Ajatuksia ahdistuksesta. Miksi pelkkä oleminen ahdistaa? Jatkuvalla suorittamisella on kääntöpuolensa. Pohdin videolla syitä miksi pelkkä paikallaanolo ahdistaa.
"Rauhan minä jätän teille; minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. " Joh.14: 27 Raamattu. Jeesus on antanu mulle rauhan niin, että pystyn myös vain olemaan. Kiitos videostasi! siunauksin
Kiitos videosta. Hienosti ja järkevästi jäsentelet tunteitasi. Olen ollut nuorempana eli ehkä sun ikäisenä ihan samassa tilanteessa. Kaikki rauhoittuminen paikalleen oli kauheaa. Viikonloppuisin ahdistukset tuli aaltoina päälle jos ei ollut tekemistä. Mulle auttoi se että otin viikonloppuihin liikunnan matalasykkeistä ohjelmaa. Pitkiä kävely tai hiihtolenkkejä. Kesällä melomista ja pyöräilyä. Kohta alkoi odottamaan viikonloppuja että saa tehdä pitkää palauttavaa lenkkiä. Siinä ikäänkuin varkain alkoi mielikin rauhoittua. Toinen merkittävä juttu oli turvapaikkaharjoitukseen perehtyminen. Kun loi itselleen mieluisen turvapaikan, niin siihen pystyy aina menemään kun alkaa ahdistaa. Tsemppiä kovasti.
Olipas rehehellistä pohdintaa tunteista. Juosta voi, mutta karkuun niitä ei kyllä pääse. Pitäisi uskaltaa tuntea/kohdata tunteet ja olla heikko, mutta kuitenkin armollinen itselleen...
Kokemuksesta tierän että käsittelemättömät asiat ressaa pitkän aikaa. Aika hyvin diagnosoit itteäs, työ helepottaa. Toivottavasti se uus kaveri ymmärtää ja antaa uutta potkua elämään! 🤗
Joo, kyllä tunnistan sun fiilikset. Multa kun loppu viimeisetkin työt, niin elämän rytmi hävisi. Nyt pakotan itseni puuhaamaan jotain. Ulkona olo on mulle hirmu tärkeää, siellä jonkun "hyödyllisen" tekeminen. Osaan mä kyllä ihan olla vaan. Nuo valtavat muutokset sulla vaikuttaa varmasti, mutta hyvin Sä pärjäät❤❤
Hyvin sä analysoit😊 Asiat ottavat oman aikansa, vaikeet varsinkin. Taidat olla valmis ne pikkuhiljaa käsittelemään?...töyssyjen ja rotkojen jälkeen helpottaa...usko pois😄 ja siihen hae rohkeasti apua jos susta niin tuntuu 👍
Samaistun täysin nuorempana tuntemaani fiilikseen! Aina piti olla vähintään kolme rautaa tulessa. Oli perhe, mies ja kaksi lyhyellä ikäerolla saatua, ihanaa poikaa. Oli kolmivuorotyö ja isän täti hoidettavana. Kodin piti olla tip top, ja poikien tietenkin hyvin hoidettuja, ja käyttäytyviä. Hetki, jos joskus oli vapaa aikaa, täytin sen käsitöillä, hullumaisella liikunnalla yms. yms. Jos hetken "vain oli", tuhat asiaa pyöri mielessä, mitä voisin tehdä. Vuosia jaksoin, mutta kamelin selkä taittui, kun jouduin kuoleman kautta luopumaan juurikin tästä rakkaasta isämme tädistä. Sairastuin burn out:iin.Opettelin tietoisesti ottamaan rennommin, vaikka to-del-la vaikeaa se oli. Nykyäänkin, vaikka tuosta kaikesta on jo hyvä tovi aikaa, huomaan helposti yli virittyväni, kun ahdistaa, tai jokin stressaa, tai painaa mieltä.
Täällä samassa tilanteessa, että oleminen ahdistaa ja alkanu ylianalysoimaan asioita ja elämää paljon, tuntuu myös että aika paljon pelkoja.. ja ihan samaa ollu myös, että koittanu mennä karkuun fiiliksiä tekemiseen. Mut nyt jaksa enää, mitta tullu täyteen 😅 ja nyt sellanen vaihe että joka päivä alkanu pyytämään jumalalta, universumilta että tilanne muuttu, sais takasin sen olemisen ilon ja selkeyden.. ja ehkä tässä pientä valoa ja selkeyttä alkanu jo näkemään.. 🤔 eli kannattaa kokeilla pyytämistä..
