Monta vanhaa hirsirakennusta,nostalgisia tavaroita jäänyt yllättävän paljon. Tie perille kadonnut aikaa sitten. Paikasta löytyi ilmakuva vuodelta 1951. Uusin esine oli vuodelta 1984.
Nyt todella mielenkiintoinen paikka. Ipnos valmisti Figarol pastilleja ja ruutunäkkileipää muun muassa. Vuonna 1967 Ipnos mytiin Vaasan Höyrymyllylle joka lopetti näkkileipätuotannon Turussa ja myi keksituotannon Fazerille😊
26:44 Ipnos oy: Ruutu-näkkileipä Elokuussa 1904 yrittäjäuralle lähtenyt työmies Juho Mäkelä teki Turun maistraatille ilmoituksen uudesta leipomoliikkeestä Linnankatu 61:n puutalossa, jossa aikoi ryhtyä valmistamaan vaimonsa keksimää pieniin ruutuihin jakautuvaa näkkileipää. Vuonna 1912 tehtailija Arthur Vilén osti Mäkelän leipomon ja antoi sille kreikankielisen uunia tarkoittavan nimen Leipätehdas Ipnos. Myöhemmin Ruutu-näkkinä tunnetuksi tullut, kuminalla maustettu ruisleipä sai aluksi nimen Mensa, joka on latinan pöytää tarkoittava sana. Tämä oli ensimmäinen kerta suomalaisen päivittäistavarakaupan historiassa, kun leivälle annettiin oma tuotemerkki. Ipnoksesta tuli 1918 itsenäistyneen Suomen näkkileipätoimittaja, ja tuotantoa jouduttiin laajentamaan Linnankadulta Vilénin ostamaan St. Erik -leipomoon Kristiinankadun ja Eerikinkadun kulmassa. Leipomot yhdistettiin 1932 Ipnos Oy:ksi.[1] Vaasan Höyrymylly valmisti Ruutunäkkiä 1970-luvun lopulle saakka. Myöhemmin samankaltainen leipä on ollut nimeltään Vaasan Pieni Pyöreä Kumina, jonka valmistus lopetettiin vähäisen menekin vuoksi ----1950-60-luku Uusi tilavampi tehdas valmistui Turun Kärsämäkeen 1951, ja Linnankadun kiinteistö myytiin puolustusvoimien käyttöön. Vuonna 1982 kiinteistö siirtyi Turun kaupungille ja vuonna 2003 se tuhoutui tulipalossa juuri, kun seuraavana aamuna oli määrä kokoustaa sen suojelusta. Vuonna 1967 Ipnos myytiin Vaasan Höyrymylly Oy:lle, joka lopetti näkkileipien tuotannon Turussa ja myi keksituotantonsa Fazerille.
24:00 -Vintilä eli pora. Kädensijana olevan vaakasuoran puun keskellä on reikä, jonka läpi rautaisen terän varsi on pujotettu. Terän varren päässä on reikä, jonka läpi työnnetyt rautanaulat pitävät yhdessä kiilan kanssa varren paikallaan. Nykyaikaisessa on räikkä pää (ahtaisin paikkohin kuten huoneen kulmmin) ja pika -teränkiinnitys kuten porakoneissa nykyisin. Jos tavis iskee,myydään vieläkin. Stanley vintiläpora 69,30 €
Olipa mialenqiintonen qohe ni ja tarninata piisais, jos e ois nyt näin laisqimus 😊Teitä iqinuarta paria o ihq quunella (ja villauqselta vahata ni 😄) Kitooos vidistä toooosi palio ni 😊💚🥁
Paistinpannu Porin valu,sama on meillä tuossa liedellä yhä,ikää en edes uskalla arvioida kun on isovanhempien entinen eli nyt ainakin jo kolmatta sukupolvea mennään ja niin kauan käytössä on joka päivä kun jaksan nostaa heh.
