ~ Isä meidän, tärkein kristinuskon rukouksista), räjäyttelee taivaalle tähdet, puhaltaa elämää, "me lapset ollaan lammaslaumaa" (Jeesuksen lammaspaimenvertaukset), "vallan likaista joukkoa" (kristinuskon mukaan kaikki ihmiset jo syntyessään syntisiä), "kuolemaa ja elämää pelätään", "ja isä hyvä on, mä paha syntinen anteeksi anelen". Uskoakseni tässä laulussa puhutaan Äiti maasta (/Suomi-neito, kun huomioidaan levyn Suomi-teemaisuus), jota maan lapset kohtelevat kaltoin (äidin rinnoille me rakennetaan/-/äiiti murtuu mutta rakennetaan), erityisesti Isoveli. Isoveli on uskoakseni George Orwellin 1984:sta, missä isoveli eli hallinto valvoo. Tässä varmaankin isoveli tarkoittaa syntymästään lähtien parempiosaisia (syntynyt kuin sankari sikari suussa), vallan kahvassa olevia, jotka näkevät olevansa etuoikeutettuina kohtelemaan Äiti maata ja laulun puhujaa (tod. näköisesti normaali kansalainen) kaltoin omia intressejä tavoitellakseen. Puhuja kysyy, miksi taivaanisä antaa tämän kaiken tapahtua. Mielestäni parhaiten kappaleen sanoma kiteytyy: "isä hiljaa on vintillä, kun lapsi raiskaa äitinsä". Kappale on henkilökohtainen suosikkini levyltä ja Ismo Alangon koko tuotannosta :P
Mielenkiintoista pohdiskelua, kiitos siitä! Olen kuitenkin hieman eri mieltä. Ensinnäkin, millainen vasemmistolainen nyt Jumalasta laulaa? :D 90-luvun alun Suomi ei myöskään millään tasolla vastannut orwellmaista isoveli-yhteiskuntaa, itse asiassa oli täysi päinvastaisuus sellaisesta. Miten olisi näin: vuosikymmenen kestäneen noususuhdanteen jälkeen Ismo profetaalisesti ennusteli suurta edessä olevaa lamaa. Isä on Suomen talous, äiti Suomen yhteiskunta "Sitten isä meni taivaaseen ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen", ja isoveli on globalismi: ensimmäiset somali-elintasopummit tulivat maahan 1990 -> "äiti perkele imettämään!", sopii myös "sotkee paikan ja särkee kaiken".
Eihän laulussa hyvään sävyyn Jumalasta puhuttaisikaan, jos Jumala siinä todella on. Alankohan nostaa esille käytännössä teodikean ongelman: Jos Jumala on kaikkivaltias ja hyvä, miksi hän antaa pahan tapahtua? Laulun kertoja huutaa apua ja katuu syntejään, mutta vintiltä ei vastata. Onko järkeä siis yrittää turvautua isään, joka ei vastaa? Isän ja Jumalan väliset viittaukset näen vahvoina laulussa (lopussakin suora viittaus kristinuskoon: "Salomon, isänsä poika/Hoosianna, Daavidin poika"), mutta voisin hyvinkin nähdä laulussa isä - Jumala-yhteyden luomisen jälkeen Jumalan olevan jokin muu jumala, kuin kristinuskon Jumala. Mahdollisesti viitataan johonkin, mihin suomalaiset ovat uskoneet, minkä mukaan suomalaiset ovat eläneet ja mikä on osoittautunut jälkeenpäin menestysreseptiksi ("nyt sieltä sataa leipää"). Voisiko tämä olla esimerkiksi kurillista sisukkuutta, suon kuokintaa pelloksi? Samoin isoveljen kohdalla ei välttämättä kyse ole orwellimaisen yhteiskunnan johdosta, mutta joku yhteiskunnallisesti hallitsevamassa asemassa oleva. Tästä en ole yhtä varma mitä äidin ja isän merkityksistä. Mikäli suomalaisten uskonto on laulussa kurinalainen työ, niin "syntyi kuin sankari sikari suussa" kertoisi siitä, ettei isoveli ole kovasta työstä elantonsa saaneita sukupolvia. Kenties kapitalismin