Jatkuva tekeminen oli sun selviytymiskeinosi kumppanisi kuolemasta. Nyt kun aikaa on kulunut, mun mielestä sä selkeästi alat olemaan valmis sen surun käsittelyyn ja tuo turhautuminen tilanteeseen on just sitä että sä etsit sun tapaa alkaa sitä käsittelemään. Olen varma että sun nykyinen kumppanisi ymmärtää tämän ja pystyy ehkä sua jopa auttamaan alkuun pääsyyn. Mä olen sata varma että kun sä katsot tätä videota vuoden päästä, sä huomaat, että pääsit eteenpäin, pelkkä oleminen ei ahdista, vaan oleminen ja pysähtyminen on akkujen lataamista ja lepoa. Ja tiedä vaikka tänän videon katsomisen jälkeen ja nostaisit kirjan pöydältä ja jatkaisit sen lukemista 😊Tsemppiä!
Teen aina käsitöitä, jos ei mitään muuta ole tärkeysjärjestyksessä edellä. Puitten pilkkomisesta pidän ihan älyttömästi. Kesäisin teen sitten kaikkea sattumanvaraisesti, mutta periaatteessa kuvittelen tekeväni puutarhatöitä, kun kierrän päivän aikana aina moneen kertaan tuijottamassa kaikkea kasvussa olevaa. Nuorempana tein käsitöitä myös ja kirjoitin, luin ja mielelläni myös meikkasin. Tuo meikkaaminen on jäänyt iän myötä kokonaan pois kuvioista.
Asetu aloillesi ja ota vastaan ne ajatukset ja tunteet mitä tulee. Puuhaaminen näyttää olevan tosiaan pakopaikka tunteiden käsittelylle. Läheisen kuolema on pysäyttävä kokemus, olen menettänyt tyttäreni vuosia sitten.
Nostan kyllä hattua, kun uskallat puhua hyvin henkilökohtaisista asioista koko maailmalle. Jokaisella on oma tapa surra, eikä sekään ole väärin, että suree täyttämällä aikansa tekemisellä. Ootko kokeillut joogaa, sillä voisit saada itsesi rauhoittumaan ja voit vaan olla hetken. Taemppiä tulevaan, uusia videoita odotellessa😊
Ja meikä pystyy olemaan. Nykyään kaikki työt ja tekeminen on hyvin syvältä. Meikä syö kun on nälkä.nukkuu kun nukuttaa.kellot olen hävittänyt kun en tarvi määräävää aikaa. Minulla on kääntynyt vuorokaudet ( yö ) on rauhallisinta ja hiljaisinta aikaa. Mun oravanpesä lämötila on parhaimmillaan +25 🎉
Olin aiemmin samanlainen. Sitten tuli perhettä ja yksinkertaiseti ei ollut rahaa tehdä viikonloppuna jotain ei arkista. Aika paljon touhutaan kotona asioita. Joskus lapset kyselee miksi ei tehdä sitä ja tota. Kaveritkin tekee ja käy paikoissa joka viikonloppu. Mutta kun lasten kaverit tulee kylään viikonlopuksi, niin moni on sanonut että on kivaa kun voi vain olla ja levätä. Ei ole koko viikonloppu aikataulutettu kaikelle tekemiselle ja menemiselle. Anna itsellesi lupa olla tekemättä mitään, edes välillä viikonloppuisin. Ei ne työt minnekkään karkaa.
Tämän videon myötä samaistun ihan täysin sinun tuntemuksiin.. itte jäin leskeksi 2,5v sitten. Alle viisikymppisenä. No, päivätöissä käyn kuten ennenkin mutta nykyään hoidan yksin nuo eläimet, koiran, kissat, kanat, lampaat. Eläimet antaa kyllä voimia ja jotain tarkoitusta omalle elämälle❤
Rohkeasti kerrot vaikeasta asiasta, ehkä voit tätä ikävää asiaa uuden kumppanin kanssa käydä läpi. Ota vain rohkeasti nyt asia esille niin eiköhän se elämä helpota ja pääset asioissa eteen päin. Tsemppiä tulevaan
Joka aamu ja iltaan asti. On annettava pantiksi oma elämä. Mieti istu alas rauhoitu. Se mikä on eiliseen eletty. On sinulle annettu. Tänäpäivänä sinulle on uusi elämä annettu, Katso viereesi hänet on sinulle ystäväksi Ja rakkaaksi elämääsi annettu. Muistot on kaikissa meissä jälkiä. Niitä saa ja pitää helliä. Ei ne ole tunteita huonoja pelkkiä.