13:49 - Ainutlaatuinen madeira Kerrotaan, että Napoleonilla oli Santa Helenalla mukanaan madeiraa. Mitä muuta et vielä tiennyt madeirasta? Madeiran valmistustapa on ainutlaatuinen, sillä viiniä lämmitetään hellävaroen kypsymisen aikana. Tapa on peräisin ajalta, jolloin viinin maun huomattiin parantuneen laivamatkojen aikana Amerikkaan ja Kaukoitään 1600- ja 1700-luvuilla. Madeiran saaren löysi vuonna 1419 portugalilainen kapteeni Joao Goncalves Zarco, jonka johdolla saarelle istutettiin viiniköynnöksiä. Hän istutti Malvasia-lajiketta Kreetalta ja Kyprokselta ja myöhemmin muita nykyisinkin suosittuja lajikkeita, kuten Sercialia, Verdelhoa, Bualia, Terrantezia ja Bastardoa. Sercial viihtyy jopa 700 metrin korkeudessa rinteillä. Se tuottaa raikasta ja maultaan kuivinta madeiraa. Sitä tarjotaan jäähdytettynä aperitiivina tai alkukeiton kera, salaattien tai tonnikalan seurana, ja se on mielenkiintoinen kumppani sushille. Myös Verdelhosta valmistettu puolikuiva madeira sopii jäähdytettynä aperitiiviksi, mutta myös kermaisten keittojen ja pateiden kumppaniksi sekä intialaisen keittiön vähemmän mausteisten alkuruokien kanssa. Makein, Malvasiasta valmistettu tumma madeira on kotonaan englantilaisella kello viiden teellä kakkujen ja pikkuleipien kera. Se maistuu jälkiruokaviininä jopa suklaan ja hedelmäkakkujen kanssa ja erityisen hyvin eksoottisten hedelmien ja pähkinöiden seurana. Myös Bualista valmistettu puolimakea madeira sopii hyvin jälkiruokaviiniksi hedelmien ja kevyiden kermajälkiruokien kanssa mutta maistuu myös cheddarin kera. Väkevöidyn viinin väri ja maku vaihtelevat rypälelajikkeista riippuen. Vanhetessaan väri tummuu ja maku tiivistyy. Makeudeltaan tyylejä on neljä: kuiva, puolikuiva, puolimakea ja makea.
Ipnos Oy sijaitsi Turun Linnankadulla vielä 60- luvulla, osa Huhtamäkiyhtymää ja Marlin mehupullo myöskin Turusta. Hieno mesta menneisyydestä johon oli pantu peltikatot (vielä kirkkaat) jopa huusin katto laitettu😊.
13:06 -"Paraati sokeroitu appelsiinimehu. Marke Turku" Marja ja säilyke Oy, Marke, yhdistettiin Jalostajaan 1967. Joten tämä lienee sitten ennen sitä tehty.
3:26 Kotimaisia nauloja 1800-luvulta lähtien. Tehdas toimii vieläkin. Tuotteet esim: Vedetty kirkas rakenneteräksinen pyöröteräs . Saatavilla useissa eri paksuuksissa, hehkutettuna tai silottuna. Ja tietysti naulat.
9:30 Olisikohah luokkien teko jäänyt kesken. -Itä-Suomessa luokki ja Länsi-Suomessa luokka eli vemmel (joskus myös vempele tai vembel) on hevosilla käytettävien työvaljaiden osa. Se on osapuilleen ylösalaisin olevan U-kirjaimen muotoinen, joko puusta tai metallista valmistettu kaari, jolla länget yhdistetään rahkeiden avulla aisoihin siten, että luokin jännitys pitää aisat ajossa irrallaan hevosen kyljistä. Joustavana luokkivaljastus sopii hyvin raskaiden kuormien vetoon ja ajoon epätasaisessa maastossa mäkisillä ja mutkaisilla teillä.
