Tähän aiheeseen liittyen on sanottavaa. Haluaisin lisätä keskusteluun, että kiusaaminen ei aina johdu kiusaajan huonosta omasta olosta, osa ihmisistä on vain pahantahtoisia, jotka haluavat pönkittää omaa asemaa muita alistamalla käyttäen kiusaamista yhtenä keinona, voi olla toki osana persoonallisuushäiriötä. Pätee vauvasta vaariin. Seuraavaksi kerron omista kokemuksistani. Autistisia piirteitä omaavana poikana olin ensimmäiset kaksi luokkaa mukautetussa luokassa, ja näinä aikoina vastasin päänaukomiseen nyrkeillä, opettajat ja muut tahot tiesivät etten itse ollut provosoija, mutta tietysti sain puhuttelua että näin ei tule toimia ja moinen käytös jäi. Sen jälkeen koko muu peruskoulu tuli oltua normaalilla luokalla, ala-asteella tuli kohdattua normi kettuilua ja välillä vähän fyysistäkin, lyhkäsenä, vähän pyöreänä ja silloin heikohkoilla sosiaalisilla taidoilla erotuin joukosta, mutta kiusaaminen oli sen verta vähäistä ja satunnaista, ettei se mennyt ihon alle. Ylä-aste oli eri tapaus; ala-asteen lopussa rupes metallimusiikki kiinnostamaan ja aloin kasvattaa pitkiä hiuksia, jotka olivat 7lk:n mennessä lähemmäs keskiselkään eli erotuin vielä paremmin joukosta. Ja koska kyseessä on Etelä-Pohjanmaa, ainakin omana ylä-asteaikana (2008-2011) jos erotuit joukosta, niin sait paskaa niskaa ellet ollut itse kiusaajana. Yritin pitää hiuksia ponnarilla seiskalla, mutta samalla ala-asteelta olleet, silloiset kahdeksasluokkalaiset tulivat repimään ponnarista, jonka takia päätin pitää hiuksia auki lukion ensimmäiseen vuoteen asti - olisin antanut nyrkistä niistä heikoimmalle, ellei hän olisi ollut kovempien ja kookkaampien öykkäreiden tukema, lisäksi jatkuva nimittely kaikilta tahoilta, osaa häiritsi erilaisuuteni, osaa että matkin kuulemma heitä. Tämän lisäksi perheessä kuohui; isäni oli koko elämäni ajan lääkinnyt omia traumojaan ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä viinalla, myöhempinä vuosina myös ryyneillä, hyvin epävakaa ja arvaamaton kännissä, joskus jopa väkivaltainen äiteetä kohtaan, mutta tässä vaiheessa kuvioon astuivat itsemurhayritykset, kuvio alkoi käymään koko perheelle liian raskaaksi ja vanhemmat erosivat 2009 syksyllä, isäni taantui peräkammarin pojaksi ja päätti päivänsä viinalla ja lääkkeillä juhannuksena 2011, ysin kevään jälkeen. Pelkäsin koko ylä-asteen, koska hän onnistuu mutta onnistuessaan olin helpottunut, ettei minun tarvinut enää pelätä - olen hyväksynyt hänen kuolemansa oman käden eutanasiana. Ympäristön rasite laukaisi keskivaikean masennuksen, ja yhden kerran kasilla kun vastasin rinnakkaisluokkalaisten nimitellyyn sainkin pari lyöntiä vastaukseksi, tässä vaiheessa alkoi riittämään, kun samalla perheen kesken oli tilanne pahimmillaan. Seuraavana aamuna sanoin etten mene kouluun, koska en jaksa enää kiusaamista, muuten otan puukon mukaan ja tiippasen ainakin yhtä kiusaajaa sillä. Pystyn ymmärtämään kouluampujia hyvin; koetaan koko maailman halveksivan ja hyljeksivän, tulee halu kostaa, antaa takaisin korkojen kera - toki viattomien ihmisten tappamista en ole ikinä ymmärtänyt, mutta tietysti näillä hirmutekojen tekijöillä se tulkinta viattomuudesta onkin eri mitä itellä. Tämä oli toinen kerta ylä-asteella kun kiusaamiseen puututtiin, tuolloin se pääasiallisesti lakkasi, tietysti naljailu jatkui muttei samassa mittakaavassa. Lukioon mentäessä (2011) ympäristö oli muuttunut, kaikki kaltoinkohtelu jäi kokonaan ja pääsin hiljalleen sinuiksi kokemuksieni kanssa sekä masennuksesta eroon. AMKiin mennessä (2014) ensimmäisten opiskelijabileiden jälkeen tuutorit alkoivat mustamaalaamaan, että huumaisin juomia - pari tuutoria olivat juoneet itsensä tiedottomaan tilaan ja liekö heitä häiritsi, että olin koittanut tehdä tuttavuutta yhden tuutorin kanssa illan aikana, hän ei ollut kiinnostunut, ja jätin asian siihen. Tämän jälkeen en ollut järin tervetullut opiskelijatapahtumiin tai -vaikuttamiseen. Liiketaloutta opiskelevana meitä aloitti toistasataa ihmistä, joten meidät jaettiin viiteen ryhmään. Omat ryhmäläiseni eivät koskaan lähestyneet asialla, rinnakkaisryhmäläiset kylläkin. Olin toukokuussa eronnut ensimmäisestä vakavasta suhteestani, josta oli koko kesän mieli maassa, ja uusista negatiivisista opiskelukokemuksista kehittyi uudestaan masennus, 2015 keväällä aloin hiljalleen jäämään pois opinnoista ja minulla jäi pari kurssia suorittamatta. Oli hyvin ulkopuolinen olo, joten vaihdoin englanninkieliselle puolelle syksyllä 2015, siellä oli entistä tiiviimmät kuppikunnat, joten olin yksinäinen susi, joka koitti kommunikoida muiden kanssa, mutta voin silloin henkisesti paremmin. Kolmas vuosi meni vaihdossa Saksassa, tunsin kuuluvani melko hyvin muiden vaihtareiden joukkoon, vaikka yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei paljoa ollut, mutta epäonnistuessani akateemisesti ensimmäistä kertaa ikinä vaativassa koulussa masennus palasi entistä vahvempana, koska olen ollut aina kasin oppilas ja AMKin opetuksen taso tuntui tämän jälkeen lähinnä vitsiltä. Koitin nostaa pään pystyyn ja jatkaa elämistä, opinnot sujuivat hitaasti, 2018 kevään ja kesän olin palkattomassa työharjottelussa, tämä voi olla enemmän omaa pahaa oloa kuin työpaikkakiusaamista, mutta tunsin itteni hyvin arvottomaksi, kun koitin palkasta neuvotella lisätunteja vasten ja sain hyvin vihaisesti kuulla ettei palkkaa voida maksaa, samalla kun työntekijöiden jälkikasvu istuu kesällä vanhempiensa toimistohuoneissa Macbookkia selaillen ja palkkaa nostaen. Yrityksessä parikymmentä työntekijää, kasvu kymmenen prosentin vuosivauhtia ja yli kymmenen miljoonan liikevaihto, eikä voida maksaa minkäänlaista korvausta - niinpä niin. Tästä lähtien olin tukkanuottasilla toimitusjohtajan kanssa muutamaan otteseen, kieltäydyin osasta työtehtävistä - yksi niistä oli potentiaalisille asiakkaille tuotteiden sisäänmyynti, josta firman myyjät jatkaisivat ja ottaisivat provikat. Mielenterveyteni alkoi olla aika huonossa jamassa, mutta koitin saada tutkintoni valmiiksi ennen kuin romahtaisin. Yritin jatkaa yrityksessä opinnäytetyötä tekemällä, se ei edennyt ahdistuksen ja masennuksen pahentuessa, lopuksi burnout koitti 2018/'19 vaihteessa, tästä aukesi vanhat arvet uusien lisäksi, ja en ole vieläkään päässyt burniksesta jaloilleni, oppari edelleen auki ja koulussa on oltu 7 vuotta kirjoilla tähän mennessä, jatkoajalla mennään. Tuosta lähtien on ollut syviä masennusjaksoja, 2019 marraskuussa tuli diagnoosi kakkostyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (hypomaanisia sekä depressiivisiä jaksoja), kun tuli toistamiseen kolmen viikon hypomaaninen jakso, ensimmäinen tuli masennuslääkkeistä samana