Tähän voisi vielä lisätä keikkuvan taloudellisen tilanteen, jolloin esim neulefestareille osallistuminen ei välttämättä ole edes mahdollista. Jo yhden päivän matka kuluineen saattaa syödä aika ison osan kuukauden budjetista, puhumattakaan käsinvärjättyjen lankojen hankintaa. Jollekin saattaa olla ulkopuolinen olo jo ihan pelkästään siitä, että pystyy käyttämään vaikka pelkkää markettilankaa neuleissaan. Annetaan siis jokaiselle neulerauha, on se sitten valinta mihin KAL:ihan osallistuu tai miten nopeasti neuloo. Somessa on kaikki näkyvillä ja väliin itelläkin tulee ähky valmistuneista neuleista, ihanista langoista ja muiden ”neuletahdista”. Pitää vaan muistuttaa itselleen, että jokainen tekee tavallaan ja annettakoon näin jokaiselle se vapaus tehdä kuten parhaiten pystyy ja taitaa ❤
Se on ihan totta, että tämäkin harrastus maksaa, ja eriarvoisuus on todellista. Ja toisaalta myös käsityöläisen (tarkoitan ihan ammattia), lankakauppiaan ja tapahtumajärjestäjän pitää saada tuloja elääkseen. Ei oo neulemaailma vapaa rahasta. Mut jos ees muuten ois rauha ja vapaus neuloa. ❤️👍
Kiitos erittäin hyvästä pohdinnasta tuon ulkopuolisuuden tunteen heräämisestä. Elämänkokemus tuo mukanaan itseluottamusta ja sen myötä voi ihan itse rauhassa päättää mihin lähtee mukaan. Hidastaminen tekee hyvää, aikaa kuunnella omia tarpeita ja toiveita.
Kiitos jaksosta ja olipa kiva kuulla, että syy selvinnyt. Mie nostaisin erityisesti ajatuksen juoksusta sen tärkeimmän pointin, eli jos jokin asia tuntuu joltain, niin siinä kohtaa kannattaa todellakin herätä miettimään juurikin sitä, että miksi minusta tuntuu tältä ja ennenkaikkea pystyen olemaan itselleen täysin rehellinen.Tuo on todella vaikeaa, mie ainakin joudun sitä opetteleen varmasti vielä moneen, moneen kertaan, mutta se muutamaan tunteeseen se auttanut (esim. kun somessa tulee vastaan keskustelua/mielipiteitä langan ostamisesta/langan hamstraamisesta/lankakauppojen tukemisesta jne.) Tämän somekauden aikana on hyvin helppoa harmistua/tuntea kateutta/huudella omia mielipiteitä ja hukata ehkä se OMA tietämys , itselleen rehelliset ajatukset ja mielipiteet, pysähtyminen OMIEN ajatusten äärelle on se juttu aika moneen tunteeseen, niihin pystyy itse vaikuttaan, toisten ajatuksiin, mielipiteisiin ja käytökseen vaikuttaminen on huomattavsti paljon vaikeampaa jollei mahdotonta. Edit: lisäisin vielä myös yhden tärkeän asian, mikä monelta on täysin unohtunut niin tosielämässä kasvotusten keskusteltaessa kuin varsinkin somessa, osaako kuunnella oikeasti mitä toinen sanoo, vai kuuleeko vain sen osan mikä osuu ns. omaan hermoon? Moniko somessa oikeasti lukee ajatuksella muiden kommentteja, tai kuuntelee, väitän ettei kovinkaan moni.
Hyviä pointteja! Kuullaanko omia ja muiden ajatuksia jatkuvan somevirran äärellä. Välillä on hyvä tarkastella asioita vähän etäämmältä, ja miettiä, tarviiko reagoida niin nopeasti - jos ollenkaan. 😊
Kiitos, Johanna, ajatuksia herättävästä jaksostasi! 🧡Uskon, että neulepiireissä tapahtuu tällaista, mistä kerroit. Tulee paineita, jos on vaikeaa pysyä kaikessa mukana, vaikka haluaisi. Minä olen jo niin iäkäs ja elämänkokemusta on kertynyt, että voin kulkea ihan omaa tietäni. Neulon sitä, mitä haluan ja mitä tarvitsen, joko itselleni tai läheisilleni. Eläkeläisenä minulla ei useinkaan ole varaa kaliisiin lankoihin, joten lankojen hinta merkitsee minulle aika paljon. En ole neulonut ainakaan vielä Lentoa, Mimmiä enkä Ranunculustakaan, enkä tiedä, tulenko koskaan neulomaankaan. Idän neulefestareilla olin eilen siskojeni kanssa, kun satuimme olemaan täällä mökillä lyhyemmän matkan päässä kuin kotoa. Lankoja en ostanut, kun niitä on minulla kotona enemmän kuin tarpeeksi. 😊Oikein hyvää alkavaa syksyä sinulle! ❤
Kiitos, hyvää syksyä sinnekin! ❤️ Se on ihanaa, että on rauha tehdä omasta itsestä käsin. 🤗 On myös ihanaa, kun on valtavasti inspiraatiota ja ideoita saatavilla, vaikkei itse lähtisikään aina kaikkeen mukaan.
Hyvä, että kannustat ihmisiä tekemään neuleasioita omia tarpeita ja mahdollisuuksia kuunnellen. Ei tarvii kisata, eikä tehdä just samoja juttuja kuin 'kaikki muut'.Toisaalta muita seuraamisen jälkeen saattaa yllättäen löytää itsensä virkkaamassa isoäidin neliöitä tai pohtimassa, pitäisikö se Ranunculus kumminkin neuloa, mutta otetaan inspiraatiota, ei paineita toisiltamme!
Kiitos Johanna virkkausseurasta ja podcastini mainitsemisesta 😊Ja niin, en virkkaa sitä huivia, jota kaikki virkkaa nyt. Mä olen aina ja kaikessa ollut ulkopuolinen ja erilainen, enkä ole koskaan kokenut tarvetta tehdä tai saada samoja asioita kuin muut, joten FOMO ei ole mun juttu. Mä teen sellaisia neuleita (ja muita käsitöitä), jotka sattuvat mua kulloinkin huvittamaan, yleensä ne ei ole niitä, mitä muut tekee, mutta joskus on hauska osallistua johonkin haasteeseen tai kaliin, etenkin jos voin toteuttaa ne omalla tavallani. Johonkin neuletapahtumaan olisi kiva joskus päästä osallistumaan ja tavata neuleihmisiä, koska olen niin paljon yksin kotona, mutta ehkä neuleleiri (tai muutama vuoden aikana) on minulle se sopivin tapa osallistua neuletapahtumiin. Kivoja 7 päivää 7 aloitusta suunnitelmia, mielenkiinnolla odotan seuraavaa jaksoa, että näen mitä olet saanut puikoille ja kuinka pitkälle. Ihanaa loppukesää!
