Säynämö. Heinävedellä. Kaunis paikka. Ja hyvä seura! Tulisin aivan varmasti, mutta mulle liian kaukana. Siunattua oloa heille, jotka sinne menevät. Kiitos näistä Armon hetkistä! Jaakko, nämä ovat tärkeitä hetkiä, kun näissä saa olla mukana näin tätä kautta. Jaakko, ole rakkaasti siunattu🙏❤️✝️! Mokomakin sahuri 🙈
Samaistun tuohon moottorisaha-kevennykseen. Itse kun kannat yksin jotain isoa huonekalua yläkertaan ja tiedän että jos nyt voimat pettää, liukastun tms. niin olen mennyttä. Rukoukseni joka kerta on "varjele hulluasi", ja tähän mennessä (Luojalle kiitos) olen selvinnyt ehjänä joka kerta.
Myyttinen 'Jaakko' heitti kylmän kiven, vedet kylmenevät ja sieluni on pimeydessä. Tämä meidän Jaakko jaksaa heittää Herran lämpöä ja armoa meille. Kiitos ja siunausta Jaakolle perheineen. Jään odottamaan Herran armoa ja läheisyyttä, joihin uskon mutta joita en koe.
Voimattomuus ja masennus, pimeys ja horisontin katoaminen. Kiusaukset päälle, arvottomuus ja riittämättömyys, oman itsensä tuomarointi. Kaikki tuntuu velkasuhteelta, koko ajan pitäisi joka suuntaan ja kaikille, on kuin olisi vain velkaa kaikille. Välillä ei vain jaksaisi eikä kiinnostaisi. Tekisi mieli kadota, katoaisiko velat sillä? Pahinta on että en koe Herran iloa ja läheisyyttä. Hän on, Hän kuuntelee, uskon sen. Mutta olen kuin yksin. Onko tämä lopun elämää näin? Usko ja rukoukset jotenkin ihmeellisesti pysyvät. Jeesuksen nimen rukoilu. Odottaminen väsyttää ja saa epätoivoon. Kiitos & anteeksi, kaikesta ja olemassaolostani.
Ei se ole lopun elämää niin. Aikansa se ottaa ja tuntuu kuin olisi yksin, mutta Jeesus on siellä kanssasi ja tuntee jokaisen tuskasi. Olen itse ollut vaikeasti masentunut kahdesti elämässä ja siihen päälle ahdistukset ja paniikit. Koin, että en tunne edes iloa enää, eikä ulospääsyä ole. Pääsin kuitenkin lopulta siitä ulos ja näin jälkikäteen olen saanut nähdä ja tietää, että niinä vaikeina aikoina Jeesus oli kanssani. Edelleen on vaikeaa, vaikkakin erilailla, ja tuntuu välillä, että mitään vastauksia ei tule, mutta sitten tulee yllättäviä vastauksia mm. Jaakon puheiden ja rukousten kautta, mutta myös henkilökohtaisesti Jeesukselta. Kun pimeässä laaksossa on, valoa ei näy, mutta lupaan, että kyllä se joskus tulee. Jeesus ei jätä, eikä hylkää. Hän itkee kanssamme kun itkemme. Ehkä se on koulua johonkin tärkeään, en tiedä, mutta sen tiedän, että koskaan Hän ei hylkää, vaikka tuntuisi miltä. Ole siunattu! Muistan sinua rukouksin 🙏🏻
Kiitos jälleen.
Ihmeellisesti sain kuulla juuri sitä mitä tarvitsin,ja vielä lopussa myös jopa naurahtaa.
Kiitos Jaakko❤
Kiitos ❤
🙏
Säynämö. Heinävedellä.
Kaunis paikka. Ja hyvä seura! Tulisin aivan varmasti, mutta mulle liian kaukana. Siunattua oloa heille, jotka sinne menevät. Kiitos näistä Armon hetkistä! Jaakko, nämä ovat tärkeitä hetkiä, kun näissä saa olla mukana näin tätä kautta. Jaakko, ole rakkaasti siunattu🙏❤️✝️! Mokomakin sahuri 🙈
Jeesus esimerkki läsnäolon mestari.Kiitos Jaakko muistutuksesta kuunella olla läsnäoleva läheisille.Siunausta sinulle ja perheellesi 💝🙏💝
Kiitos paljon Jaakko hyvästä aiheesta!🙏
Samaistun tuohon moottorisaha-kevennykseen. Itse kun kannat yksin jotain isoa huonekalua yläkertaan ja tiedän että jos nyt voimat pettää, liukastun tms. niin olen mennyttä. Rukoukseni joka kerta on "varjele hulluasi", ja tähän mennessä (Luojalle kiitos) olen selvinnyt ehjänä joka kerta.
Myyttinen 'Jaakko' heitti kylmän kiven, vedet kylmenevät ja sieluni on pimeydessä. Tämä meidän Jaakko jaksaa heittää Herran lämpöä ja armoa meille. Kiitos ja siunausta Jaakolle perheineen. Jään odottamaan Herran armoa ja läheisyyttä, joihin uskon mutta joita en koe.
Hyvä puhe.
Kiitos!
☕🐥🐻
Hallelulaaaaajaaalaaaljaaa!
Kiitos 🙏
Kuuleminen todella tärkeää,siksi meillä 2 korvaa ja yksi suu.🤔
Voimattomuus ja masennus, pimeys ja horisontin katoaminen. Kiusaukset päälle, arvottomuus ja riittämättömyys, oman itsensä tuomarointi.
Kaikki tuntuu velkasuhteelta, koko ajan pitäisi joka suuntaan ja kaikille, on kuin olisi vain velkaa kaikille. Välillä ei vain jaksaisi eikä kiinnostaisi. Tekisi mieli kadota, katoaisiko velat sillä?
Pahinta on että en koe Herran iloa ja läheisyyttä. Hän on, Hän kuuntelee, uskon sen. Mutta olen kuin yksin. Onko tämä lopun elämää näin?
Usko ja rukoukset jotenkin ihmeellisesti pysyvät. Jeesuksen nimen rukoilu. Odottaminen väsyttää ja saa epätoivoon.
Kiitos & anteeksi, kaikesta ja olemassaolostani.
Ei se ole lopun elämää niin. Aikansa se ottaa ja tuntuu kuin olisi yksin, mutta Jeesus on siellä kanssasi ja tuntee jokaisen tuskasi. Olen itse ollut vaikeasti masentunut kahdesti elämässä ja siihen päälle ahdistukset ja paniikit. Koin, että en tunne edes iloa enää, eikä ulospääsyä ole. Pääsin kuitenkin lopulta siitä ulos ja näin jälkikäteen olen saanut nähdä ja tietää, että niinä vaikeina aikoina Jeesus oli kanssani. Edelleen on vaikeaa, vaikkakin erilailla, ja tuntuu välillä, että mitään vastauksia ei tule, mutta sitten tulee yllättäviä vastauksia mm. Jaakon puheiden ja rukousten kautta, mutta myös henkilökohtaisesti Jeesukselta. Kun pimeässä laaksossa on, valoa ei näy, mutta lupaan, että kyllä se joskus tulee. Jeesus ei jätä, eikä hylkää. Hän itkee kanssamme kun itkemme. Ehkä se on koulua johonkin tärkeään, en tiedä, mutta sen tiedän, että koskaan Hän ei hylkää, vaikka tuntuisi miltä. Ole siunattu! Muistan sinua rukouksin 🙏🏻
@@sarakallela7923 Kiitos rohkaisusta 💖