Mielestäni yhä useammin katkeroidutaan,kun menetetään elämänhallinta raha-asioissa. Mielestäni jo ala-asteen kouluissa voitaisiin opettaa elämänhallintaa,edes taloudenpidon osalta. Se voisi auttaa nuoria ymmärtämään oman vastuunsa ajoissa,eikä ns.vähäosaisuus periytyisi niin usein. Ihminen oppii ja vahvistuu pääasiassa omien vastoinkäymistensä kautta. Jokainen voi olla jälkeenpäin ylpeä jostakin vastoinkäymisestään,jonka on voittanut ja josta on oppinut jotakin. Mielestäni pahinta mitä voi itselleen tehdä on samojen virheidensä toistaminen ja lopulta niistä katkeroituminen.
Kiitos, että jaoit näkemyksesi. Olet nostanut esiin erittäin tärkeän ja ajankohtaisen aiheen. Elämänhallinnan menetys, erityisesti raha-asioissa, voi todella olla suuri syy katkeruuteen. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että taloudenhallinnan opettaminen jo nuorella iällä voisi auttaa monia välttämään näitä haasteita tulevaisuudessa. Elämänhallinnan opettaminen kouluissa voisi antaa nuorille arvokkaita taitoja, jotka auttaisivat heitä ymmärtämään vastuunsa ja tekemään parempia päätöksiä. Tämä voisi ehkäistä vähäosaisuuden periytymistä ja lisätä yleistä hyvinvointia. On totta, että vastoinkäymiset voivat olla merkittäviä oppimiskokemuksia, ja niiden voittaminen voi tuoda ylpeyttä ja itseluottamusta. Tärkeää on myös, kuten sanoit, oppia virheistään eikä toistaa niitä, jotta katkeruus ei pääse kasvamaan. Kiitos vielä kerran ajatuksistasi.
Kiitos, että jaoit tunteesi. On täysin ymmärrettävää tuntea katkeruutta, varsinkin jos elämässä on ollut vaikeita kokemuksia ja pettymyksiä. Katkeruus on voimakas tunne, ja sen käsittely vaatii aikaa ja itsetutkiskelua. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja hyväksyä tunteesi, kuten olet tehnyt. Se voi olla alku matkalle kohti parantumista ja vapautumista katkeruuden kahleista. On tärkeää löytää keinoja purkaa tätä tunnetta terveellä tavalla, esimerkiksi puhumalla luotettavalle henkilölle, kirjoittamalla tunteistasi tai hakemalla ammattiapua. Kiitos vielä kerran, että jaoit ajatuksesi, ja toivon sinulle voimia ja rauhaa matkallasi kohti parempaa oloa. 💖
Hyvä "*tuo elviira" . Minä olen saanut elämältä hyvän lahjan .koska ( ei pelkästään minun tunne tai mielestäni) vaan riidaton kiva kiistaton tosiasia. Minulle avoimet . He ovat kertomassa miten paljon _ tästäkin , he elämäänsä kohtaan siunaukseksi, silti - välittää. Yksin jään siten yksinään miettimään....
Akka huutaa aamuin illoin että hänen täytyy tehdä omakotitalon työt. Aiemmin tei itse, mutta sairaiden (masennus) en ole pystynyt. Ee oo mittää apua vuan katkeruus..
Mielestäni yhä useammin katkeroidutaan,kun menetetään elämänhallinta raha-asioissa.
Mielestäni jo ala-asteen kouluissa voitaisiin opettaa elämänhallintaa,edes taloudenpidon osalta.
Se voisi auttaa nuoria ymmärtämään oman vastuunsa ajoissa,eikä
ns.vähäosaisuus periytyisi niin usein.
Ihminen oppii ja vahvistuu pääasiassa omien vastoinkäymistensä kautta.
Jokainen voi olla jälkeenpäin ylpeä jostakin vastoinkäymisestään,jonka on voittanut ja josta on oppinut jotakin.
