Korkeasärkän polku, Petkeljärven kansallispuisto, Ilomantsi

korkeasärkän polku, Petkeljärven kansallispuisto, Ilomantsi
Sulan maan aikaan melko vaativassa maastossa. Ei talvikunnossapitoa.
Korkeasärkän kärjessä käymiseen kannattaa varata aikaa noin 1 - 2 tuntia.
Reittiselostus
Korkeasärkän polku, 2 km, alkaa Kokkolahden ja Savulammen välisestä risteyksestä. Polku vie kapean Korkeasärkän päähän, jossa sijaitsee Lohissalmi. Polku on 2 km:n pituinen ja takaisin on palattava samaa reittiä. Korkeasärkän itäpuolella avautuu maisema Valkiajärvelle ja länsipuolella kapealle Kaitajärvelle.
Harjun muodostuminen
Jäätikköjoen vesi tuo hiekka- ja kiviainesta mukanaan ja se asettuu jäätikkötunnelin pohjalle kunhan sen virtaus hellittää riittävästi. Yleensä jäätikköjoen pohjalla esiintyy paksu kerros pyöristyneitä kiviä ja suuria lohkareita. Niitä jäätikköjoki on pystynyt vain vaivoin liikuttelemaan joenuomaa eteenpäin. Kun jäätikön reuna sulaessaan on riittävän lähellä tulevan harjun kohtaa, on jäätikkö samalla ohentunut niin paljon, että tunnelin katto saattaa aueta. Silloin jäätikkötunnelin paine hellittää ja virtaus pienenee, kun vesi pääsee ulos jäätikköjokitunnelista useita uusia reittejä myöten. Pienempi virtaus mahdollistaa soran ja hiekan laskeutumisen uoman pohjalle. Paikalle tulee tunnelista kiviainesta koko ajan lisää, mutta se kasautuu tunnelin pohjalle paksuksi kerrostumaksi. Kerrostuma jää tunnelin muotoiseksi, joka voi profiililtaan olla ympyrä, kolmio tai näiden epämääräinen yhdistelmä.
Jäätikön käyttäytyminen tässä tilanteessa ratkaisee sen, muodostuuko paikalle korkea vai matala harju tai syvään veteen matala hiekkadelta (suisto) taikka kuivalle maalle sanduri. Kun sanduri ja delta leviää yleensä jäätikköjoen tunnelin suuakon eteen, vaatii korkea harju erityiset olosuhteet. Jäätikön reunan tulee säilyä ehjänä, jotta jäätikköjoella olisi tunnelissa tai halkeamassa korkeat seinät. Erittäin korkea harju muodostuu tunnelin suulle jääneeseen pitkään ja leveään halkeamaan, joka on samalla korkeampi kuin jääjärven vedenpinta. Tällaisen raon täyttävä hiekka voi jäätikön sulaessa valua harjun rinteitä alas ja muodostaa veden alla jyrkkärinteisen harjanteen. Yleensä harjun syntykohdan olosuhteet aiheuttavat vain kymmenistä jopa satoihin metriin ulottuvan yksittäisen harjun tai harjuselänteen. Toisinaan harjuja syntyy useita peräkkäin ja vieläpä lähelle toisiaan, jolloin voidaan puhua harjujaksosta.
Leveää ja loivarinteistä deltaa muodostuu jos jäätikkö ei vetäydy, ja jyrkempirinteistä ja kapeampaa harjua jäätikön vetäytyessä. Harju (ent. pitkittäisharju) muodostuu jäätikön vetäytymissuuntaiseksi. Talvi ja kesä vaikuttivat eri lailla sulamisvesien virtauksiin ja sen seurauksena maa-aines koostuu erilaisista hiekka- ja sorakerrostumista. Pohjimmaiseksi kasautui isoja, jäätikköjoen virtauksessa pyöristyneitä kiviä ja päällimäiseksi hiekkaa. Harjut polveilevat, koska maaperän muodostumat (esim. kukkulat) ovat vaihtaneet jäätikkövirtojen suuntaa. Harjut levittäytyvät maastoon kuin jokisysteemit. Ne voivat yhtyä toisiinsa tai haarautua.
Lisää Petkeljärven kansallispuistosta
viakarelia.fi/...

[@TarjaTurunen-g5f]

Olipa hieno reissu. Kiitos!

[@timontaipale]

Kiitos itsellesi