keväänä ja jälkimmäinen tyhjästä. Itsemurha on viimeisen parin vuoden aikana pyörinyt paljonkin mielessä, varsinkin kun olen jo kahdesti aikaisemmin epäonnistunut nousemaan jaloilleni, aallonpohjissa alkoi suunnitelmat ja halu toteuttaa rullaamaan, viime loka-/marraskuun vaihteessa kävin kaikista lähimpänä toteutusta, ei vain kantti riittänyt viedä loppuun asti - vaikka oli kuinka paha olla ja halusin kuolla, ajattelin että asiat eivät ole vielä korjaamattomasti pielessä. Tämä voi kuulostaa todella julmalta, mutta jos ikinä päätät päättää päiväsi, älä helvetissä aja rekan keulaan tai jää junan / metron alle eläkä muutenkaan ota viattomia ihmisiä välikappaleiksi tekoosi. Pilaat pahimmillaan monen muun elämän päästäksesi eroon omastasi, älä aseta tuskaasi viattomien harteille! Nyt keväällä yritän taas nousta jaloilleni, tällä kertaa saan ongelmiini kunnollista apua psykiatrian poliklinikalta, jossa kävin myös ylä-asteella ja nykyinen lääkitys (lamotrigiini) tuntuu tasaavan oloja hyvin, aikaisemmin meininki oli lähinnä olotilan tarkkailua ja tsemmpausta kouluterveydenhuollon sekä psykiatrian tehostetun avohoidon muodossa, lääkkeitä on koitettu syöttää burnoutista etiäppäin, SSRIt aiheutti erektio-ongelmia sekä hypomanian, Ketipinor tokkuran ja ärtyisyyden. Kaksisuuntasen myötä tunnepuoli on polarisoitunut, luonteeni on muuttunut äkäisemmäksi ja välillä pyörii aika sairaitakin asioita mielessä. Välillä mietin, pystynkö hillitsemaan enää itseäni jos vielä joudun kohtaamaan itseeni kohdistuvaa kiusaamista esmes työpaikalla, jos siis edes ikinä enää pääsen tarpeeksi jaloilleni tehdäkseni töitä, vai meneekö kuppi lopullisesti nurin ja teen jotakin peruuttamatonta. Lähes kaikesta pystyn puhumaan avoimesti mutta tuota aspektia en uskalla täysin avata, pelkään tulevani väärinymmärretyksi. Synkimmissä fantasioissani haluaisin satuttaa muita kaltoinkohtelevia; kidnapata, sitoa, kiduttaa ja pitää puukkoa kaulalla, käskien heitä keksimään edes yksi syy, miksen vetäisi kaulaa auki, pistelisi paloiksi ja upottaisi suohon, jotta saisin nähdä kaikki ne kyyneleet, kivun ja pelon heidän kasvoilta, jotka sen ansaitsevat. Tämä on enemmänkin pääkopan kollektiivista kostoa kaikkia pahantekijöitä kohtaan kuin tiettyjä ihmisiä kohtaan, yritän jälleen kerran päästä sinuiksi omien kokemuksien kanssa, jota kauna ja kosto eivät edistä, mutta on tärkeää hyväksyä myös oma pimeä puolesi osana sinua. Tärkeintä olisi kanavoida sitä luovasti ja rakentavasti eikä laittaa pahaa kiertämään. En kerro tätä kaikkea hakeakseni sääliä tai uhriutuakseni, saan sitä ihan tarpeeksi läheisiltäni ja elämässäni on ollut hyviäkin asioita, vaan kuinka pahasti kiusaaminen voi, erityisesti muiden ongelmien kanssa, laittaa elämän sekaisin. Nämä ihmiset voivat pahimmillaan olla tikittäviä aikapommeja. Helvetin isot tsemit kaikille kiusaamisen, mielenterveyden kanssa painiville, ette ole yksin
Huhuh. Silmiäavaavaa tasokasta reflektointia ja jonkin verran sapmaistumispintaa. Toisaalta tekstisi lisäsi pelkoa siitä, että saattaisin itse ajautua pisteeseen, jonka jälkeen olen loppuelämäni työkyvytön. Kuitenkin tuntunut, että ongelmat vain pahenevat sykleittäin vuosi vuodelta. Tällä hetkellä kärsin keskivaikeasta masennuksesta (merkityksettömyys, paha olo ja päivittäiset itsetuhoiset ajatukset) ja ahdistuneisuuteen ja ahdistaviin ajatuksiin liittyvistä ongelmista.
Nyt on erittäin tärkee aihe käsittelyssä! Moni kylläkin voi saada noista teidän kokemuksista hieman huonoa oppia, missä kerroitte käyttävänne hieman väkivaltaa, mutta uskon ja toivon ettei kukaan ota mallia. Väkivalta on ihan viimeinen vaihtoehto asioiden selvittelyyn. Muuten oli hyvin käsitelty aihe!
On kyllä hyvä podcast. Se on jotenki hienoo kuinka voi samaistua tiettyihin asioihin ja osaa itekkin jotenkin olla fiksumpi ja sillee. Oma suhde kiusaamiseen on aika neutraali. Saan kuulla koulussa pituudesta(168 cm pitkä) ja oon kasilla ja sit kans ku oon tummempi kun muut ja mulla on mustat hiukset mut silti oon syntyny suomessa ja vanhemmat suomalaisia. Ja juu kiusaaminen on ihan perseestä eikä se oo oikein. Sit kans toi et kiusaajat on yleensä niitä joiden vanhemmat on ”ongelmaisia” tai et on jotain päihderiippuvuutta ja sellasta nii itellä siis molemmilla vanhemmilla päihde riippuvuus ja on ollu elämä sekalaista. Nykyään asun sijaisperheessä niin on tehny musta vastakohdan kiusaajalle et en kiusaa, en suosi väkivaltaa sillä just puhumalla asiat kuuluu hoitaa sillä omasta mielestä ihmiset jotka hoitaa tilanteet väkivallalla niin heidän älykkyys on kyllä aika alhainen mutta juu toivottavasti jatkatte podcastia vielä kauan
Erittäin tärkeä aihe ja hyvä että otitte käsittelyyn, mutta oisin kaivannut enemmän sitä, että mitä kiusaamisesta seuraa niin kiusatulle kuin kiusaajallekin, niin konkreettisia kuin henkisiäkin seuraamuksia. Minua itseäni on kiusattu alakoulussa joitakin vuosia, sekä koko sen ajan kun pelasin futista alakoulun viimeisinä vuosina, mutta ne eivät vaikuttaneet kovin pahasti, ainoastaan lähti maku koko lajista, kun aina sai kuulla kuittailua siitä kuinka paska on. Mutta se mikä vaikutti, ja vahvasti oli koko yläkoulun ajan kestänyt kiusaaminen. Homma alkoi heti ensimmäisenä koulupäivänä seiskaluokalla, ja vittuilua sai kuulla kaikesta mitä teki, ja varsinkin pukeutumisesta. Kiitos niiden yläkoulun mulkvistien, en osaa enää heittäytyä asioihin mukaan, koska pelkään saavani kommenttia siitä, kuinka typerältä näytän. Toinen asia miten kiusaaminen vaikutti oli se, että sain niinkin ihanan asian kuin sosiaalisen ahdistuksen, josta johtuen en tykkää mennä paikkoihin, joissa voi olla ikäisiäni ihmisiä. Kai sitä oli jonkin sortin masennustakin kasilla, mutta siitä päästiin yli, niin eipä tarvitse sitä pohtia enempää. Yläkoulun läpi auttoi lähinnä mahtavat luokkakaverit ja harrastus, sekä ajatus, että toisella asteella ei näitä tyyppejä tarvitse enää sietää, ja oikeassahan sitä oltiin. Tuli taas hiukan jaariteltua, mutta in conclusion: olisi voinut olla enemmän seurausten käsittelyä niin kuin herbalisti teki.
kiitos tästä🙏🙏 oli kova jakso ja toivon kyl sydämeni pohjast et kiusaamiseen laitettais resursseja huomattavasti enemmän. Actually, uutisissa on paljon puhuttu, et kiusaamiseen aletaa puuttuu eritavalla, toivottavasti ne puhuu totta :d
Mää oon teitä vähän nuorempi (-98 syntynyt) ja mun koulukiusaaja aikoinaan vaan innostui enemmän joten oli kyllä vihoviimeinen ja ainut kerta 1. luokalla kun kerroin kenellekkään. Ja jatkossa siitä sitten vaikenin ja aina valehtelin kaikille että mua ei kiusata vaikka oikeesti kiusattiin. Ja sitten sitä jatkuikin yhteensä 12,5 vuotta.