Kiitos Heidi, samoin sinne! ❤️ Sulla onkin aina niin ihania ja tosi monipuolisia neuletöitä! Ja se on tosi kiva, että uskaltaa tehä just omaa juttua. 🤗
Kiitos taas jaksosta! Fomo-jutuista olen niiiin samaa mieltä. Neuletapaamisissa olen käynyt muutaman kerran. Ne on ollu aivan kivoja, mutta en aktiivisesti hakeudu niihin. Mietin joskus, miksi en. Sitten ymmärsin, että kun työ ja muut harrastukset on todella sosiaalisia, haluan olla kotona itsekseni neulomassa. Jyväskylän festareillakaan en ole käynyt. Olen sitäkin suunnitellut, mutta suuri väkimäärä vähän mietityttää. Pikkuisen sen suhteen on ollu fomoa havaittavissa. Hittiohjeet jättää mut yleensä kylmäksi. En halua tehdä samaa kuin "kaikki" muut, en ainakaan samaan aikaan 😂 KALit ja testineulonnat on aivan kivoja, mutta kaikkea kivaa ei tosiaan voi valita. Käsitöiden pitää pysyä pois ahdistuksen ja kiireen tuottajien joukosta. En myöskään halua tehdä tarpeetonta. En tarvitse 15 huivia tai jatkuvasti uutta vaatetta. Onneksi on perhettä, jotka haluaa mun tekemiä juttuja. Välillä joutuu hillitsemään intonsa, kun taas on jotain ihanaa uutta lankaa. Ekologisuus on mulle tärkeä arvo, enkä siksikään osta mitä tahansa, kuinka paljon tahansa. On rahanmenollakin rajansa. Mutta siis, komppaan!
Joo, tunnistan tuon, että kynnys lähteä tapaamisiin on iso, kun olen jo muuten työssä läsnä ihmisille koko ajan. Sohvannurkassa neulominen on usein se palauttavampi vaihtoehto. Mut onhan se joskus kivaa mennä, ja joskus harmittaakin, kun jotain jää välistä. Toistaiseksi neuleleiri on ollut itselle mieluisin juttu, siellä voi olla yhdessä ja erikseen, eikä oo kiire minnekään. 🩷🤗 Tärkeintä on tietää, mistä just itse tykkää!
Kiitos Johanna, hyvää pohdintaa. minä olen lapsuudessa ollut kaikesta ulkopuolella ja ehkä siitä on tullut sellainen että kuljen omaa tietäni. Toisaalta innostun helposti kaikesta ja minulla on mahdollisuus lähteä mukaan, kun on yleensä kaksi vapaata viikossa ja ne sattuvat yleensä lauantaille ja sunnuntaille. Minä huomaan että minulle ei ole pakko päästä niihin neuletapahtumiin joihin "kaikki" muut menevät. Mutta jos menen nautin siitä että saan olla siellä muiden kanssa. Niistä neuleista joita kaikki neulovat, aika usein joudun toteamaan että, minä en sitten ole kaikki. Tällä hetkellä minulla on puikoilla eka Lento, Mimmiä en ole vielä neulonut, enkä Ranunculusta ja aika monta muutakin kaikkien neulomaa puuttuu kaapistani. Itse toivon armollisuutta kaikessa tässä, että emme arvota toisiamme sillä missä ja mitä ja kenen kanssa neulomme. Oli sinulta niin ihanasta sanottu aikatauluttomia silmukoita, niitä toivon meille molemmille. Lokakuussa nähdään 🧶🧶🧶🧶
Hyvää ja mielenkiintoista pohditaa fomosta sekä neulemaailmasta yleensä. Täältä ulkomailta käsin menee suurin osa tapahtumista ohi, mutta tässä vuosien varrella on oppinut olemaan potematta fomoa sen suuremmin. Tärkeintä neulomisessa mulle on tämä itse harrastus (käsillä tekeminen) ja kaikki ihanat tyypit, joihin on saanut tutustua niin livenä kuin netissä. 🙏🏼
Kiitos jaksosta - hyviä mietteitä. Tunnistan FOMOa ja kateutta itsessäni muista asioista, mutta käsitöihin ja/tai neulomiseen se ei liity. Päinvastoin: minua ärsyttää, kun yhtäkkiä kaikki podcastaajat neulovat samaa mallia, paitaa tms. ja minussa herää kapina: tuota en ainakaan tee. Osallistun niihin KALeihin, jotka tuntuvat kivoilta ja minulle sopivilta. Neulon ja virkkaan ihan vaan koska se on kivaa. Olen siinäkin mielessä outo neuloja, että en itse käytä neuleita, paitsi sukkia ja joskus huiveja. Muut käsityöt lahjoitan keräyksiin tai myyn kirpputorilla. Kumma tyyppi!
Kiva kun katsoit! Hih, sehän on paras syy harrastaa, että se on kivaa ja tuo hyvää mieltä! 🩷🤗 Tunnistan myös tuon kapinafiiliksen, joskus ei yhtään halua neuloa jotain, kun niin monella muulla on samanlainen. 😅
@@pipotusta mietin pitkään, mihin väliin kommentoin, mutta tämä tuntuu oikealta väliltä. Minä olen niin samaa mieltä kuin Soili, (vaikka usein me sitten Soilin kanssa neulotaan sattumalta jotain samaa ohjetta) että hyvin suosittua ohjetta nyt en ainakaan neulo, enkä ainakaan samaan aikaan kuin kaikki muut. Tai sitä uusinta ja muodikkainta lankaa. Yritän käydä erilaisissa tilaisuuksissa; neuleleirellä ja -tapaamisissa. Niissä kivointa on kavereitten tapaaminen. En ole vielä koskaan käynyt Jyväskylässä tai Tampereella, missä ”kaikki” käyvät. Tyydyn paikallisiin tapahtumiin, jos ne sopivat muun elämän aikatauluihin, ja kivaa sielläkin on.
Löysin vasta pari päivää sitten sinut ja olen siitä iloinen. Hyvää pohdintaa ja asioita,joiden kanssa olen itse kamppaillut. Sinä riität pätee näissäkin asioissa. Itse myös burn outin kokeneena ja yhdistettynä sairauteeni (MS) jouduin 53v eläkkeelle 8v sitten. Nyt on aikaa neuloa,enkä todella stressaa harrastukseni vuoksi. Lankavarastoja jo äitini ajoilta, myyn ihan rahoittaakseni elämääni. Teen neuleita käyttöön ja sellaisia joista pidän.Elleivät ole kaikkien puikoilla,ei haittaa ollenkaan! Jokainen tekee mitä haluaa,minä en jaksa näitä KAL eja enkä sukkia. Ei haittaa itseäni. Festareista kiinnostaa Villan voima ja ne Nurmeksessa järjestettävät,mutta liian pitkä matka.Paimioon ehkä ensi vuonna. Hyvää syksyä Johanna 🍁🍂🌻 (26.9.24) Neulotaan lisää omien intressien mukaan ❤
Täytyy muistaa, että usein tapahtumilla on tarkoitus myydä arvokasta lankaa. Minä menen Jyväskylään, jos on varaa. Olen aika ulkopuolinen, mutta se on oma valinta.