15:39 Kaik viedään Suomesta. ------Merijal Tervaleijona-valomainos Tuirassa. Leijona-tekstin alapuolella oli ennen myös Merijal-teksti. Oy Merijal Ab oli oululainen makeistehdas. Tehtaan perusti apteekkari Y. W. Jalander vuonna 1915. Yrityksen nimi oli alun perin Oy Merikosken Teknokemiallinen Tehdas Ab, mutta nimi vaihdettiin Merijaliksi jo seuraavana vuonna.[1] Tehdas toimi lähes koko olemassaolonsa ajan Länsi-Tuirassa Koskitien varrella Oulujoen rannassa. Aluksi tehdas valmisti lähinnä pula-ajan tuotteita, mutta erilaiset makeiset tulivat kuitenkin tehtaan valikoimiin jo varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen tunnettu pastilli oli lakritsipastilli MerMer. 1920-luvun puolivälissä syntyi Sulo-lakritsiyskänpastilli. Tehtaassa toimi alkuaikoina myös kahvipaahtimo.[2] 1930-luvulla tuotemerkkejä oli huomattavan paljon, kaikkiaan 188 tuotemerkkiä, joista makeisia yli sata. Jalander kehitti Leipzigin yliopiston tutkimustensa tuloksena tervapastillin. Leijona-pastilli tuli myyntiin vuonna 1934. Nimensä pastilli sai Jalanderin Helsingissä ja Oulussa sijainneista Leijona-apteekeista. Työntekijöitä oli tuohon aikaan noin sata.[3] Vanhoja tehdasrakennuksia talvella 2007. Rolf Klärich ja Eero Hahtonen ostivat Merijalin vuonna 1960. Rettigin tupakkatehdas (P. C. Rettig & Co) osti Merijalin ja turkulaisen Oy Seres Ab:n 1970-luvulla halutessaan laajentaa toimintaansa makeisteollisuuteen. Merijal fuusioitiin Rettigiin vuonna 1972. Samaan aikaan Merijal toi markkinoille yhden menestystuotteistaan, täytepastilli Pastirolin. Työntekijämäärä saavutti 1970-luvulla huippumääränsä, lähes 300 työntekijää.[2] 1990-luvulla makeisteollisuudessa alkoi toiminnan keskittäminen ja kansainvälistyminen. Rettig myi Merijalin Leafille vuonna 1992. Leaf sulki Merijalin tehtaan vuonna 1996. Nykyisin Leaf tunnetaan nimellä Cloetta Suomi Oy, ja se valmistaa joitakin Merijalin menestyspastilleja, kuten esimerkiksi Mynthoneita.[2] Tehdasrakennukset olivat Merijalin lopettamisen jälkeen elektroniikkateollisuuden alihankkijoiden käytössä. YIT-Yhtymä osti rakennukset, ja alueen suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikutsukilpailu, jonka voitti Arkkitehtitoimisto A-Studion ehdotus "Kolmoset".lähde? Vanha tehdas purettiin lähes kokonaan keväällä 2008, ja YIT rakensi tontille uuden Merijalinranta-nimisen asuinalueen. Ensimmäisten asuntojen arvioitu valmistumisaika oli lokakuussa 2009.
14:53 Paikka taitaa olla aika kaukana alkosta. Mistä tietää vaikka taskumatissa on joskus ollut "kuusenkyyneltä", pontikkaa. Tai miedompaa "kotitekoista".kiljua.
Nyt todella mielenkiintoinen paikka. Ipnos valmisti Figarol pastilleja ja ruutunäkkileipää muun muassa. Vuonna 1967 Ipnos mytiin Vaasan Höyrymyllylle joka lopetti näkkileipätuotannon Turussa ja myi keksituotannon Fazerille😊
@@55simonen Kiitos kun katoit ja kommentoit 👍🤗
26:44 Ipnos oy: Ruutu-näkkileipä
Elokuussa 1904 yrittäjäuralle lähtenyt työmies Juho Mäkelä teki Turun maistraatille ilmoituksen uudesta leipomoliikkeestä Linnankatu 61:n puutalossa, jossa aikoi ryhtyä valmistamaan vaimonsa keksimää pieniin ruutuihin jakautuvaa näkkileipää. Vuonna 1912 tehtailija Arthur Vilén osti Mäkelän leipomon ja antoi sille kreikankielisen uunia tarkoittavan nimen Leipätehdas Ipnos.
Myöhemmin Ruutu-näkkinä tunnetuksi tullut, kuminalla maustettu ruisleipä sai aluksi nimen Mensa, joka on latinan pöytää tarkoittava sana. Tämä oli ensimmäinen kerta suomalaisen päivittäistavarakaupan historiassa, kun leivälle annettiin oma tuotemerkki. Ipnoksesta tuli 1918 itsenäistyneen Suomen näkkileipätoimittaja, ja tuotantoa jouduttiin laajentamaan Linnankadulta Vilénin ostamaan St. Erik -leipomoon Kristiinankadun ja Eerikinkadun kulmassa.
Leipomot yhdistettiin 1932 Ipnos Oy:ksi.[1] Vaasan Höyrymylly valmisti Ruutunäkkiä 1970-luvun lopulle saakka. Myöhemmin samankaltainen leipä on ollut nimeltään Vaasan Pieni Pyöreä Kumina, jonka valmistus lopetettiin vähäisen menekin vuoksi ----1950-60-luku
Uusi tilavampi tehdas valmistui Turun Kärsämäkeen 1951, ja Linnankadun kiinteistö myytiin puolustusvoimien käyttöön. Vuonna 1982 kiinteistö siirtyi Turun kaupungille ja vuonna 2003 se tuhoutui tulipalossa juuri, kun seuraavana aamuna oli määrä kokoustaa sen suojelusta.
