isän vanhemmat syntyivät molemmat Ilomantsin pitäjässä vuonna 1938, mummin synnyinkodin kuistilta kirjaimellisesti näkee rajan toiselle puolelle, ukin puolelta sodissa kaatui neljä miestä (mukaanlukien ukin isä-), mummin puolelta kaksi, kaikki kuusi lepäävät Ilomantsin sankarihautausmaalla, lisäksi viides ukin sukuniminen mies jonka kantakortista puuttuvat kaikki lähiomaistiedot on haudattu sankarivainajana Viipuriin, sukunimen äärimmäisen harvinaisuuden huomioononottaen tämä Kivennapalainen maanviljelijä on myös todennäköisesti sukulainen vaikka siitä ei olekaan olemassa viranomaislähteisiin perustuvia todisteita, jos Naapuri vielä päättää tulla rajan yli omana elinaikanani en valitettavasti pääse puolustamaan Ilomantsia, syystä että oma paikkani "vitjassa" on toisaalla, mutta edellämainitusta uhrauksesta johtuen jos "pilli soi" tappelen "omalla tontillani" viimeiseen asti, luottaen siihen että aseveljeni ja -siskoni Ilomantsissa tappelevat vähintään samalla mitalla.
In the evening, when mother was putting me to bed I did not know what morning would bring with it. During the night a vile artillery battery had come to the forest a dark crowd of evacuees was quietly walking on the road. Clearly we heard the noise of War from the Border uncertainty was digging in the chests of Karelians. One quarter hour we were given to leave into the neighbour's haycart we carried our precious bags. Disappear did beloved lands and our home street there, above home remains our own piece of sky. The amount of tears I could not remember Karelians' will to live could not be shaken by war. Past us marched the young warriors of Finland they were led by those young lieutenants. For many it was their last journey steadily they marched forward, as if they knew their doom. Road workers asked "where are you going?" "ah, when we get there, we'll know!" A land owner left a box of pork for them added; "little something to put on your bread." At the railway station evacuees were loaded onboard a train the officials' questions were carefully answered. One mother said "this is all I have; five little children and a new coffee pot." Before dawn a little brother was born in the train it was wrinkly and eyes still not open. Lottas brought Manna of Heaven; hot oat gruel they still wanted to cherish us poor evacuees. After three days we arrived at our destination Karelian people stood in an auction. As the land owners were still loading evacuees a mother with her five children they left on the road. We also went to live in the borough hall one year later we got a place of our own. A letter came from father; "soon I'll be relieved from duty" he was, and was laid to rest in a heroe's grave. While our mother was plowing our own field the birds were announcing the start of new life. I was sitting with my little brother on the side of the field telling him how beautiful Karelia once was.
![ทัศนศึกษาโรงงานผลิตโค้ก [THAI/ENG SUB]](http://i.ytimg.com/vi/M9y-TJBNem0/mqdefault.jpg)
My father was from karajala, and my mother too.he and his 5 brothers fought in the winter war. Oiken kaunis laulun!! Kiitos!
10 diandra kauniisti laulat evakon laulun❤❤❤❤❤
Osu ja upposi meni ihon alle, mahtava tulkinta❤
😢😢m . M .mmm😢p ..😢
2:41
Koskettava kappale 😢
❤❤❤❤
Olen fanisi diadra 😊😊
Omat isovanhemmat isän ja äidin puolelta molemmat käkisalmesta kunnioitan enemmän kuin osaan sanoa kiitos Emil ja Paavo + Aura ja Liisa
isän vanhemmat syntyivät molemmat Ilomantsin pitäjässä vuonna 1938, mummin synnyinkodin kuistilta kirjaimellisesti näkee rajan toiselle puolelle, ukin puolelta sodissa kaatui neljä miestä (mukaanlukien ukin isä-), mummin puolelta kaksi, kaikki kuusi lepäävät Ilomantsin sankarihautausmaalla, lisäksi viides ukin sukuniminen mies jonka kantakortista puuttuvat kaikki lähiomaistiedot on haudattu sankarivainajana Viipuriin, sukunimen äärimmäisen harvinaisuuden huomioononottaen tämä Kivennapalainen maanviljelijä on myös todennäköisesti sukulainen vaikka siitä ei olekaan olemassa viranomaislähteisiin perustuvia todisteita, jos Naapuri vielä päättää tulla rajan yli omana elinaikanani en valitettavasti pääse puolustamaan Ilomantsia, syystä että oma paikkani "vitjassa" on toisaalla, mutta edellämainitusta uhrauksesta johtuen jos "pilli soi" tappelen "omalla tontillani" viimeiseen asti, luottaen siihen että aseveljeni ja -siskoni Ilomantsissa tappelevat vähintään samalla mitalla.
Kiitos meinas tippa tulla ja se oli hyvin lähellä KIITOS Diandra❤
Minulla ei ainoastaan meinannut tulla vaan tuli tippa linssiin kuten varmaan monelle muullekin evakoiden jälkeläiselle. Vakuuttava esitys Diandralta.
In the evening, when mother was putting me to bed
I did not know what morning would bring with it.
During the night a vile artillery battery had come to the forest
a dark crowd of evacuees was quietly walking on the road.
Clearly we heard the noise of War from the Border
uncertainty was digging in the chests of Karelians.
One quarter hour we were given to leave
into the neighbour's haycart we carried our precious bags.
Disappear did beloved lands and our home street
there, above home remains our own piece of sky.
The amount of tears I could not remember
Karelians' will to live could not be shaken by war.
Past us marched the young warriors of Finland
they were led by those young lieutenants.
For many it was their last journey
steadily they marched forward, as if they knew their doom.
Road workers asked "where are you going?"
"ah, when we get there, we'll know!"
A land owner left a box of pork for them
added; "little something to put on your bread."
At the railway station evacuees were loaded onboard a train
the officials' questions were carefully answered.
One mother said "this is all I have;
five little children and a new coffee pot."
Before dawn a little brother was born in the train
it was wrinkly and eyes still not open.
Lottas brought Manna of Heaven; hot oat gruel
they still wanted to cherish us poor evacuees.
After three days we arrived at our destination
Karelian people stood in an auction.
As the land owners were still loading evacuees
a mother with her five children they left on the road.
We also went to live in the borough hall
one year later we got a place of our own.
A letter came from father; "soon I'll be relieved from duty"
he was, and was laid to rest in a heroe's grave.
While our mother was plowing our own field
the birds were announcing the start of new life.
I was sitting with my little brother on the side of the field
telling him how beautiful Karelia once was.
Aina koskettaa
Mie kuule tiiän nämä jutut
Isä syntyi evakkomatkalla Iisalmessa. Soanlahti on paikka mistä lähtivät. pravoämmö ja pravoukko pagisi karjalankielellä
Ùpéaa 3:16
Saksaksi engallinki ruotsiksi saameksi
Carl-Kristian Rundman se ei tunnu vanhenevan päivääkään.
Että mitä
Täh
Nyt saat etumatkaa. Lopeta tuo matkiminen😞
Mikä homma?