Se on ihan totta, ja täytyyhän lankakauppiaiden ja käsinvärjäreidenkin elättää itsensä. Ja totta on, että ei kyllä itsellekään helposti tulisi kustannettua useampaa yötä hotellissa plus ostokset ja ruoat! Onneksi tapahtumissa voi ottaa kontaktia muihin just sen verran kuin hyvältä tuntuu.
Hyviä mietteitä - kiitos jaksosta! Osallistuin tähän 7 päivää haasteeseen jo aiemmin kun se tuntui kivalta ja itselle sopivalta silloin. Se on kyllä kiva haaste, tykkäsin vaikka enemmän olisin voinut suunnitella aloituksia - jään odottelemaan mitä aloitat. Aiemmissa kommenteissa on sanottu jo hyviä pointteja, en nyt enempää toistele niitä. Mä en oo käynyt koskaan neulefestareilla ja varmasti se olisi järjestettävissä jos niin oikein kovasti tahtoisin - ehkä jonain vuonna sitten kun tuntuu siltä. Tänä vuonna olen kyllä ajatellut osallistua oman kaupunginosan tai johonkin muuhun neulemiittiin - olisi nimittäin kiva neuloa muiden neulojien kanssa. Katsotaan, saanko sitä aikaiseksi :D
Mä oon kyllä niin oman tieni kulkija kun en näistä pinnalla olevista neuleista tiedä kuin ehkä nimen😅 neulefestarit ois kiva käydä kokemassa joskus mutta en siitä ota stressiä jos en pääsekään. Ja hei, neuleleirillä nähdään 😊 -willasilmu-
Olipa kiinnostavaa pohdintaa neulemaailman fomosta! Itse oon kokenut joissakin yhteisöissä ulkopuolisuutta. Mutta neuleyhteisössä en juuri, varmaan kun puoliso neuloo ja yksi parhaimmista ystävistä neuloo, niin meillä on se yhteisö jo (omasta mielestäni siis, en ole kysynyt heiltä miten he tämän kokee 😄) siinä ja sitten kaikki muu somevuorovaikutus, kommentointi ja juttelu on ekstraa. Tosin nykyään oon kovin sosiaalinen ja haluun kovasti jutella, niin sitten tulee mentyä ja juteltua kovasti ja ehkä taidan mennä semmoseen ekstrovertihko ambivertti -kategoriaan, joka katselee omasta näkökulmastaan maailmaa. 😄 (vaikka en nyt täysin vannokaan tuon introvertti-ekstrovertti-jaottelun nimeen) Yhteen neuletapaamiseen en ollut tervetullut ja jäi kurja fiilis siitä, mutta asia saatiin sovittua. Mietin, että vastaavaa en itse haluaisi ylläpitää livenä enkä somessa. Vaan kaikki tasa-arvoisina ja yhtä tervetulleina. Samalla mietin myös tuota, kun itse oon just se, joka innostuu ja tekee kaikkia pinnalla olevia haasteita ja kaleja ja haluaa osallistua keskusteluun, niin se ei ole missään nimessä tarkoitus, että muille tulee kurja fiilis tai painostettu olo. Vaan se on se oma innostus joka kuplii ja kaikki saa tehdä niin kuin haluaa itse. 😍 Ja itse just tein lankavarastovideon vastauksena ystäväni videoon, tarkoituksena ei niinkään vertailla kilpailevaan sävyyn vaan täysin vain esitellä vastakkainen tapa tehdä 😁❤ Ihania 7 aloitusta suunnitelmia! 😍
Joo multahan jäi tässä paljonkin ajatuksia sanomatta, ja yksi niistä on just tuo et innostuminen ja neuleisiin hurahtaminen on myös ihanaa ja täysin sallittua, eikä sen taustalla oo mitään sen kummempaa! On ihanaa ku innostuu itse tai innostaa muita. 🤗❤️ Mut just se et antais itselleenkin luvan et hei, kaikkeen ei oo pakko ryhtyä. Ja kiitos, katotaan kuinka riittää puikot vielä kolmeen seuraavaan projektiin! 😁
Ois varmaan paljonkin ajatuksia aiheesta, mutta kun heräsin 3h päikkäreiltä just ennen jakson katsomista niin ei ehkä ihan nyt lähde 😅 Mutta se nyt ainakin tuli mieleen että mää en oo ihan varma tunnistanko mää fomoa, koska olin vielä jokunen vuosi sitten et em mää oo ikinä tuntenut häpeää, kunnes kuuntelin jotain audio podia ja tajusin et enhän mää juur mitään muuta tunnekaan 🙈🙈 Ja missä on ero fomon ja yksinäisyyden välillä? Koska varsinkin näin kesällä kun kaveri on reissussa on tosi yksinäinen olo kun sosiaaliset kontaktit on aikalilla kaupan kassa😢 Ja se mua itteeni vähän ahdistaa et kun välillä tulee olo vaikkei se välttämättä oiskaan lankakauppiaan tarkoitus et syyllistetään asiakasta jos se ei pysty tukemaan sun yritystä. Henkilökohtaisesti haluaisin pystyä neulomaan enemmän tässä hetkessä, mutta kun omat duracel pupu aivot on jo siel 10. seuraavassa sukkaparissa + koska mulla on edelleen ihan jäätäviä aukkoja mun vaatekaapissa ja jos mä en niitä täytä mä en oikeasti tarkene talvella etenkin jos tulee samanlaisia -38 ku viime talvena 🥶 kun nyt kesälläkin oon kaivannut niitä villahousuja koska tää asunto on iglu. Et mää toivon ettei kukaan muu neuloja ajaudu tälläiseen noidankehään 🙈 Tästä pitäs ehkä kyl tehdä video omallekin kanavalle 😅 Leppoisia silmukoita sinulle Pipotus ❤ Hauska kun itse vasta neuloin neonsukkia 😄
Hyviä nostoja. Oot ihan oikeassa, että yksinäisyyden kokemus on hyvin lähellä fomoa, jopa osa sitä! Ihmisellä on perustarve tulla sosiaalisesti hyväksytyksi ja osaksi yhteisöä. Jos ei koe pääsevänsä joukkoon, tuntuu yksinäiseltä. Ja tiedän tuon häpeän tunteen, sen kanssa oon itsekin tehnyt töitä pitkään! Tee ihmeessä oma jakso aiheesta, jos tuntuu siltä. 🤗🩷
Silloin kun liityin instagramiin ja löysin neuleyhteisön koin fomon joka vuosi useaan kertaan, muut meni ja itse olin kotona lasten kanssa. Nyt tänä vuonna olen ollut itselleni armollinen tässäkin asiassa, miksi surra tapahtumia, jos en kuitenkaan jaksaisi sitä sosiaalista kuormaa? Tämän ahaa elämyksen jälkeen elo on helpottanut 😊
Se on tosiaankin vapauttava tunne, kun ymmärtää että suotta suree! Tavoitan tuon fiiliksen. Kiva kuulla, että oot löytänyt seesteisen suhtautumistavan. Ja kuvissa kaikki näyttää aina vähän erilaiselta kuin todellisuudessa. Ja vaan jälkimmäisellä on oikeesti väliä. 🩷🤗
Olen viime aikoina paljon mietiskellyt samoja asioita. Olin muutama viikko sitten koulutuksessa, josta jäi mieleeni lause: "Suoritatko elämää?". Se lukee nyt myös työhuoneeni seinällä muistutuksena itselleni sekä työtovereille, jotka käyvät luonani. Miksi kaikkia ihania, itselleen tärkeitä harrastuksiakin (kuten neulominen) pitää jollain tasolla aina suorittaa? Itse olen koettanut kääntää ajatukseni siihen, että vain nautin käsitöistä ja teen sitä työtä ja sen verran, kun sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Aina ei tarvitse saada nopeasti valmiiksi vaan tärkeämpää on nauttia siitä, että tekeminen on mukavaa ja saat aikaan itsellesi tai ystävällesi jotain ihanaa, itse tehtyä. Sen vuoksi minulla ei ole "toisen sukan syndroomaa", en joudu "hihasaarelle" enkä tarvitse "päättelykeijua". Kiitos Johanna sinulle paljon ihanista pohdinnoista. Olen ajatellut, että itse olen jotenkin omituinen toisinajattelija. Näköjään muutkin kyseenalaistavat asioita. Ehkä meillä neulemaailmassakin on vielä paljon opittavaa ja kehitettävää.