Vuonna 1967 Ipnos myytiin Vaasan Höyrymylly Oy:lle, joka lopetti näkkileipien tuotannon Turussa ja myi keksituotantonsa Fazerille.
Kiitos hyvasta videosta❤
@@birgittalahdesmaki460 Kiitos kun katoit 👍👍
24:00 -Vintilä eli pora. Kädensijana olevan vaakasuoran puun keskellä on reikä, jonka läpi rautaisen terän varsi on pujotettu. Terän varren päässä on reikä, jonka läpi työnnetyt rautanaulat pitävät yhdessä kiilan kanssa varren paikallaan. Nykyaikaisessa on räikkä pää (ahtaisin paikkohin kuten huoneen kulmmin) ja pika -teränkiinnitys kuten porakoneissa nykyisin. Jos tavis iskee,myydään vieläkin.
Stanley vintiläpora
69,30 €
@@Kari-rv6iq Vintilähän on hirsirakentamisen kivijalka 🌳
Huima kohde🤩
Niin historian havinaa, kiitti et teette näitä elämyksiä.
@@sanskivaan Kiitos paljon 👍🤗
28:00 Taisitte pistäytyä savossa. Savon Sanomat muovikassan alapuolella.
@@Kari-rv6iq Saattaahan tuota tilata muuallekin 🧐🧐
Olipa mialenqiintonen qohe ni ja tarninata piisais, jos e ois nyt näin laisqimus 😊Teitä iqinuarta paria o ihq quunella (ja villauqselta vahata ni 😄) Kitooos vidistä toooosi palio ni 😊💚🥁
Eihän sitä tiiä vaikka joskus vilahtais🤔 kiitos kun katoit 👍👍🤘
Paistinpannu Porin valu,sama on meillä tuossa liedellä yhä,ikää en edes uskalla arvioida kun on isovanhempien entinen eli nyt ainakin jo kolmatta sukupolvea mennään ja niin kauan käytössä on joka päivä kun jaksan nostaa heh.
13:49 - Ainutlaatuinen madeira
Kerrotaan, että Napoleonilla oli Santa Helenalla mukanaan madeiraa. Mitä muuta et vielä tiennyt madeirasta?
Madeiran valmistustapa on ainutlaatuinen, sillä viiniä lämmitetään hellävaroen kypsymisen aikana. Tapa on peräisin ajalta, jolloin viinin maun huomattiin parantuneen laivamatkojen aikana Amerikkaan ja Kaukoitään 1600- ja 1700-luvuilla.
Madeiran saaren löysi vuonna 1419 portugalilainen kapteeni Joao Goncalves Zarco, jonka johdolla saarelle istutettiin viiniköynnöksiä. Hän istutti Malvasia-lajiketta Kreetalta ja Kyprokselta ja myöhemmin muita nykyisinkin suosittuja lajikkeita, kuten Sercialia, Verdelhoa, Bualia, Terrantezia ja Bastardoa.
Sercial viihtyy jopa 700 metrin korkeudessa rinteillä. Se tuottaa raikasta ja maultaan kuivinta madeiraa. Sitä tarjotaan jäähdytettynä aperitiivina tai alkukeiton kera, salaattien tai tonnikalan seurana, ja se on mielenkiintoinen kumppani sushille. Myös Verdelhosta valmistettu puolikuiva madeira sopii jäähdytettynä aperitiiviksi, mutta myös kermaisten keittojen ja pateiden kumppaniksi sekä intialaisen keittiön vähemmän mausteisten alkuruokien kanssa.
Makein, Malvasiasta valmistettu tumma madeira on kotonaan englantilaisella kello viiden teellä kakkujen ja pikkuleipien kera. Se maistuu jälkiruokaviininä jopa suklaan ja hedelmäkakkujen kanssa ja erityisen hyvin eksoottisten hedelmien ja pähkinöiden seurana. Myös Bualista valmistettu puolimakea madeira sopii hyvin jälkiruokaviiniksi hedelmien ja kevyiden kermajälkiruokien kanssa mutta maistuu myös cheddarin kera.