MO SIKSI ETTÄ SINUN PITÄISI ANTAA ELÄMÄSI JEESUKSELLE NIIN HÄN ANTAA SINULLE KAIKKI SINUN SYNTISI ANTEEKSI SITTENKUN SINÄ TUNNUSTAT ETTÄ JEESUS ON JUMALAN POIKA NIIN SINÄ PELASTUT SILLÄ SYDÄMEN USKOLLA TULLAAN VANHURSKAAKSI JA SUUN TUNNUSTUKSELLA PELASTUTAAN.
"Rauhan minä jätän teille; minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. " Joh.14: 27 Raamattu. Jeesus on antanu mulle rauhan niin, että pystyn myös vain olemaan. Kiitos videostasi! siunauksin
Terveytta! Hyvaa video! Kiitos sinulle!👌🇫🇮
Erittäin hyvin pystyt tiedostamaan ahdistuksen syitä. Oletko käynyt asioita läpi terapiassa. Se on rankkaa, mutta luulen että siitä saisit apua.
Tuli mansikanviljelystä aivan mahtava tietopaketti mitä laitoit nettiin silloin aikoinaan
Kyllä se siitä👍
Kiitos videosta. Hienosti ja järkevästi jäsentelet tunteitasi.
Olen ollut nuorempana eli ehkä sun ikäisenä ihan samassa tilanteessa. Kaikki rauhoittuminen paikalleen oli kauheaa. Viikonloppuisin ahdistukset tuli aaltoina päälle jos ei ollut tekemistä.
Mulle auttoi se että otin viikonloppuihin liikunnan matalasykkeistä ohjelmaa. Pitkiä kävely tai hiihtolenkkejä.
Kesällä melomista ja pyöräilyä.
Kohta alkoi odottamaan viikonloppuja että saa tehdä pitkää palauttavaa lenkkiä. Siinä ikäänkuin varkain alkoi mielikin rauhoittua.
Toinen merkittävä juttu oli turvapaikkaharjoitukseen perehtyminen. Kun loi itselleen mieluisen turvapaikan, niin siihen pystyy aina menemään kun alkaa ahdistaa.
Tsemppiä kovasti.
Liikunta ja luonto on kyllä yksi parhaimmista lääkkeistä ❤️
Olipas rehehellistä pohdintaa tunteista. Juosta voi, mutta karkuun niitä ei kyllä pääse. Pitäisi uskaltaa tuntea/kohdata tunteet ja olla heikko, mutta kuitenkin armollinen itselleen...
Kokemuksesta tierän että käsittelemättömät asiat ressaa pitkän aikaa. Aika hyvin diagnosoit itteäs, työ helepottaa. Toivottavasti se uus kaveri ymmärtää ja antaa uutta potkua elämään! 🤗
Kyllä, uudella kaverilla hyvinkin tärkeää, olla mukana ja ymmärtää..
Joo, kyllä tunnistan sun fiilikset.
Multa kun loppu viimeisetkin työt, niin elämän rytmi hävisi.
Nyt pakotan itseni puuhaamaan jotain.
Ulkona olo on mulle hirmu tärkeää, siellä jonkun "hyödyllisen" tekeminen.
Osaan mä kyllä ihan olla vaan.
Nuo valtavat muutokset sulla vaikuttaa varmasti, mutta hyvin Sä pärjäät❤❤
Olet hyvin tiedostava siitä missä mennään , tulee vielä kirkkaampia päiviä ... Varmasti
Hyvin sä analysoit😊 Asiat ottavat oman aikansa, vaikeet varsinkin. Taidat olla valmis ne pikkuhiljaa käsittelemään?...töyssyjen ja rotkojen jälkeen helpottaa...usko pois😄 ja siihen hae rohkeasti apua jos susta niin tuntuu 👍
Muutama vuosi lisää ikää niin kyllä se helpottaa. Voit sitten katsella videota ja hymyillen miettiä menneitä.