valtiaat, suuret yritysjohtajat? Vai onko Ismolle isoveli sossun rahoilla elävät, mahdollisesti silloin myös somalit? "Isoveli"-termin ja "veli vanhempi iältään"-kohdan takia minua häiritsee laulussa hiukan liikaa isoveljen vanhempi ikä. Onko laulussa isoveli 'iso'veli, koska se kävi sanoituksiin ja melodiaan vain nätimmin? Voisiko isoveli olla sodan jälkeiset suuret ikäluokat, jotka ovat Ismon ikäluokkaa vanhempia, mutta eivät olleet työiässä sotien tai Suomen historian rankimpien vuosien aikana ja jotka Alanko näkee päässeen aikaisempia helpommalla ja vaativan itselleen enemmän, mitä kaikille muille voitaisiin antaa? Mielenkiintoista pohdiskella laulun sanomasta, varsinkin kun sinulla on tietoa myös 90-luvun tilanteesta paremmin mitä minulla, joka ehdin elää sitä vuosikymmentä vain lyhyen pätkän verran :)
No, turhan nuori olin tuolloin, jotta voisin itsekään muistella millainen yhteiskunnallinen ilmapiiri tuolloin vallitsi, mutta olihan 80-luvun loppu yksi koko Suomen historian kovimmista jaksoista. Suomi oli yksi maailman johtavista paperintuottajista, vienti veti ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista, tuloerot olivat pienimmät kaikista OECD-maista, suomettumisen aika alkoi olla ohi Neuvostoliiton heikentymisen myötä etc. Mikäli "Meidän isä" on jonkinlainen kannanotto Suomen tuolloiseen yhteiskunnalliseen tilaan, niin enpä oikein tiedä. Ismo on itse varakkaasta porvariperheestä, joten mitään tilitystä henkilökohtaisista kokemuksistakaan tuo ei voi olla. Ehkä näille vasemmistohipeille mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvin, valivali, paska sortava isoveliyhteiskunta :) No, täytyy toisaalta muistaa myös Rouva Vilijonkkan viisaus: "Taide ei ole hupia! Taide on tuskaa!"
En ole selvästikään ajatellut tätä biisiä tarpeeeksi vaan tulkinnut sen jotenkin kierosti suoraan. Voisin vaan lisätä aikaisempaan ansiokkaaseen pohdintaan että "Meidän isä ja meidän äiti olivat kerran nuoria / He saivat lapsia, tuli ongelmia / Sitten isä meni taivaaseen ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen" Tämän taas voisi ajatella jonkinlaiseksi pakanuuden ja varhaisten uskomusten ja ikivanhan kulttuurin ylistykseksi, ensin me ihmiset tehtiin hyvästä lähtöasetelmasta huolimatta kaikenlaisia ongelmia, sitten kun kehitys jatkui siihen suuntaan että Jumala kävi kaukaiseksi ja luonto ja ihmiset olivatkin hänestä kaukana ja sitten Jumalan kaukaisuuden lisäksi emme enää kunnioittaneet luontoa vaan vierainnumme siitä niin kaikki olikin lopullisesti pielessä. Siksi maailma on nykyään niin outo. Tämä mielestäni sopii myös kuin nakutettu Ismon oletettuun maailmankatsomukseen mikäli siitä nyt minulle jotain on biisien ja joidenkin harvojen kommenttien kautta tihkunut.
Osta levy.
Pahoittelen, mutta Pulua ei ainakaan allekirjoittaneelta löydy enää missään muodossa. Joskus tulee tehtyä tyhmyyksiä, kuten myydä omat kappaleensa akuutissa rahapulassa.
Et ole ainoa, on tässä tiettyä fibaa. Toisaalta tietysti aikakontekstikin täytyy muistaa.
KIITOS! Tätä Ismon ekaa sooloplättyä tuli aikoinaan 90-luvulla kelattua jos jonkin verran ja vielä lisää... Tärkeä ja hieno biisi sekä levy!
Ismo Alangon isä oli pankinjohtaja Joensuussa.