Väkevöidyn viinin väri ja maku vaihtelevat rypälelajikkeista riippuen. Vanhetessaan väri tummuu ja maku tiivistyy. Makeudeltaan tyylejä on neljä: kuiva, puolikuiva, puolimakea ja makea.
@@Kari-rv6iq Melekonen tietopaketti. Iso kiitos mielenkiinnosta 👍👍👍
Ipnos Oy sijaitsi Turun Linnankadulla vielä 60- luvulla, osa Huhtamäkiyhtymää ja Marlin mehupullo myöskin Turusta. Hieno mesta menneisyydestä johon oli pantu peltikatot (vielä kirkkaat) jopa huusin katto laitettu😊.
@@mattinieminen9826 Varmaan vaalittu ihan pieteetillä 🧐
13:06 -"Paraati
sokeroitu appelsiinimehu.
Marke Turku"
Marja ja säilyke Oy, Marke, yhdistettiin Jalostajaan 1967. Joten tämä lienee sitten ennen sitä tehty.
@@Kari-rv6iq Tais olla 60-luvulta🤔
3:26 Kotimaisia nauloja 1800-luvulta lähtien. Tehdas toimii vieläkin. Tuotteet esim: Vedetty kirkas rakenneteräksinen pyöröteräs . Saatavilla useissa eri paksuuksissa,
hehkutettuna tai silottuna. Ja tietysti naulat.
@@Kari-rv6iq Laatutuote🧐😀
9:30 Olisikohah luokkien teko jäänyt kesken. -Itä-Suomessa luokki ja Länsi-Suomessa luokka eli vemmel (joskus myös vempele tai vembel) on hevosilla käytettävien työvaljaiden osa. Se on osapuilleen ylösalaisin olevan U-kirjaimen muotoinen, joko puusta tai metallista valmistettu kaari, jolla länget yhdistetään rahkeiden avulla aisoihin siten, että luokin jännitys pitää aisat ajossa irrallaan hevosen kyljistä. Joustavana luokkivaljastus sopii hyvin raskaiden kuormien vetoon ja ajoon epätasaisessa maastossa mäkisillä ja mutkaisilla teillä.
@@Kari-rv6iq Onpa voinu jäähäkin,hevospelillä tuolla on varmaan menty. Kiitos kun katoit 👍
25:40 pallo-kaksin-peli 'hanskat' oli ne. Molemmilla tommoset kädessä ja palloteltiin.
Olikohan 70-luvulla?
@@picturesandfootprints Joo tai mahd myös 80-luvulla, niin tarkkaan en muista.
@@kakeruukeri2977 Itse en muista tota ollenkaan 🤔
15:39 Kaik viedään Suomesta. ------Merijal
Tervaleijona-valomainos Tuirassa. Leijona-tekstin alapuolella oli ennen myös Merijal-teksti.
Oy Merijal Ab oli oululainen makeistehdas. Tehtaan perusti apteekkari Y. W. Jalander vuonna 1915. Yrityksen nimi oli alun perin Oy Merikosken Teknokemiallinen Tehdas Ab, mutta nimi vaihdettiin Merijaliksi jo seuraavana vuonna.[1] Tehdas toimi lähes koko olemassaolonsa ajan Länsi-Tuirassa Koskitien varrella Oulujoen rannassa.
Aluksi tehdas valmisti lähinnä pula-ajan tuotteita, mutta erilaiset makeiset tulivat kuitenkin tehtaan valikoimiin jo varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen tunnettu pastilli oli lakritsipastilli MerMer. 1920-luvun puolivälissä syntyi Sulo-lakritsiyskänpastilli. Tehtaassa toimi alkuaikoina myös kahvipaahtimo.[2]
1930-luvulla tuotemerkkejä oli huomattavan paljon, kaikkiaan 188 tuotemerkkiä, joista makeisia yli sata. Jalander kehitti Leipzigin yliopiston tutkimustensa tuloksena tervapastillin. Leijona-pastilli tuli myyntiin vuonna 1934. Nimensä pastilli sai Jalanderin Helsingissä ja Oulussa sijainneista Leijona-apteekeista. Työntekijöitä oli tuohon aikaan noin sata.[3]
Vanhoja tehdasrakennuksia talvella 2007.