Hyvä video ahdistusta on riittänyt vuosikymmeniä olen entinen koulu koti työpaikka kiusattu ollut 30 vuotta 70-80-90 luvuilla olen nyt 58
Läheisen kuolema on todella pitkä prosessi. Voimia sinulle käsitellä asiaa!
Kiitos ! 😊
❤
Samaistun täysin nuorempana tuntemaani fiilikseen! Aina piti olla vähintään kolme rautaa tulessa. Oli perhe, mies ja kaksi lyhyellä ikäerolla saatua, ihanaa poikaa. Oli kolmivuorotyö ja isän täti hoidettavana. Kodin piti olla tip top, ja poikien tietenkin hyvin hoidettuja, ja käyttäytyviä. Hetki, jos joskus oli vapaa aikaa, täytin sen käsitöillä, hullumaisella liikunnalla yms. yms. Jos hetken "vain oli", tuhat asiaa pyöri mielessä, mitä voisin tehdä. Vuosia jaksoin, mutta kamelin selkä taittui, kun jouduin kuoleman kautta luopumaan juurikin tästä rakkaasta isämme tädistä. Sairastuin burn out:iin.Opettelin tietoisesti ottamaan rennommin, vaikka to-del-la vaikeaa se oli. Nykyäänkin, vaikka tuosta kaikesta on jo hyvä tovi aikaa, huomaan helposti yli virittyväni, kun ahdistaa, tai jokin stressaa, tai painaa mieltä.
Täällä samassa tilanteessa, että oleminen ahdistaa ja alkanu ylianalysoimaan asioita ja elämää paljon, tuntuu myös että aika paljon pelkoja.. ja ihan samaa ollu myös, että koittanu mennä karkuun fiiliksiä tekemiseen. Mut nyt jaksa enää, mitta tullu täyteen 😅 ja nyt sellanen vaihe että joka päivä alkanu pyytämään jumalalta, universumilta että tilanne muuttu, sais takasin sen olemisen ilon ja selkeyden.. ja ehkä tässä pientä valoa ja selkeyttä alkanu jo näkemään.. 🤔 eli kannattaa kokeilla pyytämistä..
Jatkuva tekeminen oli sun selviytymiskeinosi kumppanisi kuolemasta. Nyt kun aikaa on kulunut, mun mielestä sä selkeästi alat olemaan valmis sen surun käsittelyyn ja tuo turhautuminen tilanteeseen on just sitä että sä etsit sun tapaa alkaa sitä käsittelemään. Olen varma että sun nykyinen kumppanisi ymmärtää tämän ja pystyy ehkä sua jopa auttamaan alkuun pääsyyn. Mä olen sata varma että kun sä katsot tätä videota vuoden päästä, sä huomaat, että pääsit eteenpäin, pelkkä oleminen ei ahdista, vaan oleminen ja pysähtyminen on akkujen lataamista ja lepoa. Ja tiedä vaikka tänän videon katsomisen jälkeen ja nostaisit kirjan pöydältä ja jatkaisit sen lukemista 😊Tsemppiä!
Teen aina käsitöitä, jos ei mitään muuta ole tärkeysjärjestyksessä edellä. Puitten pilkkomisesta pidän ihan älyttömästi. Kesäisin teen sitten kaikkea sattumanvaraisesti, mutta periaatteessa kuvittelen tekeväni puutarhatöitä, kun kierrän päivän aikana aina moneen kertaan tuijottamassa kaikkea kasvussa olevaa. Nuorempana tein käsitöitä myös ja kirjoitin, luin ja mielelläni myös meikkasin. Tuo meikkaaminen on jäänyt iän myötä kokonaan pois kuvioista.
Asetu aloillesi ja ota vastaan ne ajatukset ja tunteet mitä tulee. Puuhaaminen näyttää olevan tosiaan pakopaikka tunteiden käsittelylle. Läheisen kuolema on pysäyttävä kokemus, olen menettänyt tyttäreni vuosia sitten.
Nostan kyllä hattua, kun uskallat puhua hyvin henkilökohtaisista asioista koko maailmalle. Jokaisella on oma tapa surra, eikä sekään ole väärin, että suree täyttämällä aikansa tekemisellä. Ootko kokeillut joogaa, sillä voisit saada itsesi rauhoittumaan ja voit vaan olla hetken. Taemppiä tulevaan, uusia videoita odotellessa😊
Jooga vissiin ois hyvä tapa rauhoittua ja rentoutua. Kokeilin joskus ja olihan se hyvä harrastus. Nyt jostain syystä vain jäänyt..