Minulla ei juurikaan ole fomoa neuleissa tai neuletapahtumista. Festarit on minulle tapahtuma missä näen neuleystäviä joita näen vain siellä. Muuten nähdään vain netissä. Kaleihin pääsen harvemmin mukaan, koska en ole esim instassa. Neuleaikaa minulla on paljon, joten usein kuitenkin varjoilen kaleja.
Kal-varjoilu on täysin ok! 👍 Ja festareissa ja muissa tapahtumissa parasta onkin se, että ne kokoaa ihmisiä yhteen. Ja se on myös netin hyvä puoli, saa yhteyden toisiin harrastajiin. 😊
Hyvää pohdintaa... Mulla tän kesän tunne oli haikeus, osin ehkä suru, kun en päässyt yhteen itselleni tärkeään kesätapahtumaan. Tänä vuonna ei mitkään paukut olis riittäneet siihen reissuun ja tiesin että oli oikea ratkaisu olla menemättä... Tunne olisi ollut todennäköisesti eri, jos poisjäännin syy olisi ollut joku melkein ratkaistavissa oleva ongelma... Se, että voimavarat on hyvin rajalliset helpottaa kyllä huomattavasti sen hyväksymistä, että kaikkeen kivaan ei pääse😁!
Hih, joo, omaa vointia on hyvä kuunnella. Eikä se pois jääminen tarkoita epäonnistumista tai ulkopuolisuutta, vaan sitä, että kunnioittaa omia rajoja. ❤️👍 Mutta tilanteet totta kai vaihtelee, ja tunteet myös!
On totta, että täytyy tiedostaa omat rajansa ja nähdä perimmäisiä syitä omalle toiminnalle. Olla tietoinen itsestä. Olen aloitteleva neuleyhteisöön kömpijä ja teen sen tiedostaen omat rajani ja motiivini. Motiivini on se, että haluaisin puhua neuleista ja langoista oikean elävän ihmisen kanssa kasvotusten. Käytännössä se tarkoittaa vuodessa kerran Jyväskylässä ja kerran Nurmeksessa. 😊 Muun ajan neulon yksin kotona tubettajat ja omat neuleajatukseni seuranani. Olen verrannut mielessäni neuleyhteisöä koululuokkaan tai päiväkotiryhmään. Aina löytyy suosimmat, jotka näyttävät suuntaa, hiljaiset puurtajat, vauhdikkaat sirkuttajat jne. Tärkeintä mielestäni olisi, että pystyisimme elämään ilman negatiivisia tunteita sallivassa yhteisössä. Kiitos aiheen nostamisesta esille. ❤ On todella hyvä, että asioita nostetaan esille.
Tervetuloa neuleyhteisöön, jostain kaikki aloittaa! 🩷🤗 Mullakin se käytännössä on kans just niin, että käyn kerran vuoteen neuleleirillä, jos mahdollista, ja muuten on ihan tuurista kiinni, minne pääsee ja jaksaa. 😅 Ja hauska, mulla kävi kans koulumaailma mielessä, kun pohdin tätä aihetta. Ehkä jotkut sieltä omaksutut asiat peilautuvat myös muihin yhteisöihin elämässä myöhemmin!
No hyvä, jos joku toinenkin pohdiskelee saman suuntaisesti! 😊 Toki asioilla on aina monta puolta, mutta omasta nurkastani käsin näytti nyt tällä hetkellä tältä.
Oot ihan asian ytimessä! Itse olen kokenut vuosien varrella fomo fiiliksiä ( esim kun olen "vain" virkkaaja, tästä onneksi jo vuosia..) erilaisista asioista. On täytynyt tehdä itsensä ja tunteiden kanssa paljon töitä... mutta siis hyvä nosto! ❤❤
Kivaa pohdintaa. Olen vasta muutaman kuukauden seurannut näitä neulepodcasteja. Sellaisen huomion olen tehnyt, että jos et ole neulonut Lentoa tai Tyyneä, niin et kuulu joukkoon 😊. Kaikki tekee samoja malleja, samoista langoista, ja toki niin saa tehdä, jos haluaa.Mutta on tosi kiva jostain podcastista "löytää" jokin erilainen neulemalli. Ja parasta on, kun joku esittelee " omasta päästä" tehtyjä neuleita. Ne ilahduttaa. Sinulla oli hyviä ajatuksia. Saman suuntaista olen havainnut kuunnellessani putkeen näitä podcasteja kesän aikana. Neulomisen iloa!
Tähän voisi vielä lisätä keikkuvan taloudellisen tilanteen, jolloin esim neulefestareille osallistuminen ei välttämättä ole edes mahdollista. Jo yhden päivän matka kuluineen saattaa syödä aika ison osan kuukauden budjetista, puhumattakaan käsinvärjättyjen lankojen hankintaa.
Jollekin saattaa olla ulkopuolinen olo jo ihan pelkästään siitä, että pystyy käyttämään vaikka pelkkää markettilankaa neuleissaan.
Annetaan siis jokaiselle neulerauha, on se sitten valinta mihin KAL:ihan osallistuu tai miten nopeasti neuloo. Somessa on kaikki näkyvillä ja väliin itelläkin tulee ähky valmistuneista neuleista, ihanista langoista ja muiden ”neuletahdista”. Pitää vaan muistuttaa itselleen, että jokainen tekee tavallaan ja annettakoon näin jokaiselle se vapaus tehdä kuten parhaiten pystyy ja taitaa ❤
Se on ihan totta, että tämäkin harrastus maksaa, ja eriarvoisuus on todellista. Ja toisaalta myös käsityöläisen (tarkoitan ihan ammattia), lankakauppiaan ja tapahtumajärjestäjän pitää saada tuloja elääkseen. Ei oo neulemaailma vapaa rahasta. Mut jos ees muuten ois rauha ja vapaus neuloa. ❤️👍
Kiitos erittäin hyvästä pohdinnasta tuon ulkopuolisuuden tunteen heräämisestä. Elämänkokemus tuo mukanaan itseluottamusta ja sen myötä voi ihan itse rauhassa päättää mihin lähtee mukaan. Hidastaminen tekee hyvää, aikaa kuunnella omia tarpeita ja toiveita.