Mielestäni pahinta mitä voi itselleen tehdä on samojen virheidensä toistaminen ja lopulta niistä katkeroituminen.
Kiitos, että jaoit näkemyksesi. Olet nostanut esiin erittäin tärkeän ja ajankohtaisen aiheen. Elämänhallinnan menetys, erityisesti raha-asioissa, voi todella olla suuri syy katkeruuteen. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että taloudenhallinnan opettaminen jo nuorella iällä voisi auttaa monia välttämään näitä haasteita tulevaisuudessa.
Elämänhallinnan opettaminen kouluissa voisi antaa nuorille arvokkaita taitoja, jotka auttaisivat heitä ymmärtämään vastuunsa ja tekemään parempia päätöksiä. Tämä voisi ehkäistä vähäosaisuuden periytymistä ja lisätä yleistä hyvinvointia.
On totta, että vastoinkäymiset voivat olla merkittäviä oppimiskokemuksia, ja niiden voittaminen voi tuoda ylpeyttä ja itseluottamusta. Tärkeää on myös, kuten sanoit, oppia virheistään eikä toistaa niitä, jotta katkeruus ei pääse kasvamaan.
Kiitos vielä kerran ajatuksistasi.
Tärkeää asiaa!
Kiitos
No nyt! Mä oon kyllä niin katkera ettei oo tottakaan.
Kiitos, että jaoit tunteesi. On täysin ymmärrettävää tuntea katkeruutta, varsinkin jos elämässä on ollut vaikeita kokemuksia ja pettymyksiä. Katkeruus on voimakas tunne, ja sen käsittely vaatii aikaa ja itsetutkiskelua.
Ensimmäinen askel on tunnistaa ja hyväksyä tunteesi, kuten olet tehnyt. Se voi olla alku matkalle kohti parantumista ja vapautumista katkeruuden kahleista. On tärkeää löytää keinoja purkaa tätä tunnetta terveellä tavalla, esimerkiksi puhumalla luotettavalle henkilölle, kirjoittamalla tunteistasi tai hakemalla ammattiapua.
Kiitos vielä kerran, että jaoit ajatuksesi, ja toivon sinulle voimia ja rauhaa matkallasi kohti parempaa oloa. 💖
Kiitos
Rakas, päiväkirja kolikossani on. 3- puolta. Klaava , ( osuus, resilienssi-)reuna -ja kriunu( Vero )
* jumi* on ,hyvä huomio .vaan kauhu jos hallinta vaade ulkopuol. Varsinkin .t. viiden peräkkäisen äiti , kaiken kau(H)*euden keskeltä😂
Nyt ,jo mummi
- aikaa
Kaikilla tasoilla, systeemiä
Välillä 🎉 varsinainen yhteiskunnan kokemusten sirkus Finlandia.
Ei yhtään katkera, yhä enemmän välitän ❤itsestäni :;: 😮 päivittäin 😂 56 v
Hyvä "*tuo elviira" . Minä olen saanut elämältä hyvän lahjan .koska ( ei pelkästään minun tunne tai mielestäni) vaan riidaton kiva kiistaton tosiasia.
Minulle avoimet . He ovat kertomassa miten paljon _ tästäkin , he elämäänsä kohtaan siunaukseksi, silti - välittää. Yksin jään siten yksinään miettimään....
Akka huutaa aamuin illoin että hänen täytyy
tehdä omakotitalon työt. Aiemmin tei itse, mutta sairaiden (masennus) en ole pystynyt. Ee oo mittää apua vuan katkeruus..
Sitä on mahdoton ymmärtää kuinka sekaisin miehet meni sodassa. Sekin on Tabu kuinka he kohteli lapsiaan ja vaimojaan.
On tuotu esille mikä se sun ruutu on.Sisareni kanssa pitäisi keskustella.Vääryyden kokeminen.