Pakko tulla tänne kommentoimaan vaikka vanha video et miks ei kiusaajia laiteta toisiin kouluihin vaan kiusatut😮 jos en ihan väärin ymmärtänyt korjatkaa jos niin oli
Itsel on kokemusta 10 vuoden kokemus olen Kontulasta kävin keinutien ala astesta masenus todetin vasta ylä astela mä aloin taistella kiusajia vastan 6 luokkala kuuntelen tätä ja halusin kertoa oman kokemuksen, 1 luokkala ekan päivänä koulua alkoi se kiusaaminen joka päiväistä johtui koska olin "läski" tai "en ole tyttö mäinen" olin joka päivä myöhäsä ei huvittanut tehdä mitän kun en tuntenet oloaan hyväksi koulusa enkä kotona tätä kiusaamista taphtui luokkasa ja ulko puolella en pystynyt menä ulos ja söin suruni näin jälken päin en pysty ymmärtämän miksi minulle piti sada paska tuntenet ja nykyän olen ujo uusisa tilanteissa
Sillon ko mun isoveljeä kiusattiin joskus yläasteella niin isä meni yks päivä sinne koululle ja sano sille ns pääkiusaajalle että jos toi kiusaaminen ei lopu niin mä käyn vetämässä sun isääs turpaan koska lapsia ei viittiny alkaa lyömään.
Itte oon kokenu olevani kiusaaja näin jälkiviisaana. Oon ymmärtäny, etten olis ollu kiusaaja tätä erästä ihmistä kohtaan jos oisin tajunnu tarpeeks aikasin sanoo etten pidä joistain hänen käytännöistä tai teoista mua kohtaan. lopulta si se purkaantu ja aloin joillekkin kertomaan hänen salaisuuksiaan ja aukomaan hälle päätä. harmittaa edelleen :/
Mä puutuin kiusaamiseen ku isompi kiusasi pienempää nii mua syytettiin siitä että kiusaan niitä olen 7 luokalla ja ne on 6 luokallamusta tehtiin ilmotus poliisille😂
Nyt on tärkee aihe, joka on valitettavasti aina ajankohtainen. Netin ja somen yleistyminen on vienyt kiusaamisen ihan uusiin sfääreihin, kun kaikki huhut ja valheet leviää sekunneissa ja on kaikki tiktokit ja jodelit missä ilman omaa naamaa ja nimeä voi sanoa mitä vaan - ilman seurauksia omista tyhmyyksistä. On järkyttävää kuinka ilkeitä lapset osaavat olla toisilleen. Kiusaamista tapahtuu kuitenkin myös aikuisten keskuudessa, ja on surullista kuinka monet aikuiset haukkuvat esim. Ylen tai keltaisen lehdistön Facebook-kommenttikentissä täysin tuntemattomia ihmisiä. Ja sitten samat ihmiset ihmettelee miksi kiusataan, vaikka samalla tekevät sitä itsekin.
Moikka asdf1234! Voitit arvonnassa Mikä keissi? - tuotepalkinnon! Laita sähköpostilla nämä tiedot meidän tuottajalle lunastaaksesi palkinnon: Etunimi, sukunimi, katuosoite, postinumero, kaupunki ja puhnro. Anna-maria.talvio@yle.fi
Äiti kertoi joskus tarinan että kun mun tällä hetkellä päälle 20v serkku meni 7. Luokalle niin joku tyttö tuli kysymään häneltä että "alax" Btw vihaan tota sanaa😅 mut kummiskin mun serkku kieltäytyi, jolloin se tyttö meni kertomaan ns. Koville pojille että: Joo toi yks ei alkanu munkaa niin hakatkaa se. Ja sit ne pojat meni ja hakkasi sen mun serkun ihan kunnolla. Jonka jälkeen opettajat ajattelivat että erotettaisiin se mun serkku ettei tarvitsisi erottaa niitä kaikkia kiusaajia, mutta sitten se mun eno meni väliin jolloin KÄSKI opettajia erottamaan ne kiusaajat ja pistämään ne kaikki eri kouluihin. Ja niin siinä sitten kävi. Hullua kuinka vajaa pitää olla että tekee tommosta...
Rakastan teidän podcastia! Todella tärkeä aihe ja muistakaa ihmiset vaikka teillä on kuinka paha olla, se ei ikinä ole hyvä peruste kenenkään kiusaamiseen!
itteä ei oo ikinä kiusattu mutta muutama "öykkäri" tuli haukkuu mun pienikokoista kaveria, mään tajunnu asian vakavuutta ja vitsailin vaa niille takas. kaveri otti siitä niiden haukkumisesta itseensä ja meni itkemää nurkan taakse ja kun menin puhumaan sen kanssa kuulin että sitä oli kiusattu yli kaks vuotta, ja siis mä en ollu huomannu mitää!! tuntu siis niin epäonnistuneelta sen kaverina ja siis sen jälkeen seuraavat kolme viikko mulla oli semmonen tunne että mää voisin vetää sitä öykkäriä ja sen "gangia" turpaan aina kun vaa näin ne jossain. Onneksi se kiusaaminen on loppunu
Mua kiusattiin koko ala ja yläaste, en ikinä laittanut mitenkään pahasti vastaan koska henkilöillä jotka kiusas mua oli paljon isoveljiä nii eihän sitä uskaltanut. Ja nyt vanhemmallakin iällä satuin näkemään kyseisen henkilön kaupassa, niin valehtelematta piti kaks kertaa miettiä että pitäskö kaikkien näiden vuosien jälkeen laitaa takas samalla mitalla. Ei tämmöstä paskaa pysty ikinä antamaan anteeksi. Edit. Koulu on sairas paikka koska se on yleensä ainoa paikka missä ihminen tulee kokemaan väkivaltaa
itellä se meni niin että mulle huudeltiin ja ärsytettiin sitku sanoin kotona äiti laitto viestiä opettajalle nii mun piti pyytää anteeksi häneltä koska olin "kiusannut häntä" ja mitäs siinä pistää enää hanttiin :d
Rantamaa Perkele, joka Podcast otat väkivallan esille :D miten ois, jos tekisitte ihan Vapuks meille Tunnin jakson missä keskustelisitte vähän väkivallasta xd +Politiikka, tiiän, Yle ei Diggaa, mut jos sillee pintaraapasu, ettette perehdy sen enempää, ja tarkemmin.. koska teil on eri puoluekanta, ni pystysitte vähän haastaa toisianne! Pelkkii Visioit vaan.
3:36 mäkin oon ollu pienempi kokoinen ja oon vieläki! Ja 175cm pituus on normaali pituus! Mä oon tällä hetkellä 165cm! Mutta muistakaa että mä vielä kasvan ja todennäköisesti minusta tulee yhtä pitkä kuin Mauttomasta!
Siiis voi veljet, jätkät te ootte ytimessä. Itse olin koulukiusattu ja syrjitty koko peruskouluajan ja tosi monet nää aiheet osu itteeni... I really needed this!🔥 Onneks aikuisempana on saanu tavata näitä kiusaajia ja huomata että sielki pääs on aikuistuttu ja saatu keskustella elämästä iha erilaila.. Haavoja jäi kouluajoilta, kiusaaminen ei oo koskaan hyväksyttävää
ite olin 3-6 luokan ajan aikalailla kokoaika kiusattuna (tällä hetkellä oon 8-luokan lopussa) ja siinä olin masistellu ja onha siitä edelleen vähä arpia mutta onneks tää kaveri on kyllä jo toisessa koulussa mutta paskintahan tässä on se että tää äijä oli mut kaveri alkuun just sillo 3-4 luokalla ja siinä se alkuun just 3-4 luokalla alko se kiusaamine mut sitte se oli vasta semmosta pientä mut sit se meni sellaseen että haukku, nälvi, kerran se löi mun puhelimen maahan, kerran se yuös potki mun pyörää pienenä ja välillä semmosta fyysisepää ja tällee eikä hirmu mukavaa ollu mut ei voi mitää ja kerran sitä piti lyödä ku se mua kuristi ympäri luokkaa eli siis otti kurkusta kiinni kuristusotteeseen ja pyöritti ympäri luokkaa ja kaikki se sen takia ku sanoin sille että älä koske x henkilön tavaraan mut no can do se on mennyttä ja tällee mut siinä käytii kaikenlaista paskaa läpi ku oon vähä herkempi että joku olis että "vittuako sä kakara huutelet" mutta en mä sillo ollu semmonen enkä oikee vieläkään mut kyllä mä osaan nyt jo sanoo jollekki että "kakara vitti pää kiinni" mutta mutta vanhemmathan siitä kiusaamisesta ties ja teki asialle kaikenlaista että reksiä ja opettajaa oli asian ympärillä ja silleen en oo turpaani sentään saanu utta oli myös just sitä että en vaa halunnu mennä kouluu ja feikkasin että olin kipeenä ja sellasta mutta juu.