Rolf Klärich ja Eero Hahtonen ostivat Merijalin vuonna 1960. Rettigin tupakkatehdas (P. C. Rettig & Co) osti Merijalin ja turkulaisen Oy Seres Ab:n 1970-luvulla halutessaan laajentaa toimintaansa makeisteollisuuteen. Merijal fuusioitiin Rettigiin vuonna 1972. Samaan aikaan Merijal toi markkinoille yhden menestystuotteistaan, täytepastilli Pastirolin. Työntekijämäärä saavutti 1970-luvulla huippumääränsä, lähes 300 työntekijää.[2]
1990-luvulla makeisteollisuudessa alkoi toiminnan keskittäminen ja kansainvälistyminen. Rettig myi Merijalin Leafille vuonna 1992. Leaf sulki Merijalin tehtaan vuonna 1996. Nykyisin Leaf tunnetaan nimellä Cloetta Suomi Oy, ja se valmistaa joitakin Merijalin menestyspastilleja, kuten esimerkiksi Mynthoneita.[2]
Tehdasrakennukset olivat Merijalin lopettamisen jälkeen elektroniikkateollisuuden alihankkijoiden käytössä. YIT-Yhtymä osti rakennukset, ja alueen suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikutsukilpailu, jonka voitti Arkkitehtitoimisto A-Studion ehdotus "Kolmoset".lähde? Vanha tehdas purettiin lähes kokonaan keväällä 2008, ja YIT rakensi tontille uuden Merijalinranta-nimisen asuinalueen. Ensimmäisten asuntojen arvioitu valmistumisaika oli lokakuussa 2009.
@@Kari-rv6iq Ulos liputus on jatkunut pitkään eikä loppua näy. Kiitos näistä hienoista kommenteista 👍😀
Pahalta tuntuu,penskana kaikki oli Suomalaista mitä tartti,nyt ei kohta,mitään,sääliksi käy...
Kiitos teille.Taas mukava ja mielenkiintoinen video.Odottelinkin jo teiltä videota.Kiitos kovasti🙂🙂
@@ireneniinimaki1915 Kiitos kun katoit 👍👍
Jopa oli aikakapseli! Onneksi laitettu peltikatot, muuten tuskin olisi rakennukset enää pystyssä. Tosi hieno löytö, kiitos hyvästä videosta!
@@supikkaeetu68 peltikatto lienee ollut paljon harvinaisempi kuin huopa katto noihin aikoihin, onneksi on päätyneet siihen 🤔🧐😀
6:13 "Naruteline" oli , silloin kun olin pieni pojan kossi , ihan yleinen ulko
kakkiksissa. Voi niitä aikoja.
@@Kari-rv6iq Kaikkee sitä löytääkin 🏡
Joku oli heittänyt lusikat nurkkaan😂
@@summerukko Kirjaimellisesti 😂
Kiitoksia videosta.
@@pasi-anssiturunen8494 Kiitos kun katoit 👍
14:53 Paikka taitaa olla aika kaukana alkosta. Mistä tietää vaikka taskumatissa on joskus ollut "kuusenkyyneltä", pontikkaa. Tai miedompaa "kotitekoista".kiljua.
@@Kari-rv6iq Ennen aikaan on ollut usiampi kymmenen kilometriä. On saattanut pontikka tulla kyseeseen 😵
Jotenkin vaikutti pirtulekkeriltä eli varpuselta,jostain vaan nimet kuullu...
Olipa hieno paikka😊
@@Jonn-dh1ze Kiitos, joskus käy tuuri 👍🏡
@@picturesandfootprints Tulee jo vähän ikävä kun toi talvi pukkaa päälle ja kohta jää kuvaukset tauolle
13:31 EI ikinä kannata ostaa ainetta minkä pohjassa on R-kirjain. Se on rähinä ainetta,.
@@Kari-rv6iq Kirjainkin sen paljastaa 🤣🤣
K oli puolestaan keskusteluviinaa, I itkuviinaa
Paraati mehutiiviste 1968 - 1969 Huhtamäki -yhtymä Turku. Valtava viinalesti. Ipnos = leivinuuni kreikaksi . Per. 1912 - 51. Nimi vuoteen 43 . Figarol-pastillit ja suklaata. 1939 osti Jalostajan ja 40 Hellaksen osake-enemmistöt. Fuusiotu Huhtamäki -yhtymään 1951 . Myytiin Vaasan Höyrymyllylle 1967
@@juhanisoininen2082 Mielenkiintoinen historia tieto👍 kiitos siitä 🤗