Vesikanisterit olivat mukana käytännössä sitä varten, kun tuo Nitsi- ja Inarijärven veden laatu oli pieni kysymysmerkki ennen reissua. Varsinkin, kun ensimmäisten päivien reitit kulkivat veneväylien läheisyydessä. Lisäksi täällä etelässä on totuttu hieman toisenlaisiin järviin veden puhtauden puolesta. Eipähän niitä oikeastaan enää toisen päivän jälkeen täysinä kannettu, mutta iltaisin leirissä ne usein käytiin kuitenkin täyttämässä niin ettei jokaisen aina erikseen tarvinnut hakea juoma-/ruoanlaittovettä.
En nyt nopeasti muista, oliko Tuulijärven ja Pikku-Tuulijärven välillä joku pieni maakannas vai oliko ihan melottavissa. Pikku-Tuulijärven eteläpäässä oli aika pitkälle matala hiekkapohjainen ranta jonka länsipuolelta lähti melko kapea oja. Sen pystyi melko pitkälti uittamaan niin, että yksi henkilö oli kanootissa ja melalla sauvoi eteenpäin. Oja yhdistyy lampeen jossa oli ainakin kuvaus hetkellä aika niukasti vettä (tämä kohdassa 1:21:00). Pikku hiljaa lampi lähtee kuitenkin syvenemään, eli homma helpottuu. Näiden parin lammen jälkeen tulee pari sataa metriä vetoa/kantoa. Polku siinä on kuitenkin todella hyvä, eli ei ollut kovin haastava rasti. Tämän jälkeen ollaan Pystytaivaljärvellä. Sieltä muistaaksemme menee venetie Pikku Kantapääjärvelle, vaikkei sitä ainakaan Maanmittauslaitoksen karttaan oltu merkattu. Pikku Kantapääjärven eteläpäästä menee taas venetie Suolisjärvelle, eli sekin ylitys on melko helppo. Suolisjärvi itsessään oli melko normaalia järvimelontaa - hieman jopa ehkä suorittamista. Suolistaipaleella onkin sitten taas ihan kunnon venetie josta pääsee vähän kanoottia kookkaammallakin veneellä, sillä siinä oli kelkka ja vinssi. Tämän jälkeen ollaankin Suolisvuonolla. Lyhyesti sanottuna - melko paljon lyhyehköjä vetoja sekä melontapätkiä. Eli vaihtelua tulee olemaan ja jalottelemaan pääsee.
Kahvivesi keitetään yleensä ensin ja sitten vasta laitetaan purut.
Mitä tuon yhden ukon käsille on tapahtunut
Hyvä video! Kanava meni tilaukseen.
Kiitokset 🙏
Miksi raahaatte vettä mukana vaikka puhdasta vettä on jokapuolella🤔🤔🤔
Vesikanisterit olivat mukana käytännössä sitä varten, kun tuo Nitsi- ja Inarijärven veden laatu oli pieni kysymysmerkki ennen reissua. Varsinkin, kun ensimmäisten päivien reitit kulkivat veneväylien läheisyydessä. Lisäksi täällä etelässä on totuttu hieman toisenlaisiin järviin veden puhtauden puolesta. Eipähän niitä oikeastaan enää toisen päivän jälkeen täysinä kannettu, mutta iltaisin leirissä ne usein käytiin kuitenkin täyttämässä niin ettei jokaisen aina erikseen tarvinnut hakea juoma-/ruoanlaittovettä.
Hyvää settiä, respect. Oliko millainen toi Tuulijärveltä Suolisvuonolle väli?
En nyt nopeasti muista, oliko Tuulijärven ja Pikku-Tuulijärven välillä joku pieni maakannas vai oliko ihan melottavissa. Pikku-Tuulijärven eteläpäässä oli aika pitkälle matala hiekkapohjainen ranta jonka länsipuolelta lähti melko kapea oja. Sen pystyi melko pitkälti uittamaan niin, että yksi henkilö oli kanootissa ja melalla sauvoi eteenpäin. Oja yhdistyy lampeen jossa oli ainakin kuvaus hetkellä aika niukasti vettä (tämä kohdassa 1:21:00). Pikku hiljaa lampi lähtee kuitenkin syvenemään, eli homma helpottuu. Näiden parin lammen jälkeen tulee pari sataa metriä vetoa/kantoa. Polku siinä on kuitenkin todella hyvä, eli ei ollut kovin haastava rasti. Tämän jälkeen ollaan Pystytaivaljärvellä. Sieltä muistaaksemme menee venetie Pikku Kantapääjärvelle, vaikkei sitä ainakaan Maanmittauslaitoksen karttaan oltu merkattu. Pikku Kantapääjärven eteläpäästä menee taas venetie Suolisjärvelle, eli sekin ylitys on melko helppo. Suolisjärvi itsessään oli melko normaalia järvimelontaa - hieman jopa ehkä suorittamista. Suolistaipaleella onkin sitten taas ihan kunnon venetie josta pääsee vähän kanoottia kookkaammallakin veneellä, sillä siinä oli kelkka ja vinssi. Tämän jälkeen ollaankin Suolisvuonolla.
Lyhyesti sanottuna - melko paljon lyhyehköjä vetoja sekä melontapätkiä. Eli vaihtelua tulee olemaan ja jalottelemaan pääsee.
35:40 tanssijalka vipattaapi