Itelle on tuttu aihe meinaa kiusattu 3. Luokalta asti ja vieläkin jatkuu. Koulu ei tee asialle mitään ja vaikeetahan se on vaikuttaa asiaan kun on etäkoulua
Oon aika vasta alkanu kuunteleen teidän podcastia, todella hyvää sisältöä ja se miten kerrotte asioista ja tuotte oman mielipiteenne esille on mukavaa kuunneltavaa. Tämä jakso erityisesti kosketti itseä näin koulukiusattuna ja muistaa sen että koulukiusaajissa on vika, ei kiusatussa. Kiitos tästä pojat! ❤️
Tos viime talvena yks mun rinnakkaisluokkalainen jätkä tuli vaan yhtäkkiä heittään mua jääpalalla päähän niin täysillä mua ku se pysty ihan ilman syytä ja vaan sen takia koska se halus esittää muille mun kavereille. Enkä edes sillon vielä tietänut mitä se on tehnyt mut se on kuulemma hakannu mun entisen kaverin ja yms. Eikä sossut oo vissiin tehnyt asialle mitään. Sori oli vähän pitkä teksti.
Ja kiusaamiseen usein liittyy sellanen häpeä, tai itsellä ainakin. Tuntuu et olen vaan niin nolo/ruma, ja et jos olisin "normaali"mua ei oltais kiusattu(eli tavallaan oma syy).
Oma mielipide kiusaamisesta on se että se on kyl ihan perseestä, kiusatuilla on yleensä "heikkouden" merkkejä jonka takia sitä on helppo kiusata. Yleensä myöskin kiusaajalla on ongelmia elämässä jo jonkin verran ja jotain tiettyjä piirteitä jotka saa sen kiusaamaan muita. Joskus on huono päivä, on itse kiusattu, tai vaikka huono lapsuus. Se on kyllä suoraan sanoen hirveetä jos joutuu kiusatuksi. (jos on jotain korjattavaa niin kertokaa vaikka kommenteissa)
Vielä kun tietäisitte että minulla oli kiusaajana opettaja. Vanhemmat ei voinu mitään, kun rehtori oli sitä mieltä, että ei voi mitään, koska opettajajalla oli virkasuoja. Tästä on aikaa jo yli 50 vuotta. Onnekseen tuo opettaja on jo kuollut. Vaikuttaa vieläkin minuun. Vittu mitä paskaa se oli. Isäni joutui ottamaan töistä vapaata, että voi hakea minut kotiin turvallisesti jne. Oltiin kyllä yhteydessä kouluun jne. että asia olisi saatu järjestykseen, mutta ei saatu.
Täydentäisin tätä ns kliseiseistä kommenttia eli puuttukaa siihen, että ihan koskee kaikkia. Ei vain kavereita, opettajia ja vanhempia vaan myös muita, ihan tuntemattomia vanhempia. Jos näkyy jossain bussipysäkillä selkeästi jotain tälläistä paskaa, älkää vaan ajatelko mitään, et en tunne, ei ole mun lapsia tai mitään. Vaan siihen viereen vaan kysymään et mikäs juttu tämä on ja luuletteko, että tuo on mukavaa tuosta. Ja voi samalla heittää tuon erään tapauksen äidin kysymyksen ilmoille, että miksi te teette noin. Hyvää duunia teette! Parhaita podcasteja kyllä!
kävin vesalan yläasteella... se oli raffi mesta mun aikaa oikeesti rankka paikka... tappelussa meni yläasteella 3 kertaa lentiin jesse tietää pääovien siin välikös perkele oven lasin läpi.. siellä kyllä kiusattiin... joutu puolustaa itteensä isosti... ooon jesseä muutaman vuoden vanhempi ni kävin eriaikaa...
Nelos luokka ja mua alettiin kiusaa ensin 2 vastaa mä no se loppu nelosen lopulla mut viitos luokalla mua taas alettiin kiusaa 3 vastaa mä. En vieläkään oo päässy yli😢
nyt oli tosi tärkeä aihe ja ittee anakin kosketti paljon kun mua on kiusattu vuos sitten mutta se loppui kun nsanoin siitä kotona ja opettajalle että jos sua kiusataan sano siitä jollekin.
Otteet kiusattiin noin 7vuotta ja olen siiis 08/13 ja nyt kun muutettiin äitin työn perässä toiseen kaupunkiin niin täällä mua ei oo kiusattu kertaakaan ja oon saanu kavereita 5kk aikana enemmän kavereita kun koskaan vanhalla paikkakunnalla missä asuin
Oon ite todistanu ku yhtä tyyppiä kiusattiin nii se kerto kiusaamisesta sen opettajalle ja se koitu aika pahksi virheeksi koska ne kiusaajat alko kiusaamaan enemmän ja pahemmin eli veti sen tyypin paskaksi ihan täydellisesti ja se jatku ja jatku mutta se kiusattu muutti pois eikä ne kiusaajat nii se on vähä hankalaa saada kiusaus loppumaan koskaei niitä kiusaajia kiinnosta vaikka poliisi niille puhuis
Siis ai että noi gogot. Mä kävin eskarin Espanjan Fuengirolassa (siel on suomenkielinen koulu) ja ai että ne oli kova juttu. Mulla tosin ei ollu niitä, koska mä keräilin yhtiä toisia juttuja jotka oli kovassa huudossa: Littlest Pet Shoppeja. (oikeestaan kerään niit edellee aina ku löytyy kirpparilt jotai harvinaisii)
Hyvä pojat, tärkee aihe!
näytät vähä tolt jesselt
Todellakin
Tää aihe oli isoin klisee mitä tuottaja vois keksii
@@Faijas_Painajainen "ei ne ois kliseitä jos ne ei ois totta" - SuperPottumies
Siis ooks ton Jessen joku veli ku paljo samaa näköö🤯🤨🤨
Tähän aiheeseen liittyen on sanottavaa.
Haluaisin lisätä keskusteluun, että kiusaaminen ei aina johdu kiusaajan huonosta omasta olosta, osa ihmisistä on vain pahantahtoisia, jotka haluavat pönkittää omaa asemaa muita alistamalla käyttäen kiusaamista yhtenä keinona, voi olla toki osana persoonallisuushäiriötä.
Pätee vauvasta vaariin. Seuraavaksi kerron omista kokemuksistani.
Autistisia piirteitä omaavana poikana olin ensimmäiset kaksi luokkaa mukautetussa luokassa, ja näinä aikoina vastasin päänaukomiseen nyrkeillä, opettajat ja muut tahot tiesivät etten itse ollut provosoija, mutta tietysti sain puhuttelua että näin ei tule toimia ja moinen käytös jäi.
Sen jälkeen koko muu peruskoulu tuli oltua normaalilla luokalla, ala-asteella tuli kohdattua normi kettuilua ja välillä vähän fyysistäkin, lyhkäsenä, vähän pyöreänä ja silloin heikohkoilla sosiaalisilla taidoilla erotuin joukosta, mutta kiusaaminen oli sen verta vähäistä ja satunnaista, ettei se mennyt ihon alle.
Ylä-aste oli eri tapaus; ala-asteen lopussa rupes metallimusiikki kiinnostamaan ja aloin kasvattaa pitkiä hiuksia, jotka olivat 7lk:n mennessä lähemmäs keskiselkään eli erotuin vielä paremmin joukosta.
Ja koska kyseessä on Etelä-Pohjanmaa, ainakin omana ylä-asteaikana (2008-2011) jos erotuit joukosta, niin sait paskaa niskaa ellet ollut itse kiusaajana.
Yritin pitää hiuksia ponnarilla seiskalla, mutta samalla ala-asteelta olleet, silloiset kahdeksasluokkalaiset tulivat repimään ponnarista, jonka takia päätin pitää hiuksia auki lukion ensimmäiseen vuoteen asti - olisin antanut nyrkistä niistä heikoimmalle, ellei hän olisi ollut kovempien ja kookkaampien öykkäreiden tukema, lisäksi jatkuva nimittely kaikilta tahoilta, osaa häiritsi erilaisuuteni, osaa että matkin kuulemma heitä. Tämän lisäksi perheessä kuohui; isäni oli koko elämäni ajan lääkinnyt omia traumojaan ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä viinalla, myöhempinä vuosina myös ryyneillä, hyvin epävakaa ja arvaamaton kännissä, joskus jopa väkivaltainen äiteetä kohtaan, mutta tässä vaiheessa kuvioon astuivat itsemurhayritykset, kuvio alkoi käymään koko perheelle liian raskaaksi ja vanhemmat erosivat 2009 syksyllä, isäni taantui peräkammarin pojaksi ja päätti päivänsä viinalla ja lääkkeillä juhannuksena 2011, ysin kevään jälkeen.
Pelkäsin koko ylä-asteen, koska hän onnistuu mutta onnistuessaan olin helpottunut, ettei minun tarvinut enää pelätä - olen hyväksynyt hänen kuolemansa oman käden eutanasiana.
Ympäristön rasite laukaisi keskivaikean masennuksen, ja yhden kerran kasilla kun vastasin rinnakkaisluokkalaisten nimitellyyn sainkin pari lyöntiä vastaukseksi, tässä vaiheessa alkoi riittämään, kun samalla perheen kesken oli tilanne pahimmillaan.