Hyvin sanottu! Kiva kun viihdyit jakson parissa. ❤️🤗
Kiitos jaksosta ja olipa kiva kuulla, että syy selvinnyt. Mie nostaisin erityisesti ajatuksen juoksusta sen tärkeimmän pointin, eli jos jokin asia tuntuu joltain, niin siinä kohtaa kannattaa todellakin herätä miettimään juurikin sitä, että miksi minusta tuntuu tältä ja ennenkaikkea pystyen olemaan itselleen täysin rehellinen.Tuo on todella vaikeaa, mie ainakin joudun sitä opetteleen varmasti vielä moneen, moneen kertaan, mutta se muutamaan tunteeseen se auttanut (esim. kun somessa tulee vastaan keskustelua/mielipiteitä langan ostamisesta/langan hamstraamisesta/lankakauppojen tukemisesta jne.) Tämän somekauden aikana on hyvin helppoa harmistua/tuntea kateutta/huudella omia mielipiteitä ja hukata ehkä se OMA tietämys , itselleen rehelliset ajatukset ja mielipiteet, pysähtyminen OMIEN ajatusten äärelle on se juttu aika moneen tunteeseen, niihin pystyy itse vaikuttaan, toisten ajatuksiin, mielipiteisiin ja käytökseen vaikuttaminen on huomattavsti paljon vaikeampaa jollei mahdotonta. Edit: lisäisin vielä myös yhden tärkeän asian, mikä monelta on täysin unohtunut niin tosielämässä kasvotusten keskusteltaessa kuin varsinkin somessa, osaako kuunnella oikeasti mitä toinen sanoo, vai kuuleeko vain sen osan mikä osuu ns. omaan hermoon? Moniko somessa oikeasti lukee ajatuksella muiden kommentteja, tai kuuntelee, väitän ettei kovinkaan moni.
Hyviä pointteja! Kuullaanko omia ja muiden ajatuksia jatkuvan somevirran äärellä. Välillä on hyvä tarkastella asioita vähän etäämmältä, ja miettiä, tarviiko reagoida niin nopeasti - jos ollenkaan. 😊
Hups, kirjotin vastaukseni aluksi tähän vastaukseksi😅😅
Kiitos, Johanna, ajatuksia herättävästä jaksostasi! 🧡Uskon, että neulepiireissä tapahtuu tällaista, mistä kerroit. Tulee paineita, jos on vaikeaa pysyä kaikessa mukana, vaikka haluaisi. Minä olen jo niin iäkäs ja elämänkokemusta on kertynyt, että voin kulkea ihan omaa tietäni. Neulon sitä, mitä haluan ja mitä tarvitsen, joko itselleni tai läheisilleni. Eläkeläisenä minulla ei useinkaan ole varaa kaliisiin lankoihin, joten lankojen hinta merkitsee minulle aika paljon. En ole neulonut ainakaan vielä Lentoa, Mimmiä enkä Ranunculustakaan, enkä tiedä, tulenko koskaan neulomaankaan. Idän neulefestareilla olin eilen siskojeni kanssa, kun satuimme olemaan täällä mökillä lyhyemmän matkan päässä kuin kotoa. Lankoja en ostanut, kun niitä on minulla kotona enemmän kuin tarpeeksi. 😊Oikein hyvää alkavaa syksyä sinulle! ❤
Kiitos, hyvää syksyä sinnekin! ❤️ Se on ihanaa, että on rauha tehdä omasta itsestä käsin. 🤗 On myös ihanaa, kun on valtavasti inspiraatiota ja ideoita saatavilla, vaikkei itse lähtisikään aina kaikkeen mukaan.
Kiitos Johanna jaksosta ja hyvästä aiheesta puhuit. Itse neulon omaan tahtiin ja sitä mikä tuntuu hyvälle. Sulle sopii tosin hyvin toi vihreä väri♥️
@@annikakola Kiitos, kiva kun katsoit! 🤗❤️
Hyvä, että kannustat ihmisiä tekemään neuleasioita omia tarpeita ja mahdollisuuksia kuunnellen. Ei tarvii kisata, eikä tehdä just samoja juttuja kuin 'kaikki muut'.Toisaalta muita seuraamisen jälkeen saattaa yllättäen löytää itsensä virkkaamassa isoäidin neliöitä tai pohtimassa, pitäisikö se Ranunculus kumminkin neuloa, mutta otetaan inspiraatiota, ei paineita toisiltamme!
Joo, inspiraatio on ihanaa! 🤗🩷 Jos se osallistuminen ja tekeminen tuo enemmän iloa kuin stressiä, niin antaa mennä vaan.
Kiitos Johanna virkkausseurasta ja podcastini mainitsemisesta 😊Ja niin, en virkkaa sitä huivia, jota kaikki virkkaa nyt. Mä olen aina ja kaikessa ollut ulkopuolinen ja erilainen, enkä ole koskaan kokenut tarvetta tehdä tai saada samoja asioita kuin muut, joten FOMO ei ole mun juttu. Mä teen sellaisia neuleita (ja muita käsitöitä), jotka sattuvat mua kulloinkin huvittamaan, yleensä ne ei ole niitä, mitä muut tekee, mutta joskus on hauska osallistua johonkin haasteeseen tai kaliin, etenkin jos voin toteuttaa ne omalla tavallani. Johonkin neuletapahtumaan olisi kiva joskus päästä osallistumaan ja tavata neuleihmisiä, koska olen niin paljon yksin kotona, mutta ehkä neuleleiri (tai muutama vuoden aikana) on minulle se sopivin tapa osallistua neuletapahtumiin. Kivoja 7 päivää 7 aloitusta suunnitelmia, mielenkiinnolla odotan seuraavaa jaksoa, että näen mitä olet saanut puikoille ja kuinka pitkälle. Ihanaa loppukesää!
