Kevät

Pekka Laakso laulu ja säestys
Runo Linnea Laakso
Sävellys Pekka Laakso
Istun puiston penkillä
Tien läpäisee kasa kasvoja
Ilmeitä, jotka näyttävät hetken vain muistoilta...
Sivuilta jostain, jonka joskus luin
Väreiltä silkin, jonka kerran puin
Sydämeni lepää ja hengittää
Mieleni pysyy paikoillaan
Eikä juokse kehää
Puut runsastuvat koleudesta
Vehreäksi kauas harmaudesta
Ilmassa leijailee makea tuoksu
Ja maa jalkojen alla lämpenee
Kaikki on hyvin, kaikki herää
Mutta silti jokin ei hengitä
Ei varjojaan kerää
Jokin ei löydä
Kotiin kevään
Syliin hellään...
Istun penkillä, muistan istuneeni jo monet kerrat siinä
Jokin on ehkä muuttunut, ehkä minä
Joskus yksin oli lämmin olla,
Joskus ei ollut kaipausta, ei hiljaisuutta.
Nyt on myös jotakin muuta...
Joka eksyi matkalla.
Kevät on harhailevan kaipuun aikaa...
Odottamattoman toivon taikaa...
Se on lupauksen täyttö ilman lupausta
Se on käännekohta vailla surua
Kesällä verhot aukeaa ja väliaika loppuu
Kyllä joka kesä, kevät siihen tottuu.
Rauha hajoaa, palasiksi kevättuuleen...
Silti kevät aina herää,
Se palasensa kesätuulesta kerää...
Se on viisas sulautuen hetkeksi varjoon
Menettämättä loistoaan
Menettämättä toivoaan...
Se ei tarvitse parrasvaloja, odotuksia, lupauksia…
Ei kesän varmaa katsetta yli ihmisten ja valojen...
Kevät on vain katoava hetki, jota tulemme aina kaipaamaan
Se on kevään merkki, että uskoo aina elämään uudestaan...
Se on kevät.
www.pekkalaakso.fi