Seuraavana aamuna sanoin etten mene kouluun, koska en jaksa enää kiusaamista, muuten otan puukon mukaan ja tiippasen ainakin yhtä kiusaajaa sillä.
Pystyn ymmärtämään kouluampujia hyvin; koetaan koko maailman halveksivan ja hyljeksivän, tulee halu kostaa, antaa takaisin korkojen kera - toki viattomien ihmisten tappamista en ole ikinä ymmärtänyt, mutta tietysti näillä hirmutekojen tekijöillä se tulkinta viattomuudesta onkin eri mitä itellä.
Tämä oli toinen kerta ylä-asteella kun kiusaamiseen puututtiin, tuolloin se pääasiallisesti lakkasi, tietysti naljailu jatkui muttei samassa mittakaavassa.
Lukioon mentäessä (2011) ympäristö oli muuttunut, kaikki kaltoinkohtelu jäi kokonaan ja pääsin hiljalleen sinuiksi kokemuksieni kanssa sekä masennuksesta eroon.
AMKiin mennessä (2014) ensimmäisten opiskelijabileiden jälkeen tuutorit alkoivat mustamaalaamaan, että huumaisin juomia - pari tuutoria olivat juoneet itsensä tiedottomaan tilaan ja liekö heitä häiritsi, että olin koittanut tehdä tuttavuutta yhden tuutorin kanssa illan aikana, hän ei ollut kiinnostunut, ja jätin asian siihen.
Tämän jälkeen en ollut järin tervetullut opiskelijatapahtumiin tai -vaikuttamiseen.
Liiketaloutta opiskelevana meitä aloitti toistasataa ihmistä, joten meidät jaettiin viiteen ryhmään.
Omat ryhmäläiseni eivät koskaan lähestyneet asialla, rinnakkaisryhmäläiset kylläkin.
Olin toukokuussa eronnut ensimmäisestä vakavasta suhteestani, josta oli koko kesän mieli maassa, ja uusista negatiivisista opiskelukokemuksista kehittyi uudestaan masennus, 2015 keväällä aloin hiljalleen jäämään pois opinnoista ja minulla jäi pari kurssia suorittamatta.
Oli hyvin ulkopuolinen olo, joten vaihdoin englanninkieliselle puolelle syksyllä 2015, siellä oli entistä tiiviimmät kuppikunnat, joten olin yksinäinen susi, joka koitti kommunikoida muiden kanssa, mutta voin silloin henkisesti paremmin.
Kolmas vuosi meni vaihdossa Saksassa, tunsin kuuluvani melko hyvin muiden vaihtareiden joukkoon, vaikka yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei paljoa ollut, mutta epäonnistuessani akateemisesti ensimmäistä kertaa ikinä vaativassa koulussa masennus palasi entistä vahvempana, koska olen ollut aina kasin oppilas ja AMKin opetuksen taso tuntui tämän jälkeen lähinnä vitsiltä.
Koitin nostaa pään pystyyn ja jatkaa elämistä, opinnot sujuivat hitaasti, 2018 kevään ja kesän olin palkattomassa työharjottelussa, tämä voi olla enemmän omaa pahaa oloa kuin työpaikkakiusaamista, mutta tunsin itteni hyvin arvottomaksi, kun koitin palkasta neuvotella lisätunteja vasten ja sain hyvin vihaisesti kuulla ettei palkkaa voida maksaa, samalla kun työntekijöiden jälkikasvu istuu kesällä vanhempiensa toimistohuoneissa Macbookkia selaillen ja palkkaa nostaen. Yrityksessä parikymmentä työntekijää, kasvu kymmenen prosentin vuosivauhtia ja yli kymmenen miljoonan liikevaihto, eikä voida maksaa minkäänlaista korvausta - niinpä niin.
Tästä lähtien olin tukkanuottasilla toimitusjohtajan kanssa muutamaan otteseen, kieltäydyin osasta työtehtävistä - yksi niistä oli potentiaalisille asiakkaille tuotteiden sisäänmyynti, josta firman myyjät jatkaisivat ja ottaisivat provikat.
Mielenterveyteni alkoi olla aika huonossa jamassa, mutta koitin saada tutkintoni valmiiksi ennen kuin romahtaisin.
Yritin jatkaa yrityksessä opinnäytetyötä tekemällä, se ei edennyt ahdistuksen ja masennuksen pahentuessa, lopuksi burnout koitti 2018/'19 vaihteessa, tästä aukesi vanhat arvet uusien lisäksi, ja en ole vieläkään päässyt burniksesta jaloilleni, oppari edelleen auki ja koulussa on oltu 7 vuotta kirjoilla tähän mennessä, jatkoajalla mennään.
Tuosta lähtien on ollut syviä masennusjaksoja, 2019 marraskuussa tuli diagnoosi kakkostyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (hypomaanisia sekä depressiivisiä jaksoja), kun tuli toistamiseen kolmen viikon hypomaaninen jakso, ensimmäinen tuli masennuslääkkeistä samana keväänä ja jälkimmäinen tyhjästä.
Itsemurha on viimeisen parin vuoden aikana pyörinyt paljonkin mielessä, varsinkin kun olen jo kahdesti aikaisemmin epäonnistunut nousemaan jaloilleni, aallonpohjissa alkoi suunnitelmat ja halu toteuttaa rullaamaan, viime loka-/marraskuun vaihteessa kävin kaikista lähimpänä toteutusta, ei vain kantti riittänyt viedä loppuun asti - vaikka oli kuinka paha olla ja halusin kuolla, ajattelin että asiat eivät ole vielä korjaamattomasti pielessä.
Tämä voi kuulostaa todella julmalta, mutta jos ikinä päätät päättää päiväsi, älä helvetissä aja rekan keulaan tai jää junan / metron alle eläkä muutenkaan ota viattomia ihmisiä välikappaleiksi tekoosi.
Pilaat pahimmillaan monen muun elämän päästäksesi eroon omastasi, älä aseta tuskaasi viattomien harteille!
Nyt keväällä yritän taas nousta jaloilleni, tällä kertaa saan ongelmiini kunnollista apua psykiatrian poliklinikalta, jossa kävin myös ylä-asteella ja nykyinen lääkitys (lamotrigiini) tuntuu tasaavan oloja hyvin, aikaisemmin meininki oli lähinnä olotilan tarkkailua ja tsemmpausta kouluterveydenhuollon sekä psykiatrian tehostetun avohoidon muodossa, lääkkeitä on koitettu syöttää burnoutista etiäppäin, SSRIt aiheutti erektio-ongelmia sekä hypomanian, Ketipinor tokkuran ja ärtyisyyden.
Kaksisuuntasen myötä tunnepuoli on polarisoitunut, luonteeni on muuttunut äkäisemmäksi ja välillä pyörii aika sairaitakin asioita mielessä.
Välillä mietin, pystynkö hillitsemaan enää itseäni jos vielä joudun kohtaamaan itseeni kohdistuvaa kiusaamista esmes työpaikalla, jos siis edes ikinä enää pääsen tarpeeksi jaloilleni tehdäkseni töitä, vai meneekö kuppi lopullisesti nurin ja teen jotakin peruuttamatonta.
Lähes kaikesta pystyn puhumaan avoimesti mutta tuota aspektia en uskalla täysin avata, pelkään tulevani väärinymmärretyksi.
Synkimmissä fantasioissani haluaisin satuttaa muita kaltoinkohtelevia; kidnapata, sitoa, kiduttaa ja pitää puukkoa kaulalla, käskien heitä keksimään edes yksi syy, miksen vetäisi kaulaa auki, pistelisi paloiksi ja upottaisi suohon, jotta saisin nähdä kaikki ne kyyneleet, kivun ja pelon heidän kasvoilta, jotka sen ansaitsevat.
Tämä on enemmänkin pääkopan kollektiivista kostoa kaikkia pahantekijöitä kohtaan kuin tiettyjä ihmisiä kohtaan, yritän jälleen kerran päästä sinuiksi omien kokemuksien kanssa, jota kauna ja kosto eivät edistä, mutta on tärkeää hyväksyä myös oma pimeä puolesi osana sinua. Tärkeintä olisi kanavoida sitä luovasti ja rakentavasti eikä laittaa pahaa kiertämään.
En kerro tätä kaikkea hakeakseni sääliä tai uhriutuakseni, saan sitä ihan tarpeeksi läheisiltäni ja elämässäni on ollut hyviäkin asioita, vaan kuinka pahasti kiusaaminen voi, erityisesti muiden ongelmien kanssa, laittaa elämän sekaisin.
Nämä ihmiset voivat pahimmillaan olla tikittäviä aikapommeja.