Kiitos Heidi, samoin sinne! ❤️ Sulla onkin aina niin ihania ja tosi monipuolisia neuletöitä! Ja se on tosi kiva, että uskaltaa tehä just omaa juttua. 🤗
Kiitos jaksostasi! Sain paljon ajateltavaa. Lempeys ja rauhallisuus ovat näiden jaksojen kulmakiviä. Stressitön kässämaaílma - ihanaa!😊
Kiva kuulla, että pohdinnoista oli iloa! ❤️🤗
Kiitos taas jaksosta! Fomo-jutuista olen niiiin samaa mieltä. Neuletapaamisissa olen käynyt muutaman kerran. Ne on ollu aivan kivoja, mutta en aktiivisesti hakeudu niihin. Mietin joskus, miksi en. Sitten ymmärsin, että kun työ ja muut harrastukset on todella sosiaalisia, haluan olla kotona itsekseni neulomassa. Jyväskylän festareillakaan en ole käynyt. Olen sitäkin suunnitellut, mutta suuri väkimäärä vähän mietityttää. Pikkuisen sen suhteen on ollu fomoa havaittavissa. Hittiohjeet jättää mut yleensä kylmäksi. En halua tehdä samaa kuin "kaikki" muut, en ainakaan samaan aikaan 😂 KALit ja testineulonnat on aivan kivoja, mutta kaikkea kivaa ei tosiaan voi valita. Käsitöiden pitää pysyä pois ahdistuksen ja kiireen tuottajien joukosta. En myöskään halua tehdä tarpeetonta. En tarvitse 15 huivia tai jatkuvasti uutta vaatetta. Onneksi on perhettä, jotka haluaa mun tekemiä juttuja. Välillä joutuu hillitsemään intonsa, kun taas on jotain ihanaa uutta lankaa. Ekologisuus on mulle tärkeä arvo, enkä siksikään osta mitä tahansa, kuinka paljon tahansa. On rahanmenollakin rajansa. Mutta siis, komppaan!
Joo, tunnistan tuon, että kynnys lähteä tapaamisiin on iso, kun olen jo muuten työssä läsnä ihmisille koko ajan. Sohvannurkassa neulominen on usein se palauttavampi vaihtoehto. Mut onhan se joskus kivaa mennä, ja joskus harmittaakin, kun jotain jää välistä. Toistaiseksi neuleleiri on ollut itselle mieluisin juttu, siellä voi olla yhdessä ja erikseen, eikä oo kiire minnekään. 🩷🤗 Tärkeintä on tietää, mistä just itse tykkää!
Kiitos Johanna, hyvää pohdintaa. minä olen lapsuudessa ollut kaikesta ulkopuolella ja ehkä siitä on tullut sellainen että kuljen omaa tietäni. Toisaalta innostun helposti kaikesta ja minulla on mahdollisuus lähteä mukaan, kun on yleensä kaksi vapaata viikossa ja ne sattuvat yleensä lauantaille ja sunnuntaille.
Minä huomaan että minulle ei ole pakko päästä niihin neuletapahtumiin joihin "kaikki" muut menevät. Mutta jos menen nautin siitä että saan olla siellä muiden kanssa.
Niistä neuleista joita kaikki neulovat, aika usein joudun toteamaan että, minä en sitten ole kaikki. Tällä hetkellä minulla on puikoilla eka Lento, Mimmiä en ole vielä neulonut, enkä Ranunculusta ja aika monta muutakin kaikkien neulomaa puuttuu kaapistani.
Itse toivon armollisuutta kaikessa tässä, että emme arvota toisiamme sillä missä ja mitä ja kenen kanssa neulomme.
Oli sinulta niin ihanasta sanottu aikatauluttomia silmukoita, niitä toivon meille molemmille. Lokakuussa nähdään 🧶🧶🧶🧶
Armollisuutta, lempeyttä, iloa, kiireettömyyttä... olkoon niistä neulesyksy tehty! Innolla odotan Rantalahtea. ❤️
Hyvää ja mielenkiintoista pohditaa fomosta sekä neulemaailmasta yleensä. Täältä ulkomailta käsin menee suurin osa tapahtumista ohi, mutta tässä vuosien varrella on oppinut olemaan potematta fomoa sen suuremmin. Tärkeintä neulomisessa mulle on tämä itse harrastus (käsillä tekeminen) ja kaikki ihanat tyypit, joihin on saanut tutustua niin livenä kuin netissä. 🙏🏼
Oot asian ytimessä! Kiva kun katsoit! ❤️🤗
Kiitos jaksosta - hyviä mietteitä. Tunnistan FOMOa ja kateutta itsessäni muista asioista, mutta käsitöihin ja/tai neulomiseen se ei liity. Päinvastoin: minua ärsyttää, kun yhtäkkiä kaikki podcastaajat neulovat samaa mallia, paitaa tms. ja minussa herää kapina: tuota en ainakaan tee. Osallistun niihin KALeihin, jotka tuntuvat kivoilta ja minulle sopivilta. Neulon ja virkkaan ihan vaan koska se on kivaa. Olen siinäkin mielessä outo neuloja, että en itse käytä neuleita, paitsi sukkia ja joskus huiveja. Muut käsityöt lahjoitan keräyksiin tai myyn kirpputorilla. Kumma tyyppi!
Kiva kun katsoit! Hih, sehän on paras syy harrastaa, että se on kivaa ja tuo hyvää mieltä! 🩷🤗 Tunnistan myös tuon kapinafiiliksen, joskus ei yhtään halua neuloa jotain, kun niin monella muulla on samanlainen. 😅
@@pipotusta mietin pitkään, mihin väliin kommentoin, mutta tämä tuntuu oikealta väliltä. Minä olen niin samaa mieltä kuin Soili, (vaikka usein me sitten Soilin kanssa neulotaan sattumalta jotain samaa ohjetta) että hyvin suosittua ohjetta nyt en ainakaan neulo, enkä ainakaan samaan aikaan kuin kaikki muut. Tai sitä uusinta ja muodikkainta lankaa. Yritän käydä erilaisissa tilaisuuksissa; neuleleirellä ja -tapaamisissa. Niissä kivointa on kavereitten tapaaminen. En ole vielä koskaan käynyt Jyväskylässä tai Tampereella, missä ”kaikki” käyvät. Tyydyn paikallisiin tapahtumiin, jos ne sopivat muun elämän aikatauluihin, ja kivaa sielläkin on.
Usein ne pienemmät tapahtumat onkin kivoimpia! Saa rauhassa katsella ja olla ihmisten kanssa. 🤗🩷
Löysin vasta pari päivää sitten sinut ja olen siitä iloinen. Hyvää pohdintaa ja asioita,joiden kanssa olen itse kamppaillut. Sinä riität pätee näissäkin asioissa. Itse myös burn outin kokeneena ja yhdistettynä sairauteeni (MS) jouduin 53v eläkkeelle 8v sitten. Nyt on aikaa neuloa,enkä todella stressaa harrastukseni vuoksi.
Lankavarastoja jo äitini ajoilta, myyn ihan rahoittaakseni elämääni. Teen neuleita käyttöön ja sellaisia joista pidän.Elleivät ole kaikkien puikoilla,ei haittaa ollenkaan! Jokainen tekee mitä haluaa,minä en jaksa näitä KAL eja enkä sukkia. Ei haittaa itseäni. Festareista kiinnostaa Villan voima ja ne Nurmeksessa järjestettävät,mutta liian pitkä matka.Paimioon ehkä ensi vuonna.
