Kaija Saariaho: Saarikoski Laulut Orchestral v 2022 (text Pentti Saarikoski Alue poems 1973)

แชร์
ฝัง
  • เผยแพร่เมื่อ 28 พ.ย. 2024

ความคิดเห็น • 4

  • @joanmoloney8188
    @joanmoloney8188 ปีที่แล้ว +2

    You will be missed Kajia.Sleep sweet.🐝🌱🐝

  • @erkkikiviniemi5337
    @erkkikiviniemi5337 หลายเดือนก่อน

    On on

  • @viktorijajumike9133
    @viktorijajumike9133 ปีที่แล้ว +1

    Amazing voice! Thank you! Reallly loved the performance. I am sorry I have not introduced myself with the lyrics yet or anything else but so far I genuinely liked it!

  • @jean-baptistebarriere6625
    @jean-baptistebarriere6625 ปีที่แล้ว +1

    Kaija SAARIAHO Saarikoski Songs
    / Original texts & English translation
    I. Luonnon kasvot
    Mutta luonnon kasvot ovat tyynet
    maailman loppuun asti.
    Kevätpäivät tuoksuvat epätarkoilta
    muistoilta,
    käden, kiihtyneen hengityksen.
    Metsä on akatemia jonka barbaarit.
    hävittivät
    Tuulessa kuuluu sukupuuttoon
    kuolleiden lintujen laulu.
    II. Jokaisella on tämänsä
    Jokaisella on tästä lähtien tämänsä
    Johon hän on täällä sidottu.
    Mitään ei vaihdeta enää.
    Ei, se on tullut mahdottomaksi.
    Sitä ei ole kielletty lailla
    koska se on tullut mahdottomaksi.
    Sitä ei ole ruvettu paheksumaan
    koska se on tullut mahdottomaksi.
    Tästä lähtien täällä on jokaisella
    tämänsä josta hän pitää kiinni.
    III. Kaikki tämä
    Mutta me näemme
    Harmaan kaislikon
    Ja iloitsemme.
    Mutta me kosketamme kiveä
    Ja iloitsemme.
    Kaikki tämä on tapahtunut hiljattain.
    Ja me iloitsemme
    Yhdessä kaiken kanssa mikä on.
    IV. Minussa lintu ja käärme
    Käärme puree leukansa kiinni
    eikä lintu siipiään avaa.
    Me tulimme meluisen metsän läpi.
    Ja ilman halki.
    Tätä aluetta ei kenenkään tarvitse sanoa.
    Minussa lintu ja käärme häikäilemättä.
    V. Sumun läpi
    Väliin jäävä aika jähmettyy vuoriksi
    Jotka näen sumun läpi katsomatta.
    Pentti Saarikoski
    I. The face of nature
    But the face of nature is peaceful
    will be till the end of the world.
    The spring days smell like imprecise
    memories,
    of a hand, of an agitated breath.
    The forest is an academy obliterated
    by barbarians.
    In the wind can be heard
    the song of birds who died in the extinction.
    II. Everyone will have their own this
    Everyone from now on will have their own this
    to which they are bound.
    No further changes will be made.
    No no it has become impossible.
    It has not been banned by law
    since it has in fact become impossible.
    It has not started to be frowned upon
    since it has in fact become impossible.
    From now on everyone here will have
    their own this to which they cling.
    III. All of this
    But we see
    a bed of grey reeds
    and we rejoice.
    But we touch a stone
    and we rejoice.
    All of this has happened recently.
    And we rejoice
    together with everything that is.
    IV. The bird and the snake
    The snake closes its mouth in a bite.
    And the bird won’t open her wings.
    We came through a noisy forest.
    And through the air.
    Nobody ought to tell about this district.
    In me the bird and the snake unscrupulous!
    V. Through the mist
    The interstitial time petrifies into mountains
    that I see without looking through the mist.
    Translated by Aleksi Barrière