Helvetin isot tsemit kaikille kiusaamisen, mielenterveyden kanssa painiville, ette ole yksin
Huhhuh! Ootpas monenlaista kokenut pienen elämäs aikana.. Uskon, että moni muukin on tämän sanonut mutta oot aivan helvetin vahva ihminen!
Herranjumala millasta vuoristorataa tyypin elämä ollut :O Toivottavasti meno on jatkossa rauhallisempaa.
Huhuh. Silmiäavaavaa tasokasta reflektointia ja jonkin verran sapmaistumispintaa.
Toisaalta tekstisi lisäsi pelkoa siitä, että saattaisin itse ajautua pisteeseen, jonka jälkeen olen loppuelämäni työkyvytön. Kuitenkin tuntunut, että ongelmat vain pahenevat sykleittäin vuosi vuodelta. Tällä hetkellä kärsin keskivaikeasta masennuksesta (merkityksettömyys, paha olo ja päivittäiset itsetuhoiset ajatukset) ja ahdistuneisuuteen ja ahdistaviin ajatuksiin liittyvistä ongelmista.
Kiva kun jätkät jako omia tarinoita kans 🙏 hyvää työtä Jesse ja Aleksi veljet olette hienoja miehiä
Kova meininki!
Jep
Tosi
Nyt on erittäin tärkee aihe käsittelyssä! Moni kylläkin voi saada noista teidän kokemuksista hieman huonoa oppia, missä kerroitte käyttävänne hieman väkivaltaa, mutta uskon ja toivon ettei kukaan ota mallia. Väkivalta on ihan viimeinen vaihtoehto asioiden selvittelyyn. Muuten oli hyvin käsitelty aihe!
On kyllä hyvä podcast.
Se on jotenki hienoo kuinka voi samaistua tiettyihin asioihin ja osaa itekkin jotenkin olla fiksumpi ja sillee.
Oma suhde kiusaamiseen on aika neutraali. Saan kuulla koulussa pituudesta(168 cm pitkä) ja oon kasilla ja sit kans ku oon tummempi kun muut ja mulla on mustat hiukset mut silti oon syntyny suomessa ja vanhemmat suomalaisia. Ja juu kiusaaminen on ihan perseestä eikä se oo oikein.
Sit kans toi et kiusaajat on yleensä niitä joiden vanhemmat on ”ongelmaisia” tai et on jotain päihderiippuvuutta ja sellasta nii itellä siis molemmilla vanhemmilla päihde riippuvuus ja on ollu elämä sekalaista. Nykyään asun sijaisperheessä niin on tehny musta vastakohdan kiusaajalle et en kiusaa, en suosi väkivaltaa sillä just puhumalla asiat kuuluu hoitaa sillä omasta mielestä ihmiset jotka hoitaa tilanteet väkivallalla niin heidän älykkyys on kyllä aika alhainen mutta juu toivottavasti jatkatte podcastia vielä kauan
Näihin podcasteihin ei kyl voi kyllästyä! Sopivan pitusii ja mielenkiintosii.
Erittäin tärkeä aihe ja hyvä että otitte käsittelyyn, mutta oisin kaivannut enemmän sitä, että mitä kiusaamisesta seuraa niin kiusatulle kuin kiusaajallekin, niin konkreettisia kuin henkisiäkin seuraamuksia. Minua itseäni on kiusattu alakoulussa joitakin vuosia, sekä koko sen ajan kun pelasin futista alakoulun viimeisinä vuosina, mutta ne eivät vaikuttaneet kovin pahasti, ainoastaan lähti maku koko lajista, kun aina sai kuulla kuittailua siitä kuinka paska on. Mutta se mikä vaikutti, ja vahvasti oli koko yläkoulun ajan kestänyt kiusaaminen. Homma alkoi heti ensimmäisenä koulupäivänä seiskaluokalla, ja vittuilua sai kuulla kaikesta mitä teki, ja varsinkin pukeutumisesta. Kiitos niiden yläkoulun mulkvistien, en osaa enää heittäytyä asioihin mukaan, koska pelkään saavani kommenttia siitä, kuinka typerältä näytän. Toinen asia miten kiusaaminen vaikutti oli se, että sain niinkin ihanan asian kuin sosiaalisen ahdistuksen, josta johtuen en tykkää mennä paikkoihin, joissa voi olla ikäisiäni ihmisiä. Kai sitä oli jonkin sortin masennustakin kasilla, mutta siitä päästiin yli, niin eipä tarvitse sitä pohtia enempää. Yläkoulun läpi auttoi lähinnä mahtavat luokkakaverit ja harrastus, sekä ajatus, että toisella asteella ei näitä tyyppejä tarvitse enää sietää, ja oikeassahan sitä oltiin. Tuli taas hiukan jaariteltua, mutta in conclusion: olisi voinut olla enemmän seurausten käsittelyä niin kuin herbalisti teki.
Hyvä mauton ja aleksi👍 tää on tärkee aihe josta on hyvä puhua👍
kiitos tästä🙏🙏 oli kova jakso ja toivon kyl sydämeni pohjast et kiusaamiseen laitettais resursseja huomattavasti enemmän. Actually, uutisissa on paljon puhuttu, et kiusaamiseen aletaa puuttuu eritavalla, toivottavasti ne puhuu totta :d
Hyvä video
Paras podcast!!! 👌
Mää oon teitä vähän nuorempi (-98 syntynyt) ja mun koulukiusaaja aikoinaan vaan innostui enemmän joten oli kyllä vihoviimeinen ja ainut kerta 1. luokalla kun kerroin kenellekkään. Ja jatkossa siitä sitten vaikenin ja aina valehtelin kaikille että mua ei kiusata vaikka oikeesti kiusattiin. Ja sitten sitä jatkuikin yhteensä 12,5 vuotta.
Pakko tulla tänne kommentoimaan vaikka vanha video et miks ei kiusaajia laiteta toisiin kouluihin vaan kiusatut😮 jos en ihan väärin ymmärtänyt korjatkaa jos niin oli
hyvä vilimi kiitos
Kuuntelen aina spotifystä mutta kuulin siitä arvonnasta ni tulin tänne
Hyvä vidi
Legenda kertoo että suurin osa kiusaajista on jonneja jotka kovistelevat
Ei ole legenda, vaan totuus.
Itsel on kokemusta 10 vuoden kokemus olen Kontulasta kävin keinutien ala astesta masenus todetin vasta ylä astela mä aloin taistella kiusajia vastan 6 luokkala kuuntelen tätä ja halusin kertoa oman kokemuksen, 1 luokkala ekan päivänä koulua alkoi se kiusaaminen joka päiväistä johtui koska olin "läski" tai "en ole tyttö mäinen" olin joka päivä myöhäsä ei huvittanut tehdä mitän kun en tuntenet oloaan hyväksi koulusa enkä kotona tätä kiusaamista taphtui luokkasa ja ulko puolella en pystynyt menä ulos ja söin suruni näin jälken päin en pysty ymmärtämän miksi minulle piti sada paska tuntenet ja nykyän olen ujo uusisa tilanteissa
Mikä keissi koira ois kyl hyvä
Nää on kyllä hyvii :D
Sillon ko mun isoveljeä kiusattiin joskus yläasteella niin isä meni yks päivä sinne koululle ja sano sille ns pääkiusaajalle että jos toi kiusaaminen ei lopu niin mä käyn vetämässä sun isääs turpaan koska lapsia ei viittiny alkaa lyömään.
shout out atso sadasdasada
Itte oon kokenu olevani kiusaaja näin jälkiviisaana. Oon ymmärtäny, etten olis ollu kiusaaja tätä erästä ihmistä kohtaan jos oisin tajunnu tarpeeks aikasin sanoo etten pidä joistain hänen käytännöistä tai teoista mua kohtaan. lopulta si se purkaantu ja aloin joillekkin kertomaan hänen salaisuuksiaan ja aukomaan hälle päätä. harmittaa edelleen :/
nää on kyl kovii jaksoi
Nää on sika hyvii
Mä oon niinku semmonen ihminen että oon tosi herkkä ja heikkohermoinen ja otan aika vitun helposti asiat ihon alle ja se on kauheeta
Asia video
Tärkeitä juttuja
Mua on kiusattu koko aika tähän asti eskarista lähtien, mut se on vähentynyt. Ja oon 6lk
cool
Mikä keissi seuravaks?
paras oli se ku puolustin yhtä 7v rintees ku tilanne oli 7 vs 1 puutuin siihe ja loppu heti :) !!
hyvii nää mikä keissit
Mä puutuin kiusaamiseen ku isompi kiusasi pienempää nii mua syytettiin siitä että kiusaan niitä olen 7 luokalla ja ne on 6 luokallamusta tehtiin ilmotus poliisille😂
Jee
mikäkeissi
toi käytäntö et kiusattu vaihtaa koulua on tosi järetön
Komppaan!