Hyvää syksyä Johanna 🍁🍂🌻 (26.9.24) Neulotaan lisää omien intressien mukaan ❤
Kiitos! Kiva kun löysit kanavalle, tervetuloa. Tehdään just niitä juttuja, mitkä on itelle hyväksi. 🩷😊
Täytyy muistaa, että usein tapahtumilla on tarkoitus myydä arvokasta lankaa. Minä menen Jyväskylään, jos on varaa. Olen aika ulkopuolinen, mutta se on oma valinta.
Se on ihan totta, ja täytyyhän lankakauppiaiden ja käsinvärjäreidenkin elättää itsensä. Ja totta on, että ei kyllä itsellekään helposti tulisi kustannettua useampaa yötä hotellissa plus ostokset ja ruoat! Onneksi tapahtumissa voi ottaa kontaktia muihin just sen verran kuin hyvältä tuntuu.
@@pipotusta Näin, Minä teen remonttia asuntooni (elätän nyt siis heitä :), niin ostin vain Novitan Nallea alekorista.
Hyviä mietteitä - kiitos jaksosta! Osallistuin tähän 7 päivää haasteeseen jo aiemmin kun se tuntui kivalta ja itselle sopivalta silloin. Se on kyllä kiva haaste, tykkäsin vaikka enemmän olisin voinut suunnitella aloituksia - jään odottelemaan mitä aloitat. Aiemmissa kommenteissa on sanottu jo hyviä pointteja, en nyt enempää toistele niitä. Mä en oo käynyt koskaan neulefestareilla ja varmasti se olisi järjestettävissä jos niin oikein kovasti tahtoisin - ehkä jonain vuonna sitten kun tuntuu siltä. Tänä vuonna olen kyllä ajatellut osallistua oman kaupunginosan tai johonkin muuhun neulemiittiin - olisi nimittäin kiva neuloa muiden neulojien kanssa. Katsotaan, saanko sitä aikaiseksi :D
Kiva kun katsoit! 🤗🩷 Pienet neulemiitit onkin usein kivempia kuin isot tapahtumat. Katsotaan, mitä kaikkea puikoille pääsee tän viikon aikana!
Mä oon kyllä niin oman tieni kulkija kun en näistä pinnalla olevista neuleista tiedä kuin ehkä nimen😅 neulefestarit ois kiva käydä kokemassa joskus mutta en siitä ota stressiä jos en pääsekään.
Ja hei, neuleleirillä nähdään 😊
-willasilmu-
Leiriä odotellessa! ❤️🤗
Olipa kiinnostavaa pohdintaa neulemaailman fomosta! Itse oon kokenut joissakin yhteisöissä ulkopuolisuutta. Mutta neuleyhteisössä en juuri, varmaan kun puoliso neuloo ja yksi parhaimmista ystävistä neuloo, niin meillä on se yhteisö jo (omasta mielestäni siis, en ole kysynyt heiltä miten he tämän kokee 😄) siinä ja sitten kaikki muu somevuorovaikutus, kommentointi ja juttelu on ekstraa. Tosin nykyään oon kovin sosiaalinen ja haluun kovasti jutella, niin sitten tulee mentyä ja juteltua kovasti ja ehkä taidan mennä semmoseen ekstrovertihko ambivertti -kategoriaan, joka katselee omasta näkökulmastaan maailmaa. 😄 (vaikka en nyt täysin vannokaan tuon introvertti-ekstrovertti-jaottelun nimeen)
Yhteen neuletapaamiseen en ollut tervetullut ja jäi kurja fiilis siitä, mutta asia saatiin sovittua. Mietin, että vastaavaa en itse haluaisi ylläpitää livenä enkä somessa. Vaan kaikki tasa-arvoisina ja yhtä tervetulleina. Samalla mietin myös tuota, kun itse oon just se, joka innostuu ja tekee kaikkia pinnalla olevia haasteita ja kaleja ja haluaa osallistua keskusteluun, niin se ei ole missään nimessä tarkoitus, että muille tulee kurja fiilis tai painostettu olo. Vaan se on se oma innostus joka kuplii ja kaikki saa tehdä niin kuin haluaa itse. 😍 Ja itse just tein lankavarastovideon vastauksena ystäväni videoon, tarkoituksena ei niinkään vertailla kilpailevaan sävyyn vaan täysin vain esitellä vastakkainen tapa tehdä 😁❤
Ihania 7 aloitusta suunnitelmia! 😍
Joo multahan jäi tässä paljonkin ajatuksia sanomatta, ja yksi niistä on just tuo et innostuminen ja neuleisiin hurahtaminen on myös ihanaa ja täysin sallittua, eikä sen taustalla oo mitään sen kummempaa! On ihanaa ku innostuu itse tai innostaa muita. 🤗❤️ Mut just se et antais itselleenkin luvan et hei, kaikkeen ei oo pakko ryhtyä. Ja kiitos, katotaan kuinka riittää puikot vielä kolmeen seuraavaan projektiin! 😁
@@pipotusta Niinpä🤗
Ois varmaan paljonkin ajatuksia aiheesta, mutta kun heräsin 3h päikkäreiltä just ennen jakson katsomista niin ei ehkä ihan nyt lähde 😅 Mutta se nyt ainakin tuli mieleen että mää en oo ihan varma tunnistanko mää fomoa, koska olin vielä jokunen vuosi sitten et em mää oo ikinä tuntenut häpeää, kunnes kuuntelin jotain audio podia ja tajusin et enhän mää juur mitään muuta tunnekaan 🙈🙈 Ja missä on ero fomon ja yksinäisyyden välillä? Koska varsinkin näin kesällä kun kaveri on reissussa on tosi yksinäinen olo kun sosiaaliset kontaktit on aikalilla kaupan kassa😢 Ja se mua itteeni vähän ahdistaa et kun välillä tulee olo vaikkei se välttämättä oiskaan lankakauppiaan tarkoitus et syyllistetään asiakasta jos se ei pysty tukemaan sun yritystä. Henkilökohtaisesti haluaisin pystyä neulomaan enemmän tässä hetkessä, mutta kun omat duracel pupu aivot on jo siel 10. seuraavassa sukkaparissa + koska mulla on edelleen ihan jäätäviä aukkoja mun vaatekaapissa ja jos mä en niitä täytä mä en oikeasti tarkene talvella etenkin jos tulee samanlaisia -38 ku viime talvena 🥶 kun nyt kesälläkin oon kaivannut niitä villahousuja koska tää asunto on iglu. Et mää toivon ettei kukaan muu neuloja ajaudu tälläiseen noidankehään 🙈 Tästä pitäs ehkä kyl tehdä video omallekin kanavalle 😅 Leppoisia silmukoita sinulle Pipotus ❤ Hauska kun itse vasta neuloin neonsukkia 😄
Hyviä nostoja. Oot ihan oikeassa, että yksinäisyyden kokemus on hyvin lähellä fomoa, jopa osa sitä! Ihmisellä on perustarve tulla sosiaalisesti hyväksytyksi ja osaksi yhteisöä. Jos ei koe pääsevänsä joukkoon, tuntuu yksinäiseltä. Ja tiedän tuon häpeän tunteen, sen kanssa oon itsekin tehnyt töitä pitkään! Tee ihmeessä oma jakso aiheesta, jos tuntuu siltä. 🤗🩷
Silloin kun liityin instagramiin ja löysin neuleyhteisön koin fomon joka vuosi useaan kertaan, muut meni ja itse olin kotona lasten kanssa. Nyt tänä vuonna olen ollut itselleni armollinen tässäkin asiassa, miksi surra tapahtumia, jos en kuitenkaan jaksaisi sitä sosiaalista kuormaa? Tämän ahaa elämyksen jälkeen elo on helpottanut 😊
Se on tosiaankin vapauttava tunne, kun ymmärtää että suotta suree! Tavoitan tuon fiiliksen. Kiva kuulla, että oot löytänyt seesteisen suhtautumistavan. Ja kuvissa kaikki näyttää aina vähän erilaiselta kuin todellisuudessa. Ja vaan jälkimmäisellä on oikeesti väliä. 🩷🤗
Olen viime aikoina paljon mietiskellyt samoja asioita. Olin muutama viikko sitten koulutuksessa, josta jäi mieleeni lause: "Suoritatko elämää?". Se lukee nyt myös työhuoneeni seinällä muistutuksena itselleni sekä työtovereille, jotka käyvät luonani.
