Ja mikä motivoi taas syömiseen, nukkumiseen ja liikuntaan niin voisko sanoo että ihmisen empaattinen kohtaaminen? Siis kun ihminenhän on sosiaalinen eläin kuitenkin.
2 ปีที่แล้ว
Moi, jos kontekstina on ihmisen motivointi vaikka jonkun ammattilaisen* vastaanotolla (esim. valmentaja tai lääkäri tai terapeutti) niin joo, empatialla on suuri merkitys. Toki yhdistettynä muutoinkin toimiviin metodeihin. Eli kärjistäen: pelkkä ymmärtävä kohtaaminen ei vielä välttämättä motivoi, vaikka hyvältä tuntuukin, vaan ihmiselle pitää pystyä tarjoamaan myös jonkinlaisia käytännön keinoja itsensä aktivoimiseen. (Valitettavasti esimerkiksi lääkäreiden sosiaalinen pelisilmä ja empatiakyky on usein niin vähäistä, että potilaskohtaaminen ja elintavoista puhuminen pikemminkin pilaa motivaation kuin nostaa sitä.)
Kylmäaltistus on loistava tapa herätä eloon. Olen ehkäissyt alakuloa kylmäaltistuksella jo vuosia. Hyvin toimii.
2 ปีที่แล้ว +1
Joo, samaa kuullu! Itsekin harjoittelin noita joskus 2014, mutta sitten tapa valitettavasti jäi. Pitäisi kyllä alkaa taas tuohon. Sitä Wim Hof (tjsp) nimistä kaveria oon joskus seuraillut, joka on näissä kylmäjutuissa kai tosi syvällä.
Dopamiini järjestelmä toimii, sitä pitää tosin osata käyttää omassa elimistössä, ja se voi tuoda haastetta.
2 ปีที่แล้ว +1
Näinpä. Nykyään moni myös "väärinkäyttää" sitä siten, että aktivoi sitä aivan liikaa. Eli jatkuvasti käytetään/tehdään asioita, jotka tuntuu hyvältä ja lopulta turrutetaan järjestelmä niin pahasti, että aiemmin hyvältä tuntuneet asiat ei enää tunnu oikein miltään ja oikein mikään ei motivoi. Eli hyvääkin voi olla liikaa.
Oi, nyt tuli uutta tietoa motivaatiosta! Miulla tulee uupumuksen kylkiäisinä ajoittaisia masennusjaksoja. Itselle tulee silloin vahvasti sellainen olo, ettei mikään jaksa kiinnostaa tai huvittaa. Välillä iskee myös täysi välinpitämättömyys asioita kohtaan. Nyt, kun tiedän, että motivaatiolla on fysiologinen pohja, niin on helpompi ymmärtää omaa sekä muiden masennusta. Jos sitä motivaatiota ja innostusta ei vaan löydy, se ei ainakaan johdu yrittämisen puutteesta. Monesti tulee ahdisteltua ajatuksen kanssa "yritänkö tarpeeksi lujaa, pitäisikö yrittää enemmän?" Nyt voin höllätä ja antaa itelleni enemmän armoa näiden ajatusten suhteen! :)
2 ปีที่แล้ว +1
Just näin! Periaatteessa ihan kaikella mitä meissä/meidän mielessä tapahtuu, on kyllä tavalla tai toisella fysiologinen pohja, koska kaikki lopputulemat ovat tavalla tai toisella fysiologisten prosessien aiheuttamia. Mutta jotenkin meidän kulttuurissa elää edelleen sellainen kehon ja mielen erottaminen toisistaan, vaikka käytännössä nykyään jo tiedetään, että näiden erottaminen on tosi keinotekoista ja että molempien välillä on paljon kaksisuuntaisia yhteyksiä. Eli yksinkertaistaen (ja vahvasti yleistäen) voi sanoa, että se, mitä tapahtuu mielessä on osin kehon tuotosta ja se mitä tapahtuu kehossa on osin mielen tuotosta.
Hyvä video! kivan yksinkertaisesti selitit monimutkaisen aiheen!💪🏼
Kiitos paljon!!
