1960- luvun alkupuolella, kun olin saanut palvelukseenastumismääräyksen Kymen Jääkäripataljoonaan, päätin alkaa kirjuriksi. Isäni oli toiminut kirjurina vakinaisessa ja kehui hyväksi hommaksi. Niinpä päätin ostaa kirjoituskoneen ja opetella konekirjoitustaidon. Hesarissa oli pikkuilmoitus myynnissä olevasta koneesta ja puhelinnumero. Sovin treffit Töölöön konekauppiaan kanssa. Ovessa oli nimi: H. Wind. Pieni yksiö, jossa mies istuskeli kirjoituspöydän takana ja pöydällä se kone. Kerroin taustatietoa suunnitelmistani ja isäni jutusta siinä. Siitäpä juttu urkeni. Mies oli todella Hans "Hasse" Wind, Kaksinkertainen ritari. Meilläpä juttua piisasi. Ritari oli vähän alamaissa ja kertoi, että tämä ritarihomma on käynyt vähän rasitteeksi näissä työhommissa. Melko huono on meillä nykyään maine. Edustan nyt tätä Adleria ja kunhan jokusen koneen viikossa saan myytyä, niin joten kuten pysyn leivissä. Ostin koneen ja maksoin 240 mk:aa. Tuo oli siihen aikaan nuoremman kirjanpainajan kahden viikon nettopalkka. Eikä siinä vielä kaikki. Olin sitten Kymen Jääkäripataljoonan kirjurina ja minulla oli esikunnassa oma huone. Il komppanian vääpeli oli Einari Schadewits ja kun erinäisiä paperihommia tuli vääpelin kanssa, alkoi taas jutut luistaa ja Einari olikin sitten vakiovieras huoneessani. Värikäs juttukaveri ja jekut aina mielessä. Sekin "käsikranaatin tiputus" jne...
1960- luvun alkupuolella, kun olin saanut palvelukseenastumismääräyksen Kymen Jääkäripataljoonaan, päätin alkaa kirjuriksi. Isäni oli toiminut kirjurina vakinaisessa ja kehui hyväksi hommaksi. Niinpä päätin ostaa kirjoituskoneen ja opetella konekirjoitustaidon. Hesarissa oli pikkuilmoitus myynnissä olevasta koneesta ja puhelinnumero. Sovin treffit Töölöön konekauppiaan kanssa. Ovessa oli nimi: H. Wind. Pieni yksiö, jossa mies istuskeli kirjoituspöydän takana ja pöydällä se kone. Kerroin taustatietoa suunnitelmistani ja isäni jutusta siinä. Siitäpä juttu urkeni. Mies oli todella Hans "Hasse" Wind, Kaksinkertainen ritari. Meilläpä juttua piisasi. Ritari oli vähän alamaissa ja kertoi, että tämä ritarihomma on käynyt vähän rasitteeksi näissä työhommissa. Melko huono on meillä nykyään maine. Edustan nyt tätä Adleria ja kunhan jokusen koneen viikossa saan myytyä, niin joten kuten pysyn leivissä. Ostin koneen ja maksoin 240 mk:aa. Tuo oli siihen aikaan nuoremman kirjanpainajan kahden viikon nettopalkka.
Eikä siinä vielä kaikki. Olin sitten Kymen Jääkäripataljoonan kirjurina ja minulla oli esikunnassa oma huone. Il komppanian vääpeli oli Einari Schadewits ja kun erinäisiä paperihommia tuli vääpelin kanssa, alkoi taas jutut luistaa ja Einari olikin sitten vakiovieras huoneessani. Värikäs juttukaveri ja jekut aina mielessä. Sekin "käsikranaatin tiputus" jne...
kIITOS