Semmoinen Vode.
Sanat-kirjassa on sanat, tai melkein koska noita lopun "hiljaisia totuuksia/ennustuksia" ei ole kirjattu.
go
Ismon ehdotonta parhaimmistoa. Kiitos!
@Vesuri Olkaapa hyvä
Ismo A on kyllä tehnyt joitain nerokkaitakin sanoituksia, mutta tämä biisi ei kyllä puhuttele itseäni millään tasolla. Käytetäänkö "isää" vertauskuvana tässä jollekin?
Invisible Lead Soup Isä on Jumala. Tälle on runsaasti laulussa viittauksia, mm. laulun nimi (Meidän isä ~ Isä meidän, tärkein kristinuskon rukouksista), räjäyttelee taivaalle tähdet, puhaltaa elämää, "me lapset ollaan lammaslaumaa" (Jeesuksen lammaspaimenvertaukset), "vallan likaista joukkoa" (kristinuskon mukaan kaikki ihmiset jo syntyessään syntisiä), "kuolemaa ja elämää pelätään", "ja isä hyvä on, mä paha syntinen anteeksi anelen". Uskoakseni tässä laulussa puhutaan Äiti maasta (/Suomi-neito, kun huomioidaan levyn Suomi-teemaisuus), jota maan lapset kohtelevat kaltoin (äidin rinnoille me rakennetaan/-/äiiti murtuu mutta rakennetaan), erityisesti Isoveli. Isoveli on uskoakseni George Orwellin 1984:sta, missä isoveli eli hallinto valvoo. Tässä varmaankin isoveli tarkoittaa syntymästään lähtien parempiosaisia (syntynyt kuin sankari sikari suussa), vallan kahvassa olevia, jotka näkevät olevansa etuoikeutettuina kohtelemaan Äiti maata ja laulun puhujaa (tod. näköisesti normaali kansalainen) kaltoin omia intressejä tavoitellakseen. Puhuja kysyy, miksi taivaanisä antaa tämän kaiken tapahtua. Mielestäni parhaiten kappaleen sanoma kiteytyy: "isä hiljaa on vintillä, kun lapsi raiskaa äitinsä".
Kappale on henkilökohtainen suosikkini levyltä ja Ismo Alangon koko tuotannosta :P
Mielenkiintoista pohdiskelua, kiitos siitä! Olen kuitenkin hieman eri mieltä. Ensinnäkin, millainen vasemmistolainen nyt Jumalasta laulaa? :D 90-luvun alun Suomi ei myöskään millään tasolla vastannut orwellmaista isoveli-yhteiskuntaa, itse asiassa oli täysi päinvastaisuus sellaisesta. Miten olisi näin: vuosikymmenen kestäneen noususuhdanteen jälkeen Ismo profetaalisesti ennusteli suurta edessä olevaa lamaa. Isä on Suomen talous, äiti Suomen yhteiskunta "Sitten isä meni taivaaseen ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen", ja isoveli on globalismi: ensimmäiset somali-elintasopummit tulivat maahan 1990 -> "äiti perkele imettämään!", sopii myös "sotkee paikan ja särkee kaiken".
Eihän laulussa hyvään sävyyn Jumalasta puhuttaisikaan, jos Jumala siinä todella on. Alankohan nostaa esille käytännössä teodikean ongelman: Jos Jumala on kaikkivaltias ja hyvä, miksi hän antaa pahan tapahtua? Laulun kertoja huutaa apua ja katuu syntejään, mutta vintiltä ei vastata. Onko järkeä siis yrittää turvautua isään, joka ei vastaa?
Isän ja Jumalan väliset viittaukset näen vahvoina laulussa (lopussakin suora viittaus kristinuskoon: "Salomon, isänsä poika/Hoosianna, Daavidin poika"), mutta voisin hyvinkin nähdä laulussa isä - Jumala-yhteyden luomisen jälkeen Jumalan olevan jokin muu jumala, kuin kristinuskon Jumala. Mahdollisesti viitataan johonkin, mihin suomalaiset ovat uskoneet, minkä mukaan suomalaiset ovat eläneet ja mikä on osoittautunut jälkeenpäin menestysreseptiksi ("nyt sieltä sataa leipää"). Voisiko tämä olla esimerkiksi kurillista sisukkuutta, suon kuokintaa pelloksi?