Helpompi siirtää yksi kuin viisi. Eli ei sinänsä järjetön.
Niin ja olin se joka vaihtoi koulua aika monta kertaa niiden psykopaattien takia.
@@ristuksenvittu nii no eihän se silloin ole reilua sinua kohtaa, että sinä joudut vaihtamaan vaikka ongelma ei ole sinussa
Mutta jos vaikka pää kiusaajat siirrettään siellä voi olla lisää kiusaajia vaikka kiusaajien kaverit
Suomen paras podcast. Epäilemättä.
Nyt on tärkee aihe, joka on valitettavasti aina ajankohtainen. Netin ja somen yleistyminen on vienyt kiusaamisen ihan uusiin sfääreihin, kun kaikki huhut ja valheet leviää sekunneissa ja on kaikki tiktokit ja jodelit missä ilman omaa naamaa ja nimeä voi sanoa mitä vaan - ilman seurauksia omista tyhmyyksistä. On järkyttävää kuinka ilkeitä lapset osaavat olla toisilleen. Kiusaamista tapahtuu kuitenkin myös aikuisten keskuudessa, ja on surullista kuinka monet aikuiset haukkuvat esim. Ylen tai keltaisen lehdistön Facebook-kommenttikentissä täysin tuntemattomia ihmisiä. Ja sitten samat ihmiset ihmettelee miksi kiusataan, vaikka samalla tekevät sitä itsekin.
Moikka asdf1234! Voitit arvonnassa Mikä keissi? - tuotepalkinnon! Laita sähköpostilla nämä tiedot meidän tuottajalle lunastaaksesi palkinnon: Etunimi, sukunimi, katuosoite, postinumero, kaupunki ja puhnro. Anna-maria.talvio@yle.fi
Legendan mukaan mikä keissi jäbät tykkää sun kommentista jos oot ajois
Kiusaajilta pitäs kysyy et mikä keissi
Äiti kertoi joskus tarinan että kun mun tällä hetkellä päälle 20v serkku meni 7. Luokalle niin joku tyttö tuli kysymään häneltä että "alax" Btw vihaan tota sanaa😅 mut kummiskin mun serkku kieltäytyi, jolloin se tyttö meni kertomaan ns. Koville pojille että: Joo toi yks ei alkanu munkaa niin hakatkaa se. Ja sit ne pojat meni ja hakkasi sen mun serkun ihan kunnolla. Jonka jälkeen opettajat ajattelivat että erotettaisiin se mun serkku ettei tarvitsisi erottaa niitä kaikkia kiusaajia, mutta sitten se mun eno meni väliin jolloin KÄSKI opettajia erottamaan ne kiusaajat ja pistämään ne kaikki eri kouluihin. Ja niin siinä sitten kävi. Hullua kuinka vajaa pitää olla että tekee tommosta...
Asia eno
Rakastan teidän podcastia! Todella tärkeä aihe ja muistakaa ihmiset vaikka teillä on kuinka paha olla, se ei ikinä ole hyvä peruste kenenkään kiusaamiseen!
mikään ei ole hyvä syy kiusaamiseen
@@amiloaa Tämä!
Yks parhaista podcasteist 💪
Mikä on muka parempi
Paras
Laittakaas laskuri huvikseen päälle laskemaa kui monesti Aleksi sanoo ”niinko” ☝🏼
Pitääpä laittaa😂👌🏼
Alkopa häiritsee ku aloin sitä niinkoa pelkästää tuolta "kuuntelee" 😄
Nyt kyl otitte todella tärkeän puheen esille toivottavasti moni ihminen näkee tän et vähentyis tää kiusaaminen syrjiminen mitä näitä onkaan.
Tätä o yllättävän kiva kuunnella pitkän koulupäivän jälkee :D
itteä ei oo ikinä kiusattu mutta muutama "öykkäri" tuli haukkuu mun pienikokoista kaveria, mään tajunnu asian vakavuutta ja vitsailin vaa niille takas. kaveri otti siitä niiden haukkumisesta itseensä ja meni itkemää nurkan taakse ja kun menin puhumaan sen kanssa kuulin että sitä oli kiusattu yli kaks vuotta, ja siis mä en ollu huomannu mitää!! tuntu siis niin epäonnistuneelta sen kaverina ja siis sen jälkeen seuraavat kolme viikko mulla oli semmonen tunne että mää voisin vetää sitä öykkäriä ja sen "gangia" turpaan aina kun vaa näin ne jossain. Onneksi se kiusaaminen on loppunu
Kyllä kivaa näitä kattoa koulun jälkeen👌
Edelleen jätkät. TÖRKEÄN HYVÄÄ DUUNIA. PARHAIN PODKASTI MITÄ OON IKINÄ NÄHNY.
Aleksin huppari on siisti🔥
Tärkeä aihe olisi hyvä jos kaikki näkisivät tämän☺️❤️
Mua kiusattiin koko ala ja yläaste, en ikinä laittanut mitenkään pahasti vastaan koska henkilöillä jotka kiusas mua oli paljon isoveljiä nii eihän sitä uskaltanut. Ja nyt vanhemmallakin iällä satuin näkemään kyseisen henkilön kaupassa, niin valehtelematta piti kaks kertaa miettiä että pitäskö kaikkien näiden vuosien jälkeen laitaa takas samalla mitalla. Ei tämmöstä paskaa pysty ikinä antamaan anteeksi.
Edit. Koulu on sairas paikka koska se on yleensä ainoa paikka missä ihminen tulee kokemaan väkivaltaa
itellä se meni niin että mulle huudeltiin ja ärsytettiin sitku sanoin kotona äiti laitto viestiä opettajalle nii mun piti pyytää anteeksi häneltä koska olin "kiusannut häntä" ja mitäs siinä pistää enää hanttiin :d
odotan voittavani kun tähän kommentoimaan vaivauduin
Rantamaa Perkele, joka Podcast otat väkivallan esille :D miten ois, jos tekisitte ihan Vapuks meille Tunnin jakson missä keskustelisitte vähän väkivallasta xd
+Politiikka, tiiän, Yle ei Diggaa, mut jos sillee pintaraapasu, ettette perehdy sen enempää, ja tarkemmin.. koska teil on eri puoluekanta, ni pystysitte vähän haastaa toisianne! Pelkkii Visioit vaan.
3:36 mäkin oon ollu pienempi kokoinen ja oon vieläki! Ja 175cm pituus on normaali pituus! Mä oon tällä hetkellä 165cm! Mutta muistakaa että mä vielä kasvan ja todennäköisesti minusta tulee yhtä pitkä kuin Mauttomasta!
Et
Ihminen voi jäädä myös tosi lyhyeksi... Terveisin 18v 165cm
Se Jesse ja Mauton näyttää samalta ja myös se "Mauno" kanavalta se toinen tyyppi näyttää myös Jesselt ja Mauttomalt🤯
Hyvää settiä niiltä, joilla asiat on tuoreessa muistissa.
Harmi että poikien kahvitauko kestää sen alle 40min kuuntelis muutaman tunnin putkee. Hienoo työtä tällästä lisää
Tää on kyllä tämän hetken paras podcast! :D
Siiis voi veljet, jätkät te ootte ytimessä.
Itse olin koulukiusattu ja syrjitty koko peruskouluajan ja tosi monet nää aiheet osu itteeni... I really needed this!🔥 Onneks aikuisempana on saanu tavata näitä kiusaajia ja huomata että sielki pääs on aikuistuttu ja saatu keskustella elämästä iha erilaila.. Haavoja jäi kouluajoilta, kiusaaminen ei oo koskaan hyväksyttävää
Tykkään kuunnella kaikenlaista taustaäänenä kun pelaan niin mikä keissi on täydellinen siihen, kiitos!