Ja meikä pystyy olemaan. Nykyään kaikki työt ja tekeminen on hyvin syvältä. Meikä syö kun on nälkä.nukkuu kun nukuttaa.kellot olen hävittänyt kun en tarvi määräävää aikaa. Minulla on kääntynyt vuorokaudet ( yö ) on rauhallisinta ja hiljaisinta aikaa. Mun oravanpesä lämötila on parhaimmillaan +25 🎉
Olin aiemmin samanlainen. Sitten tuli perhettä ja yksinkertaiseti ei ollut rahaa tehdä viikonloppuna jotain ei arkista. Aika paljon touhutaan kotona asioita. Joskus lapset kyselee miksi ei tehdä sitä ja tota. Kaveritkin tekee ja käy paikoissa joka viikonloppu. Mutta kun lasten kaverit tulee kylään viikonlopuksi, niin moni on sanonut että on kivaa kun voi vain olla ja levätä. Ei ole koko viikonloppu aikataulutettu kaikelle tekemiselle ja menemiselle. Anna itsellesi lupa olla tekemättä mitään, edes välillä viikonloppuisin. Ei ne työt minnekkään karkaa.
❤️
Ilo irti elämästä, se on siinä!
Ei tässä ole montaa viikkoa sitten olin hautajaisissa Kyllä minä varmaan olin ensimmäinen joka lähti sieltä pois ei jaksanut
Tämän videon myötä samaistun ihan täysin sinun tuntemuksiin.. itte jäin leskeksi 2,5v sitten. Alle viisikymppisenä.
No, päivätöissä käyn kuten ennenkin mutta nykyään hoidan yksin nuo eläimet, koiran, kissat, kanat, lampaat.
Eläimet antaa kyllä voimia ja jotain tarkoitusta omalle elämälle❤
Eläimet on ❤️❤️
Ne on näitä opittuja ulkopuolisia paineita ja vaatimuksia vaan 😶
Pitää olla putkiaivo luulisin että sitten helpottaa😂
Rohkeasti kerrot vaikeasta asiasta, ehkä voit tätä ikävää asiaa uuden kumppanin kanssa käydä läpi. Ota vain rohkeasti nyt asia esille niin eiköhän se elämä helpota ja pääset asioissa eteen päin. Tsemppiä tulevaan
Joka aamu ja iltaan asti.
On annettava pantiksi oma elämä.
Mieti istu alas rauhoitu.
Se mikä on eiliseen eletty.
On sinulle annettu.
Tänäpäivänä sinulle on uusi elämä annettu,
Katso viereesi hänet on sinulle ystäväksi
Ja rakkaaksi elämääsi annettu.
Muistot on kaikissa meissä jälkiä.
Niitä saa ja pitää helliä. Ei ne ole tunteita huonoja pelkkiä.
Ja eikös Pohjanmaalla ahrista aina.
😆
Juuri tuota arvostan sinussa , että kohtaat aidosti asioita ja rohkenet niistä myös puhua❤
Talkoiluapua tarjoan, minulla on paljon aikaa.
Siis paula vesala(pmmp) toi tuon 'antautumis' idean jollakin kappaleella esiin. Minkä tälle elämälle mahtaa.
MO SIKSI ETTÄ SINUN PITÄISI ANTAA ELÄMÄSI JEESUKSELLE NIIN HÄN ANTAA SINULLE KAIKKI SINUN SYNTISI ANTEEKSI
SITTENKUN SINÄ TUNNUSTAT ETTÄ JEESUS ON JUMALAN POIKA NIIN SINÄ PELASTUT SILLÄ SYDÄMEN USKOLLA TULLAAN VANHURSKAAKSI JA SUUN TUNNUSTUKSELLA PELASTUTAAN.
hänellä toivokaamme voimia tulevaisuudessa kohdata elämän raadollisuuden ja jättäkäämme uskonnon jokaisen oman itsensä harkintaan
Autan jaksamaan jos sallit...
Terve. Ehkä pitäis opetella olemaan antautumalla. Tiiä häntä sitten.