Miksi kaikkia ihania, itselleen tärkeitä harrastuksiakin (kuten neulominen) pitää jollain tasolla aina suorittaa?
Itse olen koettanut kääntää ajatukseni siihen, että vain nautin käsitöistä ja teen sitä työtä ja sen verran, kun sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Aina ei tarvitse saada nopeasti valmiiksi vaan tärkeämpää on nauttia siitä, että tekeminen on mukavaa ja saat aikaan itsellesi tai ystävällesi jotain ihanaa, itse tehtyä. Sen vuoksi minulla ei ole "toisen sukan syndroomaa", en joudu "hihasaarelle" enkä tarvitse "päättelykeijua".
Kiitos Johanna sinulle paljon ihanista pohdinnoista. Olen ajatellut, että itse olen jotenkin omituinen toisinajattelija. Näköjään muutkin kyseenalaistavat asioita. Ehkä meillä neulemaailmassakin on vielä paljon opittavaa ja kehitettävää.
Kiitos kommentistasi! 🩷😊 Välillä on hyvä kyseenalaistaa ainakin sitä kuormaa, mitä itselleen kasaa. Olkoon se mahdollisimman kevyt! 😉
Minulla ei juurikaan ole fomoa neuleissa tai neuletapahtumista. Festarit on minulle tapahtuma missä näen neuleystäviä joita näen vain siellä. Muuten nähdään vain netissä.
Kaleihin pääsen harvemmin mukaan, koska en ole esim instassa.
Neuleaikaa minulla on paljon, joten usein kuitenkin varjoilen kaleja.
Kal-varjoilu on täysin ok! 👍 Ja festareissa ja muissa tapahtumissa parasta onkin se, että ne kokoaa ihmisiä yhteen. Ja se on myös netin hyvä puoli, saa yhteyden toisiin harrastajiin. 😊
Hyvää pohdintaa... Mulla tän kesän tunne oli haikeus, osin ehkä suru, kun en päässyt yhteen itselleni tärkeään kesätapahtumaan. Tänä vuonna ei mitkään paukut olis riittäneet siihen reissuun ja tiesin että oli oikea ratkaisu olla menemättä... Tunne olisi ollut todennäköisesti eri, jos poisjäännin syy olisi ollut joku melkein ratkaistavissa oleva ongelma... Se, että voimavarat on hyvin rajalliset helpottaa kyllä huomattavasti sen hyväksymistä, että kaikkeen kivaan ei pääse😁!
Hih, joo, omaa vointia on hyvä kuunnella. Eikä se pois jääminen tarkoita epäonnistumista tai ulkopuolisuutta, vaan sitä, että kunnioittaa omia rajoja. ❤️👍 Mutta tilanteet totta kai vaihtelee, ja tunteet myös!
On totta, että täytyy tiedostaa omat rajansa ja nähdä perimmäisiä syitä omalle toiminnalle. Olla tietoinen itsestä. Olen aloitteleva neuleyhteisöön kömpijä ja teen sen tiedostaen omat rajani ja motiivini. Motiivini on se, että haluaisin puhua neuleista ja langoista oikean elävän ihmisen kanssa kasvotusten. Käytännössä se tarkoittaa vuodessa kerran Jyväskylässä ja kerran Nurmeksessa. 😊 Muun ajan neulon yksin kotona tubettajat ja omat neuleajatukseni seuranani. Olen verrannut mielessäni neuleyhteisöä koululuokkaan tai päiväkotiryhmään. Aina löytyy suosimmat, jotka näyttävät suuntaa, hiljaiset puurtajat, vauhdikkaat sirkuttajat jne. Tärkeintä mielestäni olisi, että pystyisimme elämään ilman negatiivisia tunteita sallivassa yhteisössä. Kiitos aiheen nostamisesta esille. ❤ On todella hyvä, että asioita nostetaan esille.
Tervetuloa neuleyhteisöön, jostain kaikki aloittaa! 🩷🤗 Mullakin se käytännössä on kans just niin, että käyn kerran vuoteen neuleleirillä, jos mahdollista, ja muuten on ihan tuurista kiinni, minne pääsee ja jaksaa. 😅 Ja hauska, mulla kävi kans koulumaailma mielessä, kun pohdin tätä aihetta. Ehkä jotkut sieltä omaksutut asiat peilautuvat myös muihin yhteisöihin elämässä myöhemmin!
Puhut oikeaa asiaa, monessa asiassa olen samaa mieltä kanssasi!
No hyvä, jos joku toinenkin pohdiskelee saman suuntaisesti! 😊 Toki asioilla on aina monta puolta, mutta omasta nurkastani käsin näytti nyt tällä hetkellä tältä.
Oot ihan asian ytimessä! Itse olen kokenut vuosien varrella fomo fiiliksiä ( esim kun olen "vain" virkkaaja, tästä onneksi jo vuosia..) erilaisista asioista. On täytynyt tehdä itsensä ja tunteiden kanssa paljon töitä... mutta siis hyvä nosto! ❤❤
Joo musta oliki ihana ku sanoit jossain jaksossa et nykyään oot jo ihan ylpeästi virkkaaja! 🩷🤗
@@pipotusta 🩷
Kivaa pohdintaa. Olen vasta muutaman kuukauden seurannut näitä neulepodcasteja. Sellaisen huomion olen tehnyt, että jos et ole neulonut Lentoa tai Tyyneä, niin et kuulu joukkoon 😊. Kaikki tekee samoja malleja, samoista langoista, ja toki niin saa tehdä, jos haluaa.Mutta on tosi kiva jostain podcastista "löytää" jokin erilainen neulemalli. Ja parasta on, kun joku esittelee " omasta päästä" tehtyjä neuleita. Ne ilahduttaa. Sinulla oli hyviä ajatuksia. Saman suuntaista olen havainnut kuunnellessani putkeen näitä podcasteja kesän aikana. Neulomisen iloa!