Roses are red violets are blue, jos kiusaat hiljasta lasta se vaaralliseks ja vihaseks muuttuu
Ei toimi suomeks
@@sanomanjiro1500 Kyllä se täälläkin kuule noin vaan menee
blue ja muuttuu rimmaa kyl aika kehnosti
Toi oli ihana toi äiti joka oikeest teki sille koululle selväks et kyl tääl kiusataa. ❤️
ite olin 3-6 luokan ajan aikalailla kokoaika kiusattuna (tällä hetkellä oon 8-luokan lopussa) ja siinä olin masistellu ja onha siitä edelleen vähä arpia mutta onneks tää kaveri on kyllä jo toisessa koulussa mutta paskintahan tässä on se että tää äijä oli mut kaveri alkuun just sillo 3-4 luokalla ja siinä se alkuun just 3-4 luokalla alko se kiusaamine mut sitte se oli vasta semmosta pientä mut sit se meni sellaseen että haukku, nälvi, kerran se löi mun puhelimen maahan, kerran se yuös potki mun pyörää pienenä ja välillä semmosta fyysisepää ja tällee eikä hirmu mukavaa ollu mut ei voi mitää ja kerran sitä piti lyödä ku se mua kuristi ympäri luokkaa eli siis otti kurkusta kiinni kuristusotteeseen ja pyöritti ympäri luokkaa ja kaikki se sen takia ku sanoin sille että älä koske x henkilön tavaraan mut no can do se on mennyttä ja tällee mut siinä käytii kaikenlaista paskaa läpi ku oon vähä herkempi että joku olis että "vittuako sä kakara huutelet" mutta en mä sillo ollu semmonen enkä oikee vieläkään mut kyllä mä osaan nyt jo sanoo jollekki että "kakara vitti pää kiinni" mutta mutta vanhemmathan siitä kiusaamisesta ties ja teki asialle kaikenlaista että reksiä ja opettajaa oli asian ympärillä ja silleen en oo turpaani sentään saanu utta oli myös just sitä että en vaa halunnu mennä kouluu ja feikkasin että olin kipeenä ja sellasta mutta juu.
Itelle on tuttu aihe meinaa kiusattu 3. Luokalta asti ja vieläkin jatkuu. Koulu ei tee asialle mitään ja vaikeetahan se on vaikuttaa asiaan kun on etäkoulua
Oon aika vasta alkanu kuunteleen teidän podcastia, todella hyvää sisältöä ja se miten kerrotte asioista ja tuotte oman mielipiteenne esille on mukavaa kuunneltavaa. Tämä jakso erityisesti kosketti itseä näin koulukiusattuna ja muistaa sen että koulukiusaajissa on vika, ei kiusatussa. Kiitos tästä pojat! ❤️
Tos viime talvena yks mun rinnakkaisluokkalainen jätkä tuli vaan yhtäkkiä heittään mua jääpalalla päähän niin täysillä mua ku se pysty ihan ilman syytä ja vaan sen takia koska se halus esittää muille mun kavereille. Enkä edes sillon vielä tietänut mitä se on tehnyt mut se on kuulemma hakannu mun entisen kaverin ja yms. Eikä sossut oo vissiin tehnyt asialle mitään. Sori oli vähän pitkä teksti.
Jos mua kiusataan yleensä hoidan ite ne asiat
Ja kiusaamiseen usein liittyy sellanen häpeä, tai itsellä ainakin. Tuntuu et olen vaan niin nolo/ruma, ja et jos olisin "normaali"mua ei oltais kiusattu(eli tavallaan oma syy).
Oma mielipide kiusaamisesta on se että se on kyl ihan perseestä, kiusatuilla on yleensä "heikkouden" merkkejä jonka takia sitä on helppo kiusata. Yleensä myöskin kiusaajalla on ongelmia elämässä jo jonkin verran ja jotain tiettyjä piirteitä jotka saa sen kiusaamaan muita. Joskus on huono päivä, on itse kiusattu, tai vaikka huono lapsuus. Se on kyllä suoraan sanoen hirveetä jos joutuu kiusatuksi. (jos on jotain korjattavaa niin kertokaa vaikka kommenteissa)
Vielä kun tietäisitte että minulla oli kiusaajana opettaja. Vanhemmat ei voinu mitään, kun rehtori oli sitä mieltä, että ei voi mitään, koska opettajajalla oli virkasuoja. Tästä on aikaa jo yli 50 vuotta. Onnekseen tuo opettaja on jo kuollut. Vaikuttaa vieläkin minuun. Vittu mitä paskaa se oli. Isäni joutui ottamaan töistä vapaata, että voi hakea minut kotiin turvallisesti jne. Oltiin kyllä yhteydessä kouluun jne. että asia olisi saatu järjestykseen, mutta ei saatu.
Täydentäisin tätä ns kliseiseistä kommenttia eli puuttukaa siihen, että ihan koskee kaikkia. Ei vain kavereita, opettajia ja vanhempia vaan myös muita, ihan tuntemattomia vanhempia. Jos näkyy jossain bussipysäkillä selkeästi jotain tälläistä paskaa, älkää vaan ajatelko mitään, et en tunne, ei ole mun lapsia tai mitään. Vaan siihen viereen vaan kysymään et mikäs juttu tämä on ja luuletteko, että tuo on mukavaa tuosta. Ja voi samalla heittää tuon erään tapauksen äidin kysymyksen ilmoille, että miksi te teette noin.
Hyvää duunia teette! Parhaita podcasteja kyllä!
kävin vesalan yläasteella... se oli raffi mesta mun aikaa oikeesti rankka paikka... tappelussa meni yläasteella 3 kertaa lentiin jesse tietää pääovien siin välikös perkele oven lasin läpi..
siellä kyllä kiusattiin... joutu puolustaa itteensä isosti... ooon jesseä muutaman vuoden vanhempi ni kävin eriaikaa...
Allekirjoitan tän asian!
Nelos luokka ja mua alettiin kiusaa ensin 2 vastaa mä no se loppu nelosen lopulla mut viitos luokalla mua taas alettiin kiusaa 3 vastaa mä. En vieläkään oo päässy yli😢
Siis mua on kiusattu mun edellises koulus sillee et 5 vastaa mä sitte vaihoin kouluu ja ku vaihoin kouluu nii eka vuosi meki hyvin sitte tuli....
No nyt oli taas hyvä podcasti ja vielä tärkeestä aiheesta. Ja nyt se kahvi kuppi tänne toi on nimittäin niin pääliköitten kahvimuki.
nyt oli tosi tärkeä aihe ja ittee anakin kosketti paljon kun mua on kiusattu vuos sitten mutta se loppui kun nsanoin siitä kotona ja opettajalle että jos sua kiusataan sano siitä jollekin.
Otteet kiusattiin noin 7vuotta ja olen siiis 08/13 ja nyt kun muutettiin äitin työn perässä toiseen kaupunkiin niin täällä mua ei oo kiusattu kertaakaan ja oon saanu kavereita 5kk aikana enemmän kavereita kun koskaan vanhalla paikkakunnalla missä asuin
Mua on kiusattu koko 1-7lk ajan mut oon saanut yhen kaverin joka puolustaa mua vaikka kiusaaminen ei ole oikein!
Oon ite todistanu ku yhtä tyyppiä kiusattiin nii se kerto kiusaamisesta sen opettajalle ja se koitu aika pahksi virheeksi koska ne kiusaajat alko kiusaamaan enemmän ja pahemmin eli veti sen tyypin paskaksi ihan täydellisesti ja se jatku ja jatku mutta se kiusattu muutti pois eikä ne kiusaajat nii se on vähä hankalaa saada kiusaus loppumaan koskaei niitä kiusaajia kiinnosta vaikka poliisi niille puhuis
Mun opee ei kiinnostanu paskaakaan ku mua kiusattiin 2 vuot
huutista (5 ja 6 luokalla)
Meidän koulussa se ainut henkilö joka oli kaikista pienin, heikoin, helposti kiusattava se olin vittu minä ja olen edelleen
Tätä on odotettu 5/5
Älkää koskaan kiusatko kiusaaminen on rikos
Ps oli hyvä video
mua on haukuttu ja muutenki kiusattu 3.luokalta asti nyt oon 8 luokalla ja se jatkuu vieläki. opettajat ei tee mitään sille
Kultasta kontenttia.
Mä oon vedelly vitos luokalla mua 2vuotta vanhempia siskon kiusaajia turpaa lumi vuorella
6:04 *RYYYYYYYYYYYYYYST*
Nyt oli tärkeä aihe! 🙌
Tärkee aihe ❤️🩹🙏oon ite ollu kiusattu/syrjitty ja oon kiusannu parii tyyppii pienenä mut ei ollu mitään kunnollista kiusaamista🥺mut silleen kuitenki et oon saanu jonku itkemään...🥺💔surullista❤️🩹
Kaduttaa kyl vaik siitä on useita vuosia aikaa 💔🥺
Niinku,.niinko,.niko, niinko, niku, niko, nikö, niinku, ninku. Vähennä täytesanoja Aleksi.
oli hyvä jakso tää on aina viikon piristys jatkakaa samaan malliin :D
Puhukaa suomen hallituksesta ja herätelkää porukkaa
Siis ai että noi gogot. Mä kävin eskarin Espanjan Fuengirolassa (siel on suomenkielinen koulu) ja ai että ne oli kova juttu. Mulla tosin ei ollu niitä, koska mä keräilin yhtiä toisia juttuja jotka oli kovassa huudossa: Littlest Pet Shoppeja.
(oikeestaan kerään niit edellee aina ku löytyy kirpparilt jotai harvinaisii)
Tärkeästä aiheesta puhuitte pojat👍
ootte ihsn parhaita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Olin 1luokalla 123cm meikä oli hakannut kaikki kiusaajat