Samoin isoveljen kohdalla ei välttämättä kyse ole orwellimaisen yhteiskunnan johdosta, mutta joku yhteiskunnallisesti hallitsevamassa asemassa oleva. Tästä en ole yhtä varma mitä äidin ja isän merkityksistä. Mikäli suomalaisten uskonto on laulussa kurinalainen työ, niin "syntyi kuin sankari sikari suussa" kertoisi siitä, ettei isoveli ole kovasta työstä elantonsa saaneita sukupolvia. Kenties kapitalismin valtiaat, suuret yritysjohtajat? Vai onko Ismolle isoveli sossun rahoilla elävät, mahdollisesti silloin myös somalit? "Isoveli"-termin ja "veli vanhempi iältään"-kohdan takia minua häiritsee laulussa hiukan liikaa isoveljen vanhempi ikä. Onko laulussa isoveli 'iso'veli, koska se kävi sanoituksiin ja melodiaan vain nätimmin? Voisiko isoveli olla sodan jälkeiset suuret ikäluokat, jotka ovat Ismon ikäluokkaa vanhempia, mutta eivät olleet työiässä sotien tai Suomen historian rankimpien vuosien aikana ja jotka Alanko näkee päässeen aikaisempia helpommalla ja vaativan itselleen enemmän, mitä kaikille muille voitaisiin antaa?
Mielenkiintoista pohdiskella laulun sanomasta, varsinkin kun sinulla on tietoa myös 90-luvun tilanteesta paremmin mitä minulla, joka ehdin elää sitä vuosikymmentä vain lyhyen pätkän verran :)
No, turhan nuori olin tuolloin, jotta voisin itsekään muistella millainen yhteiskunnallinen ilmapiiri tuolloin vallitsi, mutta olihan 80-luvun loppu yksi koko Suomen historian kovimmista jaksoista. Suomi oli yksi maailman johtavista paperintuottajista, vienti veti ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista, tuloerot olivat pienimmät kaikista OECD-maista, suomettumisen aika alkoi olla ohi Neuvostoliiton heikentymisen myötä etc. Mikäli "Meidän isä" on jonkinlainen kannanotto Suomen tuolloiseen yhteiskunnalliseen tilaan, niin enpä oikein tiedä. Ismo on itse varakkaasta porvariperheestä, joten mitään tilitystä henkilökohtaisista kokemuksistakaan tuo ei voi olla. Ehkä näille vasemmistohipeille mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvin, valivali, paska sortava isoveliyhteiskunta :) No, täytyy toisaalta muistaa myös Rouva Vilijonkkan viisaus: "Taide ei ole hupia! Taide on tuskaa!"
En ole selvästikään ajatellut tätä biisiä tarpeeeksi vaan tulkinnut sen jotenkin kierosti suoraan. Voisin vaan lisätä aikaisempaan ansiokkaaseen pohdintaan että "Meidän isä ja meidän äiti olivat kerran nuoria / He saivat lapsia, tuli ongelmia / Sitten isä meni taivaaseen ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen" Tämän taas voisi ajatella jonkinlaiseksi pakanuuden ja varhaisten uskomusten ja ikivanhan kulttuurin ylistykseksi, ensin me ihmiset tehtiin hyvästä lähtöasetelmasta huolimatta kaikenlaisia ongelmia, sitten kun kehitys jatkui siihen suuntaan että Jumala kävi kaukaiseksi ja luonto ja ihmiset olivatkin hänestä kaukana ja sitten Jumalan kaukaisuuden lisäksi emme enää kunnioittaneet luontoa vaan vierainnumme siitä niin kaikki olikin lopullisesti pielessä. Siksi maailma on nykyään niin outo. Tämä mielestäni sopii myös kuin nakutettu Ismon oletettuun maailmankatsomukseen mikäli siitä nyt minulle jotain on biisien ja joidenkin harvojen kommenttien kautta tihkunut.