Ja mikä motivoi taas syömiseen, nukkumiseen ja liikuntaan niin voisko sanoo että ihmisen empaattinen kohtaaminen? Siis kun ihminenhän on sosiaalinen eläin kuitenkin.
Moi, jos kontekstina on ihmisen motivointi vaikka jonkun ammattilaisen* vastaanotolla (esim. valmentaja tai lääkäri tai terapeutti) niin joo, empatialla on suuri merkitys. Toki yhdistettynä muutoinkin toimiviin metodeihin. Eli kärjistäen: pelkkä ymmärtävä kohtaaminen ei vielä välttämättä motivoi, vaikka hyvältä tuntuukin, vaan ihmiselle pitää pystyä tarjoamaan myös jonkinlaisia käytännön keinoja itsensä aktivoimiseen.
(Valitettavasti esimerkiksi lääkäreiden sosiaalinen pelisilmä ja empatiakyky on usein niin vähäistä, että potilaskohtaaminen ja elintavoista puhuminen pikemminkin pilaa motivaation kuin nostaa sitä.)
Kylmäaltistus on loistava tapa herätä eloon. Olen ehkäissyt alakuloa kylmäaltistuksella jo vuosia. Hyvin toimii.
Joo, samaa kuullu! Itsekin harjoittelin noita joskus 2014, mutta sitten tapa valitettavasti jäi. Pitäisi kyllä alkaa taas tuohon. Sitä Wim Hof (tjsp) nimistä kaveria oon joskus seuraillut, joka on näissä kylmäjutuissa kai tosi syvällä.
Samaa kaveria seurannut. Omassa tuttavapiirissä kylmäaltistujat ovat kaikkinensa hyvinvoivan oloisia.
Dopamiini järjestelmä toimii, sitä pitää tosin osata käyttää omassa elimistössä, ja se voi tuoda haastetta.
Näinpä. Nykyään moni myös "väärinkäyttää" sitä siten, että aktivoi sitä aivan liikaa. Eli jatkuvasti käytetään/tehdään asioita, jotka tuntuu hyvältä ja lopulta turrutetaan järjestelmä niin pahasti, että aiemmin hyvältä tuntuneet asiat ei enää tunnu oikein miltään ja oikein mikään ei motivoi. Eli hyvääkin voi olla liikaa.
Oi, nyt tuli uutta tietoa motivaatiosta!
Miulla tulee uupumuksen kylkiäisinä ajoittaisia masennusjaksoja. Itselle tulee silloin vahvasti sellainen olo, ettei mikään jaksa kiinnostaa tai huvittaa. Välillä iskee myös täysi välinpitämättömyys asioita kohtaan.
Nyt, kun tiedän, että motivaatiolla on fysiologinen pohja, niin on helpompi ymmärtää omaa sekä muiden masennusta. Jos sitä motivaatiota ja innostusta ei vaan löydy, se ei ainakaan johdu yrittämisen puutteesta. Monesti tulee ahdisteltua ajatuksen kanssa "yritänkö tarpeeksi lujaa, pitäisikö yrittää enemmän?" Nyt voin höllätä ja antaa itelleni enemmän armoa näiden ajatusten suhteen! :)
Just näin! Periaatteessa ihan kaikella mitä meissä/meidän mielessä tapahtuu, on kyllä tavalla tai toisella fysiologinen pohja, koska kaikki lopputulemat ovat tavalla tai toisella fysiologisten prosessien aiheuttamia. Mutta jotenkin meidän kulttuurissa elää edelleen sellainen kehon ja mielen erottaminen toisistaan, vaikka käytännössä nykyään jo tiedetään, että näiden erottaminen on tosi keinotekoista ja että molempien välillä on paljon kaksisuuntaisia yhteyksiä. Eli yksinkertaistaen (ja vahvasti yleistäen) voi sanoa, että se, mitä tapahtuu mielessä on osin kehon tuotosta ja se mitä tapahtuu kehossa on osin mielen tuotosta.